Plussasin tuossa alkuviikosta ja varmistuksen sain vielä labrasta verikokeella. Laskureiden mukaan jos katsellaan niin kahdeksas viikko alkoi tänään. Olo on vaan kovin hämmentynyt kun mulla ei ole yhtään minkäänlaisia oireita. Vatsaa nippailee vähän ja ehkä vähäsen tulee kuvottava olo jos on syömättä pitempään tai syö raskaammin illalla... itellä vaan sellainen epäuskoinen olo, että voinko raskaana ollakaan kun ei olo ole muuttunut miksikään :)
Kunhan nyt vähän tuntojani purin... :)
Kunhan nyt vähän tuntojani purin... :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
minäkin tein positiivisen testin alkuviikosta ja heti oli niin epäuskoinen olo siitä asiasta,että.. jouduin katsomaan testin viivaa monta kertaa ja pyytämään miehen katsomaan sitä. ei mullakaan ole pahemmin oireita ollut,oli vähän kuukautiskipujen tapaisia kipuja ja nyt välillä ällöttävä olo. koko ajan silti mietin,että onko siellä masussa mitään.on muutenkin niin outo ja uusi tilanne,että hämmentää kaikki, ei oikein tiedä miten päin olisi. toisaalta tahtoo kertoa kaikille, toisaalta tahtoo pitää omana tietonaan niin pikään, kun on pahin keskenmenon riski mennyt ohi..ehkä sitä kertoo asiasta vasta sitten kun masu alkaa näkyä. hirmuinen pesänrakennusvietti on,raskaus oli niin toivottu,että nyt sitä vaan ihmetellään tätä onnea ja toisaalta yrittää olla koko ajan miettimättä asiaa,koska odottavan aika on pitkä.
olisi kiva kun saisi ystäviä, joilla on sama tilanne, niin olisi joku,jolle purkaa juttujaan..
Ihan samanlaisissa fiiliksissä liikutaan :) On se vaan tämä hämmentävää touhua...
Tein viikko sitten testin ja plussaahan se näytti :). Olo on aivan epätodellinen. Sama juttu mulla, että en pysty uskomaan, että massussa kasvaa meidän lapsi. Kun ei tunnu ollenkaan erilauiselta, mitään oireita tai uusia tuntemuksia ei ole ollut. Hiukan vatsassa vain nipistänyt.
aika ristiriitaisia tuntemuksia on ollut, toisaalta iloitaan molemmat raskaudestani, mutta toisaalta mietin miten kaikki muut suhtautuvat siihen. En ole kenellekään uskaltanut vielä kertoa, vaikka mieli tekisikin hehkuttaa asiasta jokaiselle. Pelottaa kuitenkin muiden suhtautuminen asiaan. Mites te olette kertoneet perheelle ja ystäville?
minä kerron luultavasti vanhemmilleni parin kuukauden päästä,sitten kun on itse enemmän tottunut asiaan paremmin ja kun ei keskenmenon riski ole enää niin suuri.
en tiedä ystävistä,että milloin kertoa ja miten,kun kyllä he arvaavat,mikäli lopetan juomisen kuin seinään. minulla on siitä kinkkinen tilanne,että yksi ystäväni on yrittänyt lasta jo lähes vuoden tuloksetta ja nyt minulla tärppäsi kolmen kuukauden yrityksellä..vaikea kertoa toiselle raskaudesta,kun on tuollainen tilanne.
toisaalta olen vielä aika nuori (20v) ja monet ystäväni ovat vielä siinä vaiheessa,että eivät varmaan voi kuvitella,että tän ikäisinä lapsia ja siksi pitävät minua varmaan höperönä.
mutta meille lapsi on niin tervetullut,että ei minua kyllä haittaa kun juhliminen saa loppua.
vähän kyllä jänskää miten kaikki suhtautuu
Vanhemmilleni oltiin kerrottu jo aikaisemmin, että pillerit on jätetty pois, joten heille oli helppo kertoa. Äiti tosin sanoi huomanneensa jo edellisenä päivänä kun kävin... Miehen vanhemmat ei vielä tiedä, kerrotaan sitten kun kriittisistä ajoista on selvitty. Kavereille kerrotaan myös sitten turvallisella puolella.
Niin se on vaan että raskaudetkin ovat niin yksilöllisiä, jokainen äippä odottaa vähän erillälailla. Itsellänikin raskaudesta ei ollut tietoakaan kun vasta kolmannelle lähdettyäni. Niin, olihan se sellainen pien vahinko, ja kun ei niitä mitään oireitakaan ollut niin mistäpä oisin tiennyt että raskaana ollaan. Ja minulla kuten siskollanikin hänen ensimmäisen kohdalla kuukautisetkin jatkuivat ja jäivät pois sitten toisen kuun lopulla vasta.
Pahoinvointi ja rintojen turvotus arkuus saapui sitten tuolloin kolmannella... Että ole vaan huoleti, kyllä sinäkin ehdit niitä oireita vielä saada!:)
Samanlaiset on fiilikset vaikka viikkoja on jo 21 1 kasassa ja vauva potkii mahassa. "Oireita" ei ole ollut. Luulenpa, että sen tajuaa vasta, kun saa sen vauvan tuohon rinnalle:)
Onnea odotukselle!
Raskaus viikot 38 5,ja siltikään en uskoisi ellei massu olisi kasvanu jättimäiseksi...Raskaus menny hyvin onneksi.En vaan vieläkään tajua et hei...kohta laitokselle..;) .En jollain muotoa ole sisäistänyt asiaa...ja kohta vaavi on tässä...Aika menee siivillä!Onnea odotukseesi!
Kiitos kaikille jotka vastasivat :) Nyt sai pienen konkreettisen lisän tähän odotukseen kun postilaatikosta tipahti neuvolasta postia
Mä tein pari päivää sitten testin kun alko nänneistä tihkuun ihan vähän kirkasta nestettä. No kaks viivaa tuli enkä vieläkään usko todeksi. Syy miksi on niin epäilevä olo on se, että viimeisten menkkojen mukaan olisin jo 18 0. Menkkoja ei oo tullu huhtikuun lopun jälkeen, mutta laskin sen reilusta ylipainosta johtuvaksi ja hormonihäiriöksi, sillä lopetin pillerit ja kierto heitti häränpyllyä. Ja sitä paitsi tein testin kesäkuun alussa jolloin näytti negatiivista. Mitään raskausoireita ei ole ollut. Paino ei oo lisääntynyt, rintoja ei oo aristanu, pahoinvointia ei oo ollu. Siis ei muuta ku menkkojen puuttuminen. Nyt sitten paniikissa oottelen ens keskiviikon ensimmäistä neuvolakäyntiä ja tulevaa ensimmäistä ultraa. Jos se vaikka kertoisi, että millä viikolla oikeasti mennään. Vieläkään en meinaa uskoa todeksi. Järkeen ei mahdu että olisin jo neljä kuukautta ollut raskaana tietämättäni!