(tulossa tämän viikon Etelä-Uusimaahan, oli niin vavahduttavan hieno, että oli pakko laittaa tämä juttu tänne vihjeeksi teille kaikille!)
Saknad.doc
Neljän nuoren runoteos tuo Boyen uudella tavalla pinnalle
Saknad sävähdyttää aistikkaalla otteella
(Karjaa) –Jatkamme tavallaan viime vuodesta, jolloin rakensimme Edith Södergranin Jag, min egen fång –nimisen työn. Itseni vanki kertoi paljon ihmisen kasvusta, muuttumisesta ja ympäröivän maailman kohtaamisesta. Itsensä etsimisen sijasta käsittelemme nyt ihmisten kohtaamista ja luovuutta. Aivan samoin kuin kirjallisessa teoksessa, voi kohtaamisen käsittää sekä abstraktina teemana ja myös konkreettisena yleisön etsintänä. Visuaalisesti edellinen esityksemme oli pienen pieni ympyrä, mutta nyt halusimme luoda runojen ympärille kietoutuvaan tilaan vaikuttavan tuntuista avaruutta.
-Toinen tämän kautta pohtimamme teema on naisellinen luovuus, seksuaalisuus ja hedelmällisyys taidetta tekevänä prosessina. Haluamme tuoda esille näitä sanoja elämän ja luovuuden kehityksestä, sitä, millaisia kohtaamisia niihin kuuluu ja miten ihminen niistä muuttuu, Karin Boyen runoihin perustuvan, etsiväksi rakkaustarinaksi esittäytyvän runoteos Saknadin Sofia Aminoff (lukija) ja Stella Sandström (tanssi) pohtivat. Yhdessä kertoja Karoliina Sandströmin sekä teoksen sävellyksestä ja säestyksestä vastaavan Henrik Öhmanin kanssa nuoret ovat luoneet pysähdyttävän näytelmän, joka loistaa ainutlaatuista henkeä.
Tunteita ja kehon värinää
Harvoin kukaan näyttelijä viestii yhtä herkästi ihmiskehon kieltä kuin Saknadin kuohuvan elämän ympärillä liikkuvista tunnelmista saa kokea. Tiivis näyttelijänelikko on luonut kunnioitettavan aistikasta ammattiteatteria, johon katsoja voi vahvasti eläytyä. Tyhjästä luotu Saknad on täynnä repivää surua, ahdinkoa ja kaipuuta, tulvien yhtälailla tuntuvaa iloa ja rakkautta.
Öhman tekee osansa hautajaismarssin kaltaisella pysähtyneellä kosketuksella. Kasvava, kaunis ja aivan kuin hahmojen omasta sydämestä laulettu musiikki jakaa ja yhdistää teokset hienoksi ilmestykseksi. Saknadin tunnelma tuo mieleen kesäniityt ja hiljenneet tanssilavat purkautuvien tunteiden palolla. Koko työssä näkyy sävähdyttävä omistautumisen henki ja nuoret kertovatkin panostaneensa kovasti projektiinsa. Vaativuutta lisää sekin, että näytökset pidetään toisistaan täysin eroavissa Kirjapainoteatterin ja Snåresalin tunnelmissa.
-Runot valitsimme Boyen vuonna 1939 kirjoittamasta runokokoelmasta För trädets skull, koska huomasimme niissä taianomaista yhtenäisyyttä. Itse esitys syntyi parissa kuukaudessa, mutta sitä ennen kirjoitimme ja keskustelimme löytämistämme teemoista pitkän aikaa. Niistä syntyi ajatus poissaolevasta läsnäolon ja läheisen kaukaisuuden tunteista, joista teimme eräänlaisen iskulauseemme.
-Lopulta esittämämme yksitoista kirjoitusta eivät silti itsessään kerro konkreettisia tarinoita, mutta peräkkäin luettuna ne kehittyvät luontevasti kietoutuvaksi kokonaisuudeksi. Tavallaan Saknad kehkeytyy sekä eeppisestä että visuaalisesta ilmaisusta niin, että se voisi toimia jopa radionäytelmänä. Boyen runot ovat kuin seikkailu, jonka lukija ottaa avoimesti itseensä, kun sanat saavat ihmiset katsomaan sydämiin.
