miettehiä

On se vaan ihastuminen omituinen juttu. Onkohan sitä (muilla) eläimillä? =) Sitä vaan on miettinyt että on tullut ihastuttua lähes tuntemattomiin tyyppeihin vain jonkin yksittäisen asian vuoksi. Sekin tyttö muisti minua läksiäisissäni pikku lahjalla, tuo toinen heilautti keskustelun jälkeen kättään hyvästiksi. Jostain simppelistä asiasta on lähtenyt tunne että tuossa ihmisessä on jotain erikoista. Aina jostain huomioimisesta se on lähtenyt.

Sitten kun on joskus harvoin ollut mahdollisuus tutustua joihinkin ihmisiin paremmin esim. ystäväpiirin kautta ei ole tullutkaan sitä "jännitettä". Vaikka siihen olisi ollut kaikki edellytykset. Ja sitä olisi toivonut. Tyttö on ollut vapaa, mukava ja viehättävä ja arvot on olleet kohdallaan. Ei vaan kemiat natsaa. On se vaan niin vaikeeta. Tai no, mitäpä sitä surkuttelemaan. Pakkoko sitä aina on olla ihastunut. Elämän vaikeaksi tekee se.
2491
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Kemiat ei natsaa... Niinpä niin. Oi niin tuttua. Miksihän toisessa pitää olla "se jokin" että innostuu? Ei riitä että toinen on mukava, hauska ja miellyttävän näköinen, kun se jokin puuttuu niin se puuttuu. Ja mitä hittoa se kuuluisa "jokin" on? Kun miettii menneitä ihastuksia, niin kaikki ovat olleet hyvinkin erilaisia ihmisiä eli mikään ulkonäöllinen piirre se ei ole se "jokin". Vaikeetapa hyvinkin mutta ai niin hykerryttävää... =)

Äänestä

Nyt täytyy kyllä sanoa, että omat ihastumiseni johtuvat nimenomaan tuosta KEMIASTA. Elikkä kun ihastun, silloin on kyllä kemiat pelissä ja sen kyllä vaistoaa. Nimenomaan en voisi ihastua tyyppiin, jonka kanssa kemiat ei natsaa. Sen kyllä huomaa jo heti ensimmäisen keskustelun aikana, joskus ei tarvi kuin olla vaan lähellä..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


m/26 kirjoitti:

On se vaan ihastuminen omituinen juttu. Onkohan sitä (muilla) eläimillä? =) Sitä vaan on miettinyt että on tullut ihastuttua lähes tuntemattomiin tyyppeihin vain jonkin yksittäisen asian vuoksi. Sekin tyttö muisti minua läksiäisissäni pikku lahjalla, tuo toinen heilautti keskustelun jälkeen kättään hyvästiksi. Jostain simppelistä asiasta on lähtenyt tunne että tuossa ihmisessä on jotain erikoista. Aina jostain huomioimisesta se on lähtenyt.

Sitten kun on joskus harvoin ollut mahdollisuus tutustua joihinkin ihmisiin paremmin esim. ystäväpiirin kautta ei ole tullutkaan sitä "jännitettä". Vaikka siihen olisi ollut kaikki edellytykset. Ja sitä olisi toivonut. Tyttö on ollut vapaa, mukava ja viehättävä ja arvot on olleet kohdallaan. Ei vaan kemiat natsaa. On se vaan niin vaikeeta. Tai no, mitäpä sitä surkuttelemaan. Pakkoko sitä aina on olla ihastunut. Elämän vaikeaksi tekee se.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu