...asiaan yhteiskunnallista näkökantaa.
Lueskelin tuossa tekstejä ja ajattelin ottaa toisenlaisen lähestymiskannan asiaan, joka on yhteiskunnan määritteisiin pohjautuva.
Mikä on kohtuus ja mikä on juopumusta?
Rattijuopumuksen rajana on 0,5 promillea alkoholia veressä. Onko tämä 0,5 promillea vielä juopumusta vai ei? Rikoslaki 23:3§ määrittelee, että tämä on juopumus, jos ajat moottorikäyttöistä ajoneuvoa.
Onko 0,5 promillea sitten juopumusta, jos ajaa venettä? Ei, koska veneen ajossa ruorijuopumukseksi katsotaan vasta 1,0 promillen humala.
Törkeäksi rattijuopumukesksi katsotaan 1,2 promillen humalatila.
Lentokoneen ja junan kuljettaminen ei ole rikos, jos on alle 0,5 promillea alkoholia veressä.
Heitän edellisen pohjalta yhden kysymyksen, jota voi kukin pohtia oman moraalikäsityksensä pohjalta.
0.5 promillea on niin vähän alkoholia veressä, ettei sitä itse juuri tiedostakaan, mutta lähtisitkö itse tai laittaisitko lapsesi mielellään lentokoneeseen, jossa lentäjällä on hiukan alle 0,5 promillen humalatila?
Edellinen siis moraalinen kysymys jokaiselle juopumuksesta ja sen tapauskohtaisuudesta lainsäätäjien(meidän valitsemia) päättämänä. Tämä on siis yhteiskunnan näkemys juopumuksesta.
Lueskelin tuossa tekstejä ja ajattelin ottaa toisenlaisen lähestymiskannan asiaan, joka on yhteiskunnan määritteisiin pohjautuva.
Mikä on kohtuus ja mikä on juopumusta?
Rattijuopumuksen rajana on 0,5 promillea alkoholia veressä. Onko tämä 0,5 promillea vielä juopumusta vai ei? Rikoslaki 23:3§ määrittelee, että tämä on juopumus, jos ajat moottorikäyttöistä ajoneuvoa.
Onko 0,5 promillea sitten juopumusta, jos ajaa venettä? Ei, koska veneen ajossa ruorijuopumukseksi katsotaan vasta 1,0 promillen humala.
Törkeäksi rattijuopumukesksi katsotaan 1,2 promillen humalatila.
Lentokoneen ja junan kuljettaminen ei ole rikos, jos on alle 0,5 promillea alkoholia veressä.
Heitän edellisen pohjalta yhden kysymyksen, jota voi kukin pohtia oman moraalikäsityksensä pohjalta.
0.5 promillea on niin vähän alkoholia veressä, ettei sitä itse juuri tiedostakaan, mutta lähtisitkö itse tai laittaisitko lapsesi mielellään lentokoneeseen, jossa lentäjällä on hiukan alle 0,5 promillen humalatila?
Edellinen siis moraalinen kysymys jokaiselle juopumuksesta ja sen tapauskohtaisuudesta lainsäätäjien(meidän valitsemia) päättämänä. Tämä on siis yhteiskunnan näkemys juopumuksesta.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Toivoit nimenomaan yhteiskunnallista näkökantaa juopumusasiaan. Kiitos hyvästä avauksesta! Olen aina ihmetellyt tuota ruorijuoppouden korkeaa promillerajaa, koska siinä saa toden totta olla melkoisessa tuiskeessa. Rajat on kuitenkin säädetty käsittääkseni siten, että ihminen on sellaisessa toimintakunnossa, että hän pystyy olemaan liikenteessä olematta vaaraksi toisille. Kyseessä ei siis ole se, mitä itse kukin pitää "päihtymisenä" (joka on subjektiivinen käsite), vaan se, milloin ihmisen toimintakyky laskee tietyn, hyväksihavaitun rajan alle (joka on mitattavissa mm. reaktionopeustestein).
Olen itse ajatellut aina niin alkoholista kuin muistakin asiosita elämässä, että jos toimintani ei ole pahennukseksi ja vaaraksi muille ihmisille ja minulle ei tule siitä huono omatunto, niin olen pysynyt kohtuudessa.
Minä en ymmärrä noita promillerajoja. Minusta se saisi olle kerrasta poikki..
Tuo kohtuus on monet kerrat vaikea pitää. Siksi minä ymmärrän täydellisen kieltäytymisen alkoholin suhteen. Jos joku onnistuukin pitämään kohtuuden, kaikki siihen eivät kuitenkaan pysty. Valitettavan moni alkoholin kohtuukäyttäjä ajatuu tuon myrkyn orjaksi. Ja orjuus tuo mukanaan ikäviä lieveilmiöitä, häiriökäyttäytymisestä kaikkeen muuhun pahaan. Eikä kukaan tiedä pulloon ensi kertaa tarttuessaan, pystyykö pitämään kohtuuden, vai joutuuko alkoholin orjaksi lopuksi elämäänsä.
Meni vähän asian vierestä, haitanneeko kuitenkaan..
Vähän aikaisemmin avattu juttu käsittelee samaa asiaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010129646
...hiukan tarkemmaksi, miksi tämä avaus on.
Se avaus, johon viittasit lähestyy asiaa uskonnon/Raamatun pohjalta kun taas tämä avaukseni lähestyy yhteiskuntakäsityksen pohjalta, jolloin jokaisen on paljon HELPOMPI tutkia asioita oman itsensä kautta, miettimättä, mitä Raamattu sanoo tai ei sano.
Hyvä, että asioita kerrataan, jotta huomataan niihin olevan tuhat ja yksi suuntaa/näkökantaa lähestyä.
Turha näitä on sekoittaa tuonne käytyyn sekametelikeskusteluun ja on Mopin tehtävä arvioida, että onko tämä avaus poistettava vai ei.
Kiitos kommentista.
Koska ap laittoi aloituksen tälle palstalle, hän tarkoittikin, että asiaa lähestytään vl-liikkeen näkökulmasta.
...lähteä pohtimaan, miksi tämä aloitus on täällä vai olisiko ehkä jotain sanottavaa oman käsityksen pohjalta asiaan "juopumus" samalla tavalla kuin on yksilöllisiä käsityksiä yleensä asiasta vanhoillislestadiolaisuus.
Tällä palstalla tulet saamaan nimenomaan vakaumuksen pohjalta esitettyjä mielipiteitä. Senhän toki tiesit :)
Jos aloitus ei liity mitenkään vl:iin, se on väärällä palstalla. Eli, älä pliis ainakaan arvostele, jos joku lähestyy asiaa vl:n näkökulmasta, tai laittaa linkkejä, joissa asiaa on vatvottu paljonkin.
...ja sinunkin näkemyksesi on tervetullut.
Hmm...Totta tiedän, mitä palstalta voi odottaa monissa tapauksissa, mutta ajatukseni olikin tehdä paljon puhutusta aiheesta sellainen avaus, jossa ei olisi asetelmaa VL:t vastaan muut.
No senhän toki tiedän hyvin, että vastaukset tulevat jokaiselta oman vakaumuksensa pohjalta.
Mitä VL tarkoittaa?
Kerro jo, miksi tämä palsta??
"Hmm...Totta tiedän, mitä palstalta voi odottaa monissa tapauksissa, mutta ajatukseni olikin tehdä paljon puhutusta aiheesta sellainen avaus, jossa ei olisi asetelmaa VL:t vastaan muut."
Tuo ei ole mahdollista vl-palstalla. Ellet todella halua asetelmaa vl vastaan muut, siirrä kysymyksesi sellaisella palstalle, jossa ei ole mitään erityisiä aiheita.
...mahdollista, eikä tässä keskustelussa ole vielä ollenkaan esiintynyt asetelmaa VL:t vastaan muut...vai laitoitko merkille ;)
Olen eka kertaa palstalla, enkä oikein tiedä, mikä kuuluu tänne ja mikä ei, joten jätän Mopin tehtäväksi sen puolen arvioinnin.
Anteeksi sekaantumiseni, mutta jos olet kirjannut nimimerkkisi 6.6.2004 ja profiilisi on täynnä vl-palstan keskusteluja, niin joku täällä ei nyt puhu ihan totta.
Kait hänellä on jokin syy, laittaa aloitus juuri tälle palstalle?
Heh.............
...anteeksi, että johdin harhaan.
Tänä päivänä kuitenkin olen eka kertaa, että puolitotuus sitten.
Tuollaiset "vitsit" aiheuttavat hieman ristiriitaisia ajatuksia. Kaikki eivät ehkä ymmärrä? Siksi kysyvät ja varmistavat...
...ne varmasti aiheuttavatkin, mutta mikäpä tällä palstalla ei aiheuttaisi ristiriitaisia ajatuksia ;D
Hmm...pahempia ristiriitaisuuksia aiheuttaa oikaisemattomat "vitsit".
Toki aina saa kysyä ja vastaan, jos katson tarpeelliseksi.
Kuulutko sinä niihin, jotka ei ymmärrä tällaista "vitsiä"?
Ole kiltti ja kerro, mikä kirjoituksessasi oli se vitsi! En ymmärtänyt. Luulin sinun valehdelleen.
...määrittänyt mitään vitsiksi, joten en tiedä, missä se on ja tuossa jo aiemmin totesin, että olen johtanut harhaan, mutta myös oikaissut.
Juu olen tänään eka kertaa palstalla, eli missä luulit minun valehdelleen?
Kirjoitit muka tietämättömänä: "Olen eka kertaa palstalla, enkä oikein tiedä, mikä kuuluu tänne ja mikä ei, joten jätän Mopin tehtäväksi sen puolen arvionnin." Kyllä tästä sain sellaisen käsityksen, että olet tietämätön, miten ja mihin keskusteluja avataan.
Olisitko ollut sori, jos sinulle ei "vitsistäsi" olisi huomautettu, vai oliko kirjoittamasi näpäytys vl:ten peräänhuutamille provoilijoille ja feikkaajille?
