HEi!!
meidän pikkuprinsessa on nyt 1½-vuotias. Hän oli koliikkivauva ja varsinainen yökukkuja tuonne 1-vuotiaaksi saakka.. sen jälkeen elämä olikin helppoa kun saatiin yö- ja päivärytmit kohdalleen.
Nyt on sitten pikkuneiti alkanut osoittaa omaa tahtoaan, ja se ei olekaan mitään pientä mielenosoitusta, vaan kurkku suorana huutoa ja maahan heittäytymistä jne..
pohdiskelin sitten sitä, että JOKO tämä on UHMAIKÄÄ vai jotain muuta..?? sen verran olen lastenpsykiatriaa lueskellut, että toisella vuodella lapsen tulisi oppia sietämään pettymyksiä. ja en toki olekaan antanut periksi mitä neiti päähänsä saa..
MIten muilla menee 1½-vuotiaiden kanssa??
Ja jos tämä Ei vielä ole uhmaa.. odotan vain kauhulla mitä tuleman pitää...
meidän pikkuprinsessa on nyt 1½-vuotias. Hän oli koliikkivauva ja varsinainen yökukkuja tuonne 1-vuotiaaksi saakka.. sen jälkeen elämä olikin helppoa kun saatiin yö- ja päivärytmit kohdalleen.
Nyt on sitten pikkuneiti alkanut osoittaa omaa tahtoaan, ja se ei olekaan mitään pientä mielenosoitusta, vaan kurkku suorana huutoa ja maahan heittäytymistä jne..
pohdiskelin sitten sitä, että JOKO tämä on UHMAIKÄÄ vai jotain muuta..?? sen verran olen lastenpsykiatriaa lueskellut, että toisella vuodella lapsen tulisi oppia sietämään pettymyksiä. ja en toki olekaan antanut periksi mitä neiti päähänsä saa..
MIten muilla menee 1½-vuotiaiden kanssa??
Ja jos tämä Ei vielä ole uhmaa.. odotan vain kauhulla mitä tuleman pitää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
uhmaa...
mullakin on puolitoista vuotias poika ja sillä on niin jumalattoman vaikee uhma nyt käynnissä että huh..huh..
välillä hävettää kulkea tuola ulkona kun poitsu kiljuu kurkku suorana suoraa huutoo ja se ei ole mitään pientä huutoa.(odotan kovasti että tulisi äänen murros) =)
poitsun huuto on korvia särkevää.siis tosi kimee ja korkee.
tai täällä kotona jos ei saa tahtoaan läpi niin alkaa viskaa tavaroitaan ympäriinsä tai tulee läiskimään mua tai isiään.
meillä tää varmaan johtuu siitä kun se on mummin ja vaarin luona kylässä niin se saa kaiken heiltä minkä haluaa.(olen sanonut heille asiasta monta kertaa)
mutta se on heidän ensimmäinen lapsen lapsi ja minun 4 ja kellään muulla ei ole ollut tuollaista uhmaa.
johtuen varmaankin siitä kun eivät vaan ole saanut sitä mitä haluaa kun ei se raha puussa ole kkasvanut eikä kylläkään vieläkään kasva ainakaan minulla mutta isovanhemmilla kylläkin ja he ovat sitä mieltä että poika saa kaiken mitä haluaa.
toivottavasti poitsu oppii että äiti ja isi ei ole lypsäämistä varten.
vaan lypsätköön sitten mummiaan ja vaariaan kun antavat jo nyt kaiken minkä haluaa.
Uhmaikä loppuu kuin seinään, kun annat koivuvitsaa lapsen heittäytyessä pahaksi. Sillä kasvatat lainkuuliaisen kansalaisen etkä mitään nuorisorikollista. Kyllä vanha kansa tiesi mitä teki kun antoi vitsaa.
mautonta pilailua asialla..
sori vaan, uhmaikä ei lopu seinään piiskalla.. vaikka kuinka piiskaisit. kaikenlaisella väkivallalla, niin henkisellä kuin fyysisellä on kauaskantoiset seuraamukset, ehkä lapsi ei reagoi siihen heti, mutta ongelmat voivat ilmetä vasta aikuisiässä..
todellakaan ei liity alkuperäiseen aiheeseeni tämä, mutta haluan kyllä sen verran kommentoida tuota idioottia vedättäjää.. toivottavasti sinulla ei ole lapsia tai toivottavasti et niitä myöskään ikinä saa, jos asenteesi ei muutu.
Sama logiikka: Rikollisuus ei lopu tuomitsemalla, joten lakkautetaan oikeuslaitos. Vanki ei parane rankaisemalla, joten murhamiehet ja pedofiilit vapaaksi. Eikö, näsäviisas pikkuinen? Sitähän sinä juuri tarkoitit! Lapsonen, sinä et tiedä kasvatuksesta sitä, minkä minä kokemuksesta tiedän.
siihen, että väkivalta loppuu väkivallalla?
älä missään nimessä, koskaan käytä lapseesi piiskaa tai mitään muutakaan väkivaltaa. Ei uhkailua ei lahjontaa jne. Mä tein sen virheen esikoiseni kanssa, ja nyt joudumme yhdessä paikkaamaan tilannetta ammattilaisten avulla. Apua kannnattaa hakea jo ajoissa esim. neuvola psykiatrilta ei siis jättää asiaa vain "neuvola tädin" ohjeisiin : kyllä se siitä. Lisätietoja
saa esim. netistä: www.perheväkivalta.fi .Etsi
web ym. tiedostot traumoista jne.. Pärjäile.
Meillä myös koliikkivauva nyt muutaman kuukauden yli vuoden. Neiti on ollut aina "edellä kehityksessä" ja nyt taas elämä yhtä hullunmyllyä, kun neiti raivoaa koko ajan. Mitään ei usko ja tekee koko ajan omia kolttosia.. Aika kuluu. Ehkä tuo järkeä mukanaan..