NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ - OSA II
(jos tulit suoraan tähän artikkeliin, lue ensin NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ päästäksesi juoneen mukaan :)
Yritin saada ajatukseni koottua, mutta aina ne palasivat tuohon lehteen ja Kirsiin. Olihan Kirsi toki edustavan näköinen nainen ja ehkä juuri entisten kontaktiensa kautta hän on päässyt lehtiin. Mutta miksi Kirsi olisi ylipäätään halunnut päästä lehtiin?
”Voi itku!”, ajattelin – ”ei tästä tule tämän valmiimpaa vaikka kuinka pyörittelisi.” Aloin miettiä kuinka saisin lisää tietoa tästä asiasta. ”Hmm... jospa Kirsillä olisi muita lehtiä, joista voisi saada johtolangan”, tuumailin. Naurahdin itsekseni, kun tajusin alkavani muistuttaa Neiti Etsivää, tuota Carolyn Keenen legendaarista salapoliisitarta!
Avasin television ja kaadoin itselleni vielä yhden lasillisen viiniä. Seikkailin kanavalta toiselle tuijottaen ruutua mitäännäkemättömin silmin. Kolmosella pyöri jokin uusintaelokuva, jota jäin paremman puutteessa katsomaan. Mainostauot tuntuivat tässä mielentilassa mielestäni paremmalta viihteeltä kuin tuo elokuva. Mainosten joukossa oli jonkin rengasfirman mainos, jossa jyhkeän näköinen uutuuttaan kiiltelevä autonrengas vieri kohti katsojaa. Hätkähdin täysin hereille kun tajusin, että kuvissa Kirsin päällä ollut asuste oli valmistettu kumista! ”Hyvänen aika! Voiko se todellakin olla totta? Onko kumista oikeasti tehty ihmisille vaatteita??”, hengästyneenä ajattelin. Otin muutaman nopean siemaisun viinilasista saadakseni suuni kostumaan.
Siinä samassa mieleeni juolahti, että olinkohan Kirsin ja Markun asunnosta lähtiessäni muistanut lainkaan sammuttaa eteisen valoa. Nousin ylös sohvalta ja menin makuuhuoneen, jossa Samu ja Petteri nukkuivat hiljaa tuhisten, ovelle tarkistaakseni, että kaikki oli hyvin. Siltä vaikutti ja päätin lähteä käymään uudestaan Kirsin ja Markun asunnossa. Tajusin samalla, että olin tehnyt itselleni eteisen valoista varsin mainion tekosyyn päästä tutkimaan Kirsin lehtiä hieman tarkemmin. Kukaties, voisin hieman katsella siinä samalla muutenkin ympärilleni, sillä pojat nukkuivat kuin tukit ja Kirsi ja Markku eivät tulisi vielä moneen tuntiin takaisin. Tunsin olevani aika vieraalla maaperällä, kun tällaisen ”juonen” kehittelin päästäkseni tirkistelemään naapurin elämää. Painoin ulko-oven hiljaa kiinni, etteivät pojat heräisi.
Sydän jännityksestä pamppaillen kaivoin Kirsin antaman vara-avaimen taskusta ja lähestyin heidän asuntonsa ovea. Kuin elokuvista oppini saaneena, katsoin vaistomaisesti ympärilleni näkemättä kuitenkaan ketään. Käänsin avainta hiljaa ja ovi avautui lukko heikosti loksahtaen, kuin merkiksi, että reitti oli vapaa. Minua hermostutti ja sydämeni takoi villisti rinnassani. Jouduin seisomaan hetken aikaa eteisessä tasatakseni hengitystä. Odottaessani hengityksen tasaantumista panin merkille, että olin todellakin unohtanut sammuttaa eteisen valot. Hymyilin hiljaa itsekseni: ”Käynnilleni Kirsin ja Markun asunnossa on nyt siis olemassa hyvä syy”.