No, oli miten oli, tosikko olen.
...palstalle ja mikä ei, ken siihen nyt osaakaan tyhjentävää vastausta antaa.
Eipä tuo aihe vielä ole paljoa ketään kiinnostanut, joten keskustellaan "vitsistä" ja palstalle kuuluvista aiheista.
Eihän sitä tiedä, vaikka minäkin olen VL-provoilija? Olen minä provoillut ja tulen provoilemaan edelleenkin(jos huvittaa), mutta vain asioissa, jotka koskettavat itseäni. Saatan myös kritisoidakin.
Minä en ole tosikko.
Itse en ole tottunut valehtelemaan, ja minulla harmittaakin aina, kun joku paljastuu valehtelijaksi.
Eikä puolitotuutta ole olemassakaan. On vain totuus tai vale.
Nyt me kaikki tiedämme, mitä "vlm" on. Ihan hyvä, että tuo tuli selväksi. Sun kannattaa ehkä kirjoittaa vastedes vain toisella nimimerkillä..
No, lievennykseksi sanottakoon, etten muutenkaan lue nettijuttuja kuin Raamattua.
Tät voos hjuumor!
...hyvä, että aina tieto karttuu vlm:stä, eikä se vlm muuksi muutukaan ja katsos, eihän tämä ole läheskään ensimmäinen kerta kun jotain tuollaista kirjoitan, joten ei huolta sinullakaan.
Käytän edelleen tätä samaa nimimerkkiä, ei minulla ole tarvetta piiloutua lukemattomien nimimerkkien taakse, niin kuin joillakin on.
"No, lievennykseksi sanottakoon, etten muutenkaan lue nettijuttuja kuin Raamattua."
Minä en ole törmännyt/oppinut kuin yhteen lukutaitoon ja samalla lukutaidolla luen kaikkia kirjoituksia(ymmärrykseen en ota kantaa).
Tuli tuokin juttu selväksi..
En ymmärrä "vitsejäsi". Olen ottanut ne kaikki ihan tosissani. Osan olet toki oikonut, kuten tuon äskeisen. Minä pidän sitä vitsinäsi. En ajattele sitä valkoisena valheena tms.
Kukapa meistä pystyisi täydelliseen rehellisyyteenkään? Vaikka valhehan on aina syntiä! Kuten tulitikunkin varastaminen tai väärä katse /ajatus...
Tuli mieleeni, että olet pienenä poikana kirjoitellut paljon (ei vain yhden kerran!) Lasten Siioni / Siionin Kevät -lehteen.
Sinulle on jäänyt tavaksi aloittaa aina: "JT! Kirjoitan ensimmäistä kertaa..... toimittajasetä saa korjata virheet...." Jospa tuo oli jäänne niiltä ajoilta? ;)
Sanojesi mukaan et ole tosikko. Siksi ymmärrät kai minun vitsini? Kirjoitin sen ilman mitään ilkeilyä.
En halua käyttää alkoholipitoisia juomia, koska muitakin on tarjolla tarpeeksi. Näin ei ilmeisesti ollut ammoin Israelissa. Juon sitten viiniä tai olutta, kun mitään muuta ei ole tarjolla, mutta en silloinkaan, jos jumalaton niin järjestää.
Jeesuksen aikana ei tunnettu koko alkoholi-sanaa, vaan viini oli vain viiniä, tosin ilmeisesti käynyttä rypälemehua, jotta olisi säilynyt. Päihtymystä paheksuttiin yhtä ankarasti kuin nykyään kristittyjen joukossa, tai vieläkin ankarammin, sillä juopottelu tuolloin oli myös kallisarvoisen ja elintärkeän juoman tuhlaamista. Jotkut israelilaiset tosin joivat juopuakseenkin, mutta heistäkään kaikki eivät olleet uskovaisia vaan mielistyneet maailmaan.
Nyt sitten joku ajattelee, että ettekö te raukat osaisi käyttää sitä kohtuudella? Ehkäpä osaisimmekin, tai ainakin jotkut, mutta olemme samaa pakanakansaa kuin muutkin suomalaiset ja aivan läpisyntisiä sekä omalta puolelta täysin jumalattomia. Näemme jo nyt, millaiseksi alkoholin käyttö on ryöstäytynyt maassamme, monista muista maista puhumattakaan. Vaikka kuinka tuodaan esille sen aiheuttamia vahinkoja ja alati kasvavia kulutusmääriä, monet puistelevat päätään ja yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta selviä tosiasioita alkoholin käytön seurauksista, jotka eivät ole usein lasten eivätkä oikein aikuistenkaan luettavaa. Tässä tilanteessa vielä jotkut jaksavat voivotella kristittyjä, jotka eivät suostu moisen aineen käytäjiksi.
Otan tähän vielä lisävalaistukseksi yhden esimerkin: Jos maidon juominen yhdistettäisiin maailmanpojan menoon ja se sekoittaisi suomalaisen heikon pään kuten usein jo pienikin määrä alkoholia tekee, kristityt eivät käyttäisi sitäkään, sillä "älkää sovittako itseänne maailman menon mukaan". Toisinsanoen alkoholia ei ole tehnyt pahaksi muu kuin sen alentaminen epäuskoisessa maailmassa huvin lisääjäksi ja vauhdin antajaksi syntiriennoissa. Uskovainenkin saa pienen määrän alkoholia ehtoollisviinissä, eikä se häntä kadota ensinkään. Alkoholikin voidaan siis ottaa uskolla vastaan, nimittäin ehtoollisessa (tämä nyt ei ole mikään uskonkappale), jolloin sitä ei ensinnäkään haluta suun täydeltä, ja toisaalta se vain vahvistaa silloin. Näin ihmeellisesti on asia tuon muuten turmiollisen aineen suhteen, kun uskovainen tyytyy siihen mitä Pyhä Henki opettaa. Mutta joka lähtee ryypylle Herran pöytään, juo itsensä pienestä tipastakin kadotukseen.
"Toisinsanoen alkoholia ei ole tehnyt pahaksi muu kuin sen alentaminen epäuskoisessa maailmassa huvin lisääjäksi ja vauhdin antajaksi syntiriennoissa."
Mutta eihän kenenkään uskovaisen tarvitse osallistua maailman "syntirientoihin"? Jos se on se meno, mikä kauhistuttaa, niin miksei siitä varoiteta vaan ainoastaan viinistä? Miksei puhuta kohtuukäytön puolesta, mikä olisi erittäin raamatullista?
Kun ihmispolot eivät pysy kohtuudessa tuon myrkyn ja orjuuttavan juoman kanssa. Toisaalta, alkoholin käyttään liittyy tietty juomakulttuuri, joka senkin on vierasta meille.
Miksi antaa pikkusormi, kun on liian suuri riski, että se vie koko käden? Kun juoma olisikin vain ja ainoastaan ruokajuomana, vaan kun ei! Koko maailma huutaa ikäviä esimerkkejä siitä, mihin alkoholin kohtuukäyttö voi johtaa..
Eli tässä tullaan siihen, että vaikka ihminen kuinka vakuuttaa ja elämällään osoittaa, että hänellä on asiat kunnossa, niin se ei riitä, vaan edellytetään täyttä kuuliaisuutta muiden mielipiteille?
Vaan ihan oman itsensä parhaaksi kannattaa pidättäytyä tuosta alkomahoolista kokonaan. Ja jos tuota ei itse tajua, kannattaa toki kuunnella viisaitten neuvoja, miten vaarallista tuo touhu on. Kaikkea ei kannata alkaa kokeilla itse!!
Minä esim. puhun totta (siis en valehtele) ihan oman tunnon rauhan vuoksi. Kukaan ei ole pakottanut minua puhumaan aina totta. Siihen minulla ei ole mitään ulkopuolisia paineita. Sama on monen muun asian suhteen. Haluan säilyä uskomassa, ja kuunnella omantuntoni ääntä ja Jumalan sanan kehoituksia.
Miksi jotkut eivät usko sitten millään, että jotkut muut ihmiset voivat tehdä valtavirrasta poikkeavia valintoja muutoinkin kuin toisten ihmisten pakottamina?
Oikeasti: haluan uskoa sinua ja luottaa siihen, mitä sanot. Jos uskovainen siis voi esimerkiksi ottaa sen saunakaljan viikossa, eikä häntä sen tähden "pakoteta ruotuun", niin asiat ovat paljon paremmin kuin mitä uskoinkaan. Ei siksi, että alkoholin sallimisessa olisi jotain erityisen hienoa vaan siksi, että Raamatun mukaan kyseessä ei ole synti ja sen tähden yhteisöllä ei ole mielestäni mitään oikeutta käyttää Raamattua neuvojensa perusteena.
Uskon, että suurin osa vl:istä todellakin tuntee tässä asiassa omantunnon sanovan, ettei kannata ottaa edes sitä yhtä saunakaljaa. Mutta ei kaikki, tiedän sen itse varmuudella sanoa. Uskon myös, että jos tähän asiaan ei suhtauduttaisi niin jyrkästi kuin nyt ja myönnettäisiin, ettei Raamattu velvoita absolutismiin (eli muutettaisiin opetusta HENGELLISESTI raittiimpaan suuntaan), olisi ihmisten helpompi lähestyä teitä. Ei sen saunakaljan takia vaan sen, että opettaisitte silloin selkeämmin Raamatun mukaan. Itse näen asian niin, että vl-usko on oikeassa niin monessa uskon kannalta tärkeässä opillisessa asiassa, että on todella suuri sääli, että tällaiset, mielestäni omavanhurskautta korostavat säännöt (tai "säännöt") vievät hirveästi makua koko touhulta. Näin minun mielestäni siis.
...ehtoollisjuoman pitää olla alkoholipitoista ? Miksi ei kokonaan voida siirtyä alkoholittomaan viiniin, kun kerran sellaistakin jo saa hän, joka ei halua alkoholipitoista ehtoollisjuomaa.
