Otsikosta heti selviää ongelmani joka tänään (kin) oli ajankohtainen. Minä siis jännitän sosiaalisia tilanteita jopa kahden kesken hyvän pitkäaikaisen kaverin kanssa. Erittäin rasittava ja elämää todella rajoittava ongelma. Näin on siis ollut enemmän tai vähemmän yli 10v. Ala-asteella en tätä ongelmaa muista, mutta yläasteelta alkaen olen tästä kärsinyt. Erittäin todennäköinen syy tälle on se että minua kiusattiin ja syrjittiin sekä yläasteella, lukiossa että armeijassa. Sen jälkeen ei juurikaan mutta näistä tuskan vuosista jäi ikuinen (?) peikko elämää häiritsemään.
Olen myös kokenut hetkiä kun en jännitä, esimerkiksi puhelimessa olen pystynyt puhumaan monien ihan normaalien tyttöjen kanssa monia tunteja. Minulla siis ei pitäisi olla ongelmana esimerkiksi se että olisin jotenkin vähä-älyisempi tai sosiaalisesti kömpelö. Mutta se jännittäminen, se lamaannuttaa kaiken aivotoiminnan ja tekee ihmisten kanssa olemisen erittäin piinalliseksi. En pysty käyttämään kaikkia voimavarojani ja kapasiteettiani vaan joudun toimimaan rankasti puoliteholla. Varmaan hyvin tuttu juttu tämän ongelman kanssa painineille.
Voisin sen verran lisää kertoa itsestäni että käytän masennuslääkettä (zoloft) sekä psykoosilääkettä (risperdahl) ja nyt uutena tuttavuutena luontaistuotekaupoista saatavaa valerianaa, unihiekkaa. Joskus uusia ihmisiä tavattessani otan tarvittavan temestan joka onkin auttanut jännittämiseen.
Olen miettinyt pääni puhki miten ihmeessä voisin taas alkaa nauttimaan elämästä täysipainoisesti. Fyysisesti olen täysin terve, harrastan kuntosalia ja älynlahjoiltani varmasti ihan keskiverto M:n yo-papereilla. Lääkitykseni pitäisi olla sellainen että se vaikuttaa sosiaalisiin pelkoihin, mutta 5kk käyttö ei ole tuonut odotettua tulosta. Yksi juttu minkä oletan vaikuttavan siihen ettei lääke (zoloft) ole tehonnut on tupakointi. Sekin vaikuttaa keskushermostoon ja lääkkeen vaikutus ilmeisesti heikkenee? Olen tästä syystä yrittänyt vähentää tupakointia, mutta lopettaminen ei ole ihan helppoa.
Näiden tietojen perusteella haluaisin kuulla vinkkejä ja apukeinoja jännittämisestä eroon pääsemiseen. Mikä lääke tai luontaistuote on tehokas tähän vaivaan, aiheuttaako tupakointi jännittämistä ja heikentää lääkkeiden vaikutusta, millaisesta terapiasta on apua, mitä voi itse tehdä asian hyväksi?
Olen altistanut itseäni vaikeisiin tilanteisiin, mutta en ole ihan oman psyyken takia mennyt äärimmäisyyksiin. Ihan vain sen verran mikä tuntuu hyvältä ja vähän pahaltakin. Yritän elää ihan normaalia elämää, käyn töissä, olen menossa kouluun, tapaan kavereita ja tyttöjä kun siltä tuntuu. En usko että väkisin ja naama irvessä tilanteisiin meneminen tuo mitään apua, pikemmin vaan siitä saa luultavasti lisää negatiivisia kokemuksia.
Tässäpä tämä ongelma oli lyhyesti selitettynä, kaikki apu otetaan ilolla vastaan. En todellakaan halua alistua vaan olen valmis tekemään asioille jotain, paljonkin. Onneksi ei ole ainut joka tästä kärsii.
Olen myös kokenut hetkiä kun en jännitä, esimerkiksi puhelimessa olen pystynyt puhumaan monien ihan normaalien tyttöjen kanssa monia tunteja. Minulla siis ei pitäisi olla ongelmana esimerkiksi se että olisin jotenkin vähä-älyisempi tai sosiaalisesti kömpelö. Mutta se jännittäminen, se lamaannuttaa kaiken aivotoiminnan ja tekee ihmisten kanssa olemisen erittäin piinalliseksi. En pysty käyttämään kaikkia voimavarojani ja kapasiteettiani vaan joudun toimimaan rankasti puoliteholla. Varmaan hyvin tuttu juttu tämän ongelman kanssa painineille.
Voisin sen verran lisää kertoa itsestäni että käytän masennuslääkettä (zoloft) sekä psykoosilääkettä (risperdahl) ja nyt uutena tuttavuutena luontaistuotekaupoista saatavaa valerianaa, unihiekkaa. Joskus uusia ihmisiä tavattessani otan tarvittavan temestan joka onkin auttanut jännittämiseen.
