Aattelin viimein purkaa sydäntäni jonnekki hieman, jos se vähän vaikka helpottais. Eli siis olen kohtuullisen tyytyväinen henkilökohtaiseen elämääni muuten mutta kun astun koulun ovista sisään niin muutun aivan eri ihmiseksi. Minulla on vapaa aikana hyviä tavallisia ihmissuhteita mutta koulussa niitä ei synny millään, menen panikkiin ja jännitän älyttömästi taavallisia tilanteita luokkatovereiden kanssa, tämän vuoksi he ehkä pitävät minua tosi outona. En tiedä juurtaako tämä jännitys yläaste ajoilta, jolloin jouduin salaamaan kotonani tapahtuvia asioita ja peittelemään keksimällä hätävalheita. Tämän vuoksi sain usein halveksuntaa osakseni. Nyt opiskelustani ei tahdo tulla mitään, viimeinen vuosi pitäisi jaksaa ja normaali keskustelu aiheuttaa hengenahdistusta. Söin puoli vuotta masennuslääkkeenä citalopramia joka ei tuntunut tehoavan näihin paniikkeihin, lisäksi ruokalaan ja tupakkapaikalle meno yksin on ylittämättömän vaikeaa.. Kiva jos joku jaksoi lukea tai jos joltain löytyy kenties apua tai kokemuksia...
opiskelustako
niinuli
4379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaankin nykytilasi juontuu menneisyyden kokemuksista, kuten itse arvelit. Koulu kuin koulu, samat tunteet se helposti herättää ja samat toimintakaavatkin.
Mutta sä olet itse ne kaavat itsellesi muinoin tehtaillut, joten voisit kokeilla itse myös romuttaa ne ja muokata tilalle uudet.
Koulu on yleensä kilpailuareena tavalla tai toisella kaikille ja opiskeluun liittyy paljon odotuksia ja suorituspaineita, joita ei vapaa-ajalla ole olemassakaan.
Ihminen myös helposti kuvittelee tietävänsä mitä muut hänestä ajattelevat vaikka todellisuus on ihan toisenlainen.
Ja joka tapauksessa, kaikissa meissä on vikamme ja heikkoutemme, eikä kukaan ole täydellinen, joten miksi et sinäkin uskaltaisi pikkuhiljaa altistaa itseäsi muutokselle koulussakin ja olla vaan rohkeasti se kuka olet.
Niinhän ne muutkin yrittää tehdä - omista peloistaan huolimatta. : )
Inhimillisyydellä pääsee ihmisten lähelle. Sillä, että uskaltaa antaa itsestäänkin jotakin, uskaltaa olla utelias ja oma-aloitteinenkin, heittäytyä mukaan ja vähän kompuroidakin. Eli sillä, mitä sinäkin teet vapaa-ajalla kun olet tuttujen turvallisessa ja hyväksyvässä seurassa, juuri sillä samalla "taktiikalla" ne koulukaverisuhteetkin syntyy.
Rauhoittele itseäsi aina kun sua pelottaa, onhan sentään kyse vain koulusta eikä siellä kukaan uhkaa sun henkeäsi.
Saat huomata, että sun omat ennakkoluulosi ja kuvitelmasi ne pahimmat peikkosi ja hengensalpaajasi olivat eivätkä viattomat opiskelutoverisi. ; )
KIITOS vastauksesta.. Aivan oikeassa olet, tästä lähtien yritän muuttaa normaaleja toiminta tapojani eritilanteissa koulussa ja laitan itseni kokeilemaan ja uskaltamaan sosiaalisuutta myös koulussa, viimenen vuosi jäljellä ja ei mitään menetettävää..
Niin kuivalta kuin se kuulostaakin, niin "totuus on tekevä teidät vapaaksi". Silloin kun pystyn olemaan täysin avoin, mitään peittelemättä, mitään salaamatta, niin nauru pulppuaa ja on iloinen ilmapiiri. Elämässä on kömmähdyksiä ja kaikenlaista ikävää, mutta kun oppii kertomaan niistäkin vähän itseironiaakin käyttäen, niin vapautuu. Kaikki asiat on vain tavallisten ihmisten tavallisia asioita, vaikka luulemme olevamme ainoita, niin aina löytyy kohtalontovereita. Meidän vapautuminen voi auttaa muita vapautumaan.
on niinku vaivan piilottamista sun täytyy nollata tilanne elikkä alottaa uus elämä vanhat kaavat romukoppaan ja päivää kerrallaan siedättämällä eli totut uusiin ja itelles terveisiin kaavoihin