Omasta elämästäni...

Olen 23-v tyttö, asun poikaystäväni kanssa, opiskelen, hän on töissä. Minulla on jatkuvasti paha olo, olen väsynyt ja koko ajan itkettää. En todellakaan ole kunnossa. En jaksa enää kiinnostua mistään, harrastuksia minulla ei ole. En jaksa edes perusaskareita, siivota tai tehdä ruokaa tai edes syödä. Koulussa hädin tuskin jaksan käydä. Kavereita minulla ei juuri ole koulun ulkopuolella. Olen yrittänyt puhua kaikesta poikaystävälleni, mutta ei hänkään jaksa kuunnella ainaista valitustani, ei oikein ota tosissaan. En oikein tunne itseäni tärkeäksi. Olen pyytänyt häneltä apua, koska itse en itseäni osaa auttaa. Miten saisin hänet ymmärtämään että minulla on ihan OIKEASTI paha olo? Ei ole ketään muutakaan, kenelle voisin puhua. Hänen sanansa satuttavat todella pahasti kun hän käskee ryhdistäytymään ja tekemään jotain asioille. Ymmärrän, ettei hän varmaan enää kauaa tätä jaksa. Mutta miten saisin hänet ymmärtämään että olen oikeasti niin rikki ja väsynyt etten vaan enää jaksa mitään?
2286
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Hei vaan! Minulla on ikäisesi poika ja hän on parin vuoden ajan kärsinyt masennuksesta ja hänen oireensa vastasivat sinun tuntemuksiasi. Kannattaa hakea ajoissa apua ennenkuin välit poikaystävään ym. menevät täysin lukkoon. Tarvitset tukea ja keskusteluapua. Ota rohkeasti yhteyttä oman kuntasi nuorisopsykiatrian vastaanotolle niin saat elämäsi taas kuntoon. Läheisteni kokemuksia seuranneena tiedän että he osaavat auttaa. Jo muutama keskustelu voi saada olosi paremmaksi! Voimia!

Äänestä

selvitä mistä vaan. Voit aluksi tutustua masennukseen osoitteessa http://tiedostamaton.net , mutta jos et jaksa keskittyä lukemiseen, niin varaa lääkäri tai pyydä poika ystävä/omainen tekemään se puolestasi

Äänestä

Kommentoi aloitusta


iiiii kirjoitti:

Olen 23-v tyttö, asun poikaystäväni kanssa, opiskelen, hän on töissä. Minulla on jatkuvasti paha olo, olen väsynyt ja koko ajan itkettää. En todellakaan ole kunnossa. En jaksa enää kiinnostua mistään, harrastuksia minulla ei ole. En jaksa edes perusaskareita, siivota tai tehdä ruokaa tai edes syödä. Koulussa hädin tuskin jaksan käydä. Kavereita minulla ei juuri ole koulun ulkopuolella. Olen yrittänyt puhua kaikesta poikaystävälleni, mutta ei hänkään jaksa kuunnella ainaista valitustani, ei oikein ota tosissaan. En oikein tunne itseäni tärkeäksi. Olen pyytänyt häneltä apua, koska itse en itseäni osaa auttaa. Miten saisin hänet ymmärtämään että minulla on ihan OIKEASTI paha olo? Ei ole ketään muutakaan, kenelle voisin puhua. Hänen sanansa satuttavat todella pahasti kun hän käskee ryhdistäytymään ja tekemään jotain asioille. Ymmärrän, ettei hän varmaan enää kauaa tätä jaksa. Mutta miten saisin hänet ymmärtämään että olen oikeasti niin rikki ja väsynyt etten vaan enää jaksa mitään?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu