Olen huolissani äidistäni. Koska asun kaukana kotoa, en pysty olemaan arjessa hänen kanssaan, harrastamaan jne. mutta soittelemme kovasti.
Olen huomannut, että äidissä on tapahtunut muutoksia ainakin nyt parin vuoden aikana. Hän on lihonut todella paljon, aiemmin oli hoikka, nyt ei saa enää tavallisista kaupoista juuri vaatteita. Hän on jotenkin todella pöhöttyneen ja punakan näköinen. Tiedän, että viikonloppuisin juo liikaa. Isäni sanoo, ettei äiti tunnu ymmärtävän kaljan ja väkevien eroa, vaikka isä kuinka sanoo ettei ole sama juoda puoli pulloa kirkasta kuin pullo olutta.. Äitini juo itsensä aivan änkyräkänniin, ja isäni täytyy vahtia mitä tämä tekee. Pieniä haavereita on jo sattunut.
Eli äitini on alkanut sekä syömään että juomaan liikaa.
Käy töissä ja hoitaa työnsä todella hyvin, hoitaa kotia jne. Isä sanoo, että koittaa ehdotella tekemisiä, mutta äiti ei innostu mistään. Saman olen itse huomannut, kun äidille jotain ehdotan. Toisaalta työssään on hyvin tehokas ja ottaa osaa moniin koulutusjuttuihin.
Hän ei välitä olla vapaa-aikana juurikaan kenenkään naistuttavan kanssa, sanoo ettei tahdo kertoa omista asioista kellekään, naiset on niin kovia juoruamaan.
Miten saisi äidin piristymään? Onko hän masentunut? Työpaikkalääkärille ei ikipäivänä suostuisi menemään, pitää niin tiukasti kiinni "kulisseista". En tahdo nähdä hänen menevän enää alemmas, hänellä olisi mahdollisuuksia vielä vaikka mihin. Pelkään, että sattuu jotain vakavampaa. Neuvokaa!
Olen huomannut, että äidissä on tapahtunut muutoksia ainakin nyt parin vuoden aikana. Hän on lihonut todella paljon, aiemmin oli hoikka, nyt ei saa enää tavallisista kaupoista juuri vaatteita. Hän on jotenkin todella pöhöttyneen ja punakan näköinen. Tiedän, että viikonloppuisin juo liikaa. Isäni sanoo, ettei äiti tunnu ymmärtävän kaljan ja väkevien eroa, vaikka isä kuinka sanoo ettei ole sama juoda puoli pulloa kirkasta kuin pullo olutta.. Äitini juo itsensä aivan änkyräkänniin, ja isäni täytyy vahtia mitä tämä tekee. Pieniä haavereita on jo sattunut.
Eli äitini on alkanut sekä syömään että juomaan liikaa.
Käy töissä ja hoitaa työnsä todella hyvin, hoitaa kotia jne. Isä sanoo, että koittaa ehdotella tekemisiä, mutta äiti ei innostu mistään. Saman olen itse huomannut, kun äidille jotain ehdotan. Toisaalta työssään on hyvin tehokas ja ottaa osaa moniin koulutusjuttuihin.
Hän ei välitä olla vapaa-aikana juurikaan kenenkään naistuttavan kanssa, sanoo ettei tahdo kertoa omista asioista kellekään, naiset on niin kovia juoruamaan.
Miten saisi äidin piristymään? Onko hän masentunut? Työpaikkalääkärille ei ikipäivänä suostuisi menemään, pitää niin tiukasti kiinni "kulisseista". En tahdo nähdä hänen menevän enää alemmas, hänellä olisi mahdollisuuksia vielä vaikka mihin. Pelkään, että sattuu jotain vakavampaa. Neuvokaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Äidilläsi on kova "elämänkriisi" meneillään ja olet syystäkin huolestunut. Mitkään saarnat ja kovistelut eivät nyt lähimmäisiltä auta vaan ihmisen on itse TIEDOSTETTAVA kriisinsä ja SYYT mitkä ylläpitävät kriisiä ---> pitkä prosessi---> tarvitaan usen ammattiauttajaa (lääkkeitä). LÄHEISET OVAT USEIN LIIAN LÄHELLÄ kriisissä olevaa.
Voisin kirjoittaa tästä enemmänkin vaan koska kirjoituksesi on "puutteellinen", enkä näin tiedä KAIKKEA, niin annan muutaman kongreettisen vinkin teille läheisille (jotka olette nyt myös kriisissä mukana "läheiskärsijöinä/tukijoina"):
- IHMISEN SIIS ITSE TIEDOSTETTAVA KRIISI, sitten siitä selviäminen alkaa; mitä pikemmin sen parempi lopputulos
- ihmisen on ITSE haettava apua ja tiedostettava, että juo nyt pahaan oloonsa, selvitettävä syyt juomiseensa. ALKOHOLI EI OLE BENSA, mitä tarvitaan, jotta ihminen selviää arjesta; työstä, ihmissuhteista, kotiaskareista ym
PITKÄ TERAPIA yleensä auttaa: ihminen käy läpi kipupisteensä:
- miksi juon?
