Olen tukalassa tilanteessa. Ihastuin kolme viikkoa sitten erääseen mieheen, joka asuu parinsadan kilometrin päässä minusta. Ja kaikenlisäksi olen vielä varattu nainen.
Aikaa on siis kulunut jo kolme viikkoa kohtaamisesta ja vieläkin tämä tyyppi kummittelee mielessäni! Eka ajatus aamulla on HÄN ja samalla tavalla nukkumaan käydessä. Yritäppä siinä sitten olla normaalisti oman ukon kanssa.. huhhuh!
Kysymys: Kuinka kauan ihastumisen tunne MIEHILLÄ kestää, jos ei edes näe ihastustaan ollenkaan??? Onko kolme viikkoa jo liikaa? Luulisi ihastuksen jo menevän ohi, mutta kun ei!!!
Aikaa on siis kulunut jo kolme viikkoa kohtaamisesta ja vieläkin tämä tyyppi kummittelee mielessäni! Eka ajatus aamulla on HÄN ja samalla tavalla nukkumaan käydessä. Yritäppä siinä sitten olla normaalisti oman ukon kanssa.. huhhuh!
Kysymys: Kuinka kauan ihastumisen tunne MIEHILLÄ kestää, jos ei edes näe ihastustaan ollenkaan??? Onko kolme viikkoa jo liikaa? Luulisi ihastuksen jo menevän ohi, mutta kun ei!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihastus kestää...
Pitkän aikaa elin sydän jäässä, mutta reilu kuukausi sitten asiat muuttui sekunneissa.
Tapasin naisen, joka sytytti sellaisen tunteidenpalon, jota en uskonut enää kokevani.
Juttelimme läpi yön ja seuraavalla viikolla matkustin maan toiseen päähän, vain viettääkseni muutaman päivän hänen seurassaan.
Nyt kun olemme kaukana toisistamme, tuska ja ikävä polttaa sydäntä, vaikka tiedän että hän ei tunne yhtä vahvasti minua kohtaan.
Ihastumista ei voi noinvain sammuttaa...
Voimia sulle T: Make
Tavattiin ja ihastuttiin. Ja todella, välimatkaa oli lähes 400km. Toinen seurusteli ja toinenkin lähes. Pidimme yhteyttä puhelimessa ja mailissa, ja molemmilla oli polttava halua viedä suhdetta eteenpäin. Asiat eivät kuitenkaan aika mene niin helposti kuten haaveilee, ja kävikin niin, että pupu tuli pöksyyn, monesta syystä. Yhteydenpito loppui, ihastus ja kiinnostus ei!
Olimme siis tavanneet vain kerran, mutta mielessä pyöri että mitä jos... jos vaikka joskus kohtaamme... Tapasimme uudelleen vajaan vuoden kuluttua. Päivääkään ei kummallakaan ollut kulunut ajattelematta ja muistelematta toista. Sillä samalla sekunnilla kun näimme, tiesimme että tämä on se kumppani, jonka kanssa haluan elää. Kapsahdimme toistemme syleilyyn, ja siinä se. Nyt elämme yhdessä, samalla paikkakunnalla ja elämä hymyilee! Olemme monesti muistelleet ja ihmetelleet sitä aikaa, kun vain haaveilimme toisistamme. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut rohkeutta sanoa itselleen ja toiselle ääneen, että sinä olet se oikea.
Me olemme sitä mieltä, että kyllä kohtalo kuljettaa yhteen, jos näin on. Mutta älä vielä muutaman viikon haaveiluun tuskastu. Me haaveilimme vuoden, ja hengissä selvittiin! Ja yhteen päädyttiin. :)