Varmaan aika tuttu juttu,
yhdessä n.10vuotta. Naimissa ja kaksi pientä lasta. Toinen 3v, toinen 8kk.Vaimo ollut kotona jo yli 3 vuotta. Minä töissä. Iso asuntovelka. Keskiluokkaista meininkiä.Kaikki ok?
Mutta se seksi..sitä oli viimeksi taas luokkaan
juhannuksena (sentään tänä vuonna). Erittäin harvoin,ja silloikin homma ei oikeen millään suju
kun tuskin muistaa miten pitäisi toimia. Pimeässä äkkiä hoidettuna,ei oikeen edes kivaa.
Vaimo oli ennen bilehirmu,bailaaja ja kova mimmi.
Nyt 10kg ylipainoinen kotiäiti,tukka sekaisin, verkkareissa liikkuva,rinnat roikkuu. Lapset valvottaa,äidinmaitoa tirskuu,pyykit korjaamatta,
tiskikone täynnä jne arkiasiat täyttävät elämän.
Vaippavuori kasvaa, rahat menee perhejuttuihin.
Lapset nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa,
välillä samassa sängyssä.Eroottista?
Iltaisin ollaan ihan poikki,seksiä ei tod tee mieli. Itseasiassa mulla on libido hävinnyt ihan täysin. Joskus itse itseäni viihdytän,purkaan pois isompia mutta harvemmin.
Ja tätäkö pitäisi jaksaa sitten?
Seksiä ollaan viimeisen 3 vuoden aikana niin vähän että ihmettelen kuinka se raskaus onnistui
yhdessä n.10vuotta. Naimissa ja kaksi pientä lasta. Toinen 3v, toinen 8kk.Vaimo ollut kotona jo yli 3 vuotta. Minä töissä. Iso asuntovelka. Keskiluokkaista meininkiä.Kaikki ok?
Mutta se seksi..sitä oli viimeksi taas luokkaan
juhannuksena (sentään tänä vuonna). Erittäin harvoin,ja silloikin homma ei oikeen millään suju
kun tuskin muistaa miten pitäisi toimia. Pimeässä äkkiä hoidettuna,ei oikeen edes kivaa.
Vaimo oli ennen bilehirmu,bailaaja ja kova mimmi.
Nyt 10kg ylipainoinen kotiäiti,tukka sekaisin, verkkareissa liikkuva,rinnat roikkuu. Lapset valvottaa,äidinmaitoa tirskuu,pyykit korjaamatta,
tiskikone täynnä jne arkiasiat täyttävät elämän.
Vaippavuori kasvaa, rahat menee perhejuttuihin.
Lapset nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa,
välillä samassa sängyssä.Eroottista?
Iltaisin ollaan ihan poikki,seksiä ei tod tee mieli. Itseasiassa mulla on libido hävinnyt ihan täysin. Joskus itse itseäni viihdytän,purkaan pois isompia mutta harvemmin.
Ja tätäkö pitäisi jaksaa sitten?
Seksiä ollaan viimeisen 3 vuoden aikana niin vähän että ihmettelen kuinka se raskaus onnistui
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vuodet vierii, lapset kasvaa, tilanteet muuttuu...
Nyt lapset nukkuvat sinun sängyssäsi - 15 v. kuluttua olet huolissasi kenen sängyssä he nukkuvat.
Sitä odotellessa ei muu auta kuin ottaa "aikuisten viikonloppu" silloin tällöin - eli kun imetys on loppu niin sitten vaan vaikka kylpylään, parhaat vaatteet päälle, herkuttelemaan, lepäämään, rentoutumaan ja ehkä...
..saa mitä tilaa! Itse olen samaa ikäluokkaa ja tämä todellakin tuttua mutta kaverien suusta. Itse olen valinnut aivan erilaisen elämän...olen todellakin elänyt ja perheen aika tulee joskus jos edes tulee.
Voimia! Mutta muista kuitenkin että elämmme todennäköisesti vain kerran...ja edes sitä ei tiedä kuinka pitkään!
...vaan rakkaus. Toiselle voi ja pitääkin "olla hyvänä" ilman seksiäkin. Vaimosi on nyt antanut kaikkensa = uhrautunut lapsilleen ja siksikään ei jaksa välittää itsestään ja ulkoisesta olemuksestaan, mutta välitä sinä! Näytä, että sinä rakastat, vaikka toinen ei sitä olisi sinun mielestä ansainnutkaan. Rakasta sinä, anteliaasti, uhrautuvasti. Se on paras lahja lapsillesikin... rakastaa heidän äitiään!
Myöhemmin, kun vaimosikin pääsee jo hiukan irti lastenhoidosta, hän ei ole sinulle sitten vihainen ja katkera, kun et häntä "hoitanut" silloin, kun hän sitä eniten tarvitsi. Tällaisissa tilanteissa se arkinen rakkaus punnitaan. Auta vaimoasi, järkää hänelle vapaata kotoa, mutta ennen kaikkea rakasta... rakasta niin kuin et koskaan ennen... pyytettömästi. Tulet sitä samaa rakkautta (ja seksiäkin)saamaan vielä takaisinkin päin, kun nyt vain jaksat!
