Olen ehtinyt asua tässä vuokra-asunnossa kolmisen viikkoa. Posti toi mielenkiintoisen kirjeen, joka oli isännöitsijältä. Ihmettelin kirjettä - vielä enemmän sen avattuani, koska se oli huomautus isännöitsijältä!
Kirjeessä kyseltiin / annettiin ymmärtää, että asunnostani on kantautunut remontin tai huonekalujen asentamisen ääniä tai muita vastaavia myöhään iltaisin, öisin ja aamuvarhain. Täysin käsittämätöntä, koska ensimmäisiä kahta päivää lukuun ottamatta en ole asennellut mitään, silloinkin lopetin aikaisin illalla!
Otin yhteyttä isännöitsijään. En ensin saanut häntä kiinni, joten jätin sähköpostia. Vähän ajan kuluttua hän soitti ja kertoi jonkun soittaneen jo kahdesti. Äänet, jotka valittajan mielestä ovat kantautuneet asunnostani ovat olleet vasarointia tai esineiden paiskomista. Aivan järjetöntä! Tiedustelin, milloin niitä sitten muka on kuulunut. Jälkimmäinen ajankohta oli sellainen, jolloin juuri heräsin, enkä takuulla ollut vasara kädessä!
Kerroin olevani loukkaantunut moisista väitteistä, mm. siitä että isännöitsijä ei edes tutki asiaa, vaan lähettää perättömän ilmiannon pohjalta heti huomautuksen (varoitus?).
Naapureille laitoin kohteliaan tiedustelun asiasta. Kukaan ei nimittäin ole mitenkään vihjannut katsein, koputteluin eikä edes nimettöminen kirjeitse täältä kantautuneen meteliä.
En metelöi enkä ole häirikkö, lisäksi minulla on tapana nukkua öisin. Musiikkia kuuntelen varsin hiljaa, joskus alkuyöstä, mutta todella hiljaisella volyymilla.
Jäin siis miettimään, mikä mahtaa olla ilmiantajan motiivi? En ole juuri edes naapureitani nähnyt, vain yhden pariskunnan kanssa jutellutkin - en ole ehtinyt vielä tähän mennessä!
Onko tämä jokin outo tervetuliaisrituaali vai jonkun häiriintyneen kyttääjän sadismia? Vai onko kyseessä koiravihaaja (minulla aika ajoin hoidossa, mutta ei hauku sisällä jne.)
Miten joku voi olla niin varma, että jos ääniä on kuulunut (itse en ole kuullut), ne ovat tulleet juuri täältä? Ja miten isännöitsijä voi olla niin sokea, että uskoo valituksen ja lähettää heti häikäilemättä huomautuksen?
Onko kokemuksia tällaisesta harvinaisesta ilmiöstä?
Kirjeessä kyseltiin / annettiin ymmärtää, että asunnostani on kantautunut remontin tai huonekalujen asentamisen ääniä tai muita vastaavia myöhään iltaisin, öisin ja aamuvarhain. Täysin käsittämätöntä, koska ensimmäisiä kahta päivää lukuun ottamatta en ole asennellut mitään, silloinkin lopetin aikaisin illalla!
Otin yhteyttä isännöitsijään. En ensin saanut häntä kiinni, joten jätin sähköpostia. Vähän ajan kuluttua hän soitti ja kertoi jonkun soittaneen jo kahdesti. Äänet, jotka valittajan mielestä ovat kantautuneet asunnostani ovat olleet vasarointia tai esineiden paiskomista. Aivan järjetöntä! Tiedustelin, milloin niitä sitten muka on kuulunut. Jälkimmäinen ajankohta oli sellainen, jolloin juuri heräsin, enkä takuulla ollut vasara kädessä!
Kerroin olevani loukkaantunut moisista väitteistä, mm. siitä että isännöitsijä ei edes tutki asiaa, vaan lähettää perättömän ilmiannon pohjalta heti huomautuksen (varoitus?).
Naapureille laitoin kohteliaan tiedustelun asiasta. Kukaan ei nimittäin ole mitenkään vihjannut katsein, koputteluin eikä edes nimettöminen kirjeitse täältä kantautuneen meteliä.
En metelöi enkä ole häirikkö, lisäksi minulla on tapana nukkua öisin. Musiikkia kuuntelen varsin hiljaa, joskus alkuyöstä, mutta todella hiljaisella volyymilla.
Jäin siis miettimään, mikä mahtaa olla ilmiantajan motiivi? En ole juuri edes naapureitani nähnyt, vain yhden pariskunnan kanssa jutellutkin - en ole ehtinyt vielä tähän mennessä!
Onko tämä jokin outo tervetuliaisrituaali vai jonkun häiriintyneen kyttääjän sadismia? Vai onko kyseessä koiravihaaja (minulla aika ajoin hoidossa, mutta ei hauku sisällä jne.)
Miten joku voi olla niin varma, että jos ääniä on kuulunut (itse en ole kuullut), ne ovat tulleet juuri täältä? Ja miten isännöitsijä voi olla niin sokea, että uskoo valituksen ja lähettää heti häikäilemättä huomautuksen?
Onko kokemuksia tällaisesta harvinaisesta ilmiöstä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sen kummemmin en osaa sanoa, mistä valitus johtuu, mutta sanoisin, että nyky-kerrostalossa on kyllä äärimmäisen vaikea sanoa, mistä suunnasta äänet tulevat. Esim. me asumme 90-luvun alkupuolen elementtitalossa. Aika ajoin kuuluu jotain vasaran tms. naputtelua ja muuta remonttimeteliä. Kuulostaa siltä kuin ääni tulisi joko meidän keittiöstämme tai yläpuolelta. Kumpikin päätelmä on väärä, sillä asumme ylimmässä kerroksessa. (eikä ole mielenterveysongelmia tai taipumusta "kuulla ääniä", hehheh) Äänet vain kulkevat niitä elementtejä pitkin tai jotain.