Ehtoollisviina on lisäksi erittäin väkevääkin.
Ehtoollisryyppy saa jo alkometrinkin hieman värähtämään.
Voishan porukka olla esimerkkinä siinä ettei alkoholia kannata missään muodossa ottaa, ei pisaraakaan?
En ole koskaan kuullut perusteluja, miksi ei siirrytä alkoholittomaan vaihtoehtoon? Hinta? Saatavuus? Mikä estää?
Montako litraa ehtoollisviiniä pitää suviseuroissa olla koko sakille? Eikä se ole mitään rypälemehua. Miksi pitää olla prosentteja? Sehän herättää ihmetystä ja uskoton "laittajakin saa sijansa".
Luulen, että siellä on kuitenkin mahdollisuus valita alkoholitonta. Onhan odottavia, lääkkeissä olevia tai entisiä alkoholisteja.
Miksi ei kaikille? Tietääkö kukaan?
Olen itse vl ja miettinyt viime vuosina jonkin verran tuota kysymystä meidän vanhoillislestadiolaisten absolutismista. Sehän ei käytännössä ole totta, koska ehtoollisella nautitaan alkoholia kuten myös esimerkiksi monet lääkeaineet on uutettu alkoholiin ja joihinkin ruokiin saatetaan lisätä esimerkiksi viiniä. Tavallaan tietynlaista "kohtuukäyttöä" näytettäisiin näin ollen noudatettavankin.
Olen myös teologi ja miettinyt asiaa myös kirkkohistorialliselta kannalta. Olen ymmärtänyt, että Jeesus joi viiniä ja käytti näin ollen alkoholia. Tosin emme voi tietää oliko tuo käynyt rypälemehu vaikutukseltaan samaa luokkaa riippuvuuden aiheuttajana, kuin tämän päivän aineet, joista väkevimmät toimivat käytännössä eräänlaisina liuottimina. Sen verran tiedän myös ravitsemuksesta, että esimerkiksi kohtuullinen määrä punaviiniä on terveydelle hyväksi. Näin oli varmaan myös Jeesuksen ajan rypäleviinin laita. Samaa ei todennäköisesti voi sanoa kaikista viinoista ja oluista meidän aikanamme.
Lestadiolainen argumentointi ei kuitenkaan lähde tässä asiassa terveydllisistä näkökohdista, vaikka kylläkin viinasta juovuttaessa ihmisen käyttäytyminen muuttuu ympäristölle "haitalliseksi" nimenomaan fysiologisen mekanismin kautta. Juopumistila rasittaa elimistöä ja Paavalin sanonta, ettei pitäisi juopua viinasta, "josta tulee paha meno" voidaan tavallaan selittää myös fysiologisesti.
Historiallisesti asia on aika nuori ja mikäli on uskominen siihen, että uskonpuhdistaja Martti Luther käytti kohtuullisessa määrin viiniä ja saksalaisen tavan mukaan myös olutta, lestadiolaisten käytäntö ei vastaa Lutherin käytäntöä. Selvää on, että myös Luther saarnasi juoppoutta vastaan, kuten Lestadius myöhemmin ja lestadiolaiset tänään.
Lestadiolaisuus liittyy kuitenkin kirkkohistoriallisesti noin 100 vuotta Lutherin jälkeen saksassa virinneeseen ns. pietistiseen herätykseen. Pietismissä kritiikki kohdistui luterilaisuudessa taphtuneeseen maallistumiseen, joihin kuului myös mm. juoppouden yleistyminen. Kun pietistinen herätys herrnhutilaisuutena ja sittemmin lukijaisuutena asettui Ruotsiin, oli tässä herätyksessä mukana ehdottoman raittiuden ihanne. Ruotsin valtakunnan alueella alkoholin käytön kielteiset vaikutukset olivat myös näkyvissä. Lestadius itse kohtasi asian jo omassa kodissaan, koska hänen isällään oli alkoholiongelma. Niinpä hän vihasi alkoholia ja alkoholismia jo ennenkuin oli kokenut henkilökohtaisen kääntymyksen elävään uskoon. Lestadius oli kuitenkin ennen kääntymistään alkoholin kohtuukäyttäjä. Koettuaan henkilökohtaisen kääntymisen, hän huomasi ettei hänen omatuntonsa enää hyväksy alkoholin ryypiskelyä. Niinpä hän jätti sen kokonaan.
Mutta juuret lestadiolaiseen absolutismiin olivat kuitenkin jo Saksasta tulleessa pietismissä ja lukijaiskristillisyydessä, johon Lestadius kääntymisensä jälkeen liittyi.
Kuten sanoin tämä kysymys ei ole helppo selvitettäväksi itselle eikä varsinkaan liikkeen ulkopuolella olevalle. Kuten tiedetään omantunnon vakaumusta ei voi läheskään aina selittää toiselle ihmiselle. Alkoholin kielteiset vaikutukset yhteiskunnassa voidaan kyllä ymmärtää ilman uskoakin eli myös järjellä. Lestadius puhui siitä, kuinka alkoholi oli hänen mielestään suurin köyhyyden ja kurjuuden syy Ruotsin lapissa.
Edelleenkään en ole selittänyt sitä ristiriitaa, kuinka Jeesus ja kuinka Martti Luther käyttivät alkoholia, mutta Lestadius ja lestadiolaisuus ei sitä hyväksy? Joitain näkökulmia tätä kysymystä varten voisi kuitenkin avata:
1. Asia ei ehkä ole aivan niin mustavalkoinen, kuin se ulkopuolisesta näyttää
2. Varsinaista virallista julkilausumaa siitä, ettei alkoholia voi tippaakaan käyttää, ei ole missään annettu
3. Paremminkin voisi sanoa, että lestadiolaiset ovat erittäin varovaisia alkoholin suhteen
4. Voitaneen pitää kuitenkin Jumalan johdatuksena sitä, että saapuessaan pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle, tämä kristillisys omaksui pidättyväisen suhtautumisen alkoholiin. Oliko ehkä niin, että Jumala tiesi paremmin, kuinka heikkoja pohjoiset kansat (monet muutkin kuin suomalaiset) ovat alkoholin suhteen. Vielä tänä päivänäkin keskustellaan ongelmana suomalaisesta humalahakuisesta juomatavasta.
Loppuyhteenvetona pitää sanoa, että kysymys alkoholista ei ole lestadiolaisille "sääntö" eikä laki, vaan omantunnon vakaumus, joka tähtää elämän suojelemiseen ja uskon säilymiseen.
En tiedä avasiko tämä analyysi mitään. Jos kysymyksiä jäi enemmän kuin tuli vastauksia, kertoo se kirjoittajan taidon ja ymmärryksen rajallisuudesta.
Hienoa huomata, että fundamentalistinen Jani ystävämmekin on huomannut, ettei absolutismin vaatimus perustu Raamattuun. Ettei nyt vain tämä palsta vaikuttaisi näkökannan lieventymiseen?
mieli sanoa muutama sana. Ensinnäkin, kun on ainoastaan maistanut vaan sitä ehtoollisviiniä, niin on se niin pahan makuista, että en ymmärrä ihmisiä, jotka sitä haluavat juoda jatkuvasti. Saatikka killittää kaljaa ja viinaa.
Meidän perhe pysyy maito ja mehu linjalla. Ja maitohan on sitä paitsi terveellistäkin jos ette satu tietämään. Sitähän meillä viikossa kuluukin n. 60 litraa:-))
Kiitos hienosta ja pohdiskelevasta tekstistäsi!
Pariin asiaan haluaisin esittää huomautuksen. Puhuit siitä, että vaikka absolutismia voidaan perustella terveysvaatimuksilla, ei lestadiolaisuus lähde siitä. Kuitenkin esimerkiksi suviseurojen nuorten alustuksessa muistaakseni puhuttiin pitkä pätkä juuri terveysvaikutuksista, samoin olen itse paljon seuroissa käyneenä kuullut sanottavan monta kertaa täysin yksiselitteisesti, että alkoholi on terveydelle rappiollista, muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja ennen kaikkea: ei ole uskovaiselle sopivaa juomista.
Samalla tavalla on puhuttu televisiota vastaan. On sanottu suoraan, että "televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu". On mielestäni sikäli kummallista puhua siitä, ettei ole sääntöjä tai normeja, sillä normiteoriassa todetaan, että normi on validi silloin, kun se toimii syynä käytökselle. Eli jos juomattomuuteen/televisiottomuuteen uskovainen vastaa lauseella "en juo, koska uskovaiselle ei ole soveliasta juoda/minulla ei ole televisiota, koska se ei ole uskovaisen kodin huonekalu", niin kyseessä on normin noudattaminen.
Lestadiolaisuudessa on useitakin asioita, joihin ei ole annettu virallista julkilausumaa. Alkoholi on yksi niistä. Mutta jos ajatellaan, että seurapuhe on Jumalan kirkastamaa sanaa, niin mihin uskovainen tarvitsee julkilausumia? Ajatellaan, että tässä on nyt Jumalan asettama normi.
Se, mikä itseäni häiritsee, on että lestadiolainen absolutismi ei ole Raamatun sanan mukaista, ts. ajatellaan sen olevan Pyhän Hengen kirkastamaa elävää uskoa, mutta jos näin on, tämä usko ei ole lähtöisin Jumalan sanasta. On tullut "uutta ilmestystä", jota noudatetaan. Tarkoitan tässä nimenomaan täyttä absolutismia, sillä juopumuksesta Raamattu puhuu selkeän kielteisesti.
Toinen vaara mielestäni on se, että kun Paavali varoittaa nimenomaan uskovaisia alkuseurakuntalaisia siitä, ettei näiden pidä olla ihmiskäskyjen "älä tartu, älä maista, älä koske" alla, niin on eriskummallista, että lestadiolaisuus kokee olevansa vapaa tällaisista säännöistä. Paavali ripitti tuossa nimenomaan alkuseurakuntalaisia, jotka käsittääkseni ovat jonkinlaisina esikuvina myös lestadiolaisille. He olivat ensimmäisiä parannuksen saaneita ja olivat jo langenneet lain tielle. Miten on, tutkiskeleeko lestadiolaisuus koskaan omia oppejaan ja käytäntökään? Tarkastetaanko koskaan jo muodostettuja kantoja?
