Kirjoitan tästä vain siksi, jos aihe vaikka ongelmana kutistuisi, kun sen tuo julkisen keskustelun ruodittavaksi. Joten, olkaa hyvä, ruotikaa! En varsinaisesti kaipaa neuvoja, mutta sympatiaa olisi mukava saada...
Siispä: Mä haluaisin toisen lapsen nyt-heti-just ja tahtoisin jäädä kotiin vauvan ja vanhemman (nyt 3 v.) kanssa useammaksi vuodeksi. Olen yleisesti ottaen aika kunnianhimoinen henkilö mitä tulee menestymiseen eri elämän aloilla ura mukaan lukien, mutta nyt tuntuu, että kunnianhimoni typistyy mitättömäksi kaiken sen rinnalla, mitä lapsista saa... Millään ei ole mitään merkitystä, kun tietää että oikeasti merkitystä olisi vain omien lasten hoitamisella ja kasvattamisella. Tai ei silläkään vaan niillä lapsilla on merkitystä.
Mutta en mä voi heittäytyä tähän tunteeseen, ruveta yrittämään raskaaksi tuloa: aloitan nimittäin työt uudessa työpaikassa parin viikon päästä. Työ on tosi mielenkiintoinen ja tällaisia täsmäpaikkoja tulee vastaan harvoin. Ja kasvojenmenetys olisi kauheaa, mä en voisi kuvitella urani jatkumista, mikäli tulisin raskaaksi heti hommat aloitettuani. Piiritkin ovat aika pienet Suomenmaassa, ja vaikka tasa-arvoa ja akateemisten lastentekoa kuinka teoriassa kannustettaisiin, käytännöt eivät yhtään sitä helpota. Enkä mä itse sitäpaitsi pitäisi tekoa moraalisesti oikeana. Silti - my body's saying let's go...
Onhan mulla vielä aikaa tehdä niitä lapsia lisää (nyt 30v.). Mutta on niin vaikea motivoida itsensä tekemään töissä parhaansa, kun - niin sitä luonnostaan tulevaa motiivia ei nyt just ole. Blääh...
Siispä: Mä haluaisin toisen lapsen nyt-heti-just ja tahtoisin jäädä kotiin vauvan ja vanhemman (nyt 3 v.) kanssa useammaksi vuodeksi. Olen yleisesti ottaen aika kunnianhimoinen henkilö mitä tulee menestymiseen eri elämän aloilla ura mukaan lukien, mutta nyt tuntuu, että kunnianhimoni typistyy mitättömäksi kaiken sen rinnalla, mitä lapsista saa... Millään ei ole mitään merkitystä, kun tietää että oikeasti merkitystä olisi vain omien lasten hoitamisella ja kasvattamisella. Tai ei silläkään vaan niillä lapsilla on merkitystä.
Mutta en mä voi heittäytyä tähän tunteeseen, ruveta yrittämään raskaaksi tuloa: aloitan nimittäin työt uudessa työpaikassa parin viikon päästä. Työ on tosi mielenkiintoinen ja tällaisia täsmäpaikkoja tulee vastaan harvoin. Ja kasvojenmenetys olisi kauheaa, mä en voisi kuvitella urani jatkumista, mikäli tulisin raskaaksi heti hommat aloitettuani. Piiritkin ovat aika pienet Suomenmaassa, ja vaikka tasa-arvoa ja akateemisten lastentekoa kuinka teoriassa kannustettaisiin, käytännöt eivät yhtään sitä helpota. Enkä mä itse sitäpaitsi pitäisi tekoa moraalisesti oikeana. Silti - my body's saying let's go...
Onhan mulla vielä aikaa tehdä niitä lapsia lisää (nyt 30v.). Mutta on niin vaikea motivoida itsensä tekemään töissä parhaansa, kun - niin sitä luonnostaan tulevaa motiivia ei nyt just ole. Blääh...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä iso kauhallinen sympatiaa! Kuulostaa tekstisi niin kovin tutulle vaikka eriäkin, mutta idea sama; haluaisin olla kotona lasteni kanssa!
