Tämmönen arvoitus olisi, että enomme haluaisi jättää kuoltuaan omaisuutensa (lähinnä asunto-osake) minulle ja veljelleni.
Enollamme on kuitenkin edunvalvoja, joten olisiko hänen tekemänsä testamentti lainvoimainen? Vai tarvitsisiko siihen edunvalvojan tai jonkun muun esim. käräjäoikeuden suostumuksen/päätöksen?
Ilman testamenttia muita laillisia ja samanarvoisia perillisiä olisivat edesmenneen äitimme sisarenlapset, eli serkkumme. Heille ei enomme kuitenkaan halua jättää mitään, koska he ovat jo puoliksi huijaamalla ja keinottelemalla saaneet itselleen mummoltamme jääneen tilan. Tila kuuluisi muuten edelleenkin enollemme, jolle mummomme testamenttasi tilan äitimme kanssa puoliksi.
Asioita on mutkistanut muutenkin epäilykset enomme edunvalvojaa kohtaan, joka salaa kaiken enoltamme. Mm. edellämainitun tilan vaiheet ja kohtalon. Edunvalvoja on kuulemma tiettävästi näiden serkkujemme ystävä. Sekään ei olisi ihme jos he jotenkin vielä onnistuisivat kaappaamaan tämän enomme asunto-osakkeenkin itselleen. Ainakin omistuspaperit on jo viety edunvalvojan toimesta "talteen". Kaikki näkyy olevan heille mahdollista. Mikäpä siis neuvoksi?
Enollamme on kuitenkin edunvalvoja, joten olisiko hänen tekemänsä testamentti lainvoimainen? Vai tarvitsisiko siihen edunvalvojan tai jonkun muun esim. käräjäoikeuden suostumuksen/päätöksen?
Ilman testamenttia muita laillisia ja samanarvoisia perillisiä olisivat edesmenneen äitimme sisarenlapset, eli serkkumme. Heille ei enomme kuitenkaan halua jättää mitään, koska he ovat jo puoliksi huijaamalla ja keinottelemalla saaneet itselleen mummoltamme jääneen tilan. Tila kuuluisi muuten edelleenkin enollemme, jolle mummomme testamenttasi tilan äitimme kanssa puoliksi.
Asioita on mutkistanut muutenkin epäilykset enomme edunvalvojaa kohtaan, joka salaa kaiken enoltamme. Mm. edellämainitun tilan vaiheet ja kohtalon. Edunvalvoja on kuulemma tiettävästi näiden serkkujemme ystävä. Sekään ei olisi ihme jos he jotenkin vielä onnistuisivat kaappaamaan tämän enomme asunto-osakkeenkin itselleen. Ainakin omistuspaperit on jo viety edunvalvojan toimesta "talteen". Kaikki näkyy olevan heille mahdollista. Mikäpä siis neuvoksi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Testamentin voi tehdä vain perittävä itse henkilökohtaisesti.
Mitään suostumuksia tai lupia ei edunvalvonnan alainen perittävä tarvitse testamentin tekoon. Hyvä on kuitenkin liittää testamenttiin tällaisessa tapauksessa lääkärintodistus, jossa todetaan testamnetintekijän terveydentila (ja testamentintekokelpoisuus).
Testamentin teko on hyvin henkilökohtainen asia, eikä edunvalvoja voi (eikä saa) tätä enonne puolesta tehdä. Enonne voi siis tehdä testamentin normaalisti.
Ongelmaksi enonne kuoleman jälkeen voi muodostua vain se, jos muut perilliset (serkut?) nostavat testamentin moitekanteen, jossa vaativat testamentin julistamista pätemättömäksi sen tähden ettei enonne ymmärtänyt mitä teki. Laissa käytetään seuraavaa vanhahtavaa ilmaisua: (Perintökaari 13:1§)
"Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentin tekijän muu sieluntoiminnan häiriö; tai,
jos testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet on siihen taivutettu käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka jos hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tahi jos hän on muutoin sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa."
Jottei mahdollinen moitekanne aikanaan menestyisi, olisikin, mikäli mahdollista, hyvä ottaa testamenttiin liitteeksi esimerkiksi lääkärintodistus, missä todettaisiin enonne olevan järjissään ja ymmärtävän testamentin merkityksen.
Olen asiaan jonkin verran perehtynyt, mutta kysessä on tietenkin vain minun käsitykseni asiasta! Suositellenkin että enonne ottaa yhteyttä lakimieheen, jotta kaikki testamentin muotovaatimukset tulevat täytetyiksi. Testamenttikun on mitätön ilman muotovaatimuksien täyttämistä!