Joillekin nykyajankin syrjityille varmasti saamelaiseen vähemmistöön kuuluvan Kirsti Palttoon 1971 runoileman kommunistisen runon "Lempeän inhimmillisyyden järjestelmä" riimit tuovat lohtua mutta jättävät huonon maun liioitteluilla ja kommunistisella kärkevyydellä mikä ei kestä tarkempaa tarkastelua.
Sarkastiset jakeet sävyttävät runoa liioitelluksi pessimistiseksi yhteiskunta kritiikiksi. Hän näkee että hänen aikansa yhteiskunta vääntää vapauden rahan vallaksi ja veljeyden sekä tasa-arvon valheiksi joilla köhä pidetään nöyränä. Tälläinen Palttoon yleistävä kapitalistisuuden vastainen näkökulma oli tyypillinen ainakin 60 ja 70 luvun suomettuneessa Suomessa jossa vasemmisto mieli eli vahvasti ja Neuvostoliitto piti Suomea silmällä. Runossa on nykyäänkin totta se että vapaus on rahan, omaisuuden ja vallan omistajien kädessä mutta eivätkö he ansainneet vapautensa eivätkä ryöstäneet sitä suoranaisesti köyhiltä niin kuin Palttoon runo antaa ymmärtää?
Rahan ansaitsemista Palttoo kutsuu riistämiseksi jota hän ei voinut köyhän kodin kasvina ymmärtää ja talloa kaltaisiaan köyhiä. Kirjoittaessaan riistämisestä rahan ansaitsemisena hän menee jo pitkälle valheellisen kommunismin puolelle mikä väittää että raha on kaiken pahan alku ja juuri ja kommunismi ainoa todellinen puoluejärjestelmä.
Palttoon väite että työnantajat riistomentaliteetilla teettäisivät ilmaiseksi töitä oli ehkä ajankohtaisempi aivan 1900 luvun alussa kun palkkaerot olivat Suomessa kohtuuttoman suuret eivätkä ne nousseet ennen sosiaalidemokratian nousukautta toisen maailmansodan jälkeen.
Täysin palkattoman työn tekemisen eli orjuuden lakkauttava sivistyksen taso saavutettiin Suomessa jo vuonna 1316 ja en usko Palttoon kirjoittavan niin kaukaisista historian ajoista.
Suomen valtion tuoma sivistys on jo saavuttanut suomen saamelaiset joten nykyään Palttoon runon valitus saamelaisten huonommasta asemasta koulutuksen ja sivistyksen puutteen tähden on ilman totuuspohjaa. On kuitenkin varsin selvää että jokainen joka on jäänyt ulkopuolelle yhteiskunnan palvelujen kokee kuten Palttoo saamelaisuudestaan että on joutunut syrjityksi ja että itseään syytetään koulutuksen ja muun sivistävän tiedon puutteesta. Jokainen heistä nykyäänkin varmasti käy samat vaiheet joista Palttoo kirjoittaa runossaan ja vaipuu aluksi itse sääliin kunnes rupeaa syyttämään vallitsevaa yhteiskuntaa ja sitä kuinka se punnitsee asuinpaikan, rodun ja varallisuuden mukaan jopa tasavertaisia ihmisiä. Palttoo sysääkin runonsa juonessa oman vastuunsa täysin yhteiskunnan kannettavaksi ja syyttää omistakin virheistään yhteiskuntaa ja virkavaltaa jotka tukevat köyhän köyhänä pysymistä. Runo provosoi yleistä välinpitämättömyyttä vastuuttomuudellaan ja liioitellulla yhteiskunta kritiikillä mikä on nykyajankin kommunistisen kritiikin tyypillinen piirre.
Nykyäänkin kommunistiset runot päättyvät usein vallankumousta vaativiin kehotuksiin nousta aseisiin ja lopettaa sorto millä tahansa keinolla.. Palttoon runo kärjistyy henkilökohtaisemmaksi loppua kohden ja nousee uhmaamaan vallitsevia oloja ja vaatii muuttavaa toimintaa yhteiskunnan syrjinnän uhreilta. Saamelaisen runon kommunistista kapinaa lietsova sanoma tosin on menettänyt ajan myötä kehottavan teränsä koska saamelaisten ja muidenkin vähemmistöjen asema on muuttunut Suomessa niin mittavassa määrin vuosikymmenien saatossa.
