onko täällä mahdollista käydä yleisluonteista keskustelua huostaanoton syistä?
kun kaikki minään, meidän tai minun tilanteeseeni viittavat komentit heittävät keskustelun eipäsjuupas tasolle.
rakkaat bioäidit ja sijaissiskot: milloin huostaanotto on hyväksyttävissä? mitkä mielestänne ovat ne kriteerit jolloin yhteiskunta voi tai sen pitää puuttua perheen sisäisiin tapahtumiin? ovatko biovanhemmista kaikki huostaanotot aiheettomia? voidaanko sukua vaatia osallistumaan lasten huoltoon ja kasvatukseen jos vanhemmat eivät siihen kykene (vertaa keski- ja etelä euroopan tilanne)? pitäisikö huostaanotetut lapset pakkoadoptoida tietyn ajan jälkeen?
näitä kaikkia kantoja on esitetty viimeisen seitsemän kuukauden aikana.
millaista olisi hyvä avohuollon tuki? kuinka aikaisin ohjeistus ja tuki tulisi aloittaa? raskausaikana? vauvaneuvolassa? miten aikaisin ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota. pelkkä vähävaraisuus tai yksinhuoltajuus tuskin riittää erityis tarkkailuun tai erityisohjeistukseen?
millälailla voisi kehittää äitien verkostoa meidän kaikkien yhteiseksi avuksi ja tueksi?
kun kaikki minään, meidän tai minun tilanteeseeni viittavat komentit heittävät keskustelun eipäsjuupas tasolle.
rakkaat bioäidit ja sijaissiskot: milloin huostaanotto on hyväksyttävissä? mitkä mielestänne ovat ne kriteerit jolloin yhteiskunta voi tai sen pitää puuttua perheen sisäisiin tapahtumiin? ovatko biovanhemmista kaikki huostaanotot aiheettomia? voidaanko sukua vaatia osallistumaan lasten huoltoon ja kasvatukseen jos vanhemmat eivät siihen kykene (vertaa keski- ja etelä euroopan tilanne)? pitäisikö huostaanotetut lapset pakkoadoptoida tietyn ajan jälkeen?
näitä kaikkia kantoja on esitetty viimeisen seitsemän kuukauden aikana.
millaista olisi hyvä avohuollon tuki? kuinka aikaisin ohjeistus ja tuki tulisi aloittaa? raskausaikana? vauvaneuvolassa? miten aikaisin ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota. pelkkä vähävaraisuus tai yksinhuoltajuus tuskin riittää erityis tarkkailuun tai erityisohjeistukseen?
millälailla voisi kehittää äitien verkostoa meidän kaikkien yhteiseksi avuksi ja tueksi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kysymyksesi on vaikea, mutta kun nyt tässä netissä pyörin päätin heti kirjoittaa oman mielipiteeni. Olen itse sijaisäiti.
Mielestäni lapsen huostaanottoon pitäisi lähteä viimeisenä keinona. Tukitoimet otettaisiin aina ensin käyttöön, paitsi silloin jos lapsi joutuu heittelle (se voi tapahtua vain kerran ja samalla HETI HUOSTAANOTTO). Tässä olen tosi jyrkkä. Aina pitäisi kartoittaa sukulaissijoituksen mahdollisuus ja vasta sitten sijoittaa lapset vieraalle. Biovanhempien ongelmat ja niiden laatu tietysti vaikuttaisivat tässä asiassa. Jos lapsi toistuvasti jää heitteille (pienen lapsen kohdalla se on kerrasta poikki), heti huostaanotto, mutta tilapäinen kriisi sellainen sitten siinä samalla neuvonpitoa ja aikatauluja vanhemmille ongelmien ratkaisuun. Väkivalta perheessä tarvitaan terapiaa ja kannustusta ei välttämättä aina lasten huostaanottoa. Näin ajattelen, sillä tiedän että väkivaltainen käyttäytyminen voidaan hoitaa pois (tosin tilanne on hyvin arka ja vaikea).
Perheen tarpeiden ja resurssien kartoitus alkaisi jo neuvolassa ja jo siinä voisi osittain seuloa jyvät ja akanat. Kun lapsi syntyy perheeseen alkaisivat tukitoimet, riippuen perheen ongelmista. Perheet hyvin onnistuvat piiloittamaan ja peittelemään ongelmia.
