Mä olen vaaka ja voin sanoo että en ole ollenkaan tasapainoinen ja monestikkin tosi levoton....,musta tuntuu että mussa on kaikennäköisiä luonteenpiirteitä:rauhallinen,hauska,mukava,ihana,huolehtiva ja toisaalta sitten joskus ilkeä,kova,määräilevä,levoton.Mä mielestäni yllätän itsekkin itseni aina joskus,voiko siis vaatia että kukaan ymmärtäis sit mua.....,.Onks täällä ketään kohtalotoverivaakoja jolla on yhtä sekasotkuinen luonne:)?Nainen 33v lokak.3
levoton vaaka
höpsö
172775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kylläpä kuulostaakin tutulta. Tunnen usein olevani varsin "skitsofreeninen" luonne. Olen yleensä hyväntahtoinen, rauhallinen, ujo ja kiltti, mutta toisinaan yllätän itseni ja muutun todella kamalaksi, itsekeskeiseksi ja kylmäksi raivottareksi. Mistäköhän tällainen kaksijakoisuus johtuu..? Se on totta, että pyrin aina tasapainoon, mutta on eri asia tulenko sitä koskaan saavuttamaan. En tunne olevani koskaan tyytyväinen, ja aina voisi olla paremmin...
Kuullostipa tututlta ja minä kun luulin että kaikki johtuu hormoonihäiriöistä....: )
Kyllä se rassaa itseäänkin kun on sellainen vaihteleva luonne, saatikka miesystävää..en ihmettele että hänellä välillä pinna kiristyy. Onneksi on omat asunnot niin voi mennä jäähylle ja kaipaan omaa aikaa. Toisinaan ärsyynnyn pikkuasiosta ja olen kuin hitleri, ja välillä taas toisen parasta ajatteleva huoelehtija. Kyllä on vaa´an elämä rankaa...saa nähdä sattuuko ne vaakakupit ikinä kohdalleen, toivotaan parasta. Voimia sinulle muista että et ole yksin, meitä on muitakin
No onpas se tosiaankin kiva et on muitakin yhtä höpsöjä:).Sekin on tosiaan luonteessani että en tahdo olla mihinkään tyytyväinen kuin hetken,ja sitten alan etsimään uusia haasteita/juttuja eli: jos saavutan jonkin päämäärän jota olen kovasti halunnut,niin saatuani sen kyllästyn aika äkkiä ja hylkään sen.....Olen huomannut että toimin niin myös suhteissani..,valitettavasti,mutta minkäs luonteelleen voi...
minä taas en suhteissani kyllästy, päinvastoin kaipaan tasaisuutta...nyt juuri loppui pitkä suhde (7vuotta) ja tulen olemaan yksin. Minua suorastaan hirvittää ajatus että pitäisi alkaa "opetella" uuden ihmisen tavat ym. Mutta toivottavasti joskus vielä kohtalo nakkaa tielleni jonkun joka on juuri minua varten...kunhan saan itseni ehjäksi jälleen
Tiedän todellakin tunteen. Koskaan ei kukaan voi arvata, enkä itsekään, millä tuulella olen vaikka tunninkin päästä. Saatan möllähtää ihan yht'äkkiä ja täysin pikkuseikoista.
Ensin nauraa räkätän ja sitten itkettää.
Seurustelukumppanini [jousimies] yrittää kovasti ymmärtää, mutta eipä tuo aina onnistu. :D
Lisäksi murehdin aina jokaikistä asiaa, mutta minun vaan pitää käydä asiat läpi mielessäni ennenkuin tiedän mitä mieltä olen siitä loppujen lopuksi. En tiedä liittyikö tuo asiaan, mutta onko muilla sama juttu?
tosiaankin...mieli muuttuu kun tuulen suunta,mikä fiilis aina milläkin hetkellä.
