Ilkeä itserakkaus; Sam Vaknin
Jossu
7991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mielenkiintoista on,
en taida tuntea yhtään narsistia ja siitä tulikin mieleen laittaa gallubbia kehiin,
Eli,
Jos tunnet narsistin, kuka hän on ?
(puoliso/ sukulainen/ ystävä/ tuttu / tutuntutuntuttu tms)
miten/koska huomasit narsismin?
tai jotain..
Tottakai siinä lukiessa tuli mieleen ajatuksia, että "niinpä tietysti, juuri tollanen se on...", ja sillä perusteella voisin väittää tuntevani, mutta ei mitään diagnoosia ole hänellä olemassa kuitenkaan, ja minä en ole lääkäri, joten jääköön toteamatta. Paljon narsistisia piirteitä löytyy monesta kuitenkin ihan terveestäkin ihmisestä, ja osalla niitä ohimeneviä, mitkä kans oli mainittu.
Kiitos, Jossu, linkistä, oli mielenkiintoista luettavaa!
Eilen olin oikeudenkäynnissä,kun hain lähestymiskieltoa,narsisti lupaa kiusata toista koko loppuelämän ja tehdä toisen elämästä helvetin ,sitä tämä on ollutkin viimeiset vuodet,mutta pikkuhiljaa pääsen ulos kuorestani ja aion selviytyä.
Narsistilta saa kuulla päivittäin kuinka hän on aina oikeassa,ja toinen on huora,psykopaatti,idiootti,mielenvikainen ja hän itse on täydellisyys ja aina oikeassa,ja hän ei siedä neuvoja tai kritiikkiä yhtään,jos se kohdistuu häneen.
Hänestä ei pääse eroon yöllä tai päivällä,hän on muuten hurmaava ja lumoaa käytöksellään toiset pelkällä katseella,vuoden päästä hän näyttää oikean luonteensa.
Olenkohan paljon väärässä,jos sanon tuntevani oikean narsistin.
On ikävää joutua tällaisen ihmisen kynsiin.
Koita olla voimakas.
(zombie ja tuuli-juulia:
minnuu vaan kiinnosti elävän elämän esimerkit narsismista, koska en vieläkään tunnista tutuistani narsistia, tai.. ehkä saatan epäillä..
eli siksi kyselin, millainen suhde on narsistiin, ja miten nopeasti huomasi, vai kestikö pitkään ennekuin huomasi "oudon käyttäytymisen".. jne..
*yksinäistä keittiö-psykologiaa mietiskelee* :D
Tunnen erään narsistin ja se on ex-puolisoni.
Näytti narsistisuutensa vasta muutaman vuoden kuluttua yhdessä olosta... kun oli lapsikin tulossa. Sitä ennen ihana ja `täydellinen ´. Kuvailemasi kuulostaa niin tutulta.
Olen tavannut useammankin narsistin, niin kuin jokainen. Tosin monet olen tunnistanut vasta vuosia jälkeenpäin ilmiöön tutustuttuani. Useimmat tunnistamani narsistit ovat olleet harmittomia ja yleensä tavallisia - minulle. Elämäntilanteemme kun eivät ole ristenneet liian syvästi.
Narsistin tunnistaakseen on ehkä sellaisen kiusaamaksi/ alistamaksi jouduttava. Ainakin se auttaa asiaa.
Mielenkiintoinen, samalla kipeä puoli narsistisessa suhteessa on ´narsistin´ toimiminen peilinä ´uhrilleen´.
Narsistin tunnemaailmassa on paljon aggressiivisuutta(vihaa, katkeruutta, kateutta, kaunaa, omituista melankoliaa). Vaikka nämä tunteet ovat paljolti peiteltyjä, luulen että ne on aina tunnistettavissa jos elää tällaisessa pari- tai työ- ymv. suhteessa.
Olen joutunut kärsimään ´narsistin´ vallankäytöstä, ilkeydestä, tempuista ja huomaan kuinka hillitöntä vihaa se minussa nostaa. Nousee halu kostaa, mutta tämä oma vihani saa minut voimaan todella pahoin, enkä pääse siitä eroon ennenkuin annan asian olla luopumalla kaikesta halusta vahingoittaa.
Elän sellaista vaihetta (työsuhteessa, jonka pyrin emotionaalisesti "kuolettamaan")että hyvää oloni seuraa uusi halu kostaa (olen laatinut mm. nimettömiä kirjeitä, joita en kuitenkaan ole lähettänyt). Hetken makealta tuntuvasta kostonhalusta seuraa elämääni haittaava pahaolo, joka pakottaa tuskallisesti luopuminen kostosta, jolloin saavutan hyvän olon. Ongelmani on siinä, että haluan kyllä rauhallisen tyynen olon, mutta minun on vaikea luopua vihastani.
Tarkastellessani kiusaajaani huomaan ettei hänen vihansa, kateutensa, kaunansa ole sen kummempaa kuin omanikaan. Lapsellisuutemme ja päässä kummittelevat vainoharhamme on myös samanlaista. Määrissä voi olla eroja. Juuri tämä ikävältä tuntuva havainto auttaa minua pääsemään vihastani (joskin sen raivoisuutta osoittaa, että vapautuminen on aina tilapäistä). Joudun kohtaamaan oman keskenkasvuisuuteni ja ihmisenä kypsymisen vaikeuden. Tietyllä tavalla "sattumalta paikalla olevalla" narsistilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Miksi narsistia on niin vaikea tunnistaa? Siksi että he ovat niin tavallisia. He ovat kateellisia, lapsellisia, ilkeitä, valehtelevia jne. niin kuin kaikki muutkin, tosin rankasti paljon enemmän. He myös peittävät tämän persoonallisuutensa kohtalokkaan keskeneräisyyden niin kuin me muutkin, mutta tässäkin he ovat enemmän. He tekevät sen paremmin ja perusteellisemmin.
t. Pete
"Mene ystäviesi luokse. Mene. Katso mihin se johtaa. Naurunalaisuuteen. Minä olen heille sitä mitä olin alun perin sinulle. He uskovat sen minkä he näkevät ja he näkevät minut, ja he näkevät myös sen sekavan ihmisen joksi sinä olet tullut. Mitä enemmän pyydät ymmärrystä, sitä enemmän he vakuuttuvat siitä että olet hullu, sitä eristyneemmäksi koet itsesi..."
ote linkistä, ja täytyy myöntää että sattuu niin s********i, kun tajuan olleeni, mikä olin. Marionettinukke :(