-Boye oli aikanaan kenties kuuluisin modernistisista ruotsinkielisistä naisrunoilijoista, jonka tulkitseminen olisi voinut tuntua liian kliseiseltä ja puhutulta aiheelta, joten ajatustemme toteuttaminen vaati senkin takia paljon uskallusta. Boyen runot on kyllä aina ymmärretty hienoiksi, mutta miten, sitä ei kukaan ole oikein osannut sanoa. Esityksemme on siksi näille runoille kuin uudelleen syntymistä, nousua takaisin keskustelujen aiheiksi aivan uudelta pohjalta, Aminoff selittää. Pelkän näytelmän sijasta Saknad on hyvin laaja-alainen teos, minkä hiomisessa jokainen tekijä on päässyt irroittelemaan.
-Erityisesti esityksen musiikinteon prosessi on ollut meille todella hauskaa. Henric seurasi meitä aluksi todella tarkasti ja rakensi oman työnsä meistä inspiroituen, mikä puolestaan innosti muita ryhmässämme yhä enemmän. Omanlaista mielenkiintoa toi se, että onnistuimme luomaan runojen hahmoista toisistaan eroavia. Kertoja on luonteeltaan hyvin kova ja lukijan hahmo on hyvin pehmeä, kun taas tanssivan muusan rooli on äärimmäisen tunteellinen.
-Työmme ei ole puhdasta teatteria, eikä vain runojen lausuntaa, sillä aineksina on yhtälailla musiikkia, laulua, tanssia kuin myös kuvataidetta. Ehkä sitä voisi sanoa visuaaliseksi teatteriksi tai kutsua vain runojen dramatisoinniksi, mutta toisaalta musiikilla ja tanssilla on esityksessämme niin tärkeä osa, ettei moinen antaisi kokonaisuuden mukaista arvoa, nuoret kuvaavat. Kysymykseen mitä tämän jälkeen heillä on jo vastaus.
-Voi tottakai meiltä tulee vielä lisää runotöitä, sillä mieltä kiehtovia, pohtimiimme teemoihimme sopivia runoilijoita on paljon, Aminoff innostuu.
A.K.
Karin Boyen runoja ruotsiksi tulkitseva Saknad esitetään viimeisen kerran 14.6. Kirjapainoteatterissa Karjaalla kello 19.00 ja liput 5 euroa! Menkää kaikki katsomaan, mahtava!
Olet parasta mitä minulla on, mikään ei tee niin kipeää kuin sinä. -Karin Boye
Saknad.doc
Neljän nuoren runoteos tuo Boyen uudella tavalla pinnalle
Saknad sävähdyttää aistikkaalla otteella
(Karjaa) –Jatkamme tavallaan viime vuodesta, jolloin rakensimme Edith Södergranin Jag, min egen fång –nimisen työn. Itseni vanki kertoi paljon ihmisen kasvusta, muuttumisesta ja ympäröivän maailman kohtaamisesta. Itsensä etsimisen sijasta käsittelemme nyt ihmisten kohtaamista ja luovuutta. Aivan samoin kuin kirjallisessa teoksessa, voi kohtaamisen käsittää sekä abstraktina teemana ja myös konkreettisena yleisön etsintänä. Visuaalisesti edellinen esityksemme oli pienen pieni ympyrä, mutta nyt halusimme luoda runojen ympärille kietoutuvaan tilaan vaikuttavan tuntuista avaruutta.
-Toinen tämän kautta pohtimamme teema on naisellinen luovuus, seksuaalisuus ja hedelmällisyys taidetta tekevänä prosessina. Haluamme tuoda esille näitä sanoja elämän ja luovuuden kehityksestä, sitä, millaisia kohtaamisia niihin kuuluu ja miten ihminen niistä muuttuu, Karin Boyen runoihin perustuvan, etsiväksi rakkaustarinaksi esittäytyvän runoteos Saknadin Sofia Aminoff (lukija) ja Stella Sandström (tanssi) pohtivat. Yhdessä kertoja Karoliina Sandströmin sekä teoksen sävellyksestä ja säestyksestä vastaavan Henrik Öhmanin kanssa nuoret ovat luoneet pysähdyttävän näytelmän, joka loistaa ainutlaatuista henkeä.
Tunteita ja kehon värinää
Harvoin kukaan näyttelijä viestii yhtä herkästi ihmiskehon kieltä kuin Saknadin kuohuvan elämän ympärillä liikkuvista tunnelmista saa kokea. Tiivis näyttelijänelikko on luonut kunnioitettavan aistikasta ammattiteatteria, johon katsoja voi vahvasti eläytyä. Tyhjästä luotu Saknad on täynnä repivää surua, ahdinkoa ja kaipuuta, tulvien yhtälailla tuntuvaa iloa ja rakkautta.