Mutta kaikesta huolimatta mehän ollaan hurmaavia tyyppejä...Ainakaan me ei olla tylsiä:)eiköstä vain,vaihtelua meistä ainakin saa
Kirjoituksesi sai minut naurahtamaan ääneen,tunnistin itseni täydellisesti viestistä.;I
Sellainen olen,ottakaa tai jättäkää,jossain jutussa oli ettei vaakanaisesta saa ikinä mitään kotihengetärtä,joka passaisi miestä tämän toiveiden mukaan.Se pitää kyllä kohdallani paikkansa,haluan tasa-arvoisen suhteen tai sitten en halua suhdetta ollenkaan.
..kuulla, että on muitakin samanlaisia kuin minä :). Olen joskus ihmetellyt näitä mielialanvaihteluita. Yhtenä hetkenä kaikki on hyvin ja jo minuutin päästä, ilman syytä, kaikki ottaa hermoon rankasti.
Ja tuo levottomuus.. sitäkin olen miettinyt, että mistä kummasta se johtuu. Levoton ja rauhaton.. En kai sitten tunne sisäistä rauhaa, vaikka kaikki asiat on hyvin. Aina on tunne, että jotain puuttuu..
Itse ainakin olen kova pohtimaan asioita. Inhoan pinnallisuutta. Entä te muut?
Noista negatiivisista puolista.. Mä olen kuullut olevani manipuloiva ja dominoiva. Se taitaa olla totta.
Vaaka on kaikkea muuta kuin tasapainoinen luonne. Sen tasapainon jos joskus löytäisin, olisin todella onnellinen :).
Täytyy myöntää että jos onkin jotain huonoja puolia,niin pinnallinen en tosiaankaan ole ja samoin en pidä sellaisista ihmisistä.
Yritän olla aina aito ja olenkin, näytän tunteeni herkästi mikä ei aina välttämättä ole hyväkään asia:).
No,ehkä tämä levottomuus on se meidän luonteemme,minä olen ainakin hyväksynyt sen ,se kuuluu mun persoonaan...elämähän olisi ihan tylsää jos se tyyntyis täysin:).
Joo ite olen kanssa todella ääripäistä ääripäihin pomppiva vaaka! välillä on vaikea pysyä paikalla ja välillä vaikeaa nostaa persettä penkistä..Mielialat pomppii välillä samaan malliin mutta kyllä me vaat ollaan ihan parhaita! :)
Eli oletteko kovia flirttailemaan? Minä olen ja joskus tilanteet menevät liian pitkälle. Siinä mielessä liian pitkälle, että miehet kiinnostuvat ja ihastuvat. Itse olen naimisissa.
Ihastutteko/rakastutteko helposti? Oletteko romantikkoja? Oletteko uskollisia? Kärsittekö omantunnontuskia pienistäkin asioista? Oletteko herkkiä? Rauhaa rakastavia? Riitoja inhoavia? Pitkäpinnaisia, mutta kun riittävästi venytetään, niin räjähtää? Nopeasti leppyviä? Toisinaan ilkeitä? Loukkaannutte joskus vähästäkin? Mä olen kaikkea edellä mainittua.
Minusta sanoi kerran eräs nainen, että olen kylmä. Mutta en ole. Olen alkuun ujo ja tarkkailen muita, mutta hetken päästä jo melkoinen suupaltti.
Onko teillä koskaan tunnetta, että elämästänne puuttuu jotain? Vai liittyneekö tuo tunne tähän levottomaan sieluun? Kumpi on syy - kumpi seuraus?
Jotain puuttuu.
Hui,,sähän puhut melkein ihan mun suullani..paitsi että toi omantunnontuskat..siihen voin sanoo et en kyllä aina pode,vaik tekisinkin väärin.
Mulla on tosiaankin myös tunne kokoajan melkein,että elämästä puuttuu jotain..siksi kokoajan haenkin jotain..mitä? kukatietää...Jotain tosiaankin puuttuu
Mä oon kauhee flirtti myös, ja kieltämättä olen aika hyvä siinä..vaik ulkonäkö ei olekkaan missien luokkaa, saan usein miehen jonka haluun...ja olen pannu sen luonteeni piikkiin,enimmäkseen.