Säännöllinen perhetyöntekijän osallistuminen perheen arkeen, tukihenkilöitä vanhemmille ja lapsille, terapiaa, hoitoon ohjausta, työllisyyskoulutusta, arjessa selviytymiseen apua, keinoja on monia. Tärkeänä pidän vanhemmuuden vastuullisuuteen panostaminen ja sen, että vanhemmat ottavat kokonaisvaltaisen vastuun lapsistaan ja itsestään. Vanhammuus ei ole aina mitään KIVAA YHDESSÄ OLOA vaan rajojen asettamista, omista mielihaluista ja -teoista luopumista ja jämäkkyyttä.
Sijaisvanhemmille pitäisi olla huomattavasti laajempi koulutus (ON tietysti (pride) mutta onko se riittävä) varsinkin kriisiperheiden kanssa työskentelevillä. Erilaisuuden kohtaaminen, ihmisen kunnioittaminen ja asennekoulutus olisivat tärkeitä.
Sijais- ja biovanhempien yhteistyön tukeminen sosiaalityöntekijöiden toimesta olisi yksi työn pääosa.
Kaikille sijoitetuille lapsille tehtäisiin kotiuttamissuunnitelma ja vanhemmille tai vanhemmalle annettaisiin aikataulu, tarpeellinen tuki, kannustus, terapiat, hoitoonohjaus tai muu tuki. Aina sijoitustilanteessa olisi päämääränä lapsen palauttaminen, jos se ei ole mahdollista esim. ensisijaisesti sukulaisperheeseen adoptioon tai sitten muualla. Ongelma tilanteissa sitten käytössä perhekodit ja laitokset.
vaikka en ole "sijaissisko" niin annan muutaman ajatuksen pätkän.
Usein olisi jo hyvä selvittää asioita raskaudenaikana, tiedän muutaman tapsuksen joissa on kiinnitetty huomiota äidin avuttomuuteen ja sen mukanatuomiin ongelmiin.
On myös odottavalle äidille ehdotettu äitiyteen valmitavaa ohjausta sekä tarjottu tukitoimenpiteitä mutta naisen sekä miehen suku tyrmäsi ne heti.
Nyt on sitten ongelmat kasautuneet ja ei mitään tukea saa omaisiltaan sen kummemmin kuin tukitoimenpiteitä sosiaalin puoleltakaan koska ei niitä halua ottaa vastaan. Mies/miehet lähteneet omille teilleen ja uusia "isäkokelaita" on ollut kuka määräntietää.
Alkohooli, huumeet on ollut kuvioissa mukana heti alusta lähtien vaikka sen ovat suku kieltäneet viranomaisten sitä kysyessä.
Nämä lapset vanhin 10 vuotias ja nuorin 1½ vuotta, lapset siis valmiina odottamaan huostaan ottoa. Lapset hyvin traumatisoituneita ja heitä on 4 onnetonta lapsenelämää eläviä kärsijöitä.
Tuleehan myös tapauksia elämän eri vaiheissakin joita sitten olisi myös heti vaikeuksien ilmetessä autettava ongelman ratkomisessa.
En suosittele pakkoadoptiota muuta kuin joissakin toivottomissa ja hankalissa tapauksissa.
Tapaus myös jossa bioäidillä alkoholin aiheuttama FAS/FAE syndroma joka myös hänen omalla lapsellaan eikä tämä äiti ole kykenevä huolehtimaan lapsistaan joita hänellä kolme joilla siis kaikilla alkohoolin aiheuttamat vauriot.
Kaikki lapset huostaanotettu.
Tämä alkoholismi on jo kolmannessa sukupolvessa naisten eli äitien hyvin vakava ongelma, myös kaikki miehet eli lasten isät alkoholisteja.
Siis mikä olisi se paras tapa ja hyväksyttävä syy huostaan ottaa lapset. Mielestäni silloin kun nähdään että ei mikään auta eikä ole vanhemmissa sitä halua tai kykyä ryhdistäyty ja antaa turvallista kotia lapsselleen oli siihen syy mikä tahansa.
Aiheettomia huostaanottoja en ole tavannut yhtään vaan liian myöhäisiä huostaanottoja kylläkin.