Öhman tekee osansa hautajaismarssin kaltaisella pysähtyneellä kosketuksella. Kasvava, kaunis ja aivan kuin hahmojen omasta sydämestä laulettu musiikki jakaa ja yhdistää teokset hienoksi ilmestykseksi. Saknadin tunnelma tuo mieleen kesäniityt ja hiljenneet tanssilavat purkautuvien tunteiden palolla. Koko työssä näkyy sävähdyttävä omistautumisen henki ja nuoret kertovatkin panostaneensa kovasti projektiinsa. Vaativuutta lisää sekin, että näytökset pidetään toisistaan täysin eroavissa Kirjapainoteatterin ja Snåresalin tunnelmissa.
-Runot valitsimme Boyen vuonna 1939 kirjoittamasta runokokoelmasta För trädets skull, koska huomasimme niissä taianomaista yhtenäisyyttä. Itse esitys syntyi parissa kuukaudessa, mutta sitä ennen kirjoitimme ja keskustelimme löytämistämme teemoista pitkän aikaa. Niistä syntyi ajatus poissaolevasta läsnäolon ja läheisen kaukaisuuden tunteista, joista teimme eräänlaisen iskulauseemme.
-Lopulta esittämämme yksitoista kirjoitusta eivät silti itsessään kerro konkreettisia tarinoita, mutta peräkkäin luettuna ne kehittyvät luontevasti kietoutuvaksi kokonaisuudeksi. Tavallaan Saknad kehkeytyy sekä eeppisestä että visuaalisesta ilmaisusta niin, että se voisi toimia jopa radionäytelmänä. Boyen runot ovat kuin seikkailu, jonka lukija ottaa avoimesti itseensä, kun sanat saavat ihmiset katsomaan sydämiin.
-Boye oli aikanaan kenties kuuluisin modernistisista ruotsinkielisistä naisrunoilijoista, jonka tulkitseminen olisi voinut tuntua liian kliseiseltä ja puhutulta aiheelta, joten ajatustemme toteuttaminen vaati senkin takia paljon uskallusta. Boyen runot on kyllä aina ymmärretty hienoiksi, mutta miten, sitä ei kukaan ole oikein osannut sanoa. Esityksemme on siksi näille runoille kuin uudelleen syntymistä, nousua takaisin keskustelujen aiheiksi aivan uudelta pohjalta, Aminoff selittää. Pelkän näytelmän sijasta Saknad on hyvin laaja-alainen teos, minkä hiomisessa jokainen tekijä on päässyt irroittelemaan.
-Erityisesti esityksen musiikinteon prosessi on ollut meille todella hauskaa. Henric seurasi meitä aluksi todella tarkasti ja rakensi oman työnsä meistä inspiroituen, mikä puolestaan innosti muita ryhmässämme yhä enemmän. Omanlaista mielenkiintoa toi se, että onnistuimme luomaan runojen hahmoista toisistaan eroavia. Kertoja on luonteeltaan hyvin kova ja lukijan hahmo on hyvin pehmeä, kun taas tanssivan muusan rooli on äärimmäisen tunteellinen.
-Työmme ei ole puhdasta teatteria, eikä vain runojen lausuntaa, sillä aineksina on yhtälailla musiikkia, laulua, tanssia kuin myös kuvataidetta. Ehkä sitä voisi sanoa visuaaliseksi teatteriksi tai kutsua vain runojen dramatisoinniksi, mutta toisaalta musiikilla ja tanssilla on esityksessämme niin tärkeä osa, ettei moinen antaisi kokonaisuuden mukaista arvoa, nuoret kuvaavat. Kysymykseen mitä tämän jälkeen heillä on jo vastaus.
-Voi tottakai meiltä tulee vielä lisää runotöitä, sillä mieltä kiehtovia, pohtimiimme teemoihimme sopivia runoilijoita on paljon, Aminoff innostuu.
A.K.
Karin Boyen runoja ruotsiksi tulkitseva Saknad esitetään viimeisen kerran 14.6. Kirjapainoteatterissa Karjaalla kello 19.00 ja liput 5 euroa! Menkää kaikki katsomaan, mahtava!
Olet parasta mitä minulla on, mikään ei tee niin kipeää kuin sinä. -Karin Boye
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.