Onko vanhuus hyvä vai paha

Ilta-aurinko

Mitä ihminen siloin tuntee kun vanhuus saapuu,eikä jäljellä ole enää muuta kuin
odottaminen että vieläkö huominen päivä valkenee?
En itse tälläistä odottele,mutta olen nähnyt tapauksia jotka vain haluavat päästä tuskistaan vapaaksi,kun mitkään hoidot ei enää auta.

23

1329

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ja jos

      ei siellä meikäläisen nimeä ole, lähren kahville.

      • Sini-vuokko

        Eikähän tuo nyt ollut jotenkin mitättömältä tuntuva viesti,tuskin olet itse enää lukemassa kuolinilmoitustasi.
        Mutta kyllä sekin ajanjakso ihmistä puhuttaa,kun on sairas ja ei ole mitään enää odotettavissa.
        Ainahan sanotaan että,niinkauan kuin on elämää on toivoakin.
        Joskus on lääkkeitä määrätty niin paljon että lääketokkurassa joku vanhus menee päivästä toiseen.Onkohan sekään enää mitään elämää,mene ja tiedä.


      • Trina

        Kyllähän minäkin nuo kuolinilmoitukset tavailen
        joka aamu, mutta omaa nimeäni en ole vielä hakenut.
        Mutta kun silmääni osuu sama syntymävuosi kuin itselläni,
        säpsähdän hieman ja ajattelen, että pitipäs
        sattua.
        Joskus löytyy joku tuttava tai tuttavan tuttava.
        Silloin vetää mielen hieman surulliseksi, mutta
        niinhän me kaikki joskus vuorollamme olemme
        siellä ilmoituksissa.


      • Remmari

        Siinä oli mummo, joka luki kuolinilmoitukset sen vuoksi, jotta näki kuka on jäänyt leskekeksi. Se oli hänen tapansa etsiä treffiseuraa.


      • Lola

        Ihan tässä menee suu mutrulle, jo kahtena sunnuntai aamuna aviisista löytyi työkavereiden kuolinilmoitus, toinen neiti-immeinen toinen leski.

        Illalla katsoin kyynel silmäkulmassa Tamara Lundin 60v juhlakonserttia, mietin miten nopeaan elämäntilanteet vaihtuvat. 4v sitten todellinen loistava oopperalavojen diiva, asusteet upeat ja nyt----tuhkaa.


    • Maalaismies*

      Minulle vanhuus merkitsee parasta aikaa elämässäni. 5-kymppisenä aloin suunnitella "tulevaisuuttani". Se tarkoitti valmistautumista vähitellen työelämästä luopumiseen sekä itsensä kunnossa pitämiseen mahdollisimman terveenä. Kaikki tietävät, mitä se käytännössä tarkoittaa: rutiinitarkastukset terveyskeskuksessa; tavanomaisten ohjeiden noudattaminen ravinnon, liikunnan ja levon suhteen.

      Vähän yli 6-kymppisenä jäin eläkkeelle hyväkuntoisena. Jatkoin vielä 7-kymppiseksi eräitä keskenjääneitä töitäni suurella innolla villinä ja vapaana.

      Nyt sammuttelen tekemisiäni ilman paineita, mitä nyt täällä pastoilla joskus innostun paasaamaan niin kuin mikäkin maailmanparantaja. Onneksi sferiffi on palstoilla.

      Se vain, että viimeistään 5-kymppisenä on havahduttava ajattelemaan - eikä ainoastaan ajattelemaan, vaan myös toimimaan vanhuuden eteen. Minulle tämä on ainakin ollut parempi kuin lottovoitto.

      • Lokari69

        Kun hölkkää niin kuolee terveempänä. DD
        Terv: Lokari69


      • Maalaismies*
        Lokari69 kirjoitti:

        Kun hölkkää niin kuolee terveempänä. DD
        Terv: Lokari69

        Minulla on ollut tapana sanoa kyselijöille, jotka ihmettelevät intoiluani, juuri nuo käyttämäsi sanat: Pyrkimykseni on kuolla terveenä ja hyvissä voimin.


      • Trina
        Maalaismies* kirjoitti:

        Minulla on ollut tapana sanoa kyselijöille, jotka ihmettelevät intoiluani, juuri nuo käyttämäsi sanat: Pyrkimykseni on kuolla terveenä ja hyvissä voimin.

        Tuskin koskaan olen nauttinut elämästäni kuin
        nykyään. 10 vuotta olen ollut eläkkeellä, enkä
        yhtään liian pitkää päivää elänyt.