Mielestäni meillä sijaisvanhemmilla pitäisi olla myös vastuu ja tarkka selostus huostaanoton syistä niin ei silloin tulisi niitä epäselvyyksiä.
Samalla tietää mistä keskustelee biovanhempien kanssa. Eli molemmilla samat tiedot.
pieniosa on tuollaisia vanhempia.Tietty te sijarit lapsettomina menisitte jo odotuksen alussa kärkkymään itsellenne maksettua adoptiolasta,niitä kun ei ole,ja sijaislapsesta saa palkan kulukorvaukset,vaatteet,asunnonkulumis rahaa,harrastuksiin rahaa,ja biovanhemmat on helppo kieroilla täysin pois kuvioista.Silloin lapsi olisi täysin teidän,näihän se menee.
ääritapauksista, en ollenkaan sillä en kertonut vielä edes ääritapauksista mitään.
on ehkä edes turha kertoa mitään koska ei se ole ongelman ratkaisu vaan nuo tapaukset sinällään olkoon kuin varoitus siitä mtä yhteiskunnassa tapahtuu ja se on valtavasti lisääntynyt. Miksi sitä kysyisin biovanhemmilta sillä minä en siihen osaa vastata.
tiedän että ei elä'mä ole helppoa mutta ei sitä tarvitse hukkaan heittää ja varsinkin lasten kasvava elämän halu tarvitsee terveitä vaikutteita.
sijaiset haukkuvat biot maanrakoon joka kerta,eivätkä halus puhua muusta kuin heitä miellyttävistä asioista.Kritisoida heitä ei saa milläänlailla,tai nousee sota pystyyn.Eipä paljon ole yhteistä jutun juurta,kun sijaiset omivat lapsia,ja boit taistelevat että saavat omat lapsensa kotiin.Mieletön asetelma jo alkujaan,niin miten siinä olisi keskusteltavaa.
minusta kaikessa on keskusteltavaa ja äärilaitojen yhteensovittaminen se vasta keskustelua vaatii.
minusta huostaanotto on aina viimeinen radikaali teko.
mutta on myös tilanteita ja tapauksia, joissa se on ainoa oikea teko.
lapsi ei ole niin tyhmä kuin mitä täällä tunnutaan (usein molemmin puolin) ajattelevan. ja vaikka hän on lojaali, hän ei ole sokea perheensä ongelmiin.
mutta millä tilanteeseen voidaan puuttua ennekuin niin suuria ongelmia edes syntyy, että lapsen tulisi olla lojaali ja sulkea niiltä silmänsä?
vanhemmuus/parisuhdekurssit odotusaikana? mutta millä sinne saisi kaikki? isyyden vahvistaminen? tukisiko isän suurempi osuus koti- ja lastenkasvatustyössä perhettä/äitiä paremmin? isät ovat usein paitioissa näissä keskusteluissa. mikä on puuttuvan isän osuus huostaanotoissa?
rahalliseen tukeen en suoranaisesti usko. ei se takaa onnellisempaa perhettä vaikka sinne rahaa syytäisikin. yksittäisissä, tilapäisissä tilanteissa se voi auttaa, mutta ihmeparannusta se tuskin tuo.
vastauksesi oli taas istä minää. sinusta kaikki lapset on varastettu lapsettomien ongelmaa ja tyhjää syliä korjaamaan.
mutta milloin se varkaus on mielestäsi oikeutettu? vai onko todella niin, että oli kotona mitä tahansa, niin se on lapselle paras paikka? mitä et lapsesi kotioloiksi hyväksyisi? tai ystäväsi tai naapurin? milloin huostaanotto on paikallaan?
onko pahasti päihdeongelmainen äiti, kiertävät miesystävät ja sammuneen joukkopanot lapselle sopiva kasvuympäristö? kun kolmi vuotias kertoo näitä miesten kommenteja äidistään tarhassa? niin eikö huostaanotto ole paikallaan? kun päihekatkaisu päättyy aina karkaukseen hoitolaitoksesta ja aina pahempaan juomiskierteeseen, niin sinnekö lapsi pitäisi kotiuttaa?
