Mistä te saatte voimaa arkeen kun lapset ovat kuitenkin aika vaativia ja usein niitä pyörii siinä jaloissa useampia? meillä neljä lasta joista vanhin 3v. ja välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle.
vl-äidit
reeta79
151985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...omista mitään erityistä voimavarastoa, vaan ovat ihan yhtä väsyneitä ja joskus väsyneempiäkin kuin kuka tahansa äiti tai isä.
Ne voimat jaksaa päivästä toiseen arkea tulevat ihan samanlaisista asioista kuin kenellä tahansa muullakin, eli ottamalla joskus aikaa itselle, pizzan, kuntosalin, uinnin, ystävien tms. parissa.
Teillä on 4 lasta ja vanhin 3-vuotias, niin voi kyllä sanoa, että elämäntilanne on teillä sitä tiiveintä ja arkisten kuvioiden kanssa aika työteliästä aikaa. Voimaa antaa myös aika paljon se, että ei voi heittäytyä voimattomaksi, vaikka se tuntuisi todella houkuttelevalta vaihtoehdolta joskus. Tietenkin koko perheen jaksamiseen vaikuttaa myös isän rooil ja osallistuminen. Isät on VL:ssäkin erilaisia, toinen osallistuu enemmän toinen vähemmän ja se kyllä heijastuu suoraan äidin voimavaroihin.
Meillä on 2 lasta, molemmat jo toisella kymmenellä, mutta silti tuntuu monesti, että ei millään jaksa, no ei se lapsista johdu kuitenkaan.
Kyllä vaan minä omistan voimia erityisen paljon. Usko on se, joka voimia antaa. Se ei tarkoita sitä, että jaksaisin aina olla kamalan tehokas, siivoaisin hullun lailla tms. Minun jaksamiseni tarkoittaa tyytyväisyyttä :)
Kun olen tyytyväinen, onnellinen, ja luotan Jumalan johdatukseen, jaksan myös sen kamalan väsyn kohdatessa. Joskus en jaksa fyysisesti, enkä ehkä psyykkisestikään, mutta jaksan kuitenkin luottaa... Ja minä uskon. Mitään muuta minun ei tarvi jaksaa loppujen lopuksi ;)
...että aloittaja tarkoitti nimen omaan inhimillisiä voimavaroja ja tarkoituksella en edes laittanut näkösälle uskon tuomaa voimaa, koska se nähdään "yleisesti" vain rasitteena ja velvoittavana sääntöviidakkona.
Ei sinun tarvi minulle vastata, vaan vastaisit mielummin aloittajalle oman näkökantasi, niin kuin minäkin tein.
Jos tätä uskoa ei olisi, ei jaksaisi sitäkään vähää. Turvallista luotta taivaan Isän johdatukseen.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin kun lapset olivat pieniä, tuntui, että tämä on yhtä hullun myllyä. Mutta kun nyt ensimmäiset lapset ovat jo murrosiässä, niin nyt niitä voimia vasta kysytäänkin.
Olen yrittänyt myös ajatella niin... kun on terveet lapset annettu...on ruokaa...ja on katto pään päällä...niin mikä on tässä elellä. Taivaan Isä meistä huolen pitää.
Kaikille Äideille voimia arjen pyöritykseen! toivoo yhdettätoista odottava
Niin mä tosiaan tarkoitin tätä arjessa jaksamista en silleen syvällisemmin. Meillä mies ei osallistu kodin töihin vaikkei tällä hetkellä ole työelämässä. Joo mutta kai se tästä:)
No mutta, arjessa jaksaminen ja "jaksaminen" on aika lailla sama asia. Vai miten jaksamista mitataan? Yhdelle se on jaksamista, että jaksaa joka päivä imuroida. Ellei jaksa imuroida, hän ei siis omien kriteereidensä mukaan ole "jaksanut" sinä päivänä. Minulle juttu ei ole noin mustavalkoinen. Jaksaminen ei ole mitattavissa jollain suoritteilla tai suorittamatta jättämisillä.
