Armeija on todellakin miesten paikka, jossa miehisyys tiivistyy ja ilmenee seksistisyytenä, uhona ja muuna "miehekkäänä" toimintana. Eräs ystäväni, joka vuosia sitten ihmetteli armeijan touhuja, muuttui aivan toiseksi ihmisksi intin käytyään. Kyseinen hemmo oli Vekaralla sissiradistina, todellisten miesten hommissa siis. Uho ja sinivalkoiset ynnä kapeakatseiset mielipiteet tulevat esille etenkin humalassa. Alussa jaksoin riidellä kanssaan, nykyisin annan asian olla (tyttöystäväni hoitaa nykyisin kaverini kanssa riitelemisen...).
Itseäni lähinnä kuvotti armeijan maneerit ja tavat, enkä menisi sinne jos valinta olisi nyt käsillä. Mielestäni Suomi on hieno ja hyvä maa asua, ja arvostan sotaveteraaneja suuresti heidän uhrauksiensa takia. En kuitenkaan haluaisi olla osallisena instituutiossa, jonka tarkoitus on käyttää väkivaltaa.
Odotan tulikivenkatkuisia kommentteja!-)
Itseäni lähinnä kuvotti armeijan maneerit ja tavat, enkä menisi sinne jos valinta olisi nyt käsillä. Mielestäni Suomi on hieno ja hyvä maa asua, ja arvostan sotaveteraaneja suuresti heidän uhrauksiensa takia. En kuitenkaan haluaisi olla osallisena instituutiossa, jonka tarkoitus on käyttää väkivaltaa.
Odotan tulikivenkatkuisia kommentteja!-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Väkivallasta en minäkään välitä --- aloin uskoa rauhaan, kun näin dokuja kranaatin silpomusta lapsista ja teloin polveni bunkkerin kulmaan. (Aiemmin uskoin veren ja raudan diplomatiaan, joten armeija oli minulle ihan sivistävä kokemus)
Armeija on monille epävarmoille miehille(?) itsetunnon lähde. Ujoista, herkistä nuorista tulee hetkeksi kovia ja karskeja tappokoneita. Tämä antaa illuusion vallasta, jota varmasti kaikki haluavat enemmän tai vähemmän tietoisesti. (Etenkään, kun armeija on nykyään liian pehmeää ja munatonta leikkimistä. Harvempi ajattelee tositilannetta ampuessaa maaleja, mikä kieltämättä on hauskaa ja rentouttavaa.)
Sotilaskuri on tärkeää, mutta monet vain näkevät sen pelkästään yhdenmukaistamisena. On hieman eri asia totella ja toimia yhtä aikaa kuin todella olla osa massaa, ajatella yhdenmukaisesti
Itse opin siellä lähinnä lusmuamaan ja näyttämään ahkeralta samanaikaisesti. Ja lihoin 10kg.
Myös silmänpalvontaan siellä opetetaan ihan tehokkaasti.
Ettei maailmassa olisi mitään pahaa ja epämiellyttävää.Ei tarvittaisi poliisia,kun ei olisi rikollisia ja ei palokuntaa,kun ei olisi
tulipaloja ja ei armeijaa,kun mikään maa ei yrittäisi vallata alueita toiselta jne.
Ja olisi hienoa,jos ihmiset eläisivät kauniina ja
terveinä ikuisesti,ettei kenenkään tarvitsisi tulla vanhaksi ja sairaaksi ja kitua vuosikausia ennenkuin kuolee pois.
Niin,
Tuolla alempana mainitiin että juuri nämä känniurpo idiootit. Myös sinun ystäväsi on sellainen. Hän on herkkä ja tyhmä, ja huonolla huomiokyvyllä ja asioiden syvällisemmän tarkoituksen ymmärtämisen puuttumisen vuoksi poiminut armeijasta vain sen helposti näkyvän puolen.
Armeijaan ei saa mennä innoissaan että jes kun tänne pääsee. Sinne pitää mennä silmät avoimena ja nöyränä. Silloin havaitsee ne hyvät asiat jotka siellä opetetaan ja samalla oppii jotain muista poikasista.
Johtajakoulutuksessa oppii nopeasti kuinka paljon saa aikaiseksi huutamalla ja räyhäämällä. Oppii myös kuin turhat tunteet ovat ajattelussa. Tunteita pitää olla ja niitä pitää kyetä lukemaan mutta armeijassa kuten elämässäkään ne eivät saa haitata harkintakykyä! Vässyköinkin luuseritykäri lähtee hommiin kun kaveri sen pyytää. Luuseritykäri ei ajattele että asia on pakko hoitaa. Alainen, joka tottelee pitää johtajaansa tottelemisen arvoisena.
Syitä voi olla monia. Armeijassa oppii että pakko on huono motivointi konsti!
Lisäksi siellä näkee kuinka paljon erilaisia ihmisiä on. Seillä oppii kuinka kullekin tyypille joutuu puhumaan että viesti menee perille. Armeijassa jos missään oppii sosiaalisesta kanssakäymisestä jotain. Myös ilman johtaja koulutusta.
Armeijassa yleensä näkee kenestä on jonkin asian hoitamiseen ja kenestä ei. Lusmuilunkin voi tehdä niin monella tapaa!
Armeijan käyminen lisäksi osoittaa että kaveri pystyy hoitamaan asian josta se ei niin pidä. Se on työssä usein oleellista. Useissa ammateissa on osa-alueita jotka eivät ole niin mukavia, kuitenkin ne täytyy hoitaa. Ja se on myös tärkeää että kaveri ymmärtää että joku asia täytyy hoitaa tietyllä tavalla. Työssä siihen on yleensä hyvä syy mutta aina sitä ei voi selittää asiaa hoitavalle kaverille. Tällöin on tärkeää että ohjeita noudatetaan riippumatta siitä miltä susta nyt tuntuu!
Vekaran sissiradisti koulutus on minulle tuttu noin vuoden takaa.
Uhoanminen ja ns muu miehekkyys ei kuulu armeijaan. Armeijassa komentaminen pitää tapahtua ilman huutamista. Huutaminen on vain haustanpitoa.
Armeijaan kuuluu väistämättömyys. Se että yksilönmielipide menettää merkityksensä. Silloin kun tajuaa että tämä ei ole hyvä niin on päässyt jo pitkälle. Silloin kun yksilö on tajunnut että sotilasjärjestelmä ja tiukka kuri karsii ihmisten persoonallisuudet ja tekee niistä pölvästejä, silloin armeija on tehnyt tehtävänsä. Silloin yksilö tajuaa taistella vapaan maailmanpuolesta!
Tämä on se syy miksi armeija on niin tärkeä suomalaiselle! (Meistä tulee aivan sotahulluja muuten!)
Itse luulin muuttuvani ''mieheksi'' ja intistä päästyäni muijani jätti minut, kun olin kuulemma muuttunut kapeakatseiseksi idiootiksi ja juntiksi. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin pakata kamppeet ja etsiä uusi reikä.