Hengitykseni tasaannuttua nousin portaat yläkertaan ja menin suoraan Kirsin ja Markun makuuhuoneeseen. En uskaltanut laittaa kattovaloja päälle, mutta sytytin yhden yöpöydän lampun, jotta näkisin hieman paremmin. Sägyllä lojui edelleen nuo kaksi lehteä, joista päällimmäinen oli juuri se, jonka vuoksi nyt olin täällä. Otin lehden käteeni ja selasin uudeelleen siihen kohtaan, jossa Kirsistä oli kuvasarja. Kiinnitin kuvissa huomioni ensimmäiseksi Kirsin asuun ja totesin mielessäni: ”Kyllä - tuo body on tosiaankin tehty kumista!”. Se näytti Kirsin yllä hyvin kireältä, mutta siitä huolimatta se istui hänen päällään kuin hansikas kädessä. Seuraava huomioni asussa oli, että se kiilsi kuin peili, vaikka se oli täysin musta. Valo näytti heijastuvan asusta selkeinä, hieman siniseen vivahtavina juovina Kirsin muodokkaiden rintojen kohdalta. Ainoat kokemukseni, jotka kumiin mitenkään liittyivät, olivat siitä, kun jouduin paikkaamaan polkupyöräni sisärenkaan. ”Mutta ei se kyllä kiiltävä ollut, vaan aivan mattapintainen musta pahalle haiseva sisärengas”, tuumin itsekseni. Hämmennyin kokonaan tuosta kontrastista.
”Miten ihmeessä Kirsi näyttää niin... umm... seksikkäältä... tuossa asussa?”, ajattelin hiljaa sydämeni alkaessa takomaan taas kiivaammin. Käänsin sivua hieman hermostuneesti ja tutkin seuraavan aukeaman kuvia kasvavalla mielenkiinnolla. Yhdessä kuvassa Kirsi seisoi hieman viistosti selin kameraan päin kiiltävää mustaa flyygeliä vasten ja näytti ikäänkuin hieman pyllistävän kameraan päin. Hänen jalkansa olivat leveähkössä haara-asennossa.
Kuvakulma näytti tekevän oikeutta Kirsin pyöreille, kiinteille pakaroille sekä tiukasti asua vasten pingottuneille täyteläisille rinnoille. Asu näytti peittävän haarovälin kokonaan jättäen kuitenkin reisien ylimmät osat näkyviin. Silmäni nauliutuivat Kirsin haaroihin, kun huomasin bodyn olevan tavallista kireämmän... no - sieltä. Punastuin hieman tietämättä kuitenkaan miksi. En antanut sen häiritä tutkimustyötäni.
Kirsin...umm..häpykummun kohdalla asussa näkyi selvä uurre, joka oli ilmeisesti seurausta siitä, että asu painautui hieman sisäänpäin. ”Voi luoja!”, ähkäisin hengästyneenä. Yhtäkkiä tunsin hienoista kihelmöintiä vatsassani. Tunne oli sama kuin ekoilla treffeillä. Jatkoin kuvien tutkimista erään lähikuvan osalta. Siinä Kirsi seisoi myös selin kameraan, mutta tällä kertaa kuva oli otettu huomattavasti lähempää. Kuvan keskipisteeksi oli ilmiselvästi ajateltu Kirsin täyteläisiä, verenpunaisia huulia, mutta oma huomioni keskittyi hänen asunsa selkämykseen. Siinä näytti olevan eräänlainen hieman kohollaan oleva juuri ja juuri erottuva sauma. ”Haa, vetoketju löytyi!”, melkein kiljahdin innostuksesta löydettyäni jälleen yhden vastauksen mieltäni vielä äsken vaivanneisiin kysymyksiin.
Kuvakavalkadi jatkui vielä seuraavalla aukeamalla, jossa huomioni keskittyi kuvaan, jossa Kirsi istui hyvin modernin näköisellä tuolilla. Hänen asentonsa kuvasti jotenkin tietynlaista ylimielisyyttä kameraa kohtaan. Kirsin jalat olivat sirosti ristissä toistensa päällä ja niiden verhona oli huikean korkeakorkoiset saappaat. Saappaat olivat mustat ja ne kiilsivät samalla tavalla kuten Kirsin bodykin. Saappaiden varret näyttivät olevan niin pitkät, että niiden yläreuna oli noin 15cm nivustaipeen alapuolella näin paljastaen pienen osan kauniisti ruskettunutta reiden yläosaa. ”Onpas Kirsille löytynyt upeat saappaat kuvausta varten”, ajattelin. Ne näyttivät olevan myös mustaa kumia, mikä sai minut ihmettelemään seuraavaksi sitä, miten tuollaiset oikein puetaan päälle kun tavallisetkin saappaat oikuttelevat joskus. Saappaissa oli ällistyttävän korkea korko, mikä sai Kirsin jalkaterän kaareutumaan varmasti aika jyrkkään asentoon. Tiesin asian siksi, että omistan itsekin kymmenen senttiä korkeat korkkarit (joita tosin käytän harvoin). Pohjassa näytti olevan vielä arviolta viiden sentin paksuinen korokepohja, mikä oli näköjään omiaan lisäämään koron pituutta. Saappaat istuivat erinomaisen hyvin Kirsin upeiden säärien ja kiinteiden reisien ympärillä. Ikäänkuin ne olisivat tiukalla puristuksellaan hyväilleet hänen pitkiä jalkojaan ja tehneet niistä jopa entistä pidemmän näköiset.