minä ole onnellinen kun tapaamiset onnistuvat edes kerran kuussa. kun soitot tulevat edes sovitulla viikolla, päivästä puhumatikaan. kun edes ottaa yhteyttä. ja niin on lapsikin. hän kyllä ymmärtää ja tietää miksi asuu meillä eikä kotona. ja sen ymmärtää äitikin. kyllä meillä kahdella keskustelu onnistuu.
mutta täällä ei voi enää puhuakaan sijoitetun tai sijoituksen ongelmista sijaisvanhemman näkökulmasta.
puhuisin siiis sen sijaan utopiasta. miten asioiden tulisi olla. kuinka voisimme luoda (edes kuvitteellisen) maailman, jossa pääosan huostaanotoista voisi estää ja tarjota oikeaan kohdistuvat avohuollon tukitoimet ajallaan oikeaan kohteeseen.
sillä avohuolto joka tulee ulkopuolelta ei onnistu. sen on oltava kaikenaikaa tarjolla ja sitä on olta helppo hakea ja vielä helpompi vastaanottaa. vähän kuin lastenhoitopaikat nykyään. kaikille kuuluva subjektiivinen oikeus.
jos huostaanottoja todella halutaan välttää, niin yhteistyö on ainoa keino saada aikaan kunnon esitys asiasta esim. tälle uudelle lapsiasiamiehelle.
aloittakaamme siis täällä yleinen keskustelu siitä millainen tilanteen pitäisi olla. ketkä kuuluu huostaanotaaa. ja millä huostaaotot voitaisiin estää.
sijaisisän huokuu sellainen halveksunta biovanhempia kohtaan,ettei yhteistä keskustelun aihetta synny.Aika omituista jos sijaisisälle sijoitettu kaikki ääritapaukset,eikä yhtään muunlaista tapausta,ikävä kyllä tuntemistani bioäideistä yksi ainoakaan ei kuulu tuollaiseen joukkoon.Vai onko niin että sijarit kirjoittavat vain ääritapauksista,että ihmiset luulisivat asioiden olevan tuollain,ja yleinen mielipide olisi,että entisestään otetaisiin enemmän huostaan,että kaikille lapsettomille sijareille saadaan sillain maksettu adoptiolapsi.
vaan en kaunistelke totuuksia ota se sitten halveksinnaksi jos niin tykkäät. Meillä on todella vaikeita lapsisijoiutuksia sekä erittäin vaikea ongelmaisia biovanhempia.
Miksi sitten pitäisi kaunistella ja väheksyä ongelman todenmukaisuuksia.
Tämä ei ole sellaista ystävänpalvelua jota teemme vain satunnaisesti, tämä on meidän perheen elämäntapa joka ei kysy kenenkään muiden mielipiteitä siihen miten haluamme elää. Se on yksilöllistä tämäkin.
Enkä kerro miksi juuri me olemme sijaisvanhempia moniongelmaisille lapsille se ei anna apua teidän ongelmiin. Tiedän myös että on muunkinlaisia sijaislapsia ja biovanhempia. Kerron vaan siitä mitä on nyt ja mitä lähelläni tapahtuu. Onko se väärin? Jos et halua lukea kirjoituksiani niin voi hypätä vaivattomasti niiden yli. Kuten kirjoitin tuossa ylempänä niin en ole vielä niitä vakavia asioita edes tänne kirjoittanut. Haluatko että teen sen vai jätänkö arvauksen varaan?
Näiden meidän sijaislasten huostaanotto on ollut liian myöhään tehty ja on aivan aiheellinen ilman mitään muita mahdollisuuksia. Enkä toivo että kenenkään lapsen tarvitsisi käydä läpi tämänkaltaista varhaislapsuutta ym.
käyttäneet sijaislapsia seksuaalisesti hyväksi,ne jotka joutuneet kiinni saaneet muutaman vuoden vankeustuomion.Tiedän muutaman tällaisen tapauksen,onko sekin sinun mielestäsi lapsen paras.Miksi niistä vaietaan kokonaat,pieni ilmoitus on sanomalehdessä.
rikos teki sen kuka tahansa.
Eikä niistä vaiet luulen että kaiki tulevat julkisuuteen. Miksi ei tulisi?
