Olen seukannut alkoholistin miehen kanssa kolme vuotta ja vasta näinä viikkoina saanut tarpeeksi tietoa ja voimia jättää hänet tuntematta syyllisyyttä. Tein niin paljon kuin voin, kunnes tajusin, etten voi pakottaa häntä terapiaan, eikä hänen pitäisi sinne mennä minua miellyttämään
Minä en voi auttaa häntä jättämään viinaa, mutta voin tukea ja jutella kaverina. Minä olen ollut se syy päästä ryyppäämään ja se sai minut voimaan pahoin, yritin asiasta sanoa hänelle,mutta huomasin, ettei hän ehkä näe asiaa niinkuin minä. Minä aloin heijastaa hänen pahaa oloaan.
En enää saattanut uskoa, että juomatta oleminen viikkoa tai kuukautta tekisi hänet paremmaksi ja terveeksi, koska se on kuulemani mukaan pään sisäistä kamppailua joka päivä ja sitten aloin tulla katkeraksi ja oloni oli epätoivoinen
Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa minun jutuista... Tällä minä yritän eteen päin ja toivon, että teen edes sen palveluksen exälleni, että hän herää. Täällä olen saanut tietoa ja kiitos siitä kaikille -82
Minä en voi auttaa häntä jättämään viinaa, mutta voin tukea ja jutella kaverina. Minä olen ollut se syy päästä ryyppäämään ja se sai minut voimaan pahoin, yritin asiasta sanoa hänelle,mutta huomasin, ettei hän ehkä näe asiaa niinkuin minä. Minä aloin heijastaa hänen pahaa oloaan.
En enää saattanut uskoa, että juomatta oleminen viikkoa tai kuukautta tekisi hänet paremmaksi ja terveeksi, koska se on kuulemani mukaan pään sisäistä kamppailua joka päivä ja sitten aloin tulla katkeraksi ja oloni oli epätoivoinen
Toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa minun jutuista... Tällä minä yritän eteen päin ja toivon, että teen edes sen palveluksen exälleni, että hän herää. Täällä olen saanut tietoa ja kiitos siitä kaikille -82
Vastaukset 5
Vanhimmat
Harvinaisen fiksua päättelyä. Paitsi se nokkiin ottaminen. Miksi pitäisi ottaa... Ja saahan sitä ottaa jos on ottaakseen.
Mutta tuo asia... Luin jutun kahteen kertaan. Tekstin sisältö on balanssissa ja niin taidat olla sinäkin. Oikeita päätelmiä kokemukseni mukaan. Mietin elettyä elämääni. Minut on jätetty alkoholismini takia. Sittemmin vuosia sitten raitistuin - tuo kova erokokemuskin aukaisi silmiäni siihen suuntaan. Ja "ajauduin" suhteeseen jossa vastapuoli joi. Lähdin itse kävelemään. Siinä vaiheessa vasta ymmärsin mistä aiemmassa suhteessani oli kyse. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan sanovat.
Oli vaikeaa se jättäminen kun ei tiennyt miten voi ihminen rakkaudella kuitata kaiken, mutta se piti vaan niellä se sairaus käsitys ennenkuin huomasi...
Musta on tullut vissii jotenkin liian varovainen ja herkkä ihminen en tiedä, siks mä en haluu sanoo vahingossakaan mitään mistä mulle tulee paha mieli, kun mä oon aika ankara omasta mielestäni ollut exälleni sen sairaudesta. Se oli sotaa henkisesti ja fyysisesti, mutta vaan mulle...
Nyt mä löysin tosiaan balanssin miksi näin on hyvä.
Kyllä alkoholisti kuittaa kaiken rakkaudella, muutenhan pitäisi ruveta miettimään elämäntapaansa muutosta.
Olet vasta alkutaipaleella, jos vieläkin ajattelet, että juominen johtui sinusta, onko hän nyt raitistunut, kun et enää ole hänen vierellään.
Alkoholistilla on tapa syyllistää ja alistaa toista osapuolta, kun siinä onnistuu, jatkuu hoiva.
Et ole liian ankara, jos alkoholistille antaa vähän narua, hän käyttää sitä heti hyväksi.
Olet tehnyt hyvän päätöksen, vaikka rakkauttakin olisi vielä jäljellä, mutta ajattele tulevaisuutta hänen kanssaan perheellisenä, huh huh.
minäkin olen seurustellut alkoholistin kanssa seitsemän vuotta. jättänyt hänet senkin seitsemän kertaa jokaisena vuotena ja aina ottanut takaisin.
tällä hetkellä sinnittelen taas, etten haksahtais entiseen.
tuo tukeminen ja juttelu on minulla ainakin osoittautunut ihan vääräksi, koska silloin se suhde jatkuu kokoajan. parempi minulle olla menemättä katsomaan. olla soittelematta ja vastaamatta hänen puheluyrityksiinsä. onhan se tuskaa hänelle, mutta jos olen yhteydessä ainakin minun tapauksessa mies uskoo silloin saavansa minut takaisin ja kierre jatkuu.
itsesyytökset tulee lähinnä siitä kun tietää, että ottamalla hoiviinsa, toinen pystyisi heti lopettaan juomisen, toki ensin viikon sairastettuaan.
minun tapaukseni on niin paha, että hän juo useita viikkoja. syömättä. on hirveetä nähdä ja kuulla mihin kuntoon hän joutuu. olen jopa pikkulusikalla kaurapuuroa syöttänyt, että saan hänet kuntoon.
ja kuitenkin kohta taas on oltu samassa tilanteessa.
Kyllä se on tahdon taistelua. Mua on ainakin auttanut, että tiedän hänen olevan kamalan heikko ihminen ja hukassa, joten ajattelen koko ajan tekeväni hänelle vain hyvää kun pidän oman pääni ja puhun hänelle, kun olen oppinut näkemään paljon hänen sanojensa välistä.
Olen alkanut miettiä onko mulla ikinä ollut mitään käsissä vai olenko itse luonut koko suhteelle perustan, kun itse ei saa sitä romahtamaan mutta toiselle se on niin helppoa tai huomaamattoman vaivatonta joten olen "nätisti vienyt itseni pois"
Se juttelu hänen kanssaan on kieltämättä aika riskialtista. Sitä olen kuitenkin tehnyt kun hän käy kylässä ja se on ollut ihan hyvä, vaikkakin vaikeaa. En ole antanut ymmärtää missään vaiheessa että hän voi enää tulla takasin minun luo. En vastaa hänen puheluihin ja annan hänen hääräillä omalla elämällään mitä hän haluaa.
Olen ajatellut ettei oman moraalini pidä kadota vaikka hänellä katoaa... Jotenkin sen takia sitä mielummin kohtelee tätäkin ihmistä ihmisenä, eikä hirviönä... Ja antaa asian olla. Siten ei tarvitse olla niin vihainen. Eli kohtelee kuin sairasta mikä hän on