Suutani kuivasi jälleen ja sydämeni takoi varsin tiuhaan tahtiin. Kuvasarja ei seuraavilla sivuilla enää jatkunut. Havahduin siihen, että kovaääninen moottoripyörä päristeli talon ohi. Vilkaisin kelloa ja totesin, että on aika palata takaisin kotiin, vaikka olisin halunnutkin jäädä vielä joksikin aikaa. Sammutin yölampun ja olin lähdössä alakertaan kun makuuhuoneen ovella hetken mielijohteesta nappasin molemmat lehdet sängyltä mukaan tutustuakseni niihin vielä tarkemmin. Olin päättänyt tehdä vielä yhden vierailun ystävättäreni kodissa palauttaakseni lainaamani lehdet takaisin, jotta Kirsi ei huomaisi mitään. Tällä kertaa ”muistin” sammuttaa myös eteisen valot ja suljin oven hiljaa.
Palasin kotiin lehdet kainalossa ja menin suoraan tarkistamaan, että Samulla ja Petterillä ei ollut mitään hätää. Pojat nukkuivat sikeästi, joten minulla olisi hyvin aikaa lukea lehdet lävitse huolellisesti.
( Jatkanko juttua seuraavaan numeroon? :)
(jos tulit suoraan tähän artikkeliin, lue ensin NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ päästäksesi juoneen mukaan :)
Yritin saada ajatukseni koottua, mutta aina ne palasivat tuohon lehteen ja Kirsiin. Olihan Kirsi toki edustavan näköinen nainen ja ehkä juuri entisten kontaktiensa kautta hän on päässyt lehtiin. Mutta miksi Kirsi olisi ylipäätään halunnut päästä lehtiin?
”Voi itku!”, ajattelin – ”ei tästä tule tämän valmiimpaa vaikka kuinka pyörittelisi.” Aloin miettiä kuinka saisin lisää tietoa tästä asiasta. ”Hmm... jospa Kirsillä olisi muita lehtiä, joista voisi saada johtolangan”, tuumailin. Naurahdin itsekseni, kun tajusin alkavani muistuttaa Neiti Etsivää, tuota Carolyn Keenen legendaarista salapoliisitarta!
Avasin television ja kaadoin itselleni vielä yhden lasillisen viiniä. Seikkailin kanavalta toiselle tuijottaen ruutua mitäännäkemättömin silmin. Kolmosella pyöri jokin uusintaelokuva, jota jäin paremman puutteessa katsomaan. Mainostauot tuntuivat tässä mielentilassa mielestäni paremmalta viihteeltä kuin tuo elokuva. Mainosten joukossa oli jonkin rengasfirman mainos, jossa jyhkeän näköinen uutuuttaan kiiltelevä autonrengas vieri kohti katsojaa. Hätkähdin täysin hereille kun tajusin, että kuvissa Kirsin päällä ollut asuste oli valmistettu kumista! ”Hyvänen aika! Voiko se todellakin olla totta? Onko kumista oikeasti tehty ihmisille vaatteita??”, hengästyneenä ajattelin. Otin muutaman nopean siemaisun viinilasista saadakseni suuni kostumaan.