Näkisin myös, että absolutismi (tai ehdottomuus ylipäätään asioissa) aiheuttaa ylilyöntejä. Jos kokee jonkin asian olleen kielletyn koko elämänsä ajan, on mielestäni keskivertoa paljon suuremmassa vaarassa ampua yli pahan kerran. Absolutismin tapauksessa on vaara ryypätä aivonsa pehmeäksi, kun lankeaa. Tämän vuoksi ehkä ne lestadiolaiset, jotka ovat alkaneet juoda alkoholia, ovat sitten menneetkin rappiolle. Tämä on todettu mm. yhdysvaltalaisessa Amish-uskonnossa/kulttuurissa, joka suhtautuu alkoholiin yhtä kielteisesti: heidän yhteisöstä lähteneistä nuoristaan häkellyttävän suuri prosentti ajautuu alkoholin ja huumeiden suurkäyttäjiksi, eikä syyksi ole löytynyt muuta kuin se, että päihteet ovat olleet täysin kiellettyjä aikaisemmin.
Puhuit vielä viestisi alkupuolella Jeesuksen ajan "rypälemehusta" ja siitä, että mahtoiko se olla samalla lailla riippuvuutta aiheuttavaa kuin nykyajan aineet, joista pahimmat ovat "liuottimia".
Mielestäni väkevät viinat ovat aivan eri maailmasta kuin viinit ja oluet. Kyllä minun mielestäni ihminen, jolla on lasissa vodkaa on enemmän vaarassa langeta viinan kiroihin kuin ihminen, jolla on lasissaan viiniä. Sana "rypälemehu" on harhaanjohtava, ja antaa kuvan siitä, että Jeesuksen ajan viini ei olisi ollut päihdyttävää (vaikka mainitsitkin toisin). Lähes kaikki viini tehdään rypäleistä, eikä se ole mehua.
Paavalikin varoittaa ainoastaan juopumuksesta efesolaiskirjeessään:
"Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä" (Ef.5:18)
Yksi ongelma, joka tuli vielä mieleeni on lestadiolainen käsitys yhteisöllisestä omastatunnosta. Eli ihminen ei ole välttämättä vapaa toimimaan edes Raamattuun vetoamalla toimimaan haluamallaan tavalla (esim. ottamaan lasillisen viiniä), koska "yhteisön omatunto" on eri mieltä. Eli voidaan sanoa hyvin vahvasti toiselle, että "sinun tuntosi on paatunut, olet pimentynyt tässä asiassa; synti ei enää tunnu synniltä sinulle". Ja siitähän tässä on puhuttu aika paljon, että onko alkoholin kohtuukäyttö syntiä. Jos se ei ole sitä, niin tuollaisen kohtikäymisen pitäisi itsessään olla syntiä.
Tuossa pariin tekstisi kohtaan jatkaisin omaa näkökantaa asiasta.
Raamattu varoittaa juopumuksesta ja tällä varoituksella itse ymmärrän Raamatun tarkoittavan juuri sitä, mitkä kirot viinan mukana voi tulla. Kohtuus on aina kohtuutta, eikä se tuo ongelmia, ainakaan kaikille.
Sitten on jo vaikeampi kysymys, että milloin ihminen itse kokee olevansa juopumuksen rajoilla? Tarkoittaako se jollekin sitä, että kirjoitusvirheet lisääntyy, tekstin rivit alkaa vilahteleman, vai missä se raja on. Tämä on yksi veteen piirretty viiva ja liukuu vähän sen mukaan, kuka asiaa tarkastelee.
Toisaalta sinua edeltävä kuvasi lestadiolaisuutta hiukan historialliselta näkökannalta ja nosti esiin asioita, mistä mahdollisesti johtuu yleensä alkoholiin suhtautuminen lestadiolaisuudessa.
Tämä on teitenkin asia, jota voi tarkastella monelta näkökannalta, mutta nyt kun on kuitenkin kyse yhteisöstä ja uskovaisista ihmisistä, joilla jokaisella on yksilöllinen käsitys asioista, niin on hyvä muistaa myös Paavalin toisaalla esittämät sanat:
1. Kor. 8
13 Sentähden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en minä ikänäni söisi lihaa, etten minä veljeäni pahentaisi.
Eli Paavali neuvoi eri seurakuntia heidän erilaisissa tilanteissa ja vaikeuksissa.
Minusta ei ole väärin toimia ja ajatella myös yhteisöllisesti, ettei kenenkään mieli pahoitu sen takia, että minä toimin jossakin asiassa vain itseni huomioiden. Toki itseä pitää ja saa huomioida terveellä itsekkyydellä, mutta joskus on hyvä löysätä liiallisesta yksilökeskeisestä ajattelutavasstakin.
Jos esim. joku pahoittaa mielen(mikä on erittäin todennäköistä) toisen juomasta saunakaljasta, niin eikö ole rakentavampaa jättää saunakalja ottamatta kuin ottaa, koska eihän kukaan itsekään halua, että joku pahoittaa minun mieltä jollakin asialla. Rakkauden käskykin opettaa ajattelemaan asioita "lähimmäisen kautta"-> tee toiselle se, minkä haluat itsellesi tehtävän.
joku toinen uskonsisar tai -veli kertomaan, että meillä käytetään ruokajuomana viiniä tai että kyllä meillä saunaoluet juodaan, niin varmasti järkyttyisin (en tiedä mitä muuta sanaa käyttäisin).Jokatapauksessa olisi hyvin outoa ja vierasta. Kyllä tästä on niin monasti alustuksissa ja seurapuheissa sanottu, että se ei kuulu uskovaisen kodin tapoihin.
Vielä tuli mieleen asia ihan inhimilliseltä kannalta katsottuna. Onhan se totta, että maailma muuttuu, ihmisten ajatusmaailmat muuttuvat, tottumukset ja tavat muuttuvat, elämänhallintaan vaikuttavat asiat elävät muutoksen ympäristössä ym. ym
Tämä asia, että me kaikki ihmiset olemme inhimillisiä ja missä tahansa muutoksessa tarvitaan oma aika kaikelle. Jos nyt olettaa, että kohtuukäyttöä kohti mennään, niin ei ne pitkät tavat, tottumukset ja perinteet viikosssa muutu, eikä ole kannattavakaan muuttaa väkisin asioita. Asiat ottavat aikaa sukupolven jos toisenkin.
Inhimillisen muutoksen ajan vertauksena on erittäin hyviä esim. kuntaliitokset joilla on ollut sekä kannatusta, että vastustusta. Niin se vain on, että ne muutoksen hyväksymiset tulevat uusien sukupolvien myötä helpommiksi.
Minä en voi ymmärtää, miksi saunakalja pitää ottaa? Miksi sen juoman pitäisi olla juuri saunakalja? Meillä hörpätään joskus pahimpaan janoon saunan jälkeen kotikaljaa. Kai sitäkin tolkuttomasti litkimällä juopuisi, mutta se siinä ei ole tarkoitus.
Miksi nuo alkoholipitoisten juomien puolustajat eivät voisi käyttää alkoholittomia juomia? Olen päässyt siihen käsitykeen, että saunakaljakin otetaan juuri sen alkoholin takia. Muuta syytä siihen en näe, sillä jos motiivi olisi vain janon sammuttaminen, juomaksi kävisi myös alkoholiton.
Valistaisiko joku "viisas" minua, ja kertoisi, miksi juoman pitää olla se alkoholipitoinen? Miksi juuri saunaKALJA? Enkä ymmärrä perusteena vain janon sammuttamista tai yleistä tapaa tai ruskeaa pulloa tai makua. Minun kokemukseni mukaan maailmasta löytyy kyllä jokaikiselle ihmiselle se hyvältä maistuva ja janon sammuttava alkoholiton juomakin!
Miksi ihmeessä alkoholia pitää juoda? Sen alkoholin (ja jälkioireiden) takia... :(
Minäkään en ymärrä, miksi se saunakalja pitäisi ottaa, enkä itse ota.
Toinen asia on se, mitä en ymmärrä tulee esiin jatkuvasti, miksi ei saa ottaa esimerkkejä elävästä elämästä ja konkretisoida niiden kautta, mitä kirjoituksillaan tarkoittaa, joutumatta luulojen alle, että puolustaa alkoholia tai naukkailee saunakaljaa.
Tarkoititko tekstiti suoraan minulle, vai tarkoititko sen yleiseksi kaikille?
Minun mielestäni alkoholin kohtuukäyttö ei ole syntiä, jos synniksi katsotaan vain se, mikä raamatussa on synniksi normeerattu. Mutta syntikäsite on paljon laajempi asia. Itse asiassa mikä tahansa asia voi tulla sellaiseksi, että se erottaa meidät Jumalasta ja lähimmäisestä, ja se on silloin syntiä.
Mutta aivan oikein kirjoitit, ettei Raamatussa määritellä alkoholin kohtuukäyttöä (mitä se sitten lieneekään) sinänsä synniksi (esim paavalin neuvo Timoteukselle käyttää alkoholia vatsalääkkeenä). Itsekin olen vanhoillislestadiolaisena joutunut käyttämään alkoholia lääkkeenä (1rkl päivässä), mutta olen tehnyt sen täysin omalla vastuullani ja tietoisena siitä, että olen tekemisissä aineen kanssa, jonka käyttäminen ei ole vailla ongelmia.