- lapsuuden traumat?
- tiedostamattomat avioliitto/parisuhde ongelmat (onko pesä juuri tyhjennyt? Toimiiko parisuhde... tunnenko itseni tarpeelliseksi... missä mennään mieheni kanssa?)
- työ on mielenkiintoista ... haluan tehdä sitä, vaan on oltava miehenkin kanssa... jakaudunko kahtia? Miten riitän ... pitääkö erota ... riittämätön olen ... haluan paeta ... juon, jotta jaksan ... oravan pyörä rullaa niin kauan kun ihminen kestää ...
MM. näitä asioita nainen usein kriisissään käy läpi ja ne ratkeavat PITKÄN AJAN kanssa joko yksilöterapiassa/pariterapiassa, jossa myös mies mukana. Myös ehkä lääkkeitä tarvitaan.
Äitisi pitäisi nyt tiedostaa kriisinsä ja hakea siihen apua: nyt hän JUO ja PAKENEE työhönsä. Tästä seuraa usein myös mahdollinen avioero/työuupumus/sairastuminen (joko fyysinen tai psyykkinen) ---> sairauseläke (kuolema).
Te läheiset voitte vaan yrittää tukea, kuunnella, "herätellä" häntä ... (näytä esim. tämä kirjoitus hänelle). Seisoa hänen rinnallaan ja näyttää/sanoa, että rakastatte häntä ja välitätte hänestä. HYLKÄÄMINEN ON PAHINTA, MITÄ IHMINEN VOI KOKEA, KUN SAIRASTUU.
Tämän olen itse kokenut ja siitä selvinnyt ... perheeni kanssa.
Voimia ja Siunausta äidillesi ja koko perheellesi - kyllä te jaksatte - YHDESSÄ :)
Tiedostamisen jälkeen TYÖPAIKKALÄÄKÄRI /(yksityinen/kunnallinen) on OIKEA OSOITE!! Heillä on vaitiolovelvollisuus, joten siellä voi reilusti puhua ihan mitä vaan! REIPPAASTI NYT LIIKKEELLE!
terveisin "ruletin läpi käynyt" :)
Kiitos todella paljon vastauksesta!
Mun on hirveän vaikea alkaa tästä puhumaan äidille, koska hän vaivautuu asiasta niin paljon. Menee lukkoon, pakenee.. Olen yrittänyt. Hän tokaisee, että kai hän nyt joskus saa rentoutua(viitaten alkoholinkäyttöön). Ei ole ollut mitään apua.
Isäni on varmasti yksi suurimmista syistä miksi äiti juo, ja nyt isän "huolestuminen" vain ärsyttää äitiä lisää. Isä on ollut aikamoinen tyranni, äiti hiljaisena alistunut ja jäänyt varjoon. Isäni ei osaa kannustaa nytkään, vaan tuntuu että vähättelee ja mollaa. Ainakin niin puhuu minulle äidistä, ja kuulen kuinka äidille itselleenkin.
Mä kai odotan tässä, että huomaisin taas äidin juoneen ja sitten osaisin sanoa asiasta.. Miten voisin aloittaa ihan tavallisena iltana "tässä ja nyt" puhumaan? Tiedän, että hän kiusaantuu aivan älyttömästi ja puhuu vain pakolliset.
Jos ihminen ei ole käynyt läpi omaa ongelmaansa niin hän ei kykyne puhumaan asiasta = ei kykene sekavia tunteitaan/ajatuksiaan purkamaan sanoiksi. Tämä on juuri sitä TERAPEUTIN työtä: kuunnella ihmistä, kun ihminen ITSE RATKAISEE ongelmansa. Ongelmanratkaisu on hidasta puuhaa.
Siksi läheiset eivät voi puhua kriisissä olevan kanssa vaan lähinnä ÄRSYTTÄVÄT reaktioillaan (vaikka olisivat huolissaan). Kirjoita äidillesi kirje, jossa kerrot tunteesi, huolesi tilanteesta. Kerro ajatuksesi syyttelemättä AVOIMESTI. Äitisi palaa itse asiaan, kun on VALMIS ja työstänyt avaamasi asiat. Näin voitte "keskustella" painostamatta. Miten ois?
