Sinun silmistäs näin
kaiken sen tuskan,
jota sisälläsi kannoit.
Näin sen kyyneleen,
jota peitellä koitit.
Näin kuinka lopussa olit
ja minä itkin sinun tuskaasi.
Olisin ottanut vastaan
kaiken sen puolestasi,
ettei sinun olisi tarvinut kärsiä.
Minua vasten
olisit voinut itkeä,
mutta et tahtonut näyttää
että maailmasi on romahtanut.
Et osannut olla ihminen tunteineen
vaan sitkeästi
yritit olla tuskaa vahvempi.
Sinä murruit silmieni edessä,
enkä osannut muuta kun itkeä.
Ymmärsin,
että en enään voi auttaa
olet päätöksesi tehnyt.
Sinä aamuna aurinko
paistoi kirkkaasti
aivan kuin tehden sinulle tietä.
Sinä lensit linnuksi taivaan
pudottaen samalla murheiden taakan
hennoilta siiviltäsi.
Nyt olet pieni taivaan lintu,
joka kauniilla laululla
nostattaa mieltäni
päivinä jolloin en jaksa elämää.
kaiken sen tuskan,
jota sisälläsi kannoit.
Näin sen kyyneleen,
jota peitellä koitit.
Näin kuinka lopussa olit
ja minä itkin sinun tuskaasi.
Olisin ottanut vastaan
kaiken sen puolestasi,
ettei sinun olisi tarvinut kärsiä.
Minua vasten
olisit voinut itkeä,
mutta et tahtonut näyttää
että maailmasi on romahtanut.
Et osannut olla ihminen tunteineen
vaan sitkeästi
yritit olla tuskaa vahvempi.
Sinä murruit silmieni edessä,
enkä osannut muuta kun itkeä.
Ymmärsin,
että en enään voi auttaa
olet päätöksesi tehnyt.
Sinä aamuna aurinko
paistoi kirkkaasti
aivan kuin tehden sinulle tietä.
Sinä lensit linnuksi taivaan
pudottaen samalla murheiden taakan
hennoilta siiviltäsi.
Nyt olet pieni taivaan lintu,
joka kauniilla laululla
nostattaa mieltäni
päivinä jolloin en jaksa elämää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
runo että luin sen useaan kertaan
Me ihmiset teemme usein sen virheen ettemme
uskalla avauta toisilemme, vaan kärsimme yksinäisyydesämme
Kiitos...niin se kyllä taitaa valitettavasti olla!