Minä en voi selittää jaksamista noin yksiviivaisesti. Minulla on elämässäni vain yksi jaksaminen, joka konkretisoituu kohtuullisena tyytyväisyytenä, kohtuullisena onnellisuutena ja lujana luottamuksena Jumalan johdatukseen myös kaikkein vaikeimpana aikana. Ja tätä jaksamista minulla on.
Jos taas puhutaan normaalien arkiaskareiden suorittamista, se ei minulta aina onnistu niin hyvin kuin haluaisin. Mutta mitä väliä sillä on, vaikka lattialla on villakoiria, jos muuten olen suht. tyytyväinen elämääni? Ja niin kuin jo sanoin, jaksamista ei voi mitata tai verrata. Toinen kokee jaksamisen ja arjen suoritteista selviytymisen toisella tapaa kuin joku toinen. Kukaan ei voi määritellä, mitä sinun pitää saada suoritettua, jotta voitaisiin sanoa, että sinä olet jaksanut..
Jaksaminen on kuulkaas ihan ihmisen omassa päässä. Valitettavasti jotkut ihmiset eivät osaa elää ilman ulkopuolisen ympäristön luomia paineita, vaan luulevat, että heidän tulee suorittaa sitä ja tätä, ollakseen jaksavia ja normaaleja ihmisiä. Onni onnettomuudessa, minä olen jokseenkin vapaa ulkopuolisten asettamista paineista. Minulla on oma elämäni, jossa olen ainakin toistaiseksi selviytynyt niin, että lapsenikin ovat ihan normaaleja suomalaisia :)
Ei meilläkään mies ehdi kovin paljoa osallistua arjen pyöritykseen. Minä tiedostan sen, ja hyväksyn, että meillä ei aina niin kämppä kiilläkään. Minkäs teet, yksi ihiminen ei voi enempäänsä raataa.
Jos mies osallistuisi aina kotitöihin, nostaisin heti "rimaa", ja vaatisin, että esim. imuroida pitää joka päivä, lenkillä pitää käydä joka päivä, leipoa pitää kahtena päivänä viikossa jne. Nyt en vaadi tuollaisia suorituksia, kun ne eivät ole mahdollisia.
Ja jospa se mieskin vielä ehtisi enemmän panostamaan tähän arkeen. Nyt vain on niin kiireinen vaihen työssä..
Monen pienen kanssa päivät tahtoo olla yhtä pyöritystä.Taitaa olla palavimmillaan päivä juuri nyt. Kohta se helpottaa, kun isommista lapsista alkaa saada apua. Kummasti niistä lasten tekemistä pikku askareista tulee päivän mittaan paljon näkyvää.
Nyt sinun pitää vain organisoida päiviäsi. Mieti mitkä on joka päivä pakollisia kuvioita ja tee sitten niistä muista vaikka viikkolista. Joka sekin menee monta kertaa uusiksi, tietty! Kun oikein takkuaa, ajattele, että vain tämä päivä iltaan asti, tai vaikka tunti kerrallaan. Ja lepää aina kun voit. Kun sulla se mies on kotona, pane vaikka lasten kanssa mies ulos ja ota nokoset. Tai mene itse lenkille ja istu hetki vaikka kirjastossa rauhassa tai uimahallissa tai jonkun ystävän luona.
Ole aivan rauhassa oma itsesi. Kodin ei tarvitse kiiltää eikä pullantuoksua tarvita. Mutka pois kodin ulkopuolelle kummasti saa kaiken näyttämään jos ei ihanalta niin ainakin siedettävältä. Kotiapuakin saa tarvittaessa, oletko tiennyt?