Koska tämä alkoholikysymys ei ole varsinaista vanhurskauttamisopin ydintä, se on viime kädessä ehdonvallan asia, jossa jokaisen täytyy toimia oman harkintansa mukaan. Tämän harkinnan tueksi on olemassa elämänkokemusta ja yhteisön perinnettä jonka noudattamiseen lestadiolaiset kehottavat toisiaan. Historian vaiheissa tämä neuvo ei eri olosuhteissa ja eri alueilla ole aina ollut yhtä selkeä, mutta uskon että meille suomalaisille tämä pidättäytymisen linja sopii hyvin. Jossain toisessa kulttuurissa asia saattaisi olla toisinkin. Tämän sanon kuitenkin epävarmalla mielellä sen vuoksi, etten ole itsekään varma voisinko nauttia alkoholia hyvällä omallatunnolla, jos sitä kokeilisin (vrt.Lestadiuksen kokemus kun hän vanhasta tottumuksesta nautti viiniryypyn ja sai siitä itselleen tunnontuskat).
Alkoholin käytöstä tulee syntiä ainakin siinä vaiheessa, kun siitä päihdytään tai se alkaa hajottaa kristittyjen keskinäistä yhteyttä. Tämä tapahtuu myös silloin, kun noustaan vaatimaan kohtuukäytölle yleistä hyväksyntää. Paavali sanoi jopa aivan syömäkelpoisesta lihasta, ettei hän sitä syö, jos tietää veljensä siitä pahentuvan.
Suomalaiset hakevat alkoholinkäytölleen monenlaisia perusteluja. Myönteisiä terveysvaikutuksia on käytetty perusteena ennenkin, mutta en ole ennen kuullut, että kehotetaan juomaan viiniä siksi, koska Jeesuskin joi. Kukaan ei meistä ei ole elänyt Jeesuksen aikana. Silloisesta alkoholikulttuurista ei ole kenelläkään meillä omakohtaisia kokemuksia, mutta eiköhän Suomi 2000-luvulla ole tässä suhteessa kokonaan toisesta maailmasta.
Juuri meille suomalaisille on tyypillistä, että haemme kovasti hyväksyntää muilta alkoholinkäytöllemme. Tapana on kehua itseä kohtuukäyttäjäksi, mutta laittaa voimakas sosiaalinen paine porukassa, että kaikkien on osallistuttava alkoholin nauttimiseen. Tästä linjasta poikkeavaa pidetään jotenkin uhkana. Tiedän tapauksia, joissa joku työnhakijoista on osoittautunut absolutistiksi, ja häntä ei ole sen vuoksi otettu töihin. Alkoholistiakin pidetään porukan kannalta paljon parempana, kuin kokonaan siitä kieltäytyvää, riippumatta ihmisen luonteesta. Laimeita juomia ottava on kummajainen, porukan petturi.
On työporukoita, joissa ainoa tapa hoitaa henkilökohtaisia suhteita on ottaa kännit viikon lopuksi. Selvin päin suut pysyvät supussa, mutta jo pullon käteen saaminen saa ihmisen avautumaan. Eläminen ilman alkoholia menee vaikeaksi. Vaikka kaikilla ei kännissä ollessaan niin kovin hauskaa olekaan, täytyy ottaa, että porukka säilyy yhtenäisenä. Alkoholin käytöllä ajatellaan olevan merkitystä siihen, miten kunnioitamme toisia esimerkiksi juhlissa. Maljan nostamisessa punnitaan ikään kuin ihmisen kunnioituksen määrä toisia kohtaan, vaikka muut käytöstavat ja pukeutuminen kertoisivat muusta. Vaikka aika monet kirjoittajista vakuuttavat olevansa absolutisteja, siitä huolimatta ollaan huolissaan, jos joku porukka ilmoittaa laittavansa alkoholinkäytön rajan nollaan. Ennenkin on alkoholinkäytöllä määritelty ihmisten kelvollisuus yhteisön jäseneksi.
Lestadiuksen aikaan Lapissa alkoholiongelma oli ehkä vielä pahempi kuin nykyisin meillä. Hän oli nähnyt ne ongelmat läheltä ja myös sen, mitä myönteisiä vaikutuksia kokonaisille pitäjille oli alkoholin käytön vähenemisestä. Lestadiuksen toiminnan alkuaikoina oli Ruotsissa voimassa konventikkeliplakaatti, joka kielsi maallikoilta hartauksien ja seurojen pidon. Lukijaiset ja muut herätysliikkeet eivät olleet silloinkaan suosiossa. Lestadiuksella oli tapana esittää mielipiteitään aika kärkevästi. Seuraava teksti on alun perin hänen lehtikirjoituksestaan vuodelta 1854:
”Olemme kuulleet tarinan, juuri naulan kantaan luterilaisesta kirkosta. Aluksi, kun julistus hartauskokouksia vastaan oli julkaistu, sitä noudatettiin kutakuinkin ankarasti. Eräs kateellinen henkilö oli antanut ilmi muutamia kerettiläisiä eli lukijaisia Tukholmassa luvattomista seuroista. Viskaali tulee ilmiantajan kanssa osoitettuun huoneeseen. Mutta lukijaiset, jotka aavistelivat pahaa, piilottivat tuossa tuokiossa kirjat ja asettivat niiden sijaan viinapullon ja kortit pöydälle. Viskaali astuu sisään, katselee ympärilleen eikä huomaa mitään muuta kuin huoneessa olevat henkilöt sekä viinapullon ja kortit pöydällä. Silloin hän kääntyy äkkiä ilmiantajaan päin ja sanoo: ”Senkin lurjus” eli mokoma konna tai minkä paksun kirosanan mahtoikaan päästää suustaan, ”sinä olet ilmiantanut kunniallisia ihmisiä. Etkö näe, että täällä on oikeita luterilaisia?” Tätä sanoessaan hän osoittaa viinapulloa ja kortteja. Ja siitä hetkestä alkaen viinapullo ja kortit ovat tulleet oikeauskoisen luterilaisuuden oikeaksi tuntomerkiksi. Kas siinä juuri osuttiin naulan kantaan.”
Näissä keskusteluissa on mielestäni osuttu täsmälleen saman naulan kantaan. ”Kun kristitty ottaa viinilasin käteen tai suosittelee sitä, hän on oikea kristitty, koska Jeesuskin joi viiniä. Viinin käyttö on raamatullista. Absolutismi on epäraamatullista, siitä pyrkiminen ei ole kristitylle sopivaa.”, on monen viestin pääsisältö.
Kun en käytä alkoholia, ei missään nimessä ole kysymys siitä, että luulisin olevani muita ihmisiä parempi ja pitäisin alkoholinkäyttäjiä alempiarvoisena. Alkoholi on suomalaisessa kulttuurissa sellainen ilmiö, jota on hyvä tarkastella kokonaisuutena ja myös läheisten ihmisten kannalta. Onko kellään tiedossa sellaista alkoholistia, joka on päässyt juomisesta eroon ilman muiden tukea? Monessa kirjoituksessa on sanottu, että nyt osaamme juoda sivistyneemmin kuin ennen ja koko ajan ollaan menossa kohti eurooppalaista kulttuuria. Valitettavasti tilastot eivät tue näin positiivista ajattelutapaa. Katsokaapa vaikka poliisin tilastoja tältä kesältä rattijuoppojen promillemäärien kehittymisestä. Tällä viikolla tuli juttua vanhempien naisten lisääntyvästä alkoholiongelmasta, siis mummot alkavat ryypiskelemään yhä enemmän. Nuorilla tuskin tilanne on paranemaan päin. Näin elokuun viimeisenä torstaina ainakin Helsingissä on taas se ilta, jolloin alaikäisiä humalaisia näkee ehkä enemmän kuin täysin selviä puolen yön jälkeen. Tällaista ilmiötä ei kait ole missään muualla kuin Suomessa. Vielä on valovuosien matka niihin kulttuureihin, joissa humalassa oleminen julkisella paikalla on elinikäinen häpeä. Toivottavasti siihen joskus pääsemme.
Joku ehdotti suomalaisten alkoholikäyttäytymisen syyksi kieltolakia tai tietyissä porukoissa täydellisen kielteistä suhtautumista. Tiedän kyllä tapauksia, että ”kuivasta” ympäristöstä on joku retkahtanut alkoholistiksi. Mutta eiköhän valtaosa nykyisistä alkoholin suurkuluttajista ole kasvanut ”vähän kosteassa” tai ”märässä” ympäristössä. Ketä he syyttävät? Vuosikymmenien takaista kieltolakiako? Eikö ihmisellä itsellä tai kavereilla ole mitään osuutta alkoholin käytön alkamiseen?
Kysymys on toisistamme huolehtimisesta ja rajanvedosta tiettyihin ilmiöihin. Kuka huolehtii niistä lapsista, jotka tänä iltana horjuvat humalassa Helsingin keskustan puistoissa, jos emme me heidän vanhempansa? Esimerkiksi kotiintulosta on tapana antaa lapsille joskus rajoja, eikä sitä pidetä ahdasmielisenä. Vanhemmat pyrimme silloin olemaan kotona tai vähintään puolin ja toisin tiedämme toistemme liikuskelut. Kuka tukee sitä entistä alkoholistia pysymään pois alkoholin parista, jos en minä hänen ystävänsä? Jos minä pysyn erossa alkoholista, se auttaa minua tukemaan myös kaveriani pysymään pois siitä. Alkoholi ei ole minulle niin tärkeä asia ettenkö pärjäisi kokonaan ilman sitä. Se on loppujen lopuksi paljon helpompi minulle ja läheisilleni tehdä asia näin selväksi, vaikka sen takia minua osoitellaan sormella ahdasmieliseksi. Kun on tehty yhteinen sopimus olla tarttumatta ensimmäiseenkään lasiin, se helpottaa elämää kaikkien osalta. Raja on selkeä ja hyväksi havaittu. Vaikka raamatun henkilöt joivat viiniä, on siellä myös kohta 1.Kor.8, jota on paljon siteerattu. Rakkaus on se, joka rakentaa.
