olen itse perheellinen 30 vuotias.pieni lapsi 3vanha.olen väsynyt omaan äitiini kun se ei anna mulle hetken rauhaa.puhelin soi joka päivä kaksikin kertaa.ensin töihin aamulla sitten illalla erikseen.ja aina pelkkää ihmisten haukkumista ja mitä minä aina päivälleen teen sen pitää tietää.eli se ei anna elää mun ja mun perheeni yhtä päivää etteikö sen tarvii tietää meistä edes jotain.joskus tuntuu että se tahallaan simputtaa.siinä suvussa on sitäkin vikaa.sitten jos olen pahalla päälläkin niin se sano kerrankin mun miehelle että anna tolle isolle tytölle "suppoa"pyllyyn niin se rauhottuu.vittumaista.sitten sille ei voi kertoa mistään mitään.esim.jos käyn lääkärissäkin niin se levittää nekin pitkin kyliä omille kavereilleen.omasta tytöstään.sitten se ei koskaan pyydä minun lastani viikonloppuna sinne yöksikään koska minä ja mies saatas olla kahdestaan.ainoastaan sillon sille kävisi kun se ei voi ottaa.viimeisin tapaus oli kun se pyysi lastani että jäätkö tänne kun sillä oli meno seuraana aamuna aikasin.eli ei voinut ottaa silti vittuili että jäätkö.mitä tekisin?ei viittisi päin naamaakaan sanoo.kiiti kuka jaksoi,hyvää syksyn jatkoa... ...
äidin simputus väsyttää
heisi
11640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyllä kannattaa sanoa päin naamaa
Oletko aivan varma, ettei äitisi kuitenkin ole jostain syystä nyt sinusta huolissaan ja hyvää tarkoittaen yritä sinua tukea. Voin olla väärässä, mutta tuli vain mieleen tuollainen ajatus. Monesti masennus nuorella äidillä ilmenee noin. Keskustele äitisi kanssa, sittehän se asia selviää. Harvalla naisella on äitiä tukemassa ja auttamassa. Minä ainakin olisin kiitollinen jos minulla olisi.
häiriköi ja kontrolloi tyttärensä elämää. Jos hän olisi huolissaan, hän auttaisi lapsen hoitamisessa.
"Monesti masennus nuorella äidillä ilmenee noin."
Liiallinen holhoaminen ja yksityiselämään tunkeutuminen on hyvän tavan vastaista.
Usein käy niin että pakkoauttaja-viranomaisen nokkima kansalainen käpristyy piikit pystyyn kuin siili kokiessaan uhan joka on ylivoimainen torjuttavaksi. Psykologian mukaan käpristyminen on masennusta ja ahdistuneisuutta, johon tarjotaan lääkitystä ja laitoshoitoa. Eikö pakkoauttaja tee koskaan virheitä?
Eri tarina mutta samasta asiasta kyse: rajojen asettamisesta. Minun äitini soittelee kännissä milloin vaan ja haukkuu ihmisiä ja itkee itsesäälissä ja valittaa, ettei kukaan rakasta ja yksin pitää olla ja kuolla... loputon syyllistäminen. Lopulta kävin psykologilla kuukausitolkulla (pitkä, pitkä tarina, ei vain nämä puhelut..) ja uskalsin laittaa rajat äidin terrorille: luuri kiinni samantien, kun känninen ääni aloittaa valituksen. Ja tekstiviesti perään: jutellaan huomenna! Toistin ja toistin ja lopulta loppui kännipuhelut. Joka kerta soitin sitten seuraavana päivänä ja kysyin; onko tänään parempi päivä? Ja juttelin ystävällisesti. Minulla on oikeus kieltäytyä ilkeistä puheluista. Sinulla on oikeus kieltäytyä jatkuvista puheluista ja uteluista ja asioidesi levittelystä. Sano äidillesi, että et kerro enää asioita koska hän kertoo ne eteenpäin (tämä tuttua myös minulle. Enää en kerro mitään ja äiti tietää sen.). Sinulla on oma perhe ja äitisi saa kuulua siihen mutta hänen pitää kuulua siihen teidän perheenne sääntöjen ja rajojen puitteissa. Vaikeaa on rajojen asetus ja äiti todennäköisesti raivostuu tai loukkaantuu. Mutta kaikki menee hyvin jos vain itse olet aikuinen ja päättäväisesti luot rajat omalle perhe-elämällesi ja äitisi roolille siinä.