Voimia sinulle ja perheellesi!
Muista rakastaa =)
Olipa hitsin hienosti sanottu. Tätä jos osattaisiin ja toteutettaisiin niin paljolta murheelta vältyttäisiin. Yksinkertaista, kaunista ja ennenkaikkea viisasta.
Kuntele nyt mitä viisaat sanovat.
Mieti miten pienillä asioilla ja teoilla voisit vaimosi arkea helpottaa, kun autat häntä voimaan hyvin, niin sinun pitäisi saada jotain myös itsellesi. Seksiin uutta vipinää, kun vaimo saa levätä ja sinä saat levätä ja sit vaikka jotain leikkiä kehiin.
Älä luovuta mut mieti ja tee jotain. Järjestä siivousapua, lastenhoitoapua jne. Arkeen vaihtelua pienillä jutuilla. Vaimoa kannusta tekemään jotain kivaa, vaik kampaajalle tai jotain..
Jotain tollaista itse olisin halunnut et paremmin olisin jaksanut.
kun tuossa se kerrottiinkin. Agape-rakkaus, pyyteetön tekojen rakkaus kantaa sillon kun kaikki muu pettää. Kyse ei ole silloin tunteista vaan tahdosta.
Sitähän vihkivalassakin kysytään TAHDOTKO rakastaa puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä. Itsellä ei kokemusta, mutta vanhempieni 26 v avioliiton aikana olen ehtinyt tuon havaita todeksi.
Alkuperäiselle kirjoittajalle tsemppiä ongelman ratkaisuun!
Saahan näitä mielipiteitä varmaan jakaa,vaikka itse en avioon ole vielä mennytkään.Nuori kun vielä olen.
Mutta,eihän tuota perhettä varmaan turhan takia rakenneta?Ja eikait seksi voi olla ainut avion kaataja,onhan tuo ymmärrettävää kun on vielä pienet lapset.Jos nyt kahteen jätätte tältä erään,niin varmasti kun tuo pahin vaippakausi on ohi ja lapset kypsenevät niin aikaa riittää teillekkin?
Ja eiköhän se maltti ja aika tuo sitten libidoakin takaisin jos pikkuhiljaa alatte kehittämään omaa suhdettanne,kunhan tuo lapsitilanne "helpottaa".
Ja eikai tuo asuntolaina ole perheesi vika,saati seksin vähentäjä kun mainitsit?Taitaa vain stressi ja ei-niin-hohdokas elämä tällä hetkellä painaa.Kutakin aikansa.
Tämä onkin sit laajempaa miettimistä vaativa juttu...Kun on niin paljon asioita elämäs joiden haluis olevan o.k. Ja niinku tiedät eri osaalueet ei ookaan ain tasapainos.Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta tähänkään asiaan.Joutuu tekee itsensä kans paljon,paljon työtä niin kyl ne asiat sit yleensä johonki suuntaan muokkautuu.Ja sitten vielä sekin et pitäis olla kärsivällisyyttä odottamiseenkin,ja se vasta vaikeeta onkin.Kylhän seksi tietty on joskus ja yleensä aika tärkee juttu...mut mieti ja kuuntele itsees.
Juu näinhän se on että elämässä on erilaisia vaiheita ja eikä seksi/erotiikka ole aina niin vahvana mukana. Muutos vaan joskus on melkoinen kun tilalle tulee ne vaippavuoret, huolet veloista ja muut "vakavat asiat".
Mutta varmaan tosi yleistä että ihmisten tilanteet muuttuu ja seksuaalisuus,libido myös.
En sitä sanokkaan että nyt pitäis irstailla vaan ehkä nyt on aika muuhun, perhejuttuihin.
Niin eipä nyt kuitenkaan irstailusta varmaankaan oo kysymys vaan ihan luonnollisista ihmisten välisistä kanssa kaymisistä.Niitä "vakavia asioita" tässä elämasä väistämättä tulee eteen.Ei ollu kyl tarkotus mitenkää syyllistää tai jotain. Olet rohkea kun uskallat nähdä asiat totuuden mukaisina ,etkä ummista niiltä silmiäsi.Niinkin voi toimia.
Näin naisena ja tuollaisen vaiheen jo kokeneena voin vain todeta, että kyllä se muuttuu. Nyt nuorimmainen on jo rippikouluiässä, velat kirpeä muisto vain ja tuntuu siltä että naisena olen parhaimmillani 40-kymppisenä. Ei kiristä, ei purista ja mies on ihanin otus maan päällä ja seksi todella kiinnostavaa ja mukavaa. Voimia ja kykyä katsoa elämää vähän isommin ja muutaman vuoden päähän!
Alkuperäinen tekstisi olisin voinut kirjoittaa itse, eli elämäntilanne jne lähes täysin sama...
Muutama kommentti kuitenkin, tietenkin on erilaisia vaiheita, eikä seksi joka vaiheessa voi olla, eikä ole se tärkein asia.
