eilen muuttui elämäni!!! tein raskaustestin ja sain vihdoin ja viimein sen positiivisen tuloksen!!!!!!! AIVAN IHANA FIILIS!!!!! tosin melko sekava ku eka kertaa kokee tämän.... :o/
kertokaa ihmiset kokeneet omista tuntemuksista raskauden alku metreillä, ja miksei myös myöhemmilläki metreillä :))))
hyvää kesää kaikille!!!! :D
kertokaa ihmiset kokeneet omista tuntemuksista raskauden alku metreillä, ja miksei myös myöhemmilläki metreillä :))))
hyvää kesää kaikille!!!! :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tunsin juuri samoin kuin sinäkin kun sain viime marraskuussa tietää odottavani esikoistani! Nyt on viikkoja takana jo 33 4 ja edelleen tuntuu aivan ihanalta. Rakastan isoa vatsaani ja siellä kasvavaa vauvelia.
Alkuaikojen pahoinvoinnitkin on jo tähän mennessä unohtuneet.
Onnea odotukseesi.
kiitos!!!!! onnea teillekin!!!
Ihana lukea tällasia viestejä:))
Kohta toivottavasti minullakin testi näyttää plussaa. SITTEN minäkin kenties sen tänne ilmoitan:) Nyt onnellinen teidän puolesta!
Elelkää varovasti ;)
Heippa!
Onneksi olkoon! Toivon että minäkin saan joskus kokeilla sita samaa!
Terv. CJ
Minun elämäni muuttui yhtenä tammikuisena yönä, kun tein testin. Positiivista näytti ja sekaisin menin. =)) Hyvällä tavalla. Koulussa ihan tärisin, kun pääsin kertomaan bestikselleni onnestani.
Nyt viikkoja takana 24 3 ja hyvin on mennyt. Massun toivoisi kasvavan isommaksi, koska se on niin ihana. Ja samalla kasvaisi sitten tuo otuskin. =) Jota rakastaa aivan tavattomasti.
Syksyä odotellen. Onnea sinulle ja hyvää odotus aikaa. =))
Sain maaliskuussa kuulla olevani 8 vk:lla raskaana. Minua oli edellispäivinä huimannut, oksettanut ja väsyttänyt niin, että menin gynekologin puheille, vaikkakin itse tehty raskaustesti oli näyttänyt 5 vk:lla negatiivista!
En tietenkään olettanut olevani raskaana, kun kerran testi oli sanonut miinusta, vaikkakin olimme tehneet lasta jo 7 kk!
Kun sitten makasin gynekologin tutkimuspöydällä ja tämä teki juuri ultraäänitutkimusta, jossa näkyi jotain, en voinut uskoa kuulemaani enkä edes näkemääni. Olin sekaisin onnesta ja aloin itkeä. Gynekologilla oli myös empaattiset onnen kyyneleet silmissä.
Sitten jaksoin hädin tuskin odottaa, että mieheni tulee töistä kotiin, koska sellaista uutista ei kerrota puhelimessa, minun oli pakko nähdä miehen reaktio ja silmät! Näytin ukolle kuvaa ultrasta ja hän alkoi itkeä ja halasi minua.
Alkuhuuma on nyt ohi ja myös suurin osa peloista, koska olen lukenut aiheesta paljon. Nyt vain odotan kovasti, että joskus marraskuussa minusta tulee maailman onnellisin äiti.
moi!tein testin helmikuussa,ja olin kyseillä hetkellä suurehkossa kauppakeskuksessa.en tiennyt kenelle olisin ekaksi soittanut kun miehelleni en vielä "uskaltanut" kertoa.sitten soitin siskolleni se alkoi tavan mukaan kysellä kuulumisia,sitten kesken lauseen minä vain aloin pillittää,ja kerroin olevani raskaana.soitin kolikkopuhelimesta.sen jälkeen vasta tajusin olevani raskaana.miehelleni kerroin parin viikon jälkeen.se ei tietenkään uskonut apteekin testejä ja käytiin labrassa joka näytti myös plussaa!minusta tuli melkein neuroottinen.olimme yrittäneet jo melkein 6kk,meillä oli jo silloin lapsi (helmikuussa 10kk)mutta halusimme jo toisen.kun en alkanut tulla raskaaksi ajattelin etten ikinä enää saa lapsia,ajattelin jo vakavissani lapsettomuus hoitoja!olin nimittäin kuullut että jos joskus "tekee" abortin ei saa myöhemmin lapsia.olihan meillä jo yksi mutta ajattelin että meitä tai minua "rankaistaa" ylemmältä taholta.en nimittäin ollut kertonut miehelle asiasta (enkä aio kertoa).tein kuukaudessa pari kertaa viikossa testejä koska ajattelin että lapsi "häviää"johonkin.esmes keskenmeno tai jotain muuta.nyt kun on viikoja jo 22 olo on todellisempi uskaltaa jo oikeesti odottaa pelkäämättä.toivottavasti tarinani ei kyllästyttänyt ketään,onnea myös muille odottajille!