normaalipainoni oli ENNEN 46-49 välillä pituutta on 163cm, ikää 20 vuotta vaikka söin mitä söin ja sillon söin aina kun mieli teki jotain , söin ihan hyvällä omatunnolla karkkia, suklaata, jäätelöä, sipsejä, pizzaa, kävin mäkissä jne.. enkä lihonnut koskaan.
kaikki muuttui kesän aikana kun masennusten/pettymysten jälkeen (johtuvat poikaystävästäni ja entisestä poikaystävästä osittain) rupesin laihduttamaan. painan nyt enää 41 kiloa. kaikkien mielestä liian vähän, mutta itselleni kelpaan paremmin tällaisena.
kuukautiset on jääneet pois, luoja tietää miten pitkäksi aikaa.. nyt en enää voi syödä yhtä karkkiakaan ilman huonoa omatuntoa. kaikki on muuttunut :( olen asettanut itselleni ihannepainorajan, joka kyllä on koko ajan vain muuttunut. ajattelen aina että tästä enää kilo ja sitten riittää, mutta nyt on puDonnut 7 kiloa siitä kun päätin noin... ja vaikka sen on aina pitänyt jäähä siihen yhteen. en enää kohta jaksa, kun kaikki tuputtaa jokapuolelta ruokaa ja apua, mutta itse en pysty syömään. tiedän ettei liika laihuus ole muiden mielestä nättiä koska mulle on nyt kaikki tuttavat sanoneet että ala hyvä tyttö syömään, olet liian laiha. tai olet kuoleman laiha, olisit sellainen kuin ennen silloin olit täydellinen jne. mutta minusta vartaloni näyttää kauniimmalta nyt, kuin mallilla ja silloiset kuvat milloin olin 163/48 niin mielestäni olen niissä läski.
syön päivässä alle 500 kaloria, haluaisin että menkkani tulisivat taas niinkuin ennen ja että voisin jollain tapaa kääntää pääni ja syödä, mutta en voi. erehdyttyäni syömään esimerkiksi kevyttä dietti jätskiä.. tulee niin hirveä olo henkisesti, että on pakko käydä oksentamassa. Haluaisin painoo sen 43 edes, mutta kun syön niin masennun.. ja jos lihon sen kilon verran, masennun. nyt vain laihdun ja laihdun.. pekään että kuihdun kohta kokonaan jos ei tahti muutu, mutta miten se voisi muuttua... kun en tavallaan tahdo lihota.
kaikki muuttui kesän aikana kun masennusten/pettymysten jälkeen (johtuvat poikaystävästäni ja entisestä poikaystävästä osittain) rupesin laihduttamaan. painan nyt enää 41 kiloa. kaikkien mielestä liian vähän, mutta itselleni kelpaan paremmin tällaisena.
kuukautiset on jääneet pois, luoja tietää miten pitkäksi aikaa.. nyt en enää voi syödä yhtä karkkiakaan ilman huonoa omatuntoa. kaikki on muuttunut :( olen asettanut itselleni ihannepainorajan, joka kyllä on koko ajan vain muuttunut. ajattelen aina että tästä enää kilo ja sitten riittää, mutta nyt on puDonnut 7 kiloa siitä kun päätin noin... ja vaikka sen on aina pitänyt jäähä siihen yhteen. en enää kohta jaksa, kun kaikki tuputtaa jokapuolelta ruokaa ja apua, mutta itse en pysty syömään. tiedän ettei liika laihuus ole muiden mielestä nättiä koska mulle on nyt kaikki tuttavat sanoneet että ala hyvä tyttö syömään, olet liian laiha. tai olet kuoleman laiha, olisit sellainen kuin ennen silloin olit täydellinen jne. mutta minusta vartaloni näyttää kauniimmalta nyt, kuin mallilla ja silloiset kuvat milloin olin 163/48 niin mielestäni olen niissä läski.
syön päivässä alle 500 kaloria, haluaisin että menkkani tulisivat taas niinkuin ennen ja että voisin jollain tapaa kääntää pääni ja syödä, mutta en voi. erehdyttyäni syömään esimerkiksi kevyttä dietti jätskiä.. tulee niin hirveä olo henkisesti, että on pakko käydä oksentamassa. Haluaisin painoo sen 43 edes, mutta kun syön niin masennun.. ja jos lihon sen kilon verran, masennun. nyt vain laihdun ja laihdun.. pekään että kuihdun kohta kokonaan jos ei tahti muutu, mutta miten se voisi muuttua... kun en tavallaan tahdo lihota.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tiedän ton tunteen. en tiedä oletko vielä myöntänyt sitä itsellesi, mutta sairastat anoreksiaa. itsesi kannalta parasta olisi hakea apua, mene juttelemaan lääkärille. tiedän että se tuntuu tyhmältä, mutta usko tai älä, tässä tilanteessa se on paras vaihtoehto!
Mietipä hetki oikein ahkerasti seuraavia asioita:
Miksi haluat olla laiha? Haluatko miellyttää muita? Tuntuuko olo jotenkin riittämättömältä?
Miksi ruoka ällöttää? Pelkäätkö lihovasi kun syöt yhden karkin?
Haluatko joskus lapsia?
Haluatko elää terveellistä elämää, ilman sairauksia?