Sarkastiset jakeet sävyttävät runoa liioitelluksi pessimistiseksi yhteiskunta kritiikiksi. Hän näkee että hänen aikansa yhteiskunta vääntää vapauden rahan vallaksi ja veljeyden sekä tasa-arvon valheiksi joilla köhä pidetään nöyränä. Tälläinen Palttoon yleistävä kapitalistisuuden vastainen näkökulma oli tyypillinen ainakin 60 ja 70 luvun suomettuneessa Suomessa jossa vasemmisto mieli eli vahvasti ja Neuvostoliitto piti Suomea silmällä. Runossa on nykyäänkin totta se että vapaus on rahan, omaisuuden ja vallan omistajien kädessä mutta eivätkö he ansainneet vapautensa eivätkä ryöstäneet sitä suoranaisesti köyhiltä niin kuin Palttoon runo antaa ymmärtää?
Rahan ansaitsemista Palttoo kutsuu riistämiseksi jota hän ei voinut köyhän kodin kasvina ymmärtää ja talloa kaltaisiaan köyhiä. Kirjoittaessaan riistämisestä rahan ansaitsemisena hän menee jo pitkälle valheellisen kommunismin puolelle mikä väittää että raha on kaiken pahan alku ja juuri ja kommunismi ainoa todellinen puoluejärjestelmä.
Palttoon väite että työnantajat riistomentaliteetilla teettäisivät ilmaiseksi töitä oli ehkä ajankohtaisempi aivan 1900 luvun alussa kun palkkaerot olivat Suomessa kohtuuttoman suuret eivätkä ne nousseet ennen sosiaalidemokratian nousukautta toisen maailmansodan jälkeen.
Täysin palkattoman työn tekemisen eli orjuuden lakkauttava sivistyksen taso saavutettiin Suomessa jo vuonna 1316 ja en usko Palttoon kirjoittavan niin kaukaisista historian ajoista.
Suomen valtion tuoma sivistys on jo saavuttanut suomen saamelaiset joten nykyään Palttoon runon valitus saamelaisten huonommasta asemasta koulutuksen ja sivistyksen puutteen tähden on ilman totuuspohjaa. On kuitenkin varsin selvää että jokainen joka on jäänyt ulkopuolelle yhteiskunnan palvelujen kokee kuten Palttoo saamelaisuudestaan että on joutunut syrjityksi ja että itseään syytetään koulutuksen ja muun sivistävän tiedon puutteesta. Jokainen heistä nykyäänkin varmasti käy samat vaiheet joista Palttoo kirjoittaa runossaan ja vaipuu aluksi itse sääliin kunnes rupeaa syyttämään vallitsevaa yhteiskuntaa ja sitä kuinka se punnitsee asuinpaikan, rodun ja varallisuuden mukaan jopa tasavertaisia ihmisiä. Palttoo sysääkin runonsa juonessa oman vastuunsa täysin yhteiskunnan kannettavaksi ja syyttää omistakin virheistään yhteiskuntaa ja virkavaltaa jotka tukevat köyhän köyhänä pysymistä. Runo provosoi yleistä välinpitämättömyyttä vastuuttomuudellaan ja liioitellulla yhteiskunta kritiikillä mikä on nykyajankin kommunistisen kritiikin tyypillinen piirre.
Nykyäänkin kommunistiset runot päättyvät usein vallankumousta vaativiin kehotuksiin nousta aseisiin ja lopettaa sorto millä tahansa keinolla.. Palttoon runo kärjistyy henkilökohtaisemmaksi loppua kohden ja nousee uhmaamaan vallitsevia oloja ja vaatii muuttavaa toimintaa yhteiskunnan syrjinnän uhreilta. Saamelaisen runon kommunistista kapinaa lietsova sanoma tosin on menettänyt ajan myötä kehottavan teränsä koska saamelaisten ja muidenkin vähemmistöjen asema on muuttunut Suomessa niin mittavassa määrin vuosikymmenien saatossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.