Olen jonkin verran päälle 20 vuotias miespuolinen.
Mulla hoidetaan masennusta, ja en tällä hetkellä tunne itseäni kovin masentuneeksi, mutta ongelmana on se, että en löydä motivaatiota tehdä mitään...en edes asioita joista pidän. En pysty menemään mihinkään asiaan tunteella mukaan nykyään...en pysty nauttimaan mistään...en saa halua "nyt teen tämän, haluan tätä" (paitsi, ehkä jos on jokin aikaraja, niin viimeisenä mahdollisena hetkenä saattaa löytyä motivaatiota)...tuntuu kuin olisin kuin joku kävelevä zombie joka ei tunne mitään.
Liikunta...haluaisin käydä lenkillä ja punttiksella, haluaisin kroppani hyvään kuntoon, ja muutenkin liikunta tekisi hyvää, mutta en pysty noudattamaan treeniohjelmaa...kerran jää tekemättä...taas jää tekemättä...ja lopulta kuntoilu on sellaista satunnaista ja tunnetaso kuntoilun aikana tyyliä "pakko tää on sitten kai tehdä".
Liikunnalliset joukkuepelit ja tietokoneella pelaaminen...mulla on suosikki lajit..pidän niistä tosi paljon...mutta en nauti niistä, en saa niistä hyvänolon tunnetta..en pysty pelaamaan niitä keskittyneesti, niin että saisin onnistumisen tunteita...katse muuttuu vähän väliä sumuiseksi monotoniseksi...olo on koko ajan "kunhan nyt teen jotain, ei väliä mitä tapahtuu.."
Töissäkäynti yhtä kaameaa..vaikka teen töitä alalla mitä harrastankin, niin en saa itseä keskittyneeksi asioihin..päässä ei liiku juuri mitään..katse koko ajan tyhjyyteen..
Muutenkaan sosiaalisissa tilanteissa en pysty reagoimaan juuri mitenkään...päässä ei liiku mitään...sitten jos tulee jotain mieleen, niin keskustelut on edenneet jo ihan muihin asioihin... en pysty keskittymään mitä muut puhuvat...jutut tulee toisesta korvasta sisään ja menee toisesta ulos ilman havainnointia.
Suurin osa asioista jotka pitäisi tehdä jäävät aivan sinne viimeiselle rajalle...laskujen maksaminen..siivoaminen..ruoan laitto..kaikki asioiden hoito...
Oikeasti ärsyttää tälläinen olotila...haluaisin pystyä tekemään asiat kunnolla...en pidä siitä että asiat jäävät roikkumaan..mutta kun ei meinaa löytyä "lääkettä" miten saisin kiinni elämästäni...
Osaatteko antaa neuvoja?
Miten pystyisin nauttimaan asioista joista pidän? Miten pystyisin keskittymään asioihin joita teen?
Miten saisin tehtyä asiat jotka haluaisin tehdä?
Miten pystyisin keskittymään asioihin joista en välttämättä pidä?
Käyn psykologillakin...mutta ei siitä kyllä apua ole tässä asiassa ollut...
Auttakaa...kiitos...
Mulla hoidetaan masennusta, ja en tällä hetkellä tunne itseäni kovin masentuneeksi, mutta ongelmana on se, että en löydä motivaatiota tehdä mitään...en edes asioita joista pidän. En pysty menemään mihinkään asiaan tunteella mukaan nykyään...en pysty nauttimaan mistään...en saa halua "nyt teen tämän, haluan tätä" (paitsi, ehkä jos on jokin aikaraja, niin viimeisenä mahdollisena hetkenä saattaa löytyä motivaatiota)...tuntuu kuin olisin kuin joku kävelevä zombie joka ei tunne mitään.
Liikunta...haluaisin käydä lenkillä ja punttiksella, haluaisin kroppani hyvään kuntoon, ja muutenkin liikunta tekisi hyvää, mutta en pysty noudattamaan treeniohjelmaa...kerran jää tekemättä...taas jää tekemättä...ja lopulta kuntoilu on sellaista satunnaista ja tunnetaso kuntoilun aikana tyyliä "pakko tää on sitten kai tehdä".
Liikunnalliset joukkuepelit ja tietokoneella pelaaminen...mulla on suosikki lajit..pidän niistä tosi paljon...mutta en nauti niistä, en saa niistä hyvänolon tunnetta..en pysty pelaamaan niitä keskittyneesti, niin että saisin onnistumisen tunteita...katse muuttuu vähän väliä sumuiseksi monotoniseksi...olo on koko ajan "kunhan nyt teen jotain, ei väliä mitä tapahtuu.."