Kirjoituksesi oli kuin suoraan minun koneeltani. Itse laihdutin ja laihdutin ja lopulta lähes kuihduin pois. Kaiken tämän aloitti se kun tätini tokaisi että taidan olla vähän kesän jäljiltä lihonut..Sen jälkeen en kolmeen vuoteen syönyt lähestulkoon ollenkaan. Yksi kommentti ja mitkä seuraukset.
Voin kertoa että laihduttaminen ja itsensä lihavana näkeminen on aivan hullua (sen tosin varmasti jo tiedätkin). Itse en sairastunut anoreksian aikana, mutta parannuttuani siitä sain yllättäen sokeritaudin. Nyt sitten pistän itseäni neljä kertaa päivässä. Voin kertoa ettei se ole mukavaa. En tiedö johtuiko sairauteni anoreksiasta, mutta uskon sen olevan osasyyllinen. Sokeritautihan tulee usein lihaville ihmisille, miksei siis liian laihoillekin.
Vaikka en tunne sinua yhtään niin toivon sydämestäni että hankit apua. Itse en tajunnut sitä ja tässä nyt ollaan. Elämässä on niin paljon muuta kuin laihdutus ja ruoka, avaa silmäsi.
rankaset kaikesta itseäsi,sinulla on just ihana
ikä,olet varmasti kaunis ja sopusuhtainen alkuperäis painosi mukaan.
Nauti elämästäsi älä anna valtaa masentua poikakavereittesi vuoksi.
Älä tee itseäsi sairaaksi jää ikuiset arvet.
Ajattele,on niin paljon muita sairauksia.
Itse olen menettänyt kuuloni,hirveät äänet seurana.Kyllä,alussa olin masentunut,elämässäni on oman lapsen sairaus,mutta joka aamu kun nousin ylös,ajattelin,tämä pvä on parempi pvä,minun täytyy olla vahva,minua tarvitaan,minä voin auttaa omaa lastani,olemalla tukena.
Olen itse kasvanut sairauteni myötä ja ruennut ajattelemaan asioita ihan eritavalla.
Puhutellut hiljaa itseäni.
Masenus,siihen auttaa Omega rasvahapot,hassulta kuulostaa mut tosi on,se on mielenhallintaa.
...miten kauheelta sä näytät. Ihmiset ei sitä suoraan sano sulle mutta ne säälii sua ja pidättelee inhon puistatuksia. Sitä paitsi anorektikkojen henki haisee karseelle...
...voit tilanteeseesi vaikuttaa!
Minä olen samanpituinen kuin sinä ja painanutkin saman kuin sinä. Ennen sairastumistani painoin 52 kg, joka oli siis minun normaalipainoni, alimmillani olen painanut ~38 kg. Kerrot, että haluaisit menkat takaisin... Itselläni ne alkoivat toimia vasta saavuttaessani normaalipainoni: 52 kg. Todennäköisesti Sinunkin tulisi painaa vähintään se, minkä painoit ennen sairastumistasi: 46-49 kg.
Näin vast'ikään kuvan itsestäni Sinun kokoisena ja järkytyin: verisuonet kuulsivat läpi kalpean ihoni eikä minulla ollut pyllyä laisinkaan...ei naiseutta laisinkaan, vaikka olin 23-vuotias!
Sinun vain tulee päättää - uhrautuakin päätöksesi edessä ja taistella - helpolla anoreksiasta ei selvitä! Mitä pitempään tilasi jatkuu tuollaisena - sitä vaikeampaa ja ahdistavampaa on toipuminen!
Miten jaksat olla kiinnostunut vain itsestäsi ja painostasi. Tiedät tasan tarkkaan jo nyt , että olet liian laiha ja olet koko ajan tuhaoamassa tulevaisuuttasi. Menkat loppuneet, elimistösi kärsii ja kuihtuu, vaikkei sitä vielä näy. Kun näkyy, on jo liian myöhäistä viisastua, valitettavasti. Olen saman pituinen kuin sinä ja rakastan jokaista kiloani, joita on muuten 15 enemmän kuin sinulla, olen naisen näköinen ja minulla on edessäni tulevaisuus!
Mä olen ihan periaatteesta kieltäytynyt koskaan kommentoimasta yhdenkään ihmisen mittoja mutta...
hommaapas itsellesi NOPEASTI apua!!!!!!
On hyvä että itse on huomannut olevansa liian laiha! Mut se on vasta ensiaskel, nyt sinun pitää vain ajatella, että jos en syö niin kuolen tai vahingoitan kehoani joskus jopa pysyvästi, sekä saatta tulla mielenterveidellisiä ongelmia. Ja ajattele että muiden silmissä minä olen aivan liian laiha ja että minä itse en osaa enää arvioida kuinka laiha olen, joten luotan nyt vain muiden (ammattiauttajien ja tuttavien) mielipiteeseen, joka on ainakin rehellinen!
On hyvä että itse on huomannut olevansa liian laiha! Mut se on vasta ensiaskel, nyt sinun pitää vain ajatella, että jos en syö niin kuolen tai vahingoitan kehoani joskus jopa pysyvästi, sekä saatta tulla mielenterveidellisiä ongelmia. Ja ajattele että muiden silmissä minä olen aivan liian laiha ja että minä itse en osaa enää arvioida kuinka laiha olen, joten luotan nyt vain muiden (ammattiauttajien ja tuttavien) mielipiteeseen, joka on ainakin rehellinen!