Kuitenkin minusta tuntuu että suuri osa vastaajista ovat naisia (tai lapsettomia miehiä). Eli kyllä minä uskoisin ymmärtäväni "aviomies36v" aika hyvin. Varmaan asiat muuttuvat, ja kyllä minä uskoisin että useimmat miehet auttavat vaimojaan, ovat jakaamassa vastuuta perheestä ja kodista, kehuvat vaimojaan ja kaikkea muuta. MUTTA omalla kohdallani tätä poikkeustilaa on kestänyt nyt n. 4 vuotta. Se on pitkä aika.
Ensimmäisten vuosien aikana jaksaa yrittää, tsempata, vietellä väsynyttä vaimoa, tytyy siihen ettei aina voi onnistua. JOssain vaiheessa kuitenkin torjunnat ja sääliseksi alkaa syödä miestä. Silloin lakkaa haluamasta, ja siinä samassa menee helposti myös kunnioitus toista kohtaan. Sitten kumpikaan ei jaksa edes yrittää, ja seksittömyydestä tulee rutiini, osa arkea.
Meillä mennään nykyään alle kymmenellä yhdynnällä vuodessa, ja ne ovat useimmiten huonoja. Itse ainakin kaipaan "onnistumisia", myönteisiä kokemuksia jotka antaisivat toivoa paremmasta.
Tästä tuli varmaan vähän sekava kirjoitus, on senverran arka aihe minulle ainakin. Mutta pointtini kai on että tietenkin pikkulapsi/vauvavaihe muuttaa asioita elämässä ja parisuhteessa, mutta silti vastuu parisuhteesta on molemilla vanhemmilla. Ja jos joku väittää että esim. alle 10 yhdyntää vuodessa on täysin normaalia pikkulapsiperheissä, niin olen eri mieltä. Ei näin tapahdu jos kysymyksessä on kaksi ihmistä jotka rakastavat, arvostavat, kunnioitavat ja haluavat toisiaan.
Ja itsekin olen ollut vastaavassa elämäntilanteessa. Silloin kuvittelin, että tämä on ohimenevä vaihe. Kunhan lapset kasvaa isommaksi, ja teemme töitä suhteen eteen enemmän, niin meidän parisuhdekin siitä sitten paranee ja meillä on joskus taas kunnollinen seksielämäkin ja kaikkee....
Eipä parantunut, meni vain huonommaksi. Ja minä tosiaankin tein vähintäänkin oman osuuteni kaikesta kodin pyörittämisestä, ja yritin piristää parisuhdetta vaikka miten. Ja vaikka sun mitä on yritetty yhdessä tehdä parisuhteen parantamiseksi; ja monta kertaa oltiin kuitenkin eron partaalla.
Nyt on lapset jo pitkällä alakouluiässä, ja meidän parisuhde ei voisi paljon huonommassa jamassa olla, seksistä ei enää viitsi paljon puhuakaan. Ehkä meitä ei vain ollut tarkoitettu elämään loppuikäämme yhdessä.
Mutta, totta kai jotakin me tehtiin toisillemme väärin. Varmaan minä tein, mutta niin teki vaimonikin. Mutta mitä kaikkea se oli? En osaa tarkkaan kertoa, se oli varmaan niin monen asian summa. Mutta pieleen meni kuitenkin.
Omien kokemusteni perusteella en siis voi antaa paljoa toivoa siitä, että myöhemmin asiat paranisivat. Voihan se olla, että joillekin käy näinkin.
Toisaalta tiedän pariskuntia, joilla on tiettävästi aivan hyvin toimiva parisuhde ja kuulemma loistava seksielämä siitä huolimatta että talo on täynnä kitiseviä vauvoja ja vaippavuoria. Ehkäpä noilla pariskunnilla jatkossakin parisuhde toimii hyvin? Ehkäpä he vain sopivat hyvin yhteen, ja se että suhde toimii noina "rankkoinakin" aikoina hyvin, on vain osoitus siitä yhteensopivuudesta? Heille hyvä parisuhde antaa voimia, ja auttaa kestämään elämän suuria haasteita.
Huono parisuhde vain tuntuu syövän voimia, voimien antamisen sijaan - se tekee haasteellisen elämän vain vielä haasteellisemmaksi. Onko siinä loppujen lopuksi järkeä, jos parisuhde on koko ajan jotain mitä pitää vain "hoitaa" ja ikuisesti vain pitää "tehdä töitä parisuhteen eteen"?
eipä sitä seksiä saa aina vaikka ei olisi edes lapsia. Ollaan oltu 3vuotta yhdessä. lapsia ei ole ja viimeksi ollaan rakasteltu kaksi vuotta sitten. Tuskin enää edes tiedän mitä se on... Minä haluaisin mutta mies ei. Tuntuu että menee vuodet hukkaan, mutta kun toista kuiteskin rakastaa niin ei haluaisi "pelkän" seksin puutteen takia kaikkea hylätä. Itsetuntoa se kuitenkin syö ja välillä on niin kireänä. Jospa joku osaisi fiksun neuvon antaa....