Että ET OLE isäsi ja äitisi parisuhdeterapeutti! Sen SUHTEEN he saavat hoitaa ihan itse. SINÄ olet hänen tyttärensä (käsitin ainakin, että olet naispuolinen:)
Isäsi on isäsi, joten jos heillä on onglmia, niin ÄLÄ ANNA VETÄÄ ITSEÄSI mukaan soppaan, vaan painota näitä roolejanne ja yritä pysyä puolueettomana. Vaikeaa on mutta sano kuitenkin molemmille: HOITAKAA OMA AVIOLIITTONNE ITSE. SINULLA on oma elämäsi elettävänä :)
Olen käynyt samanlaista soppaa läpi viimeiset 5 vuotta. Äidin eläkkeelle jäänti, sivistynyt juopottelu, asioiden salailu, kulissien ylläpito ja lopulta avioero. Siitä lähti sitten tukijoiden etsiminen, syyllistäminen ja känniset puhelut. Ei mitään puhettakaan avun hakemisesta masennukseen tai alkoholin käyttöön. EN LÄHE MIHINKÄÄN! ÄLÄ KUVITTELE! Lopulta pitkien mutkien kautta olen päätynyt tähän pisteeseen: "äiti, sinä olet aikuinen ihminen. SInun pitää itse tehdä elämällesi jotain. Kukaan muu ei voi tehdä mitään sinun elämällesi. Ota itse vastuu siitä. Älä soittele minulle kännissä. En vastaa puhelimeen. Selvinpäin juttelen mielelläni. Minun on elettävä omaa elämääni ja käytävä omia kriisejäni. Minä huolehdin itsestäni. Sinä huolehdit itsestäsi. Voimme auttaa ja tukea toisiamme. Mutta emme saa vetää toisiamme suohon. Emmekä saa syyllistää toisiamme. Minä en ole syy sinun vaikeaan elämääsi. Olkoon syy mikä tahansa, vain sinä voit tehdä asialle jotain." Eli neuvoni on: ilmaise että olet tukena ja olet huolissasi äidistäsi. Mutta älä hyvä ihminen mene liian syvälle. Sinä et voi pelastaa äitiäsi. Voit vain kannustaa ja kehottaa ja tarjota tärppejä. Mutta jos menetät omat unesi.. sitten olet jo liian pitkällä. Jos isäsi yrittää alkaa huutaa sinua apuun. Sano tämä sama isällesi. Isäsi on vastuussa itsestään. Äitisi itsestään. Tämä voi kuulostaa julmalta mutta näin se vain on. Kenelläkään ei ole oikeutta tuhota toisen elämää. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan (poislukien vanhukset, lapset, sairaat).
Niin itselläni melkein samanlainen tilanne.Äidin juominen huolestuttaa.
Äitini aloitti sen n.5 vuotta sitten kun jäi töistä pois ja masentui.
Itse olen jo aikuinen ja elän omaa elämää.
Alussa olin todella huolissani juomisesta ja joskus jouduin soittelemaan ampulanssia kun hän halusi kuolla ja otti yliannostuksen masennuslääkkeitä.
Sitä jatkui ja jatkui.
Joskus hän myönsi itse että on ongelma.
Mutta nyt taas tällä hetkellä minä ja kaikki muut olemme syyllisiä hänen juomiseen ja kaikkeen.
En viitsi vastata puhelimeen kun tiedän että äiti on kännissä ja uhkailee kaikella mahdollisella.
Olen jättänyt hänet elämään omaa eläämänsä, niin miten hän haluaa.Minä en häntä voi auttaa, vaikka haluaisinkin.Onhan hän minun rakas äiti.Voimia kaikille teille joilla on samoja ongelmia!!
että onko äitini alkoholisti vai mikä? Jotenkin tuo tuntuu väärältä sanalta sikäli, että hän ei juo viikolla(paitsi jos on vapaapäivä), ei varmasti viikonloppunakaan kuin toisena päivänä kännissä, hoitaa aina työnsä ja pystyy ottamaan yhden saunakaljan tässä kotona sortumatta enempään.
Mutta selvästi hänellä on tarve ottaa noita repäisyjä, vetää pää täyteen ja purkaa siten jostain syystä pahaa oloaan. Ja silloin saattaa koheltaa miten vain. Kerran on rikkonut kodin ikkunan.
Muutamia kertoja hän on parin vuoden aikana ollut kännissä myös silloin, kun me lapset olemme tulleet viikonlopunviettoon. Äiti on ollut laittamassa ruokaa, mutta ruuasta puuttunut suola tms. kun äiti on humalassa kokkaillut. Silloin hän ei puhu juuri mitään, käyttäytyy kuin olisi "vähä-älyinen", ihan kuin eri ihminen. Jos joku kysyy jotain, saattaa vastata ihan muuhun liittyen. Silloin tekisi mieli lähteä samantien pois.
Mutta ei soittele meille kännissä, todellakaan. Mutta jos minä satun soittamaan, kuulen heti koska hän on juonut. Viikonloppuiltaisin en enää soitakaan.