Ja huom..olen myös naimisissa...ja valitettavasti kyllästyn myös nopeesti.
:).
Mut Vaa"at ovat parhaita..tsemppiä lasse;)
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minusta tuntuu, että kun olen puoli vuotta tutustunut itseeni, niin kuukauden päästä täytyy taas tutustua uudelleen. Olen joskus erittäin empaattinen, viime keväänä itkin kun katselin esim. eläinlääkäriohjelmia, kun joku koira saatiin parannettua. Olin siis hengessä mukana.. Toisinaan taas tuntuu, että onko minulla tunteita lainkaan, kun mikään ei kolahduta. Taidan olla aika hullu. Toisinaan olen erittäin seurallinen, toisinaan erakko. Lapsena rakastin olla yksin, viimeiset puoli vuotta olen vihannut olla yksin ja aina on pitänyt olla jotain seuraa. En tiedä, elämä on yhtä pyörremyrskyä......
Kuule levoton; tuttu on tunne. Pikku hiljaa olen oppinut hyväksymään kaikki kuvaamasi luonteenpiirteet itsessäni. Sen jälkeen onkin ollut helpompaa. Lohduttelen aina itseäni, niin ja muitakin, että eipähän käy kanssani aika pitkäksi ;) Me vaakaihmiset ollaan kuitenkin NIIN värikkäitä ja kaikenlaisessa seurassa kuin kotonamme. Niin ja mukavia :) Rentoa syksyä sinulle !
Eli oletteko kovia flirttailemaan? Minä olen ja joskus tilanteet menevät liian pitkälle. Siinä mielessä liian pitkälle, että miehet kiinnostuvat ja ihastuvat. =Kyllä!
Ihastutteko/rakastutteko helposti? = Kyllä!
Oletteko romantikkoja? =Kyllä!
Oletteko uskollisia? =Kyllä!
Kärsittekö omantunnontuskia pienistäkin asioista? =Kyllä!
Oletteko herkkiä? =Kyllä!
Rauhaa rakastavia? Riitoja inhoavia? =Kyllä!
Pitkäpinnaisia, mutta kun riittävästi venytetään, niin räjähtää? Nopeasti leppyviä? =Kyllä!
Toisinaan ilkeitä? Loukkaannutte joskus vähästäkin? = Taas kerran kyllä! ;) Ihanaa on olla vaaka... :)
Siis ei.. tää ei nyt anna mun elämälle paljoa lohdutusta... Eikö tää levottomuus ja jonkun asian kaipuu (jota en itsekään tiedä) koskaan lopu?? Enkö mä osaa asettua? Eikö koskaan tuu sitä päivää, kunvoin vain olla, ja olla tyytyväinen siihen kaikkeen mitä mulla on, halajamatta mitään muuta, missään muualla...?
Hei,
Jos syntymävuotesi on -82, niin kuin nimimerkkisi antaa ymmärtää, oot siis 23-v.
Usko minua, päiväsi koittaa vielä. Vielä tulet olemaan tyytyväinen... Vaikka TIEDÄN, että tämä ei varmastikaan paljon lohduta. Muistan itse niin hyvin, kun olin ns. pohjilla viisi vuotta sitten (22-23-vuotiaana), ystävän puhe siitä, ett asiat kirkastuu iän myötä, tuntui tosi epätodennäköisiltä.
Niin on kuitenkin käynyt.
Ihan pienenä vinkkinä haluan sanoa (jätä huomiotta, jos haluut), että mieti tarkkaan sitä, mikä asia (harrastus tms.) tuo sulle edes pientä iloa: tartu kiinni siihen.
Mulla meni kauan, että asiat tasapainoittui. Sitä suuremmalla syyllä osaan nyt nauttia kaikesta ja oon VARMA, että niin käy sinunkin kohdallasi.