        Tehtävää on vaikka kuinka paljon ja lapset ja
        lastenlapsset tuovat elämään sisältöä yllinkyllin.
        Nyt alkaa kansalaisopiston kurssit. Enkä tiedä,
        miten tuon ajan saisi riittämään kaikkeen.

        Käyn erittäin kovissa jumpissa 3 kertaa viikossa
        ja ajattelen, että hyppään niin kauan kuin vär-
        keissä on varaa ja sitten kuolla kupsahdan.
        Toivottavasti sängynpohja ei ehdi kovin tutuksi
        käydä ennen sitä.
        Sitä kuolemaa tuskin kannattaa etukäteen miettiä.
        Tulee sitten kun on tullakseen.


      • Remmari
        Maalaismies* kirjoitti:

        Minulla on ollut tapana sanoa kyselijöille, jotka ihmettelevät intoiluani, juuri nuo käyttämäsi sanat: Pyrkimykseni on kuolla terveenä ja hyvissä voimin.

        Miksipä kärsiä ylimääräisistä vaivoista, jos ne voi kuntoilulla pitää kurissa.

        Tuskin kunto tuo monta elinvuotta lisää, mutta se pitää myös mielen virkeänä, eikä tarvitse kärsiä turhaan sellaisesta vaivasta, jonka kuntoilulla voi välttää.


    • Leny

      Ei vanhuus minun mielestäni ole paha asia. Paha asia on, jos on niin sairas, että odottaa kuolemasta vapautusta. Tällainen tilanne voi kohdata myös nuorta ihmistä.
      Toinen ihminen voi vain aavistaa, miltä lähimmäisestä silloin tuntuu.
      Nykyajan lääketiede on kehittynyt kivun hoidossa. Mutta lääkkeiden lisäksi hän tarvitsee tuekseen toista ihmistä.
      Kapinointi kuuluu asiaa, mutta väistämättömän edessä ihminen kypsyy kuin vilja korjattavaksi.

      Emmehän voi kieltää sitä, että vanhenemiseen liittyy sairastumisen riskin lisääntyminen. Elinpäiviemme määrä on salainen. Turhaa on miettiä vaipoissa makaamista etukäteen. Ehkä sitä ei tulekaan.
      Toisaalta, helppo sitä on näin opettaa, mutta me ihmiset koemme kaikki niin omalla tavallamme.

      • May I ask ,

        milloin lakkasit ikävöimästä?

        Miten koit miehesi poismenon?

        Älä vastaa, jos kysymykset ovat liian vaikeita.

        Oman tilanteeni rakennukseksi kyselen, vastatkaa muutkin, joilla on kokemusta. Sanotaanhan, että kokemuksen jakaminen muiden kanssa on hyvä asia.


      • Leny
        May I ask , kirjoitti:

        milloin lakkasit ikävöimästä?

        Miten koit miehesi poismenon?

        Älä vastaa, jos kysymykset ovat liian vaikeita.

        Oman tilanteeni rakennukseksi kyselen, vastatkaa muutkin, joilla on kokemusta. Sanotaanhan, että kokemuksen jakaminen muiden kanssa on hyvä asia.

        Siinä mielessä on vaikea vastata, kun sisimpääni en helpolla avaa kuin valituille. Miehen kuolemasta voi puhua parhaiten sille, joka on sen myös kokenut.
        Onneksi minulla oli mielenkiintoinen työ, johon pakeninkin. Siellä työpaikassani ei mikään muistuttanut miehestäni.
        Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Minulle sanoi työtoveri, jolla 30:nä mies kuoli äkisti, että viisi vuotta menee ja sitten elämä on muuttunut toiseksi. Se piti minullakin paikkansa.
        Kun mieheni kuoli tammikuussa, menin helmikuussa autokouluun ja kortin saatuani vaihdoin meidän vanhan automme toiseen, pienempään. Kun kotona painosti, hyppäsin autoon ja ajoin vaikka 100 km. Sitten liityin kirjakerhoon. Luin paljon runoja ja muuta kirjallisuutta. Aika paljon tein työtä itseni kanssa. Menin ensi kertaa ulkomaan matkalle. Vaihdoin asunnon, koska en tarvinnut enää niin isoa kuin viisihenkinen perhe tarvitsee. Olin yksin. Ja olen yksin, mutta eheä. Mieheni ei koskaan nähnyt lapsen lapsiaan, minulle se onni on suotu.
        Prosessi oli tämä: suuri suru, kun toinen puoli itsestä reväistiin lopullisesti pois. Päätin sittenkin selvitä lastenikin tähden. Kaipaus jokapäiväistä, mutta se on muuttunut kauniiksi muistoiksi. Se mikä on tapahtunut, kun kuolema tulee näin lähelle on se että se muuttuu tajunnassa aivan luonnolliseksi.


