Ja vaikka kuinka pohtisin, en osaa sanoa miksen enää halua miestäni niinkuin silloin alussa, kun pelkkä katsekin sai kostumaan. Haluaisin haluta, mutta jostain syystä se ei ole niin helppoa.
Onhan meillä monenlaista historiaa takana, mutta eivät silloin alussa mitkään ongelmat vaikuttaneet seksihaluihin.
Jos joku tietää, millä mut saa taas haluamaan omaa miestäni, niin please kerro. (Ei sillä en kyllä himoitese ketään muutakaan.)
Onhan meillä monenlaista historiaa takana, mutta eivät silloin alussa mitkään ongelmat vaikuttaneet seksihaluihin.
Jos joku tietää, millä mut saa taas haluamaan omaa miestäni, niin please kerro. (Ei sillä en kyllä himoitese ketään muutakaan.)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse kokeilin aikoinaan tuotetta nimeltä Gelée Royale, kun exän kanssa oli tuota ongelmaa - hän ei vaan sytyttänyt.
Sen jälkeisten miesten kanssa ei ole ollut mitään tarvetta lisäaineille.
Nykyisen miesystävän kanssa harrastamme seksiä 1-4 kertaa päivässä kun tapaamme. Olemme toki välillä erossa 2-4 päivää ja suhdekin on kohtalaisen uusi.
Edellisenkin miesystävän kanssa kerta päivässä oli vakio. Lähentelen jo ikävuosiltani viittäkymppiä.
unohda ne ongelmat. Suurin ongelma on pääsi sisällä. Seksi niitä ongelmia poistaa ja laukaisee tilanteen. Tuosta ei saa aikaiseksi muuta kuin älyttömän noidankehän ja lopulta eron.
Käytä mielikuvitustasi ja fantasioi jostain mikä saa sinut lämpimäksi. Seksi pari kolme kertaa viikossa tekee ihmeitä mille tahansa kylmenneelle suhteelle.Seksi nimenomaan sinun aloitteestasi.
tilanne on kohta muuten toisinpäin-miehelläsi ei enää seiso kanssasi-kylmä haluton nainen tappaa halut keneltä tahansa-sitten ongelma on todella iso.Kuka mies haluaa seksiä vain silloin kun sinun tekee sitä mieli ja sinulle sopii.ei kukaan! Hei ja haloo! Vähemmästäkin on mies pettänyt tai vaihtanut puolisoa
sattuuko seksi tai onko se huonoa?Opeta hänelle miten sinua pidetään hyvänä.käytä liukuvoidetta.
sinun pitää miettiä mitä mieheltäsi oikein haluat.
Ei sekään ole oikein että hän on ilman seksiä.Onko suhde ilman seksiä mikään suhde?
jos ei makuuhuoneessa ole säpinää niin siitähän se suhdekkin kärsii.En voisi kuvitella että olisin ilman miestäni vaikka mitä ongelmia olisi suhteessa.Se on se ainoa keino millä suhde pysyy kasassa huonoinakin aikoina.
Käytä mielikuvitustasi.Itse olen seurustellut haluttoman miehen kanssa ja tiedän tarkkaan mistä puhun.seksin puute tekee vihaiseksi ja katkeraksi.
Meillä oli tilanne reilut 5 vuotta sitten, että itse koin seksin vähyyden ongelmana kun sitä oli vain noin 1 krt/vko, joskus parin viikon taukoja. Minusta oli ikävää kun vaimoni torjui minut niin usein ja oli mielestäni yleisesti ottaen aika "kylmä". Olisin halunnut fyysistä läheisyyttä, seksiä ja romantiikkaa paljon enemmän. Vaimoni ei itse kokenut tuota itselleen ongelmana. Hänelle seksi ei kai koskaan ole ollut niin tärkeää.
Nyt 5 vuoden jälkeen, mitä enemmän olemme yrittäneet parisuhteen eteen tehdä töitä ja keskustella asioista avoimesti ja seksistä varsinkin, sitä huonommaksi tilanne on vain mennyt.
Nykyisin meillä on seksiä ehkä parin kuukauden välin, siis muutaman kerran vuodessa. Silloinkin harvoin se ei ole hääppöistä. Vaimoni ei muutoin halua mitään fyysistä läheisyyttä, hän ei halua pussailla tai halailla tms. Vaimoni olisi kait täysin tyytyväinen, jos itse olisin täysin impotentti, enkä koskaan edes puhuisi seksistä.
Vaimoni kyllä sanoo ymmärtävänsä, kuinka kestämätön tilanne tämä on. Häntä harmittaa suunnattomasti tilanne johon olemme ajautuneet. Silti, hän sanoo ettei vain voi sille mitään että häntä ei kerta kaikkiaan seksi ja fyysinen läheisyys kiinosta. Hän vain nyt on sellainen. Hän myös kiven kovaan väittää, että asia ei ole minusta mitenkään kiinni, ja että ei se seksi kiinostaisi vaimoani yhtään sen enempää kenenkään muunkaan kanssa.