Ehkei hän vielä ihan alkoholisti ole, mutta jotenkin ongelmakäyttäjä joka varmasti syvemmälle ajan kanssa lipsuu..? Mikä hoito tms. on tällaiselle oikea, ei kai AA? Pystyyhän hän juomatta olemaan, nyt vain pitää tärkeänä niitä nollauspäiviä. Ehkä muu psykologi olisi parempi?
En usko, että äitisi on alkoholisti vielä ... hän vaan nyt käy päässään kriisiä - mikä kuten sanoit johtuu ehkä isäsi (äitisi mies) ja äitisi (isäsi vaimo) suhteesta. Asuvatko he kahdestaan? Koska lapset lähteneet kotoa? ---> on sellainen sanonta olemassa, että: "kun pesä tyhjenee, niin silloin punnitaan, onko kädessäsi (puolison) lämmin käsi vai luinen nyrkki?"
Tarkoittaa siis sitä, että kun lapset lentää maailmalle omilla siivillään, niin silloin parisuhde joutuu kriisiin. Ollaan taas kaksin kuten alussakin. Joutuu katsomaan sekä itseään peiliin: "kuka minä olen?" ja puolisoaan: "kuka sinä olet?" Mitä haluamme loppu elämältä? Haluammeko sitä yhdessä vai erikseen? ---> kriisi on valmis!
Paras tapa selvitä tästä ajasta olisi joko avata keskustelu puolison kanssa yhdessä tai pariterapiassa. Jos pari ei siihen kykene - tai tajua sitä tehdä - niin molemmat joutuvat käymään sen erikseen läpi.
Tästä seuraa joko hyvä yhteiselämä parina "loppuelämän" tai sitten sopuisa/riitaisa ero. Joskus vaan toinen haluaa erota ja silloin on vaikeaa, koska sekä jättävä että jätetty kokevat kovaa syyllisyyttä ja juo/katkeroituu ehkä kovastikin.
Parasta siis olisi käydä parisuhde läpi yhdessä. Miehiä on vaan hyvin vaikea saada tähän mukaan. Jos kertomasi pitää paikkaansa, että äitisi on ollut hyvin alistuva, niin usein nainen lasten lähdön jälkeen tekee kovan repäisyn "itsenäistyy", mihin mies ei ole mitenkään tajunnut varautua. KOVA PAIKKA ISÄLLESI.
Se, ettei hän kuuntele ja on omassa maailmassaan on normalia kriisissä eikä teidän muiden (lasten) kannata siitä loukkaantua. Halaatte vaan äitiänne ja sanotte: sinulla nyt varmaan vaikeaa ... olet silti meille rakas. Hän EI HALUA teiltä nyt mitään saarnoja, koska ei kestä niitä ja vaan syyllistyy lisää (kun on "huono" äiti) ... ja JUO ehkä lisää. Kuten jo sanoin, niin vanhempien on itse käytävä suhteensa läpi. Lapset eivät voi - ainakaan syyllistämättä kumpaakaan vanhempaansa - siihen vaikuttaa.
Olen tämän rajusti käynyt läpi, kun sairaistuin 35-vuotiaana ja mieheni kanssa ollaan oltu kohta 20 v (olen nyt yli nelikymppinen). Parisuhteemme jotui kovaan kriisiin ja selvisimme siitä, joten olemme nyt käyneet läpi sen, mitä ihmiset käyvät läpi noin 50-vuotiaana.
Sopiiko tämä yhtään teidän kuvioon?
Halaatte äitiänne (kun hän on poissaoleva) ja sanotte: "Sinulla nyt vaikeaa ... olet silti rakas ... anna mä teen ton ruoan loppuun ... missä kaapissa se suola onkaan?"
Ja isällenne sanotte: "Istu sinä isä tuohon äidin viereen pöytään ... me lapset kokkaamme nyt TEILLE (koska haluamme, ettette eroa).
Parasta apua/tukea, mitä voitte vanhemmillenne lapsina nyt antaa! :)
Koska äidilläsi on kuitenkin selvät alkoholin liikakäytön oireet: lihominen, hallitsematon juominen (tiedottomaksi) ym niin ollaan kyllä jo KOVASSA kriisissä ja alkoholin käyttöön pikaisesti puututtava.
Itselläni esim. mielialalääke Sepram hillitsee alkoholin käytön halua masennukseen/ahdistukseen, koska kohottaa mielialaa ja helpottaa ahdistusta.
Suosittelen kyllä nyt pikaista ongelmien avaamista LÄÄKÄRILLE jo ihan tuon alkoholin takia!
Tässä myös teille hyvää lukemista:
Google ---> Matti Rossi ----> alkoholi ja ihminen
Tsemppiä!