Ehtoolliselta tullessanne voitte kyllä suoraan mennä poliisin puhallusratsiaan, viisari tuskin värähtää. Ehtoollisviinin nauttiminen tulee erittäin harvoille meistä mitenkään ongelmaksi. Jolle se on ongelma, siihen yleensä löytyy ratkaisu. Omana mielipiteenäni sanon, että en laittaisi vastaan ollenkaan, jos siirryttäisiin kokonaan alkoholittoman ehtoollisviinin käyttöön. Täytyy muistaa, että kaikki ehtoollistilaisuudet isojen seurojen ehtoollistilaisuuksia myöten ovat paikallisseurakuntien järjestämiä tilaisuuksia. Siispä aloitteita tekemään paikallisseurakuntiin.
Kuten aiemmin jo mainitsin, niin jos asia esitetään tavalla: "Viini ei kuulu uskovaisen kodin tapoihin" ja sen tähden sitä ei hankita, niin kyseessä on normi. Tämä ei oikein ole yhteneväistä sen kanssa, että sanotaan käytöksen johtuvan omantunnon äänestä, eikä ulkoisista normeista. "Minä en halua juoda tippaakaan viiniä, koska minulle tulee siitä huono omatunto" ei puolestaan olisi normin takia käyttäytymistä.
Hienoa, että otit esille asian toisten pahentamisesta. On totta, että ihmisiä kuuluu ohjata rakkaus ja toisen huomioon ottaminen - tämä tulee selväksi Jeesuksen antamassa rakkauden kaksoiskäskyssä. Kuitenkin jokainen on varamasti samaa mieltä siitä, että jossain täytyy mennä raja sille, mistä on lupa oikeutetusti pahentua ja mistä ei.
Synti on varmasti hyvä lähtökohta: Uskovaisen tekemä synti voi helposti pahentaa muita uskovaisia ja on täysin luonnollista, että vaikka hänen uskomisensa ei olisi tästä synnistä kiinni, niin jo pelkästään keskinäisen rakkauden säilymisen takia hän haluaa välttää toisten pahentamista.
Eri asia on sitten, jos ei tee syntiä, mutta toinen silti pahentuu tästä. Olen ollut tilanteissa, jossa esimerkiksi radiosta tulee kesken asiaohjelman maailmallista musiikkia ja seurassa on ollut uskovaisia. Toiset eivät reagoi asiaan mitenkään, mutta toiset kokevat tämän musiikin pahentavana ja sulkevat äkisti radion. Tätäkin voidaan perustella erolla maailmasta ja lestadiolaisen liikkeen selkeä kanta "maailmallista musiikkia" kohtaan on negatiivinen ja torjuva.
Kuitenkin jossain keskustelussa eräs keskustelija otti esille jonkun ihmisen joulujuhlassa pitämän punaisen puseron, joka aiheutti pahennusta parissa iäkkäämmässä rouvassa. Veikkaan, että jokainen lukija täällä on sitä mieltä, että kenellä tahansa on lupa pitää minkä väristä puseroa tahansa ilman, että joku pahentuu siitä. Oma asiahan se on, eikö?
Ajatus toisen pahentamisesta on mielestäni periaatteessa täysin raamatullinen, mutta on nähtävissä helpostikin tilanteita, joissa se voi aiheuttaa ylilyöntejä ja joissa se toimii ihmistenvälisen vallankäytön välikappaleena.
Jos kytken ajatukseni nyt tähän esillä olleeseen viinilasilliseen, niin voidaan esittää seuraava kysymys: Jos kerran yhden lasillisen nauttiminen aterian yhteydessä ei ole syntiä, niin onko toisella uskovaisella lupa pahentua siitä? Jos uskovainen kertoisi toiselle nauttivansa silloin tällöin yksin kotonaan lasin viiniä (ja se ei ole syntiä), niin mikä ajaa toisen "pahentumaan" tästä? Eihän uskovaisten välistä rakkautta voi erottaa muu kuin synti, ja jos se lasillinen ei ole syntiä, niin eikö toisen paheksuntaa voisi pikemminkin nähdä synniksi ja vikoilevaksi mieleksi?
Varmasti tämä viiniä nauttiva uskovainen voisi luopua tavastaan, tuskin hän sitä pitää niin tärkeänä, mutta periaatteellisella tasolla kysymys on mielestäni tärkeä.
Kuuntelin (ja luin) huolestuneena suviseurojen alustusta, jossa tuntui, että hyvin moni asia hengellistettiin. Uskovia kohtaan on suuria paineita esimerkiksi tupakoinnin vuoksi. Vaikka puhe oli suunnattu periaatteessa nuorille, minulle tuli sellainen olo, että myös vanhempien toivottiin kuulevan tupakoinnin haitoista. Jos tupakointi meneekin vielä jollain tasolla raittiuden piiriin, niin nuorten myöhään valvomisessa on mielestäni kyse kasvatuksesta ja on väärin jos sekin asia hengellistetään. Uskovaisillakin on eri kasvatustapoja ja -malleja hyvinkin paljon ja tuntui siltä, että kohta jokaiselta perheeltä aletaan odottaa tarkkoja nukkumaanmenoaikoja ym.
Minusta alustus oli kuitenkin täyttä asiaa. Ehkä ihmettelette, miksi puhun siitä niin moittivaan sävyyn sitten. Vastaukseni on tämä: Siinä yritettiin hengellistää asioita, jotka eivät ole hengellisiä. Koin sen vahvasti askeleena siihen suuntaan, että jossain vaiheessa aletaan puhua soveliaasta pukeutumisesta eri tilaisuuksiin. Jos joku tulee farkuissa ja t-paidassa häihin, niin se on häneltä ajattelematonta, mutta kuuluuko siitä uskovaisen pahentua nimenomaan uskovaisena?
Yhteisölliselle ajattelulle on mielestäni hyvät perusteet Raamatun sanassa. Jos joku varastaa, on oikein käydä tätä kohti. Jos joku tekee huorin, on oikein käydä tätä kohti. Jos joku puhuu toisesta pahaa, on oikein käydä tätä kohti. Mutta entä jos joku juo sen lasin viiniä, tai pitää punaista puseroa?
Ihmettelen itsekin sitä, että jos kyseenalaistaa jonkin vakiintuneen käsityksen tai ajatusmallin, monet lähtevät syyttämään synnin puolustamisesta tai luvan hankkimisesta. Minua itseäni ainakin kiinnostaa se, mikä on syntiä ja mikä ei.
Vähän sama tilanne, jos kysyisin, onko Raamatun mukaan oikein antaa lapselle piiskaa ja tukkapöllyä. Kokisivatko nämä tietyt ihmiset asian niin, että ehdoin tahdoin haluan fyysisesti kurittaa lapsiani ja että suosittelen kaikkien tekevän samoin?
Ehkä syy on tapa, kulttuuri, perinne tms. Ihan niinkuin tapa olla ilman telkkua, ilman meikkiä jne... Nehän ei ole syntiä, eikä kiellettyjä vaan vain perinnäistapoja?? Eli ehkä saunakaljakin on sitä.. perinteisesti ei juoda saunamehua, saunavettä, saunamaitoa. Ehkä saunakahvit kuitenkin.
Tuo vain sattui olemaan juuri sinun tekstissäsi niin hyvin sanottuna, että sen jatkeeksi asiani laitoin.
Sinä konkretisoit ongelman siis aika hyvin..
" Ehkä syy on tapa, kulttuuri, perinne tms. Ihan niinkuin tapa olla ilman telkkua, ilman meikkiä jne... Nehän ei ole syntiä, eikä kiellettyjä vaan vain perinnäistapoja??"
Kyllä, alkoholin naukkailu on kai monesti tapa. Ja kun se on tapa, juoman voisi kyllä juoda alkoholittomanakin.
Meikkaaminen tai telkun katsominen ei kai ole vain tapa. Joillekin kuitenkin noista kieltäytyminen on vain tapa. Minun kohdallani kyse on hyvin tietoisesta valinnasta, ei pelkästään tavasta olla ilman tv:täjne. Vai luuletko, ettei kukaan vl-nuori miettisi nuoruudessa esim. telkun katsomista, meikkaamista, tanssimista yms. hyvinkin perusteellisesti. Hän samoin kuin aikuinenkin miettii omakohtaisesti, miksi kieltäydyn tuosta, miksi en toimi noin.
Kuta vanhemmaksi tässä elää, sitä enemmän huomaa tekevänsä valintoja ihan oman omantuntonsa takia :)
On ehkä liioiteltua verrata alkoholia (sillä sitä viini on) ja puseron punaista väriä :D
Muuten kyllä puhuit asiaa. Olen samaa mieltä, ettei kaikkia asioita voi hengellistää. Kuitenkin, ymmärrän, että toiselle esim. punainen pusero tietyssä tilanteessa herättää pahennusta, mutta hänen oman kokemustaustansa tähden. Ja joku toinen ei voi kuunnella hetkeäkään vähänkään rytmillistä musiikkia, koska se ehkä tuo hänelle mieleen omat nuoruuden hairahduksensa. Ja esim. minä, en ehdi edes tajuta, jos uutisten jälkeen tulee hetki jotain rytmimusiikkia. En tajua siitä mitään, enkä noteeraa sitä millään tavoin. Suljen radion, kun huomaan asian..
Ehkäpä tietyssä mielessä liioiteltua, mutta jos ajatellaan, että Raamatun mukaan viinilasillinen ei ole syntiä, eikä myöskään punaisen puseron pitäminen, niin siinä mielessä vertaus on ihan pätevä.
Nimimerkki Mies-VL puhui aikaisemmin Paavalin sanoista, joiden mukaan hän ei ikinä syö lihaa, mikäli tämä pahentaisi hänen veljeään. On huomattava, että kyse EI ole siitä, että veli tai sisar saa pahentua mistä hyvänsä ja toisen täytyy sitten nöyrtyä tämän tahtoon. Muutenhan vaikka joku mielenterveysongelmista kärsivä uskovainen voisi kiertää ympäri Suomea kertomassa, kuinka ihmisten autoilun takia hänen on mahdotonta uskoa evankeliumia omalle kohdalleen - tuskin tämän seurauksena olisi kuitenkaan Laakkosella maanantai-aamuna jonoksi asti uskovaisia myymässä autojaan.