Siinä samassa mieleeni juolahti, että olinkohan Kirsin ja Markun asunnosta lähtiessäni muistanut lainkaan sammuttaa eteisen valoa. Nousin ylös sohvalta ja menin makuuhuoneen, jossa Samu ja Petteri nukkuivat hiljaa tuhisten, ovelle tarkistaakseni, että kaikki oli hyvin. Siltä vaikutti ja päätin lähteä käymään uudestaan Kirsin ja Markun asunnossa. Tajusin samalla, että olin tehnyt itselleni eteisen valoista varsin mainion tekosyyn päästä tutkimaan Kirsin lehtiä hieman tarkemmin. Kukaties, voisin hieman katsella siinä samalla muutenkin ympärilleni, sillä pojat nukkuivat kuin tukit ja Kirsi ja Markku eivät tulisi vielä moneen tuntiin takaisin. Tunsin olevani aika vieraalla maaperällä, kun tällaisen ”juonen” kehittelin päästäkseni tirkistelemään naapurin elämää. Painoin ulko-oven hiljaa kiinni, etteivät pojat heräisi.
Sydän jännityksestä pamppaillen kaivoin Kirsin antaman vara-avaimen taskusta ja lähestyin heidän asuntonsa ovea. Kuin elokuvista oppini saaneena, katsoin vaistomaisesti ympärilleni näkemättä kuitenkaan ketään. Käänsin avainta hiljaa ja ovi avautui lukko heikosti loksahtaen, kuin merkiksi, että reitti oli vapaa. Minua hermostutti ja sydämeni takoi villisti rinnassani. Jouduin seisomaan hetken aikaa eteisessä tasatakseni hengitystä. Odottaessani hengityksen tasaantumista panin merkille, että olin todellakin unohtanut sammuttaa eteisen valot. Hymyilin hiljaa itsekseni: ”Käynnilleni Kirsin ja Markun asunnossa on nyt siis olemassa hyvä syy”.
Hengitykseni tasaannuttua nousin portaat yläkertaan ja menin suoraan Kirsin ja Markun makuuhuoneeseen. En uskaltanut laittaa kattovaloja päälle, mutta sytytin yhden yöpöydän lampun, jotta näkisin hieman paremmin. Sägyllä lojui edelleen nuo kaksi lehteä, joista päällimmäinen oli juuri se, jonka vuoksi nyt olin täällä. Otin lehden käteeni ja selasin uudeelleen siihen kohtaan, jossa Kirsistä oli kuvasarja. Kiinnitin kuvissa huomioni ensimmäiseksi Kirsin asuun ja totesin mielessäni: ”Kyllä - tuo body on tosiaankin tehty kumista!”. Se näytti Kirsin yllä hyvin kireältä, mutta siitä huolimatta se istui hänen päällään kuin hansikas kädessä. Seuraava huomioni asussa oli, että se kiilsi kuin peili, vaikka se oli täysin musta. Valo näytti heijastuvan asusta selkeinä, hieman siniseen vivahtavina juovina Kirsin muodokkaiden rintojen kohdalta. Ainoat kokemukseni, jotka kumiin mitenkään liittyivät, olivat siitä, kun jouduin paikkaamaan polkupyöräni sisärenkaan. ”Mutta ei se kyllä kiiltävä ollut, vaan aivan mattapintainen musta pahalle haiseva sisärengas”, tuumin itsekseni. Hämmennyin kokonaan tuosta kontrastista.
”Miten ihmeessä Kirsi näyttää niin... umm... seksikkäältä... tuossa asussa?”, ajattelin hiljaa sydämeni alkaessa takomaan taas kiivaammin. Käänsin sivua hieman hermostuneesti ja tutkin seuraavan aukeaman kuvia kasvavalla mielenkiinnolla. Yhdessä kuvassa Kirsi seisoi hieman viistosti selin kameraan päin kiiltävää mustaa flyygeliä vasten ja näytti ikäänkuin hieman pyllistävän kameraan päin. Hänen jalkansa olivat leveähkössä haara-asennossa.
Kuvakulma näytti tekevän oikeutta Kirsin pyöreille, kiinteille pakaroille sekä tiukasti asua vasten pingottuneille täyteläisille rinnoille. Asu näytti peittävän haarovälin kokonaan jättäen kuitenkin reisien ylimmät osat näkyviin. Silmäni nauliutuivat Kirsin haaroihin, kun huomasin bodyn olevan tavallista kireämmän... no - sieltä. Punastuin hieman tietämättä kuitenkaan miksi. En antanut sen häiritä tutkimustyötäni.