Töissäkäynti yhtä kaameaa..vaikka teen töitä alalla mitä harrastankin, niin en saa itseä keskittyneeksi asioihin..päässä ei liiku juuri mitään..katse koko ajan tyhjyyteen..
Muutenkaan sosiaalisissa tilanteissa en pysty reagoimaan juuri mitenkään...päässä ei liiku mitään...sitten jos tulee jotain mieleen, niin keskustelut on edenneet jo ihan muihin asioihin... en pysty keskittymään mitä muut puhuvat...jutut tulee toisesta korvasta sisään ja menee toisesta ulos ilman havainnointia.
Suurin osa asioista jotka pitäisi tehdä jäävät aivan sinne viimeiselle rajalle...laskujen maksaminen..siivoaminen..ruoan laitto..kaikki asioiden hoito...
Oikeasti ärsyttää tälläinen olotila...haluaisin pystyä tekemään asiat kunnolla...en pidä siitä että asiat jäävät roikkumaan..mutta kun ei meinaa löytyä "lääkettä" miten saisin kiinni elämästäni...
Osaatteko antaa neuvoja?
Miten pystyisin nauttimaan asioista joista pidän? Miten pystyisin keskittymään asioihin joita teen?
Miten saisin tehtyä asiat jotka haluaisin tehdä?
Miten pystyisin keskittymään asioihin joista en välttämättä pidä?
Käyn psykologillakin...mutta ei siitä kyllä apua ole tässä asiassa ollut...
Auttakaa...kiitos...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ilmeisesti asetat melko vaativia tavoitteita, esim. kokonainen treeniohjelma, jota pitäisi noudattaa. Jos et pysty keskittymään, ainakin salilla tai lenkillä voit hyvin jättää noudattamatta ohjeita ja olla ajattelematta päämääriä. Tee jotain, mene ulos vaikket mitään suuria saavuttaisikaan. Ja hyvinhän sinä pärjäät. Käyt työssä, harrastat, sinulla on sosiaalisia suhteita ym. ja kaiken teet ajallaan, mitä niitä kiirehtimään. Älä mieti turhia, yritä vain olla kiitollinen siitä, mitä sinulla on.
En nyt oikein varma ole noista vaativista tavoitteista...tuntuu, että en osaa laittaa itselle edes tavoitteita...Tai jos laitan niin sitten ne varmaan on sellaisia täydellisyyteen pyrkiviä "jos en pysty tekemään tätä hyvin, niin miksi edes ryhtyisin koko hommaan"
Treenaaminen vain on sellaista, että ei oikein tule tuloksiakaan jos ei noudata ohjelmaa edes osittain..ei se maailmaa kaada jos jokin treenipäivä jää välistä...ainakaan mulla...
Osaisimpa tehdä kaiken ajallaan..kiirehtimättä..asiat vaan jäävät aina juuri sinne viimeiseksi päiväksi ja sitten on kauhee kiire tehdä ne.
Sosiaalisissa suhteissa ei kyllä ole kehumista...haluaisin niitä lisää...ja aktiivisempia suhteita..mutta kuten sanoin..en pysty keskittymään mitä toiset puhuu..päässä ei liiku mitään sanottavaa
Tunnistin kirjoituksesta itseni! Mulla oli ihan samoja fiiliksiä, mutta sitten vaan pakotin itseni eka kerran punttisalille ja siitä alkoi kova treenikausi! Kaamosmasennus ei sitten tullutkaan viime syksynä sen ansiosta!!
Pakota ittes ekan kerran harrastukseen ja siitä tulee nopeasti kiva tapa! Älä kuitenkaan aseta tavoitteitasi kohtuuttomiksi; siitä tulee vaan uusi stressi! Nauti salilla fiiliksestä ja anna raudan kolista!!!
..jos et tunne keskusteluista hyötyväsi. Tai sitten tarvitsisit keskustelua tiheämmin, 2-3x/vk.
Liikunta tosiaankin tutkimusten mukaan auttaa masennukseen lähes yhtä tehokkaasti kuin lääkityskin.
Lisäksi asiat etenevät hitaasti; masennuksesta toipuminen vie keskimäärin saman ajan kuin siihen sairastuminenkin!