      • olen
        Leny kirjoitti:

        Siinä mielessä on vaikea vastata, kun sisimpääni en helpolla avaa kuin valituille. Miehen kuolemasta voi puhua parhaiten sille, joka on sen myös kokenut.
        Onneksi minulla oli mielenkiintoinen työ, johon pakeninkin. Siellä työpaikassani ei mikään muistuttanut miehestäni.
        Aika tekee kuitenkin tehtävänsä. Minulle sanoi työtoveri, jolla 30:nä mies kuoli äkisti, että viisi vuotta menee ja sitten elämä on muuttunut toiseksi. Se piti minullakin paikkansa.
        Kun mieheni kuoli tammikuussa, menin helmikuussa autokouluun ja kortin saatuani vaihdoin meidän vanhan automme toiseen, pienempään. Kun kotona painosti, hyppäsin autoon ja ajoin vaikka 100 km. Sitten liityin kirjakerhoon. Luin paljon runoja ja muuta kirjallisuutta. Aika paljon tein työtä itseni kanssa. Menin ensi kertaa ulkomaan matkalle. Vaihdoin asunnon, koska en tarvinnut enää niin isoa kuin viisihenkinen perhe tarvitsee. Olin yksin. Ja olen yksin, mutta eheä. Mieheni ei koskaan nähnyt lapsen lapsiaan, minulle se onni on suotu.
        Prosessi oli tämä: suuri suru, kun toinen puoli itsestä reväistiin lopullisesti pois. Päätin sittenkin selvitä lastenikin tähden. Kaipaus jokapäiväistä, mutta se on muuttunut kauniiksi muistoiksi. Se mikä on tapahtunut, kun kuolema tulee näin lähelle on se että se muuttuu tajunnassa aivan luonnolliseksi.

        kiitollisena lukenut vastaustasi. Pitkospuiden hankkimista kosteassa maastossa kulkemiseen.
        Hyvää jatkoa sinulle.


      • Leny
        olen kirjoitti:

        kiitollisena lukenut vastaustasi. Pitkospuiden hankkimista kosteassa maastossa kulkemiseen.
        Hyvää jatkoa sinulle.

        Älä tee sitä virhettä kun minä, ettet puhu. "Rasita" ystäviäsi puhumalla uudelleen ja uudelleen. Voit sitten joskus kiittää heitä, että jaksoivat kuunnella.


      • "Ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, ei se voi kantaa uutta hedelmää"

        Kun on saanut viettää työelämänsä terveenä, niin tunnustan, että on vaikea tottua näihin iän tuomiin kremppoihin ja väsymykseen.

        Luopuminen on raskainta siinä vaiheessa kun terveys otetaan käsittelyyn. Ei auta muu kuin höpö sanonta: - Kärsi, kärsi ruumis, olet nähnyt hyviäkin päiviä. –

        Edessä on vehnänjyvän tie


      • Hintriika
        olen kirjoitti:

        kiitollisena lukenut vastaustasi. Pitkospuiden hankkimista kosteassa maastossa kulkemiseen.
        Hyvää jatkoa sinulle.

        Tai kirjoita (puhumisen lisäksi)! Ensin kyyneleet helmiksi, sitten suru muistoiksi. Ei sen tarvitse olla mitään julkaisukelpoista tekstiä. Alku varmasti onkin vain omia tunteita selkeyttävää terapiakirjoittamista. Myöhemmin siitä voi tulla vaikka elämäkerta... tai muistoja jälkipolville... tai taipumuksistasi riippuen vaikka mitä.

        Muistan itse, että mieheni etunimen tai sanan "kuolema" kirjoittamiseen piti käsi pakottaa. Kirjoitin pitkään tunteitani paperille käsin joka päivä. Se helpotti pahinta vaihetta.


      • Leny
        Hintriika kirjoitti:

        Tai kirjoita (puhumisen lisäksi)! Ensin kyyneleet helmiksi, sitten suru muistoiksi. Ei sen tarvitse olla mitään julkaisukelpoista tekstiä. Alku varmasti onkin vain omia tunteita selkeyttävää terapiakirjoittamista. Myöhemmin siitä voi tulla vaikka elämäkerta... tai muistoja jälkipolville... tai taipumuksistasi riippuen vaikka mitä.

        Muistan itse, että mieheni etunimen tai sanan "kuolema" kirjoittamiseen piti käsi pakottaa. Kirjoitin pitkään tunteitani paperille käsin joka päivä. Se helpotti pahinta vaihetta.