Kirsin...umm..häpykummun kohdalla asussa näkyi selvä uurre, joka oli ilmeisesti seurausta siitä, että asu painautui hieman sisäänpäin. ”Voi luoja!”, ähkäisin hengästyneenä. Yhtäkkiä tunsin hienoista kihelmöintiä vatsassani. Tunne oli sama kuin ekoilla treffeillä. Jatkoin kuvien tutkimista erään lähikuvan osalta. Siinä Kirsi seisoi myös selin kameraan, mutta tällä kertaa kuva oli otettu huomattavasti lähempää. Kuvan keskipisteeksi oli ilmiselvästi ajateltu Kirsin täyteläisiä, verenpunaisia huulia, mutta oma huomioni keskittyi hänen asunsa selkämykseen. Siinä näytti olevan eräänlainen hieman kohollaan oleva juuri ja juuri erottuva sauma. ”Haa, vetoketju löytyi!”, melkein kiljahdin innostuksesta löydettyäni jälleen yhden vastauksen mieltäni vielä äsken vaivanneisiin kysymyksiin.
Kuvakavalkadi jatkui vielä seuraavalla aukeamalla, jossa huomioni keskittyi kuvaan, jossa Kirsi istui hyvin modernin näköisellä tuolilla. Hänen asentonsa kuvasti jotenkin tietynlaista ylimielisyyttä kameraa kohtaan. Kirsin jalat olivat sirosti ristissä toistensa päällä ja niiden verhona oli huikean korkeakorkoiset saappaat. Saappaat olivat mustat ja ne kiilsivät samalla tavalla kuten Kirsin bodykin. Saappaiden varret näyttivät olevan niin pitkät, että niiden yläreuna oli noin 15cm nivustaipeen alapuolella näin paljastaen pienen osan kauniisti ruskettunutta reiden yläosaa. ”Onpas Kirsille löytynyt upeat saappaat kuvausta varten”, ajattelin. Ne näyttivät olevan myös mustaa kumia, mikä sai minut ihmettelemään seuraavaksi sitä, miten tuollaiset oikein puetaan päälle kun tavallisetkin saappaat oikuttelevat joskus. Saappaissa oli ällistyttävän korkea korko, mikä sai Kirsin jalkaterän kaareutumaan varmasti aika jyrkkään asentoon. Tiesin asian siksi, että omistan itsekin kymmenen senttiä korkeat korkkarit (joita tosin käytän harvoin). Pohjassa näytti olevan vielä arviolta viiden sentin paksuinen korokepohja, mikä oli näköjään omiaan lisäämään koron pituutta. Saappaat istuivat erinomaisen hyvin Kirsin upeiden säärien ja kiinteiden reisien ympärillä. Ikäänkuin ne olisivat tiukalla puristuksellaan hyväilleet hänen pitkiä jalkojaan ja tehneet niistä jopa entistä pidemmän näköiset.
Suutani kuivasi jälleen ja sydämeni takoi varsin tiuhaan tahtiin. Kuvasarja ei seuraavilla sivuilla enää jatkunut. Havahduin siihen, että kovaääninen moottoripyörä päristeli talon ohi. Vilkaisin kelloa ja totesin, että on aika palata takaisin kotiin, vaikka olisin halunnutkin jäädä vielä joksikin aikaa. Sammutin yölampun ja olin lähdössä alakertaan kun makuuhuoneen ovella hetken mielijohteesta nappasin molemmat lehdet sängyltä mukaan tutustuakseni niihin vielä tarkemmin. Olin päättänyt tehdä vielä yhden vierailun ystävättäreni kodissa palauttaakseni lainaamani lehdet takaisin, jotta Kirsi ei huomaisi mitään. Tällä kertaa ”muistin” sammuttaa myös eteisen valot ja suljin oven hiljaa.
Palasin kotiin lehdet kainalossa ja menin suoraan tarkistamaan, että Samulla ja Petterillä ei ollut mitään hätää. Pojat nukkuivat sikeästi, joten minulla olisi hyvin aikaa lukea lehdet lävitse huolellisesti.
( Jatkanko juttua seuraavaan numeroon? :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerro kaiki!
lisäää!!!!!
jeees :-)))
jeees :-)))
Kirjoitat hyvin! Lisää :)
Hyviä lukuhetkiä! Varaa nessuja lähettyville ;)