Tiedän myös perättömän syytteen sijaisisää kohtaan josta bioäiti nyt istuu vankilassa. Voisin kertoa vaikka nimenkin. Mutta en uskalla joudun pian syytteeseen ties mistä.
Usein ajatellaan lapsen parasta kun ei asiasta tehdä kokosivun juttua.
Syy miksi ottaa lapsi huostaan ja missä vaiheessa on oikeastaan se kiinnostavin tässä keskustelussa.
Mitä olet mieltä?
Huostaanotto on mielestäni hyväksyttävissä, joka kerta, kun lapsen etu sitä vaatii.
Ihmettelen suuresti täällä vallitsevaa käsitystä siitä, että kaikki sijaisvanhemmat ovat lapsettomia ja huonosti toimeentulevia pariskuntia. Jotka lapsen kaipuussaan ja taloudellista tilannettaan kohottaakseen hamuavat sijaislapsia. (Lapsethan ei kuluta mitään, joten "voitot" menee sijaisperheen Mersun maksuun.)
Tätä tuskin kukaan palstalla vieraileva biovanhempi uskoo, mutta.. Omat vanhempani ovat varakkaita ihmisiä, jotka ovat pyyteettömästi halunneet auttaa. Ja huom. ovat olleet varakkaita, ennen kuin yksikään sijaislapsi on meille tullut.
En näe mitään syytä pakkoadoptioon tietyn ajan jälkeen, jokainen tapaus on erilainen. Toisella perheen tervehtyminen kestää kauemman kun toisella.
Tästä aiheesta on vain kovin hankalaa keskustella....
jokaisesta perheestä pitäisi huostaanottaa lapsi.Aina vain(lapsen paras)muuta eivät osaakaan,ja joka asiaan lapsen paras.Kyllä se on sijareiden ja soskun paras,jos totta puhutaan.
Meillä ei ainakaan ole koskaan ollut aiheettomasti huostaanotettua lasta. Syitä on ollut erilaisia : perheväkivalta, juominen, mielenterveysongelmat jne.
Osa lapsista on palannut kotiin, osa ei tule koskaan palaamaan. Mikä sinänsä on valitettavaa, lapsen paras paikka on kuitenkin omien vanhempien luona, kunhan nämä pystyvät takaamaan lapselle kunnon lapsuuden, nuoruuden...
lukee hirviö vanhemmista,että yksi ainoakaan kotiinsa palaisi,eikä teillä edes ole sellaista tarkoitustakaan.Huostaanottoja puretaan varmaankin 1%.ellei ota asianajajaa apuun,tai heti jo sijoituksen alussa yhteyttä Pesueen,te vaan pelaatte aikaa,ettei lapsi palautuisikaan kotiinsa.
alennu samalle tasolle, ja aloita jankkaamista tästä asiasta. Ikävää sinun kannaltasi, jos todella uskot asian näin olevan.
Ja näin saatiin taas rakentavaa keskustelua aikaan =)
kirjoitettu klo15.Sekö on sitä rakentavaa keskustelua.Biovanhempia yleistää kolmannen polven alkoholeisteiksi,enpä ole moista törkeyttä muualta lukenut,enkä edes usko tuollaiseen.Antaa ymmärtää hänen olevan erinomainen isä,ja koko heidän sukunsa kolmanteen polveen asti yhtä erinomaisia,uskokoon ken tahtoo.
tai vaietut asiat.Väittääkö joku tietävänsä yhtäkään sukua kolmanteenpolveen,jossa kenelläkään ei ongelmia?
ei ole mikään tekaistu juttu eikä tarvitse uskoa jos ei siihen ole kykyä muuten kuin ottaa se törkeänä juttuna.
En yleistä vaan tämä on tapsus joka koskettaa meidän tämänhetkistä sijaislasta. Näistä on olemassa selvät paperit ja vielä elossaolevia asianomaisia alkoholisti äitejä.
Ymmärrän että jos ei sinulla ole elämän kokemusta kuin himpunverran niin on vaikea hyväksyä toisten näkemyksiä eri asioista jotka ehkä koskettavat tai sivuaa jotenkin vielä omaa elämää
kaksi aikuista lasta,jotka opiskelleet,ja työelämässä.Myös heihin minulla lämpöiset ja läheiset välit.
minunkin täytyy yhtyä sijaisisän kirjoittamaan tekstiin, sillä erotuksella että biojen kanssa yhteistyö toimii erittäin hyvin mutta lähtökohdat lapsilla ovat samat eli useammassa polvessa alkoholismia ja mielenterveysongelmia.