Puhuin mielenterveyskeskuksen lääkärille, tuosta psykologin vaihdosta, niin hän oli vakaasti sitä mieltä, että kaikilla psykologeilla on melko samanlainen asennoituminen työhönsä, eikä siten juurikaan auttaisi psykologin vaihtaminen.
...Ja jos aikoisin vaihtaa psykologia, niin siinäkin menisi taas varmaan pitkään, että saisin jotain aikaiseksi..
Mielestäni tiheämmästä keskustelusta ei olisi hyötyä...miten ne keskustelut voisivat antaa mulle lisää motivaatiota/tai laittaa mut nauttimaan asioista joista pidän? Ainakin viimeisen puolen vuoden psykologijutustelut ovat tuntuneet turhilta.
..masentava ajatus tuokin, että toipuminen kestää saman ajan kuin sairastuminen...koko nuoruusikä sitten kuluu elämänhalun etsimisessä...silloin pitäisi mielestäni juuri elää ja lujaa..vanhana on sitten vaikeampi tehdä samoja asioita..
En tiedä onko kaamosmasennus täysin verrannollinen pitkäaikaismasennukseen...mutta vaikka teen asioita joista pidän, niin en nauti niistä...mielestäni en laita tavoitteita liian korkealle..kun ei niitä tavoitteita ole juurikaan...
viime talvena/keväällä laitoin itelle tavoitteeksi laittaa itseni kohtuu fyysiseen kuntoon kesäksi..mutta ei siitäkään hyvästä ajatuksesta tullut mitään..kesä meni jo..ilmeisesti tavoitteeni ei ollut tarpeeksi mielekäs, että olisin jaksanut kuntoilla? En ilmeisesti löytänyt hyvää syytä kuntoilla...
En oikein mihinkään asiaan löydä tarpeeksi hyvää syytä miksi tekisin niitä..eli mikään ei motivoi..
Lenkille jaksan helpommin mennä kuin punttikselle...kun tiedän, että elän todennäköisesti pidempään, kun pidän sydämen kunnossa.
siia tiedän omakohtaisesti, että jokainen meistä tekee työtään myöskin omalla persoonallaan ja sen mukaisesti soveltaen oppejaan ja koulutustaan. Terapiakin on erilaisiin oppikuntiin perustuvaa ja erityyppistä, joten sinulla on oikeus keskustella oman terapiasi tuloksellisuudesta ja siitä, kannattaisiko jotain muuttaa. Alusta et joudu aloittamaan, vaikka terapeutti vaihtuisikin, koska aina jotain kirjataan ylös keskustelukerroista. Ja juuri nimenomaan keskustelu on se mikä sinua auttaa! Elämää et voi muuttaa, ainoa mitä kykenemme muuttamaan on oma suhtautumisemme siihen. Olen tämän muutoksen seuraajana paraikaa nuoren aikuisen kohdalla ja olen varma, että oikeanlainen terapia tuottaa tulosta sinunkin kohdallasi.
Se mitä kerroin toipumisen kestämisestä ei suinkaan tarkoittanut, että vuosikymmenet odottaisit tilanteen korjaantumista. Vaan jos esim.viimeiset 3v ovat olleet raskaita, niin suunnilleen samanajan kuluttua tunnet olevasi suurinpiirtein ok. Ja toipuminen jatkuu edelleen ts.elämääsi tulee vähitellen muita asioita, ihmisiä ja loppujen lopuksi huomaat ettei elämä olekaan hassumpaa vaan oikeastaan ihan mielenkiintoista.Usko pois!
Olen samallaisessa asemassa en saa itsestäni irti mitään,mitä yrittäisin tehdä, vaikka ajatuksissa pyörii kokoajan, tunnen syyllisyyttä kun en saa aikaan edes pieniä asioita, lupaa mutta ei pysty toteuttamaan.Päivät ja viikot menevät ohi, on kuin katsoisi mitään sanomatonta elokuvaa, kun tekemättömät asiat lipuvat ohitse.
Pystyit kirjoittamaan pitkän ja oikein hyvin ymmärrettävän tekstin, eli pystyt kyllä. Nauttimiseen en osaa sanoa muuta kuin että terapiat "kolahtaa" yleensä aika pitkällä viiveellä. Masennuksessa katse on aika paljon siellä omassa navassa ja tuntuu ettei ole ympäristön tasolla, mutta kyllä masentunutkin on terävä jos tarvitaan. Masentuneita merkkihenkilöitä löytyy http://tiedostamaton.net