Olen surullinen kun en löydä takaisin mieheni luo.
Olemme olleet yli kaksikymmentä vuotta naimisissa emme riitele ja viihdytään toistemme seurassa,mutta,mutta emme harrasta seksiä yhtään emme suutele emmekä hyväile toisiamme.Se on minussa vika en vaan pysty siihen kuvottaa ajatuskin,on kun olisi oman veljensä kanssa.
Mistä apu tai onko kaikki myöhäistä.
En pysty koskemaan miestäni.Hölmö minä
Olemme olleet yli kaksikymmentä vuotta naimisissa emme riitele ja viihdytään toistemme seurassa,mutta,mutta emme harrasta seksiä yhtään emme suutele emmekä hyväile toisiamme.Se on minussa vika en vaan pysty siihen kuvottaa ajatuskin,on kun olisi oman veljensä kanssa.
Mistä apu tai onko kaikki myöhäistä.
En pysty koskemaan miestäni.Hölmö minä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen seurustellut kahden ihanan ihmisen kanssa, ensimmaisen kanssa 5 vuotta ja nyt taman toisen melkein 10, ja kummankin kanssa sama ongelma. Rakkautta ja hellyytta riittaa, mutta parissa vuodessa mina menetin kaiken kiinnostukseni seksiin heidan kanssaan. Koen sinansa olevani hyvinkin seksuaalinen luonne, ajattelen seksia valilla paljonkin ja kaipaan sita aivan hirveasti, mutta oman puolison kanssa se ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Kaikki muut elaman osa-alueet sujuvat taydellisesti, en voisi kuvitellakaan parempaa. Mitaan vasymys-/stressiongelmia ei ole, kyseessa ei siis ole mikaan "parisuhteen viilea kausi", rakastamme toisiamme intohimoisesti mutta minun puoleltani lahes platonisesti. Siksi en voi jattaa puolisoani enka haluaisikaan. Han karsii tilanteesta mutta kestaa. Onko KUKAAN talla palstalla haluttomuudesta karsinyt loytanyt tieta takaisin edes jonkin sortin intohimoon?
En osaa vastata voiko siitä haluttomuudesta parantua mutta meillä on miehen kanssa kivinen historia tällä saralla.
Mies on meillä se joka ei halua, minä haluaisin ja sanon teille suoraan että se olotila kun oma aviopuoliso ei suostu seksiin on todella kammottava. Meillä meni todella pitkään ilman seksiä,yli viisi vuotta. Sinä aikana ehdin ajatella toisia miehiä joka päivä, en kuitenkaan pettänyt koska en uskaltanut. Mieli teki ihan hirveästi pettää, ja seuraakin olisin monet kerrat saanut.
Lopulta tilanne räjähti käsiin kun kävi ilmi että mies käy tyydyttämässä itsensä kuitenkin netissä. Se aiheutti minulle myös ihan kauhean seksuaalisen kriisin, teki mieli koko ajan ja seksin ajattelemisesta tuli päiväohjelmani. Kaikki muu jäi.
Lopulta puoliväkisin mieheni suostui seksiin kanssani, hänellä ei kuitenkaan silloinkaan seissyt kunnolla mutta joka tapauksessa aloitimme toistemme hyväilemisen. Siitä sitten oli vähän helpompi mennä sänkyyn seuraava kerta ja sitten taas seuraava... Seksielämämme on vieläkin vaillinaista mutta se on kyllä parantunut.
Sanoisinkin teille että se on vaan uskallettava mennä sänkyyn vaikka ei haluttaisi ! On uskallettava kertoa toisella puoliskolle mitä haluaa, ja kysyttävä siltä toiselta mitä hän haluaa ! Jos tilanne on tosiaan niin lukossa että ei halua kosketella niin ei siinä enää mitkään poppakonstit tehoa.
Eli ottakaa hyvät naiset itseänne niskasta kiinni ja puoliksi pakottakaa itsenne seksiin. En suosittele sellaisen kriisin läpikäymistä kuin meillä oli, ero oli niin lähellä että ei lähempänä voi olla.
Ja toistan vielä että luultavasti puolisoillanne on todella kamala olo. Eikä se tarkoita sitä että he olisivat mitään seksihulluja, normaalilla ihmisellä on normaalit halut ja ne pitää saada tyydytettyä - muutoin koko elämä menee risaiseksi.
siä voi pakottaa toisen seksiin jos hän ilmoittaa että ei huvita? Pitkän aikaa seksiä ilman oleva mies mutta en ole mennyt "huoriin". En ole varma käykö vaimoni "vieraissa"
Ei pidä väkisin suostua seksiin jos ei halua. Itse suostuin vuosia vaikka en koskaan halunnut ja opin inhoamaan itseäni ja kumppania sen takia. Halusin kuitenkin muita ja harrastin "oman käden oikeutta", siis kyse oli siitä en en halunnut kumppaniani. Se tuntui niin vastenmieliseltä aina. Oli perustavanlaatuiset erot (mitä ei voinut korjata) asioissa mistä kukin tykkäsi ja ei tykännyt, se katkeroitti. Kommunkointiyhteys ei toiminut, meni aina riitelyksi. Emme vaan sopineet seksuaalisesti yhteen. Kaikki eivät yksinkertaisesti sovi ja toiset sopivat todella hyvin. Näin se vaan on. Nyt olemmekin eronneet mikä oli erittäin hyvä ratkaisu. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
voi pakottaa ja eikös lakikin vastikään muuttunut että raiskaus on rikos avioliitossakin. Että pahimmassa tapauksessa saa vielä syytteen.