Ei sinun auta muu kuin sanoa päin naamaa, jos haluat tilanteeseen muutosta. Jos vain odotat hänen muuttuvan, saat odottaa lopun ikääsi.
Mitä kunnioittavammin ja ystävällisemmin pystyt hänelle sanomaan, sen parempi. Harvalla kuitenkaan on sellaista lujuutta, että pystyy vastaavassa tilanteessa olemaan kunnioittava ja ystävällinen. Silloin pitää vain sanoa sillä tavalla kuin pystyy. Pitää myös ottaa fyysistä välimatkaa ja olla äidin kanssa tekemisissä vain sen verran kuin kestää.
kännykän numerosi salaiseksi, äläkä anna sitä äidillesi. Sitten voisit kirjoittaa kirjeen hänelle, että et jaksa päivittäistä yhteydenpitoa ja kirjoittaa, että töihin ei enää saa soittaa, koska työpaikalla omat puhelut on kiellettyjä ja voit saada potkut. Jos numerosi olisi salainen, voisit itse soittaa äidillesi omilla ehdoillasi. Kirjoita ystävällisesti, mutta napakasti, että tarvitsette perheenä omaa aikaa ja asioita, joita ei jaeta äidin kanssa.
Kusutaanko työpaikalla sinut puhelimeen vai onko sinulla henkilökohtainen puhelin? Jos kutsutaan, voit kysyä kuka soittaa ja kuultuasi, että siellä on äitisi, sanot, että et kerkiä työajalla puhelimeen.
Aikaisempi kirjoitti, että pitää päin naamaa sanoa, ettei häiriköi ja sinä ettei saisi soittaa.
Itselläni oli se tilanne, että sain lähes päivittäisiä ja turhia ja häiritseviä yhteydenottoja ja hetkeä myöhemmin vanhemmat alkoivat pyörimään asunnon edustalla ja sittemmin asunnossa sisällä herättelemässä minua. Aloin pitämään kännyä kiinni nukkuessani jne.. joskin tilanne kääntyi siten, että vanhempani kävivät itse psykitrilla ja juonittelivat minulle selän takana hoidon. Hoidossa minua syytettiin häiriköinnistä ja ettei minuun saa yhteyttä jne.. Nyttemmin sitten olen kieltänyt pyörimästä asuntoni lähettyvillä ja sanonut, että saa soittaa vain jos on jotakin asiaa ja että muut turhat ja häiritsevät yhteydenotot menevät poliisille korirauhan häirintänä. Puhelut loppuivat ja jos itselläni on jotakin asiaa, niin lähetän tekstarin. Voivat lukea sen tekstarin sitten kun heidän arvokkuudelleen sopii.
ja salaisiksi sitte tulee rauha,siitä noi kytät ei tykkää ja reissatkaa paljon nii se ei löydä teitä. maailma on suuri ja siel on kivojaki ihmisiä joille voi vaikka mukulansa jättää vähäks aikaa
Meilläkin mummeli soittelee lähes päivittäin, minua se ei yleensä häiritse, joskus ei vaan jaksaisi jaaritella.....
Meillä mummeli haluaa päivittäin kuulla minusta, että olen terveenä ja hengissä.Takavuosina nimittäin mies on telonut minua sillälailla, että oisin voinut tuolloin joutua jopa mullan alle.Teillä ei kaiketi ole näin.Minun äitini siis soittelee huolissaan,luottamus ei ei siippaani palaa vaikka asiasta vuosia ja moista ei ole enää tapahtunut.
Mitäs jos olet ainoa "henkireikä" äidillesi? Mutta sano vaan suoraan mitä ajattelet.
Äidit kantavat huolta tyttärensä perheestä jos näkevät että siellä ei pärjätä. Jos sinä et jaksa äidin roolia hoitaa, ei ole ratkaisu ongelmaan, että äitisi sitä tekee. Nykyajan käsitys, että äitiä pitää auttaa äidin tehtävässä, on väärä. Sinulla on masennus, hakeudu mielenterveys toimistoon. Ei äidit, tyhjää tyttärellensä soittele, on varmasti huolissaan jaksamisestasi. Ei mummu ole äidin korvike, hänen ei kuulu hoitaa lastasi, vaan sinun!!!!