Lapsi tuli meille toivottavasti tarpeeksi ajoissa , sen aika näyttää.Enkä tällä tarkoita että me olisimme eriomaisia vanhempia , emme todellakaan mutta siinä ympäristössä ja porukassa lapsi oli jo luisumassa kauhun ja pelon takia epätoivoisiin tilanteisiin.
Meidän lasten kohdalla huostaanotto tuli joko viimehetkellä tai liian myöhään, joten olen raaka ja sanon että, liian kauan yritetään nykyisin tukea ja ymmärtää biol. vanhempia lasten kustannuksella.
Vielä kerran sanon että alkushokista selvittyä biol. vanh. kanssa yhteistyö sujuu erittäin hyvin ja he ovat tiiviisti mukana lastensa elämässä niin paljon kuin mahdollista.
kokemuksella voi olla monenlaisia polkuja ja onko niistä kokemuksistaan sitten ottanut opikseen.
Ei vielä sano mitää että jollakin on jo aikuiset lapset ja lämpimät ja läheiset suhteet heihin.
Ei sinullekkaan sano se yhtään mitään jos minulla on neljä jo aikuista lasta ja heihin erittäin lämpimät ja hyvin toimivat suhteet. Kaikki myös korkeasti koulutettuja.
Mikä mittapuu se sitten on minusta vanhempana ei oikeastaan mikään.
Nyt kun kirjoitan tästä aihe alueesta joka on lasten huostaanotto niin rajoitun enimmäkseen vain elämänkokemuksiin jotka liittyvät sellaisten vanhempien elämään joilta on lapset huostaanotettu sekä niihin joilla lapsia omassa kotona ilman minkäänlaisia uhkauksia että heiltä lapset huostaanotettaisiin.
Enkä näe aihetta kyylätä lapsiperheitä että kuinka lapsia kasvatetaan ja värvätä siksi sijaisvanhempia.
Poikkeus tapaukset kyllä huomaa heti ja silloin kyllä hälytys kello soi. Olen oikeudenmukainen joka tilanteessa ja sitä kun ajattelee lasten hyvinvointia, ei rahassa mitattua vaan sitä muuta tärkeämpää kuten lapsen häiriintynyttä elämän arkea jossa vanhemmat eivät ole kykeneviä ottamaan lapsistaan vastuuta.
Toivon että sinun elämäsi on arvokata ja näet pienessäkin sen ilonlähteen.
Sijaisvanhemmat ovat hyvin lähellä elämämme arjessa ja heiltä saamme tukea vaikeisiin tilanteisiin ja niiden ratkomisiin.
mielestäni esim. päihdeongelmista kärsiviä perheitä tulisi voida auttaa jo ennen kuin lapsi alkaa käytöksellään vakavasti oireille, siis ennen kuin pysyvää vahinkoa on tapahtunut.
sossut vain ovat kerta kaikkisen ylikuormitettuja: resurssit menevät tulipalojen sammutteluun, eikä kyteviin pesäkkeisiin ehditä reagoida.
vaikka moniongelmainen itse haluaisikin esim. keskusteluapua, niin sitä ei kyllä noin vaan saa. mielenterveystoimistoihin on kaameat jonot, eikä sinne oteta, jos on vaikkapa putki päällä. koska ei siitä tietysti olisi mitään hyötyä. lähibaarista saa helposti ymmärrystä, jos ei jaksa viikkokaupalla odotella apua.
tällaisissa perheissä keskiössä ei ole lapsen kasvu kehitys ja sen vaatimat raamit, vaan aikuisen rimpuilu omassa ahdingossansa.
ja tässä mielestäni menee se raja: jos lapsi ei saa olla lapsi, vaan joutuu esim. kainalosauvaksi tai selviytyjäksi, perheväkivallan jalkoihin tai heitteille, jotain on tehtävä ja pian.
meillä on sossu, luojan kiitos, etteivät ihmiset hankeen palellu, mutta lastensuojelussa pitäisi olla enemmän paukkuja ennalta ehkäisevään työhön.