Avioliiton päättyessä ex-mieheni halusi minut yksinhuoltajaksi. Tarjosin yhteishuoltajuutta, mutta hän kieltäytyi. Eli olen siis yksinhuoltaja.
Tai oikeammin olin, sillä olen nyt uudessa avoliitossa. Ikää meillä on vasta /- 40 v, mutta olemme alkaneet ajatella ns. käytännön asioita, jos jommalle kummalle jotain sattuu. Avioliitto tietysti yksinkertaisitaisi joitakin perintöasioita ja tästä olemme jo jutelleetkin. Ainut asia mikä minua askarruttaa, on lasteni kohtalo. Jos minulle esim. sattuu jotain lasten ollessa vielä alaikäisiä - kenelle kuuluu lasten huoltajuus? Isälle, joka aikanaan kieltäytyi yhteishuoltajuudesta? Isäpuolelle? Onko isäpuolen ja lasten äidin välisellä suhteen 'virallisuudella' (avo- vai avioliitto) mitään merkitystä tai vaikutusta lasten huoltajuuteen? Vai meneekö lasten huoltajuus ylipäänsä automaattisesti jollekin, mikäli yksinhuoltaja sairastuu vakavasti ja on kykenemätön huolehtimaan lapsistaan tai jopa kuolee? Vai määräävätkö sosiaaliviranomaiset lapsille uuden huoltajan? Vai voinko minä lasten äitinä tehdä ns. testamentin jonkun tietyn henkilön hyväksi? Entä hoitaako tämä sama huoltaja myös automaattisesti kaikki perintöön liittyvät asiat lasten puolesta? Minulla on OK-talo ja siitä vielä velkaa.
Avopuolisollani ei ole lapsia.
Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan panna täytäntöön, mutta olisi hyvä tietää, miten parhaiten turvaisin lasteni tulevaisuuden.
Tai oikeammin olin, sillä olen nyt uudessa avoliitossa. Ikää meillä on vasta /- 40 v, mutta olemme alkaneet ajatella ns. käytännön asioita, jos jommalle kummalle jotain sattuu. Avioliitto tietysti yksinkertaisitaisi joitakin perintöasioita ja tästä olemme jo jutelleetkin. Ainut asia mikä minua askarruttaa, on lasteni kohtalo. Jos minulle esim. sattuu jotain lasten ollessa vielä alaikäisiä - kenelle kuuluu lasten huoltajuus? Isälle, joka aikanaan kieltäytyi yhteishuoltajuudesta? Isäpuolelle? Onko isäpuolen ja lasten äidin välisellä suhteen 'virallisuudella' (avo- vai avioliitto) mitään merkitystä tai vaikutusta lasten huoltajuuteen? Vai meneekö lasten huoltajuus ylipäänsä automaattisesti jollekin, mikäli yksinhuoltaja sairastuu vakavasti ja on kykenemätön huolehtimaan lapsistaan tai jopa kuolee? Vai määräävätkö sosiaaliviranomaiset lapsille uuden huoltajan? Vai voinko minä lasten äitinä tehdä ns. testamentin jonkun tietyn henkilön hyväksi? Entä hoitaako tämä sama huoltaja myös automaattisesti kaikki perintöön liittyvät asiat lasten puolesta? Minulla on OK-talo ja siitä vielä velkaa.
Avopuolisollani ei ole lapsia.
Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan panna täytäntöön, mutta olisi hyvä tietää, miten parhaiten turvaisin lasteni tulevaisuuden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos sinulle tapahtuisi jotakin, ei lastesi huolto menisi suoraan ex-miehellesi. Tuomioistuin voi määrätä lasten huollon myös vanhempien sijasta "ulkopuoliselle", joka antaa tähän suostumuksensa. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9§)
Kysymykseesi ei ole yksioikoista vastausta, mutta johtolankana on aina lasten etu. Laissa sanotaan, että "lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista, jos vanhemmat eivät ole asiasta yksimieliset, jos lapsi on muun henkilön kuin huoltajansa hoidettavana taikka jos tätä muutoin on pidettävä lapsen edun kannalta aiheellisena."
Asiaan vaikuttavat siis myös se, minkä ikäisiä lapsesi ovat, kumman luo lapsesi mielummin jäisivät, avomiehesi vai ex-miehesi, sekä se haluaisiko avomiehesi lasten huoltajuuden.
Lasten huoltajuus ei siis mene kenellekän automaattisesti, etkä sinä voi siitä testamentilla määrätä. Siihen, vaikuttaako se, oletteko miehesi kanssa avoliitossa vai avioliitossa, en osaa oikein sanoa. Lasten huollon määräämisessä on aina kyse yksittäisharkinnasta. Kannattaa katsoa netistä esim. tapaus KKO: 2001:110, jossa asia on samankaltainen kuin esittämäsi! Tapaus löytyy sivustolta www.finlex.fi. KO. tapauksessa lasten huolto annettiin äidin "uudelle" miehelle.
Toivottavasti valaisi asiaa edes hiukan! :)
Kiitos, kyllä valaisi.
Tästä on hyvä jatkaa keskusteluja avomiehen kanssa.
Käyn vielä lukemassa tuon mainitsemasi tapauksen.
Aurinkoista syksyä!