        Minä olen aina inhonnut tuota sanaa leski. On se niin ruma sana. Joskus sanon itsestäni ironisesti leskivaimo. Sanon vaan: "minulta on mies kuollut".
        Muistan kun ensimmäisen kerran ruksasin veroilmoitukseen, leski. Tuntui pahalta.
        Muuten tuossa on paljon ideaa, tuossa kirjoittamisessa. Onhan joku kirjoittanut jopa kirjan. Suosittelen luettavaksi Martti Lindqvistin kirjan -Kuolemaa väkevämpi-, jonka hän on kirjoittanut vaimonsa kuoleman jälkeen.


      • Hintriika
        Leny kirjoitti:

        Minä olen aina inhonnut tuota sanaa leski. On se niin ruma sana. Joskus sanon itsestäni ironisesti leskivaimo. Sanon vaan: "minulta on mies kuollut".
        Muistan kun ensimmäisen kerran ruksasin veroilmoitukseen, leski. Tuntui pahalta.
        Muuten tuossa on paljon ideaa, tuossa kirjoittamisessa. Onhan joku kirjoittanut jopa kirjan. Suosittelen luettavaksi Martti Lindqvistin kirjan -Kuolemaa väkevämpi-, jonka hän on kirjoittanut vaimonsa kuoleman jälkeen.

        Leski, läski... mitä mielleyhtymiä siitä tuleekaan. Minä myös inhoan sitä sanaa. Se kyllä kuulostaa peräti charmantilta, kun poliitikko sanoo olevansa "puolivallaton leskimies". Mutta menepä sanomaan, että "olen puolivallaton leskivaimo", niin siitä on charmi kaukana!


      • Olis
        Hintriika kirjoitti:

        Leski, läski... mitä mielleyhtymiä siitä tuleekaan. Minä myös inhoan sitä sanaa. Se kyllä kuulostaa peräti charmantilta, kun poliitikko sanoo olevansa "puolivallaton leskimies". Mutta menepä sanomaan, että "olen puolivallaton leskivaimo", niin siitä on charmi kaukana!

        Iloinen leski, kiitokset Lehárille, että charmissa riittää.


    • ei vanha mutta kauan elänyt

      minä olen ylittänyt juuri 72v.en kyllä tunne itseäni millään lailla sen vanhemmaksi,enkä odottele viikatemiestä,nyt sitä on aikaa itselleen,silloin kun olivat lapset 7kpl.pieniä ei ehtinyt sivuilleen sylkeä,siitä se lafilta löytyi.nyton aikaa sille kaikelle mistä unelmoi silloin.on minullakin kaiken näkösiä vaivoja,mutta jos niitä kaikkia märehtii mielessään,menettää lopun elämänsä iloiset päivät.mitä se auttaa murehtii tai ei aika vaan kuluu,minä haluan elää ja iloita elämäni elämättömistä päivistä täysillä.enkä aijo sänkyn pohjalla noutajaa odotella,ottakoon lennosta kiinni.

      • Maltillisesti lentävä

        Millään lailla manailematta olen kanssasi samaa mieltä, siskosein/veikkosein/juuri samanikäisein.
        Kuitenkin maltillisesti.


    • Leny

      Kun meillä on sitä aikaa vähemmän edessä kuin takana, nauttikaamme niistä hyvistä hetkistä joita meillä on.
      Itselle tuntuu tällä hetkellä hyvältä ajatella, että Työväenopisto aloittaa taas toimintansa ja pääsee tapaamaan taas ystäviä siellä yhteisen harrastuksemme parissa.
      Kaunis ilma on tulossa. Ostinkin eilen uudet kumitulpat dementia-sauvoihini, joten sauvakävelylenkki odottaa.
      Näin aamulla on hauska käydä täällä virtuaaliystäviä kurkkimassa. Etuoikeus tämäkin, eikö totta.
      Mukavaa lauantaita muillekin!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      102
      2356
    2. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      121
      1964
    3. Tunnistebiisi

      Laita joku tunnistebiisi, niin tiedän ett oot täällä ja kaipaat ehkä mua
      Ikävä
      92
      1519
    4. Taidat tykätä linnuista paljon

      Mikä on sun lemppari ☺️😉🥹🦢🐦‍⬛🦉🦜🦚
      Ikävä
      138
      1469
    5. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      74
      1278
    6. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      117
      1276
    7. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      22
      1230
    8. Olen huolissani

      Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis
      Ikävä
      63
      1141
    9. Miks käyttäydyt noin?

      Välttelet kaikkia kohtaamisia...
      Ikävä
      51
      1107
    10. Ei sun tarvi jännittää enää

      en yritä enää mitään. Tiedän että olin mauton ja sössin kaiken.
      Ikävä
      38
      1062
    Aihe