Paavali puhuu korittolaiskirjeessään aivan eri asiasta. Korintin seurakunnassa oli tullut kiistaa siitä, saako *epäjumalanpalveluksissa uhrattua lihaa* syödä. Ei siis ollut kyse siitä, saako syödä lihaa tai juoda viiniä tms. vaan onko kristityn lupa syödä epäjumalille uhrattua lihaa. Ajatus on nykyajan ihmisellekin järkevä: jos jokin ruoka on pyhitetty epäjumalalle, niin sen syöminen voi tuntua varmasti ongelmalliselta.
Raamatun jakeet kuuluvat laajemmin seuraavasti:
"Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa, eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut.
Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan. Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni." (1.Kor.8:10-13)
Tästä käy selväksi se, että jos uskovainen nähdään epäjumalan temppelissä syömässä tälle uhrattua ruokaa, niin "heikko veli" saattaa nähdä tämän ja alkaa horjua uskossaan - hän saattaa sortua epäjumalan palvelukseen. Paavali jatkaa myöhemmin:
"Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on epäjumalille uhrattua", niin jättäkää se syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon tähden; en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi?
Jos minä sen kiittäen nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän? Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle" (1.Kor.10:27-32)
Paavali osoittaa tässä, että kristitty on vapaa nauttimaan mistä tahansa ruoasta tai juomasta. Kuitenkin jos esille nousee kysymys ruoan alkuperästä (eli että se on uhrattu epäjumalille), niin silloin kristityn on hyvä pidättäytyä syömästä sitä, ei tosin itsensä vaan TOISEN, heikomman veljen omantunnon tähden. Toinen ihminen saattoi esimerkiksi heikkouksissaan ajatella, että kristitty ihminen palvookin monia jumalia syödessään epäjumalalle uhrattua lihaa. Tätä Paavali tarkoittaa myös aikaisemmassa jakeessa: Kristitty on Jeesuksen sovitustyön tähden vapautettu tällaisista säännöistä, eikä niistä pidä tehdä omantunnon kysymystä.
Paavali sanoo tuossa myös, että "Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi." Eli mitä tahansa syötte tai juotte tai teette, niin olkaa Jumalalle kiitollisia siitä, että saatte niin tehdä! Paavali opettaa nauttimaan Jumalan luomasta maailmasta ja siitä, mitä se ihmisille tarjoaa. Toisaalla Paavali varoittaa "älä maista, älä koske" -tyylisistä säännöistä, jotka palvelevat vain ihmisen ylpeyttä. Eikö tässä ole jo varsin vakuuttavia perusteita sille, että uskovainen on vapaa tekemään omat valintansa siitä, mitä suuhunsa pistää ja velvollinen pidättäytymään ainoastaan, jos hänelle tarjottu ravinto on pyhitetty epäjumaluudelle JA joku ottaa asian esille?
1.Kor.10:32 kuuluu: "Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle".
Tuo olisi hyvä uskovaistenkin pitää mielessä: Paavali kehottaa olemaan pahentamatta ei ainoastaan uskovaisia, vaan kaikkia ihmisiä. Tämänkin näkökulman voisi ottaa huomioon esimerkiksi alla käydyssä maljannosto-keskustelussa, jos loukkaa vaikkapa hääparia olemalla nostamatta onnittelumaljaa ja antaa tällä tavalla (tahtomattaan) uskovaisista ylpeän ja kopean kuvan. Paavali osoittaa, että tällä tavalla epäuskoisen heikko omatunto pitää hänet kaukana Jumalasta (koska hän pahentuu uskovaisen käytöksestä) ja Paavali pitää uskovaisen käytöstä tässä tilanteessa syynä siihen.
Ja koska kaverit puhuvat rumia, minunkin pitäisi kai puhua rumia, etten pahentaisi ketään?
Ja koska naapuri on kateellinen lapsilisistä, minun pitäisi ehkäistä, etten pahentaisi häntä?
No, ehken ymmärtänyt ihan oikein :)
Jos haluat sydän auki lukea Paavalin sanoja, niin varmastikin ymmärrät, että hän ei kehota syntiin, vaan osoittaa käsittelemänsä asiat merkityksettömiksi. Epäjumalille uhratun lihan syöminen ei ole syntiä, mutta jos joku ihminen vajavaisen omantuntonsa takia ajattelee sen seurauksena, että kristitty palvookin epäjumalia, niin sitten kannattaa välttää syömästä. Ei kuitenkaan oman, vapaan omantunnon, vaan toisen heikon omantunnon vuoksi.
Eli ei, et ymmärtänyt yhtään, mitä tuo kohta tarkoittaa. :) Johtuen ehkä siitä, ettei sitä seuroissa kerrota kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan irroitetaan yksi ainoa lause.
Mitä tulee rumien puhumiseen, niin Raamattu osoittaa, että sen sijaan, että olisimme huolissamme siitä, mitä syömme ja juomme, meidän täytyy vahtia, mitä suusta ulos päästämme. Eikö seuraavat Jeesuksen sanat ole sinulle tosiaankaan uskovaisena tuttuja?
"Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."
Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" " (Matt.15:11-12)
Paavali puolestaan puhuu epäjumalille uhratun lihan syömisestä ja sanoo, ettei se ole syntiä, mutta jotkut HEIKOMMAT veljet voivat tehdä väärät johtopäätökset siitä; tämän vuoksi on viisaampaa välttää syömistä, vaikka se ei olekaan syntiä.
Toivottavasti nyt ymmärrät, että kyse ei ole synnin tekemisestä toisten mieliksi, vaan asioista, joita "heikot veljet" luulevat synneiksi, vaikkeivat ne sitä olekaan.
Toivoisin ihmisten vielä lukevan kirkkomme uskontunnustukseen sisältyvän kappaleen (Augsburgin tunnustuksen puolustus XXVII uskonkohta. Kirkollinen valta.):
"Kirkossa tulee kuitenkin pitää voimassa se oppi, että me saamme syntien anteeksiantamuksen lahjaksi, Kristuksen tähden ja uskolla. Myös se oppi on pidettävä voimassa, että ihmisten säätämät perinnäistavat ovat hyödytöntä jumalanpalvelusta, ja tästä syystä ei syntiä eikä vanhurskautta voi panna riippumaan ruuasta, juomasta, vaatetuksesta eikä muusta sellaisesta. Niiden käytön Kristus on tahtonut jättää vapaaksi sanoessaan: (Matt. 15:11) "Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään." Ja Paavali sanoo: (Room. 14:17) "Jumalan valtakunta ei ole syömistä tai juomista."
Näin ollen piispalla ei ole mitään valtaa säätää ohi evankeliumin perinnäistapoja siinä tarkoituksessa, että he ansaitsisivat syntien anteeksiantamuksen, että ne olisivat sellaista jumalanpalvelusta, jonka Jumala hyväksyy vanhurskaudeksi, ja että ne koituisivat omantunnon kuormaksi niin, että niiden laiminlyöminen olisi syntiä. Tämän kaiken tekee meille selväksi vaikkapa vain yksi kohta Apostolien teoista; apostolit sanovat siinä, (Ap.t. 15:9) että sydämet puhdistetaan uskolla. Sitten he kieltävät panemasta iestä opetuslasten niskaan osoittaen, kuinka suuri vaara siitä aiheutuu. He korostavat niiden rikkomusta, jotka (Ap.t. 15:10) näin rasittavat kirkkoa, sanoen: "Miksi te nyt kiusaatte Jumalaa?" Tämä ukonnuoli ei kuitenkaan hätkähdytä vastustajiamme, jotka väkivalloin puolustavat perinnäissääntöjä ja jumalattomia käsityksiä."
Tärkein lause on mielestäni kappaleen keskellä:
"Näin ollen piispalla ei ole mitään valtaa säätää ohi evankeliumin perinnäistapoja siinä tarkoituksessa, että he ansaitsisivat syntien anteeksiantamuksen, että ne olisivat sellaista jumalanpalvelusta, jonka Jumala hyväksyy vanhurskaudeksi, ja että ne koituisivat omantunnon kuormaksi niin, että niiden laiminlyöminen olisi syntiä."
Minusta tämä, myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen allekirjoittama uskontunnustus, on hyvin selvää tekstiä ja perustuu Raamatun sanaan, ei Raamatun sanan vierestä kulkevaan omantunnon ääneen.
Kaksi erittäin hyvää kirjoitusta sinulta. Kiitos!
tapahtuu usein juuri niin, että ensin on houkutus tehdä pieni asia, ns. pienen synnin tekeminen.
Se toimii sitten porttina suurempaan syntiin.
Sillä tiellä omatunto ikäänkuin puutuu ja ihminen sallii taas suuremman synninteon.
Tämän vuoksi on syytä vältää sitä pienenkin synnin tekemistä (saunakaljaa tai maljan nostoa). Eikä ehdoin tahdoin leikitellä.
Ihminenhän on yksin heikko kiusauksia vastaan.
Alkoholin käyttössä on sitten sellainen piirre, että hakeudutaan (ajaudutaan) samanhenkisten joukoon. Siinä joukossa on vahva alkoholimyönteinen ajatusmaailma.
Alkoholin käyttö muuttuu ykkösasiaksi, ja puheissa tehdään kaikki muu toisarvoiseksi ja naurunalaiseksi.
Keksitään "iskulauseita", esim: eurooppalainen juomatapa,hauskanpito, rentoutuminen, saa kai sitä joskus vähän, tai: se on tiukkapipo, raivoraitis, ym. ym.
Kun kuljette joskus jonkin kapakan ohi, helposti huomaa, kaikilla aisteilla mitaten, minkälaista porukkaa siellä aikaansa viettää.
Tällaisten vaarojen takia veljiä ja sisaria varoitetaan alkoholin turmiollisuudesta.
Eikö ole parempi välttää vaaraa, kuin ehdoitahdoin yritää "nuorallatanssia"
Kiva, että joku otti tuonkin seikan esille!