Ellei meillä olisi (nyt alakouluikäisiä) lapsia, niin olisin ja ajat sitten luovuttanut ja lähtenyt. Vain ja ainoastaan lasten vuoksi tätä kulissiliittoa pyöritetään. Vaimoni sanoo jatkuvasti miettivänsä miten vääjäämättä edessä olevasta erosta selvitään. Samaa mietin minäkin.
Muutenhan meillä olisi kaikki edellytykset onnelliselle avioliitolle. Taloudellisia huolia ei ole, hyvät työpaikat molemmilla, kaikilla hyvä terveys, kunto, ulkonäkö, samantasoinen koulutus, kodin työt ja lasten hoitaminen jaetaan tasapuolisesti, yhteiset harrastukset jne. Ulkoisesti katsoen kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta vaimoani ei vaan seksi tai mikään fyysinen läheisyys kiinosta, eikä hän näköjään voi asialle mitään. Elämme saman katon alla, samassa parivuoteessa kuin sisko ja veli. Ja se kyllä nakertaa suhdetta.
Itse en vaan kestä tilannetta, kun haluaisin jotain ihan muuta. Ja vaimoni toki ymmärtää, että ei tämä voi jatkua näin, ja silti hän ei voi asialle mitään. Tämä asia on keskusteltu täysin puhki, eikä se ainakaan keskustelemalla mihinkään muutu. Toivoton tilanne siis - ellen ryhdy eunukiksi.
Suhteemme alussa - ennen lapsia - meillä oli "normaali" seksielämä. Vaimoni väittää muuttuneensa lasten saamisen jälkeen niin, että häntä ei vain seksi enää kiinnosta.
En kyllä voi kun ihmetellä, että onko todella siis niin, että miehet eivät tiedä/ymmärrä/ole lukeneet/tajua tms.. että lapsen myötä KAIKKI muuttuu? Ja ennenkaikkea se seksisuhde?
Jatkuvasti nämä isukit valittavat tätä samaa aivan kuin se olisi maailman seitsemäs ihme ja kuin kukaan ei olisi aiemmin moisesta kuullut.
Miten te olette niin pihalla?
No ensinnäkin, eihän se seksielämä kaikilla pareilla lasten saamiseen kuole. Kyllä täysin päinvastaisiakin esimerkkejäkin löytyy. Ei tätä voi näin yleistää. Vai?
Mutta miksi tästä asiasta ei saisi mies olla "pihalla". Jos kokee hyvän seksielämän itselleen tärkeäksi, niin seksitön parisuhde on tosi ahdistava, ja se seksin puute ajaa kyllä kyseenalaistamaan monia asioita.
Kyllähän se sitten harmittaa kun omalla kohdalla käy näin, ja ihmettelee miten se joillakin muilla pareilla menee ihan toisin. Kyllä tätäkin asiaa tulee moneen kertaan miettineeksi.
Tällaisen seksittömän elämänvaiheen voisi "muuten hyvässä" parisuhteessa vielä kestää, jos uskoisi että kyseessä on väliaikainen ilmiö, joka lopulta menee ohi.
Mutta siinä vaihessa kun nuorinkin lapsi jo aloittaa koulun, niin kyllä siinä alkaa olla kärsivällisyys koetuksella - alkaa jotenkin usko menemään.
Ja lopuksi, ei tätä kyllä koulussa opetettu, eikä äiti/isä kertonut, että näin siinä sitten käy...
sulla on 3 vaihtoehtoa.
1.) ero
2.) pillerit pois vaimoltasi, hormoonit vievät toisilta KAIKKI halut
3.) käy vieraissa. Pysyt tyytyväisenä ja suhteella on vielä mahdollisuus onnistua.
Jos vaimosi epäilee, hän saattaa itsekin innostua asiasta. Tai sitten palaatte kohtaan 1. Mutta tilanne jokatapauksessa paranee. kenenkään ei pitäisi joutua olemaan ilman.
tiedän tilanteen, olen ollut lähes samanlaisessa. Ei se tilanne ajan kanssa itsestään parane. Varsinkaan jos toinen ei edes yritä pitää toista seksuaalisesti tyytyväisenä.
Niinpä, mutta
1) Ero tekee kaiken muun elämän sitten vain vaikeammaksi, eikä se ole lasten kannalta hyvä. Päivittäin sitä kuitenkin mietin.
2) Ei vaikuta asiaan yhtään mitään, kokeiltu on.
3) Tämänkin vaihtoehdon olen kokeillut, ihan kunnolla senkin. Ei tämäkään pidemmän päälle mikään hyvä ratkaisu ole. Ja minun vaimoani ei tuollainen epäily todellakaan innosta, aivan päinvastoin.
Meidän tapauksessa asian käsittely ja erilaiset yritykset tehdä tilanteelle jotain eivät ole johtaneet mihinkään. Ehkä meitä ei vaan oikeasti ole tarkoitettu pariksi, emmekä sovi toisillemme.
Ero kyllä näyttää aika väistämättömältä.