"Kun sinulla on mies kotona...." Niin on kotona ja tuntuu että nyt on vain entistä enemmän hommaa ku mies vain makaa ja odottaa että kaikki pitää kantaa valmiina hänen eteensä. En mä kotitöistä mitään stressiä ota, teen kun jaksan, mutta toivoisin joskus että miehellä aukeais silmät näkemään...rahatilanne on se ettei todellakaan voi palkata ulkopuolista apua, mutta kai sitä on jaksettava eihän mua poiskaan oteta ennen ku on sen aika.
Olisi edes turva siitä että on katto pään päällä vielä ensi kuussakin. Itse en kyllä repeä enää töihin ja miestä en voi pakottaa.
Suosittelen jonkinlaista shokkihoitoa. Mene esimerkiksi lasten kanssa yöksi ensikotiin ja sano miehellesi, että tulet takaisin sitten kun työnjako on tasaisempi.
Tämä on raju neuvo, mutta yleensä asioille kannattaa tehdä jotakin ennemmin kuin liian myöhään.
Jos mies on työhaluton, voi toki kysymyksessä olla esimerkiksi masennus. Silti olisi kohtuullista, että kahden aikuisen ollessa kotona sinäkin ehtisit muuta kuin passata. Yritä saada mies hoitoon/itsellesi jostakin omaa aikaa.
terveisin: vl-isä itsekin.
Koska niitä avunantajia voi olla niin monelaisia.
Osataan olla myös ilkeitä ja käännetään ja väännetään niitä juttuja mitä on isoissa perheissä...
Koska heillä itsellä on pieni perhe, ei he kaikki edes välttämättä ymmärrä isoperheisiä oikein, eikä kaikki ehkä edes halua sitä.
Mutta mitä tekee tällaisten asioiden edessä jos tarvitsee todlla apua. Jääkö sittenkin ilman, ja vetää vaan verhot eteen, että kukaan ei näe että on ongelmia. Vai mikä olisi paras ratkaisu...
Olen kuullut ikävää tarinaa tästäkin...
Jos suurennuslasilla seurataan kaikki sen vuoksi jos on iso perhe tai varsinkin jos on vl. Kyllä on vika auttajassa...
Mutta tällaistakin on sattunut...
Voimia sinulle reeta79. Minä en todellakaan ymmärrä, kuinka nykynainen alistuu palvelemaan miestään tuollalailla. Mielestäni on aivan oikein, että kotona oleva nainen tekee kotityöt miehen ollessa työelämässä, mutta en todellakaan ymmärrä miksi aikuista miestä tulee hoitaa kuin lasta? Miehenkin kannalta surullista, että hän on uusavuton. Kuinka kävisikään silloin, jos sinun voimasi ehtyvät, etkä jaksa enää? Entäpä jos joudut onnettomuuteen ja kuolet? Kuinka uusavuton mies pärjää lapsien kanssa, jollei hänellä ole minkäänlaista kokemusta kotitöistä? Miehet, jotka vaativat naisiltaan kaiken kotityön tekemisen ovat mielestäni itsekkäitä ja ennen kaikkea kaivavat kuoppaa itselleen. Hehän ovat naisensa armoilla. Suomessa on tasa-arvo. Kaikki jaetaan tasan, myös kotityöt. Itse ainakin ajattelen niin. Mies on fyysisestikin vahvempi, miksi heikomman tulee tehdä kaikki?
Pitikö taas tehdä uusi avaus aiheesta, josta on jo ainakin kuusi keskustelua yhden kuukauden aikana? Katso vaikkapa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010107873
...kertoa jonkun palstan aiheeseen liittyvän asian/aiheen, jolle ei tulisi kertausta uusien aloituksien myötä?
Kertaus ei mielestäni ole pahitteeksi ollenkaan asioissa, koska aina palstalle tulee uusia lukijoita ja kirjoittajia, joilla ei välttämättä ole monen vuoden historiaa tällä palstalla.
Voisi ottaa ihan inhimillisen ja epäitsekkään lähetymistavan asioihin, olipa kyse sitten vaikka kertauksesta.
Aloitusten floodaaminen on taas ihan eri juttu.