Tunnustatko uskosi luterilaisen perinteen mukaisesti, niin kuin alla kirjoitetaan? Näillä sanoilla (Augsburgin uskontunnustuksen puolustus) puhdistettiin uskomme 1500-luvulla Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien toimesta ja koko sisältö on täysin vastakkainen sille, mitä sinä kirjoitat.
"Kirkossa tulee kuitenkin pitää voimassa se oppi, että me saamme syntien anteeksiantamuksen lahjaksi, Kristuksen tähden ja uskolla. Myös se oppi on pidettävä voimassa, että ihmisten säätämät perinnäistavat ovat hyödytöntä jumalanpalvelusta, ja tästä syystä ei syntiä eikä vanhurskautta voi panna riippumaan ruuasta, juomasta, vaatetuksesta eikä muusta sellaisesta. Niiden käytön Kristus on tahtonut jättää vapaaksi sanoessaan: (Matt. 15:11) "Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään." Ja Paavali sanoo: (Room. 14:17) "Jumalan valtakunta ei ole syömistä tai juomista."
Näin ollen piispalla ei ole mitään valtaa säätää ohi evankeliumin perinnäistapoja siinä tarkoituksessa, että he ansaitsisivat syntien anteeksiantamuksen, että ne olisivat sellaista jumalanpalvelusta, jonka Jumala hyväksyy vanhurskaudeksi, ja että ne koituisivat omantunnon kuormaksi niin, että niiden laiminlyöminen olisi syntiä. Tämän kaiken tekee meille selväksi vaikkapa vain yksi kohta Apostolien teoista; apostolit sanovat siinä, (Ap.t. 15:9) että sydämet puhdistetaan uskolla. Sitten he kieltävät panemasta iestä opetuslasten niskaan osoittaen, kuinka suuri vaara siitä aiheutuu. He korostavat niiden rikkomusta, jotka (Ap.t. 15:10) näin rasittavat kirkkoa, sanoen: "Miksi te nyt kiusaatte Jumalaa?" Tämä ukonnuoli ei kuitenkaan hätkähdytä vastustajiamme, jotka väkivalloin puolustavat perinnäissääntöjä ja jumalattomia käsityksiä."
Lainaan kirjoitustasi: "tapahtuu usein niin, että ensin on houkutus tehdä pieni asia, ns. pienen synnin tekeminen.
Se toimii sitten porttina suurempaan syntiin.
Sillä tiellä omatunto ikäänkuin puutuu ja ihminen sallii taas suuremman synninteon."
Kerropa nyt, mikä on pieni ja mikä suuri synti!
Olen joskus aiemminkin kysynyt tätä samaa asiaa, mutta vastaus on jäänyt saamatta.
Tässä viinikysymyksessä mielestäsi pieni synti on = lasillinen viiniä ja suuri synti = pullollinen viiniä, vaikka Raamatun mukaan viinin juominen ei ole syntiä. Synti on sydämen luopumista Jumalasta, enkä jaottele hengellisessä mielessä syntiä pieniin ja suuriin.
Maalliset rikkeet ovat asia erikseen.
Itse juon viiniä lasillisen, pari juhlatilaisuuksissa, maljankin voin hyvällä omallatunnolla nostaa. Olutta en juo, koska en pidä sen mausta.
Oletko nyt sitä mieltä, että edellä kertomani alkoholimäärän käyttäminen on muuttunut elämässäni ykkösasiaksi?
Vielä lopuksi, tällaisena juomatapani ovat pysyneet aina. Mitään houkutusta käytön lisäämiseen ei ole ollut. Alkoholi ei ole vienyt koko kättä.
Jk. Minkälaista purukkaa siellä kapakassa aikaansa viettää. Ettei vain olisi huonompia ihmisinä kuin sinä.
Luulenpa että joku toinen osaisi paremmin vastata,
mutta koetan minäkin nyt, ja varsinkin koska otin asian puheeksi.
Pieni synti voi olla sitäkin , kun vain ajatuksen tasolla hyväksyy syntielämän tai on aikeissa ryhtyä.
Syntiähän tarjotaan houkuttelevassa ja kauniissa paketissa. Viattoman ja vaarattoman näköisenä.
Tarkoituksena on häivyttää epäilykset ja saada ottamaan synti vastaan. Tämä pätee kaikkiin synteihin ei yksin alkoholiin.
Yhdenkin lasillisen jälkeen ollaan jo synnin polulla.
>Oletko nyt sitä mieltä, että edellä kertomani >alkoholimäärän käyttäminen on muuttunut >elämässäni ykkösasiaksi?
Hyvä ettei se ole (vielä) ykkösasia.
Toisaalta asiantuntijat sanovat ettei sitä itse huomaa ennenkuin on jo koukussa. Sitä vaan vähätellään siihen asti (ja ne tekosyyt myös).
Kapakassa olijat ovat heikkoja ihmisraukkoja jotka ovat noihin synteihin sortuneet. Eivät he mitenkään huonompia ole.
Maailma kylläkin luokittelee ihmisiä kasteihinsa.
Kaikilla on mahdollista tehdä parannus ja se on se todellinen ykkösasia. Sinuakin näyttää kiinostavan nämä asiat. Parhaiten saa asioita selville kun tulet seuroihin.
"Tämän vuoksi on syytä vältää sitä pienenkin synnin tekemistä (saunakaljaa tai maljan nostoa). Eikä ehdoin tahdoin leikitellä.
Ihminenhän on yksin heikko kiusauksia vastaan."
Täällä on käyty Raamatun sanaan vedoten aika perinpohjaista keskustelua esimerkiksi tuosta saunakaljasta ja on ollut aika selvää se, että Raamattu ei sano alkoholin kohtuukäyttöä synniksi, vaan pikemminkin varoittaa lankeamasta ihmissääntöjen alle: "älä tartu, älä maista, älä koske".
Miten voit siis sanoa saunakaljaa "pieneksi synniksi", jos se Raamatun mukaan ei sitä ole? Ihmisoppia ei saa saarnata synniksi, sen sanoo Raamattu ja sen sanovat luterilaisen kirkon tunnustuskirjat.
Usein lestadiolaisuudessa perustellaan tällaisia asioita juuri iskulauseella "älä anna pirulle pikkusormea tai se vie koko käden". Eikö olekin hämmästyttävää, että tuota sanontaa ei löydy Raamatusta?
Kiitos vaan seurakutsusta! Hämmästytko, kun kerron käyneeni vl-seuroissa paljonkin, tosin kauan sitten.
Kuulun kaupungissa x olevaan seurakuntaan y, ja sen seurakunnan olen kokenut hyväksi. Mitään kirkon sisälläkään toimivaa herätysliikettä en tunne omakseni.
Kysymykseeni synneistä et siis sinäkään vastannut. Löytyyköhän Raamatusta vastausta pieniin ja suuriin synteihin, en tiedä.
Itsekkin lestadiolaisen kasvatuksen saaneena voi sanoa, että puhut palturia. Jumalansana, so. Raamattu ei edellytä absolutismia. Alkoholi ei ole synti. Et kai ehtoollisviiniä nauttiessasi kuvittele sen olevan syntiä? Jos viini tai muu alkoholi olisi ollut Jeesuksen mielestä syntiä viimeisellä aterialla eli ehtoollisella ei olisi sitä varmastikkaan nautittu. Olisi juotu vaikka kutunmaitoa. Ymmärrä jo, että absolutismi ei kuulu Raamattuun eikä sen opetuksiin.
Jeesuksen ajan juutalaiset käyttivät viiniä joka päiväisenä ruokajuomana kuten vielä nykyäänkin. Vain huono juutalaisisäntä oli vierailleen viiniä tarjoamatta.
Jeesus joi viiniä. Tämän tähden Hänen pilkkaajansa alkoivat kutsua Häntä "viininjuojaksi". Sillä Jeesus joi sellaisten kanssa, jotka olivat kirjanoppineiden silmissä syntisiä. Syntiset eivät pyhittäneet viiniä kuten taas kirjanoppineilla oli tapana viininsä pyhittää. Luuk. 7:34.
Alkuseurakuntien aikana kaikissa välimeren maissa juotiin viiniä joka päiväisenä ruokajuomana kuten nykyäänkin tehdään. Siten kaikissa Paavalin kuvaamissa seurakunnissa olleet uskovaiset käyttivät viiniä ruokajuomanaan kuten ennen uskoontuloaankin.
Viini oli myös juhlajuoma niin juutalaisilla kuin muillakin välimeren alueen kansoilla.
Paavali kirjoitti 1.Kor.5:9-11, että jos veli on juomari, niin hänestä tulee erottautua. Tämä ei toki tarkoittanut absolutismia, sillä silloin olisi kaikkien korintin seurakuntalaisten täytynyt kaikista jäsenistään erota, koska kaikki he käyttivät viiniä juomanaan.
Paavalin sanat ovat sen verran kovia, että hänen sanojensa perusteella myös Jeesus olisi erotettu Korintin seurakunnasta, sillä kuten Luuk. 7:34-50 kertoo: Jeesus eli juomareiden kanssa ja häntä itseäänkin kutsuttiin sen tähden viininjuojaksi. Jeesus vieläpä seurusteli huorien kanssa.
Jos paavali olisi tuolloin jo lausunut nuo em. korinttolaiskirjeen sanansa, olisi Jeesus Paavalin sanojen perusteella erotettu seurakunnasta.
Aika kinkkinen juttu, mutta tosi, jonka huomaat kun lueskelet em. Raamatun kohtia.
itse puhua palturia. Et ole varmaankaan enää ollut kuuntelemassa seurapuheita, vai? Kyllä alkoholi synniksi saarnataan, turha väittää muuta.
Villen puolesta vastaan, että Raamattu ei sano alkoholia synniksi. Seuroissa näin sanotaan. Mitä tästä voimme päätellä? Seuroissa ei saarnata tässä asiassa Raamatun mukaisesti.
Et ole varmaankaan lukenut Raamattua.