Mutta voi siis olla, että jossain muussa asunnossa on tehty remppaa ja valittaja on paikallistanut äänen väärin.
Kerran television meteli tuli ihan eri rapusta missä me asutaan! Se kuullosti aivan selvästi naapurilta. Käyppä rapussa kuuntelemassa, mistä se tulee. Seinät valehtelee pahasti.
Sulle on luultavasti sattunu joku ihana naapuri jolla ei oo muuta tekemistä ku valittaa!
Meidän ensikosketuksemme naapuriin oli lappu postiluukusta, jossa valitettiin kävelystä. Sitten remontoimme jatkuvasti; jopa silloin, kun olimme sadan kilometrin päässä.
Tässä talossa ei voi sanoa ollenkaan, mistä äänet kuuluvat. Olen joskus voinnut vaikka vannoa, että porailun ääni kuluu seinänaapuristamme (asumme 4:ssä kerroksessa) ja ensimmäisen kerroksen asukas vannoi, että hänen seinänaapurissa porailtiin.
Meillä ei ota isännöisijä yhteyttä, ennenkuin vähintään kaksi (eri asunnon) naapuria ovat ottaneet häneen yhteyttä. Asumme myös vuokratalossa.
Isännöitsijän pitää puuttua ongelmatapauksiin.
Koskaan ei ole häirikkö myöntänyt aiheuttaneensa häiriötä... miten isännöitsijä voisi erottaa oikean häirikön ja todella hiljaisen asukkaan toisistaan, kun molemmat käyttävät samoja perusteluita?
Varsin nopeasti isännöitsijä oppii tuntemaan turhasta valittajat ja silloin hän voi hyvällä omallatunnolla jättää reagoimatta tämän henkilön valituksiin.
Huomautus on varsin merkityksetön. Huomautuksen saaminen aiheetta on tietenkin ikävää, mutta eikö ole parempi saada huomautus kuin varoitus? Silloin on mahdollista muuttaa omia tapojaan.
Itse kannatan suoraan naapurin kanssa keskustelua, mutta minä olenkin outo. Yleensä ensin hakataan seiniä, pattereita ja sitten otetaan yhteyttä kaikkiin muihin kuin häiriötä aiheuttavaan naapuriin ja sen jälkeen isännöitsijään. Tämä takanapäin valittaminen mahdollistaa valittamisen ilman henkilökohtaista vastuuta ja jälkeenpäin voi nimetä valittajaksi jonkun toisen henkilön, sillä takanapäin valittaja on niiiiin mukava ja tulee kaikkien kanssa toimeen.
Hämmästyttävää millä pokalla valittaja osallistuu arvelemaan kuka valituksen on tehnyt ja joskus löytyy "melko varmaakin" tietoa.
juttelisi naapurin kanssa suoraan. Siitä on seurauksia tässä talossa nähty ihan riittävästi. Vaarassa ovat jotkut olleet ja poliisikin on sen takia käynnyt talossa.
Hei saat kaiken sympatian. Me jouduimme muuttamaan pois. Ostimme talon ja nyt on vähän rauhallisempaa vaikka uusiin naapureihin en ole kerennyt tutustua. Mitä enemmän naapureiden kanssa on tekemisissa niin sen pahempi. Löytyykö talo tuolta http://www.kyttaajat.net/
meidän talo löyty. Olisi pitänyt tajuta lukea ensin nuo sivut ja sitten vasta miettiä mihin muuttaa. Semppiä
Talomme on vallannut muutamat iäkkäät ja pitkäaikaiset asukkaat ja muiden asukkaiden on hypittävä heidän pillin mukaan. Tietävät naapureiden asiat paremmin kuin ihmiset itse.
Meidän talosta ei löydy mitään mainintaa, vaikka todella älyttömiä juttuja on vuosien varrella tapahtunut.
No käyppäs kirjottamassa sinne maininta. Ei tartte omaa nimiä laittaa.
Joskus on onnistanut naapurilla joka kämppäili alemmassa asunnossa ja yötäpäivää kuunteli naapureista kuuluvia ääniä. valituksia tuli taukoamatta ja vikatikki oli ilmoitus että asunnossa oli yöllä remontoitu ja harrastettu äänekästä sexiä. Samaan aikaan itse lomailtiin sveitsissä ja itävallassa täysin tietämättömänä asunnossamme tapahtuvista remonttiorgioista... No ei. Naapuri jätti rauhaan (ja varmaankin alko kiusata jotakuta muuta) kun hänen postiluukusta kolahti kirje lakimiehelta. Aina ei hyvällä uskota...
Yksinhuoltajaäitinä muutin taannoin Joensuussa kerrostaloasuntoon kaksivuotiaan lapseni kanssa. Kuukauden sitä kestin, vanhat elämäänsä täydellisesti happamoituneet kääkäleet ajoivat minut pois asunnostani, jossa vietin rauhallista kotielämää lapsen kanssa. Isännöitsijä nielaisi kyselemättä kääkäleiden tarinat ja antoi varoituksen.
Ehkä hehkeä olemukseni ja nuoruuteni sai kääkäleet niin kateellisiksi, että piti lapsen normaaleista äänistä valittaa, olen ajatellut jälkikäteen.