Olen miettinyt pääni puhki miten ihmeessä voisin taas alkaa nauttimaan elämästä täysipainoisesti. Fyysisesti olen täysin terve, harrastan kuntosalia ja älynlahjoiltani varmasti ihan keskiverto M:n yo-papereilla. Lääkitykseni pitäisi olla sellainen että se vaikuttaa sosiaalisiin pelkoihin, mutta 5kk käyttö ei ole tuonut odotettua tulosta. Yksi juttu minkä oletan vaikuttavan siihen ettei lääke (zoloft) ole tehonnut on tupakointi. Sekin vaikuttaa keskushermostoon ja lääkkeen vaikutus ilmeisesti heikkenee? Olen tästä syystä yrittänyt vähentää tupakointia, mutta lopettaminen ei ole ihan helppoa.
Näiden tietojen perusteella haluaisin kuulla vinkkejä ja apukeinoja jännittämisestä eroon pääsemiseen. Mikä lääke tai luontaistuote on tehokas tähän vaivaan, aiheuttaako tupakointi jännittämistä ja heikentää lääkkeiden vaikutusta, millaisesta terapiasta on apua, mitä voi itse tehdä asian hyväksi?
Olen altistanut itseäni vaikeisiin tilanteisiin, mutta en ole ihan oman psyyken takia mennyt äärimmäisyyksiin. Ihan vain sen verran mikä tuntuu hyvältä ja vähän pahaltakin. Yritän elää ihan normaalia elämää, käyn töissä, olen menossa kouluun, tapaan kavereita ja tyttöjä kun siltä tuntuu. En usko että väkisin ja naama irvessä tilanteisiin meneminen tuo mitään apua, pikemmin vaan siitä saa luultavasti lisää negatiivisia kokemuksia.
Tässäpä tämä ongelma oli lyhyesti selitettynä, kaikki apu otetaan ilolla vastaan. En todellakaan halua alistua vaan olen valmis tekemään asioille jotain, paljonkin. Onneksi ei ole ainut joka tästä kärsii.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies vailla menneisyyttä. Usko pois sinulla on kohtalotovereita enemmän kuin arvaatkaan.Itse olen kärsinyt jännittämisestä yli 15 vuotta. Yläasteella se alkoi, nyt tuntuu paremmalta. Monenlaista on tullut kokeiltua, nyt käytän masennuslääkettä nimeltä paroxetin 20 mg sekä erityistilanteissa propraalia tai opamox(rauhoittava lääke). Sopivan lääkkeen löytäminen vaatii kokeiluja ja kärsivällisyyttä. Usko itseesi ja ajattele että olet hieno tunteva ihminen, sillä pinnalliset tunteettomat ihmiset eivät jännittämisestä kärsi.
Olisi vapauttavaa päästä tästä helvetin jännittämisestä eroon että jos jollain vain olis jotain vinkkejä. Itse huomasin juuri että palleahengitys rentouttaa. Siis hengitä syvään nenän kautta sisään, ei keuhkoihin vaan palleaan (vatsaan) ja sitten suun kautta ulos.
Niin se just että siitä jännittämisestä ei tarvitse kokonaan päästäkään eroon,sulla on väärä ajatus jos ajattelet joka hetki että pitää päästä eroon tästä.Vaan ajattele niin että tän asian kanssa pitää oppia kävelemään käsi kädessä!Itse ajattelen tällä hetkellä niin ,alussa oli samat ajatukset että tästä on päästävä eroon keinolla millä hyvänsä.
Ymmärrän sua erittäin hyvin koska itselläni on ollut jännittämistä yli 10 vuotta myös.Kaikkia lääkkeitä on kokeiltu mutta Stesiron tällä hetkellä auttaa parhaiten.Ja tarvittaessa Esucos ja propral. Myös hyvä mieli itsellä on oiva apu,itsestä huolehtimen,esim kampaajalla käynti,kuntoilu,ostapa uusia vaatteita itsellesi ja hoida itseäsi niin sekin jo auttaa!Myös se auttaa huomattavasti kun kerrot läheisillesi asiasta,mun parhaat kaverit tietävät mikä on homman nimi,ja niimpä voin heille sanoakin että "tänään on taas sellainen päivä etten taida uskaltaa teillekään tulla".Asian salailu vaan pahentaa ongelmaa.Ja yksi hyvä neuvo myös kun olet jonkun ihmisen seurassa ja alat jännittämään,käännä asia toisinpäin,ajattele että kyllä hänkin voi jännittää asioita ja jos hän huomaa että jännittäisitkin hieman,niin se ei maailmaa kaada,se jännittäminen kuuluu osana suhun.Hyvät jatkot sulle!