Olen nuori sinkkunainen. Olen päässyt 3 kertaa elämässäni jonkun yli, joka kerta se on tuntunut pienenpieneltä elämänlopulta..Eihän niitä tapauksia ikinä koskaan saa, finito.
Normaalisti olen tasapainoinen ja osaan suunnata enrgiani uusiin mahdollisuuksiin. Ainoa vaan että tulee tällaisia ns. blues - hetkiä..Kuten nyt pikkulauantaina hieman Campari Mixx:iä nauttineena oudot fiilikset kiduttavat minua. Kuten: MIKSI "hän" on nyt jonkun kenen tahansa muun kanssa paitsi mun kanssani? Kuka saa hänen huomionsa ja ihailunsa? Ei tällasessa ole mitään ideaa ja ei nää vibat koskaan häiritse mua pitkään..Mutta ne hetkelliset pistokset, ai v***i!
Jokin ärsyke saattaa laukaista ne, joku tuoksu, ääni, näky.Ihan mikä tahansa jossa on ripaus muistelmaa.Typerä nainen oon..Pahinta olisi ajatus että joku noista "hän"-tyypeistä säälisi minua, sitä en kestäisi.Tai "vaistoaisi" mun mustis hetket ja telepaattisesti suuttuisi niistä, vaivaantuisi minulle..Onneksi pään sisältö ei kai oikeasti leviä ulkopuolelle.
Miksi mä tunnen tällaisia? Liittyykö näihin jotain häviämisen traumoja, että olin vajavainen noiden silmissä, kun en kelvannut? Koska eihän oikeatsi voi kaivata sellaisia, joilla ei koskaan ollut vahvoja vastatunteita ( nämä tapaukset)? Kaipuu iskee lähinnä sellaisiin joiden kanssa molemminpuolisesti on koettu todellista yhteyttä.
Vastatkaa, viisaat..:(
Normaalisti olen tasapainoinen ja osaan suunnata enrgiani uusiin mahdollisuuksiin. Ainoa vaan että tulee tällaisia ns. blues - hetkiä..Kuten nyt pikkulauantaina hieman Campari Mixx:iä nauttineena oudot fiilikset kiduttavat minua. Kuten: MIKSI "hän" on nyt jonkun kenen tahansa muun kanssa paitsi mun kanssani? Kuka saa hänen huomionsa ja ihailunsa? Ei tällasessa ole mitään ideaa ja ei nää vibat koskaan häiritse mua pitkään..Mutta ne hetkelliset pistokset, ai v***i!
Jokin ärsyke saattaa laukaista ne, joku tuoksu, ääni, näky.Ihan mikä tahansa jossa on ripaus muistelmaa.Typerä nainen oon..Pahinta olisi ajatus että joku noista "hän"-tyypeistä säälisi minua, sitä en kestäisi.Tai "vaistoaisi" mun mustis hetket ja telepaattisesti suuttuisi niistä, vaivaantuisi minulle..Onneksi pään sisältö ei kai oikeasti leviä ulkopuolelle.
Miksi mä tunnen tällaisia? Liittyykö näihin jotain häviämisen traumoja, että olin vajavainen noiden silmissä, kun en kelvannut? Koska eihän oikeatsi voi kaivata sellaisia, joilla ei koskaan ollut vahvoja vastatunteita ( nämä tapaukset)? Kaipuu iskee lähinnä sellaisiin joiden kanssa molemminpuolisesti on koettu todellista yhteyttä.
Vastatkaa, viisaat..:(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sulla on kuvailusi perusteella vaan surkea itsetunto. Siitä osaltaan ne eroamisetkin on varmaan johtunut. Älä elä muiden kautta! Ja nauti nykyhetkestä! Ketä kiinnostaa entiset?! Toiset asettuvat eron jälkeen exän alapuolelle, toiset yläpuolelle - niin se vaan on. Minä pidän exiä ainakin aivan luusereina, enkä niille ajatuksia uhraa. Tee samoin.
Onhan nuo pistokset normaaleja.. pitää vaan järjellä ajatella että jatkan tästä enkä jää muistoissani piehtaroimaan..
Et ole päässyt yli suhteista, tai sitten se on huono-itsetunto -kysymys..
Suurin syy on se, että jokainen meistä tahtoisi olla jollekin KORVAAMATON ja että olisi joku joka rakastaa vain yksin minua, eikä löydä ikinä toista yhtä hyvää.
Tarkoittaako tämä sitten huonoa itsentuntoa vai vaan pelkkää itsekkyyttä?
Onhan nuo tunteet inhimillisiä. Niihin ei vaan pidä lähteä mukaan, antaa vaan tulla ja mennä ja itse jatkaa elämäänsä.