Meillä on nyt kaksi ihanaa päivänsädettä. Minulla on koulutus, vaan ei vakituista virkaa. Olen tehnyt sijaisuuksia ennen lapsia n. 2v ja lasten välissä vuoden. Näihin vuosiin on mahtunut myös työttömyysjaksoja. Nyt nuorempi päivänsäde on 1-vuotias, minä 30v ja PELOTTAA, että tipun kokonaan työelämästä jos en kohta sinne taas hakeudu. Suren tätä usein, melkein päivittäin. Haluaisimme kolmannen lapsen, mutta ensin pitäisi saada se vakituinen työpaikka.. Haaveeni on olla viimeisen päivänsäteen ( vanhempien lastenkin toki) kanssa 3-vuotta kotona. Jos minun ei tarvitsisi pelätä "kroonista työttömyyttä", hoitaisin lapseni kotona pidempään. Leipoisin pullaa, veisin sienimetsään, pitäisimme ihanan pitkiä heräämisiä ilman kiirettä ja olisin läsnä 24h/vrk. Näin elellään nyt ja tämä on ihan varmasti elämäni ihaninta aikaa! Taloudellisestikin pärjätään, mieheni on hyvätuloinen. Hartain toiveeni on, että löydän vakituisen viran itselleni ennen kolmatta lasta ja vielä kerran voin täysin rinnoin nauttia tästä ihanasta kotiarjesta päivänsäteideni kanssa! :o)
Mulla on tilanne vasta "vaiheessa" siis olen pienen pojan äiti (9kk) ja toinen on mahassa tulossa...
Itse olen aina halunnut monta, monta lasta ja nyt oon hyvässä "vedossa" ja vaikka tiedän että pienet on piirit minunkin alallani niin otan sen riskin ja teen siis jos vain luoja sallii ja paikat kestää... niin monta lasta peräkanaa kuin vain voin...
Että
1.saisin olla lasteni kassa mahdollismman pitkään kotona
2.ei "tarvitsisi" mennä töihin siinä "välissä"...
Haluaisin tosissani monta monta lasta ja kun ikääkin on juuri kivasti niin mahdollisuus on saada nyt niin teen mielummin "kiintiön täyteen kerralla" niin sitten voisin "huolettomasti" mennä takaisin työelämään... tietenkin tämä tarkoittaa että joudun lukuisiin koulutuksiin ennen kuin työelämään meen että olen ajan tasalla alallani... mutta otan sen "riskin" mielelläni lasteni takia... saan olla lasteni kanssa ja toivottavasti saan vielä monta lasta joille voin huolenpitoa ja rakkautta antaa =)
Mielestäni lapsia yritettään tehdä silloin kun itselle ois parasta eli mielestäni työt hiiteen siinä mielessä että mitä se sinäänsä niille kuuluu et kuinka monta lasta aiot tehdä ja kuinka nopeasti...
Kyllä mun työnantajat vähän katto pitkään kun menin ilmoittamaan että olen jälleen raskaana mutta mitäs ne sille voi... mä sain mahdollisuuden saada lapsen nopeasti perään ja olen siitä onnellinen... se ei kuulu työnantajalleni...
Kyllä töitä kerkii tekemään myöhemminkin... =) Kotiäitiys on mielestäni kaikkein ihanin ja palkitsevin työ maailmassa ja aion harrastaa sitä mahdollisimman pitkään =)
Anna mennä vaan jos siltä tuntuu =)
Ihana kirjoitus. Tuosta tulee mieleen sanonta: "Mitä se vieraille kuuluu, kun kotona hyvin voidaan."
Minulle kävi niin, että kun piti valmistumisen jälkeen alkaa työnhakuun tosimielessä huomasin olevani yllätysraskaana. Alun ihmettelyn jälkeen homma tuntuu jo siltä, että pikkuinen on tulossa juuri sopivaan aikaan. Saan olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun, ja hoitovapaalla on periaatteessa mahdollisuus olla siihen asti, kunnes esikoinen täyttää 10v. Saan aikalisän miettiessäni mahdollista yrityksen perustamista, ja liikeideakin on sellainen, että sitä voisi aloitella kotoa käsin vauvan hoidon ohessa.
Että ei tässä muuta kuin että olisi kiva saada vaikka jotain "hanttihommia" ennen äitiysloman alkua.
miettinyt, että haluaisin kovasti toisen vauvan.Minulla on nyt n. 4kk ikäinen poika, mutta silti mieli tekis toistakin vaavia. Menis tässä sivussa hyvin toinenkin lapsi. Ongelmana on vaan, että olen saanut koulupaikan,joka alkaisi ensi vuoden syksynä. Luonnollisesti koulu jäisi väliin jos nyt tulisin raskaaksi. Olen muutenkin miettinyt, että mitäköhän kaikki muut sanoisivat jos saisin nyt toisen lapsen. Toisaalta typerää tuollaista miettiä, mutta jotenkin pelkään että esim. omat vanhempani eivät olisi asiasta kovinkaan iloisia, koska koulu siirtyisi.