Olen kuullut monien ennen 1980 vuoden lakimuutosta kotimaasta adoptoineiden muuttaneen adoption vastaamaan uutta adoptiolakia. Omat adoptiolapseni ovat jo aikuistuneet ja nyt oman terveyden heikentyessä ovat perintöasiatkin mietityttäneet. Lapsethan perivät meidät vanhempansa joka tapauksessa. Miksi tuo adoptio pitäisi muuttaa uutta lakia vastaavaksi? Vaikuttaako se jotenkin perintöveron suuruuteen? Tällä hetkellähän lapsemme ovat perijiä sekä meille että alkuperäisille vanhemmilleen. Voiko sieltä puolelta tulla jotain ikävyyksiä? VOiko esimerkiksi ensivanhempien velat periytyä lapsilleni? Jos adoptio muutetaan uuden lain mukaiseksi, niin kenen se pitäisi pistää vireille? Voivatko lapset tehdä sen meidän suostumuksella, jos haluavat? Paljon tuli nyt kysymyksiä, mutta se sallittakoon. Terv. kaikille adoptiovanhemmille. T:Mummi
Adoptiolaki ihmetyksenä
Adoptioäiti
54626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisi väärin jos lasten esivanhempien velat tulisivat heille. Mielestäni adoptio lasten tulee periä samalla tavalla kuin omien lasten (verisukuilaisten)
Adoptio lapsille samat oikeudet kuin biologisille lapsille. Olen sitä mieltä.
Lapsen ei tarvitse ottaa perintöä vastaan, jos pesä on velkainen. Eli, jos ei ota perinnöstä mitään, ei joudu maksamaan velkoja. Mutta, jos ottaa perinnöstä vastaan jotakin joutuu maksamaan myös velat. Asian voi itse päättää mitä tekee. Silloin, jos velat on suuret ja varat pienet ei taloudellisesti kannata periä. Mutta, jos varat ovat velkoja suuremmat voi kannattaa ottaa perintö vastaan. Tämä koskee kaikkia perintöjä!
Siskoni on adoptioäiti ja he uudistivat adoptionsa uutta lakia vastaavaksi vasta viime vuonna! En osaa ulkoa lakipykäliä, mutta laitan tähän muutamia asioita, jotka kannattanee miettiä ja tarkastaa.
Vanhassa adoptiolaissa (ennen vuotta 1980) lapsi tosiaan perii sekä biologiset vanhemmat ja adoptiovanhemmat. Velkoja ei tarvitse ottaa vastaan kuten tuossa jo toinen edellä mainitsi eli sitä ei tarvitse pelätä.
Ongelmia on kuitenkin kolme. Ensinnäkin adoptiolapsi on biovanhemmille perillinen joten adoptiolapseen otetaan yhteyttä, jos biovanhempi kuolee. Tätä yhteydenottoa lapsi ei voi itse valita, vaan lain mukaan kaikille perillisille tehdään pesänjako tiettäväksi. Toisekseen adoptiolapsi perii normaalisti adoptiovanhemmat, mutta adoptiolapsi ei ole vanhan lain mukaan perillinen adoptiovanhempiensa muille sukulaisille. Kolmannekseen vanhan lain mukaan adoptiovanhemmilla ja adoptiolapsella on oikeus purkaa adoptio.
Uusi adoptiolaki on purkamaton (poikkeuksina adoptiovanhemman ja -lapsen välinen avioliitto tai uudelleen adoptio jollekin toiselle). Adoptiolapsen perintöoikeus biosukuun katkeaa täysin ja adoptiolapsella on täysin samanlainen perintöoikeus adoptiosukuun kuin suvun muilla juridisilla lapsilla. Perintöoikeuden katkeamisen vuoksi adoptoiduille ei enää ilmoiteta biovanhempien kuolemasta eivätkä biovanhemmat saa tietää lasten olinpaikkoja eläessään.
Siskoni otti miehensä kanssa yhteyttä yksityiseen perheoikeudellisiin asioihin perehtyneeseen lakimieheen. He kävivät asianajotoimistossa kaksi kertaa ja jälkimmäisellä kerralla olivat adoptiolapset mukana. Asia oli käsitelty käräjäoikeudessa ja koko juttu oli ohi noin kolmessa kuukaudessa, vaikka oli kesäaika. Lapsilta vaadittiin valtakirjan allekirjoitus, mutta en ole varma olisiko heidän ollut pakko mennä paikalle.
Moi! Itse olen adoptiolapsi vanhan lain ajalta. Tietääkseni biovanhemmilla ei ole oikeutta tietää, missä adoptiolapsi asuu jne. näin ainakin oli 70-luvulla, jolloin minut on siis adoptoitu.