Uskotko että mies on uskollinen sinulle, tuskin minä en ainakaan pärjäis ilman seksiä viikkoa pitempään. Onneksi vaimoni ei ole pihtari ja haluaa seksiä jopa useammin kuin minä
On näemmä aika yleinen ongelma.Mekin vietimme juuri 20 v.hääpäivää ja surukseni totean, että olemme kuin sisko ja sen veli.Tällainen henkinen taso ei ole omiaan seksuaaliselle kanssakäymiselle.Olemme yrittäneet käyttää terveellä tavalla mielikuvitusta ja vaihtelua, mutta aikaamyöten nekin menettivät tehonsa.Laulun sanoissa sanotaan, että "haluan sinua myös selvin päin" on kokeneen kirjoittama eli viiniä napattuamme alkoholin halukkuutta lisäävä vaikutus auttaa. En tietenkään kehoita aloittamaan viinan juontia.Hävettää myöntää, että ajanmyötä tapasin toisen, jonka kanssa seksi on ollut upeaa, jopa ennenkokematonta. En parhaalla tahdollakaan kuitenkaan suosittele sitä, koska morkkis on uskomaton ja jäljelle jää entistä tyhjempi ja onnettomampi olo.Salasuhteen alussa tosin huomasin kiinnostuneeni enemmän myös puolisostani, kumma kyllä. Kai sitä osasi katsoa häntä hieman eri kantilta. Mutta...sitten salasuhteen jatkuessa ja sen kiintymyksen kasvaessa romuttui loputkin vanhasta suhteesta.Miksi muuten on helpompi puhua mistä vain salarakkaan kanssa ennemmin kuin puolisonsa kanssa.Rakentava keskustelu auttaa.Elämän tilinpäätöstä tehtäessä ainoa jolla on merkitystä on rehellisyys ja selkärankaisuus. En tiedä mitä meille syötetään ruoan mukana, sen tiedän että media aivopesee meitä päivittäin tiedostamattamme.Sitten kysymys:Onko tämä ongelma vain pareilla, joilla oikeastaan on asiat liiankin hyvin ?
Kysyit, onko tama ongelma vain pareilla joilla menee liiankin hyvin. Voisin kuvitella etta kylla, silla jos seksi on niinkin olematonta kuin vaikka minulla, taytyy muiden osa-alueiden olla tosi hyvia etta sita kestaa. Ellei sitten halua vain kulisseja yllapitaa mutta minulla ainakaan ei ole siihen mitaan tarvetta.
Olen myos kehittanyt teorian jonka mukaan seksi sujuu parhaiten kun puolisoiden valilla on jonkin sortin jannite, mutta moista jannitetta ei ole helppoa yllapitaa jos puolisot ovat henkisesti niin laheiset etta tuntevat toisensa lapikotaisin ja elama sujuu helposti ja on jatkuvasti ihanaa - sangyn ulkopuolella siis. Siksikin pelkaan etta partnerin vaihto ei minua ainakaan auttaisi, kun en voisi elaa muun kuin taydellisen sukulaissielun kanssa.
Mutta olette varmaan muutkin huomanneet etta tosi usein on joko henkinen yhteys loistava mutta seksielamassa ongelmia tai seksielama loistavaa mutta muuten mattaa?
Toisaalta jos molemmat mattavat niin tulee varmasti ero, ja jos molemmat sujuvat niin ei ole syyta tanne kirjoitella...:-)
hei haloo
nyt on vissiin jotain vähän vinksahtanut. Miten ajattelisit, että teillä on "asiat liian hyvin" jos sinulla on pitkään ollut joku toinen, eikä teidän seksielämä liitossa toimi - eikä se 'kaikesta puhuminen'.
Aika outo ajatusrakennelma. Etkö koe nykyistä tilannetta repiväksi ja ratkaisua vaativaksi? osa elämästä toisen pettämistä! Ei asiat silloin ole hyvin.
Kummaa miten luullaan että ihmissuhteet toimii ja pysyy kasassa itsekseen. Kyllä sen oman kullan kanssa pitää puhua - kaikesta maan ja taivaan välillä, olla aktiivisesti hänestä kiinnostunut ja myös tuoda oma osansa parisuhteen evääksi, aina ja koko ajan.