NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ - OSA VI
(jos tulit suoraan tähän artikkeliin, lue ensin NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ-novellin kaikki edellisetkin osat päästäksesi juoneen mukaan :)
Päivä oli varsin aurinkoinen ja lempeä kesätuuli puhalteli hiljakseen, joten mikäpä oli kävellessä kaupungin katuja. Pirteää mieltäni kohotti entisestään se, että en eilen ollut tukalasta tilanteesta huolimatta jäänyt kiinni tirkistelyreissullani Kirsin ja Markun asunnossa. Toinen seikka oli se, että olin onnistunut aamun kuluessa selvittämään melkoisen vyyhden minulle ennestään tuntemattomia asioita, jotka näemmä alkoivat kiinnostaa minua enemmän ja enemmän. Näillä asioilla oli yksi yhteinen nimi: lateksi tai kumi – kumpaa nyt halusi käyttääkään, mutta minusta lateksi kuulosti jotenkin.. hmm, seksikkäämmältä. Hyräilin hiljaa jotain melodianpätkää ja askel tuntui kepeältä. Siinä kävellessäni kohti seksiliikettä ajattelin valmiiksi repliikkini, jotta en näyttäisi ihan ensikertalaiselta, mikä kuitenkin käytännöllisesti katsoen olin! Olin ajatellut myös antavani palautetta huonosti toimineesta verkkokaupasta.
Olin kävellyt jo yhdeksän korttelin väliä. Kun tulin kymmenennen korttelin puoliväliin, alkoi tuttu kihelmöinti taas vatsanpohjassa. Kertasin pikaisesti repliikkini, palautteen, muistutin itseäni siitä, että olin aikuinen asiakas täysin luonnollisella asialla ostamassa itselleni viihdykettä – kuin hakemassa elokuvaa vuokraamosta konsanaan. Jostain syystä kertaus ei kuitenkaan pönkittänyt itseluottamustani, ehkä pikemminkin juuri päinvastoin ja tunsin itseni hieman jännittyneeksi. Askel askeleelta maali lähestyi ja kurkkuani alkoi kuivata ja tuntui kuin suuhuni olisi jostain ilmestynyt pallo, jonka vuoksi en pystynyt puhumaan. Mielikuva oli kieltämättä sangen omituinen, mutta en kyennyt enää analysoimaan mistä se oli päähäni pälkähtänyt. Kortteli loppui ja liike tuli näkyviin kulman takaa. Liikkeen ovet olivat avoinna ja ikkunoissa esiteltiin kaikenlaisia tuotteita, joita liikkeessä myytiin. Reippaasti astuin sisään liikkeeseen ja minua tervehti asiallisen näköinen kolmekymppinen nuori nainen.
- ”Hei, voinko auttaa?”, kysyi nainen ja lähestyi minua.
- ”Kiitos, katselisin ensin hieman ympärilleni, jos sopii”, sain sanottua hieman epätavallisen kireällä äänellä. Tuntui siltä, että kaikki suunnittelemani repliikit tulisivat jäämään kuiskaajien lausuttaviksi. Suuta kuivasi ja huomasin täriseväni hieman, jännityksestä johtuen ehkä.
- ”Joo, sopii oikein hyvin. Katsele rauhassa vaan ja jos löydät jotain kivaa, mutta olet epävarma, niin kysy ihmeessä. Autan ihan mielelläni.”, nainen sanoi ja palasi myyntitiskin taakse.
- ”Selvä, kiitti.”, mutisin ja kuivasin käsiäni housuihin toivoen, että kukaan ei huomannut sitä.
Liikkeessä ei ollut muita asiakkaita, joten saatoin omaksi ilokseni hieman rentoutuakin kierrellessäni liikettä ympäri ja etsiessäni mitä olin tullut hakemaan. Pornofilmit näyttivät olevan liikkeen ykkösartikkeli, ainakin määrästä päätellen. Seksivälineitä tuntui olevan mittaamaton määrä, mitä ihmeellisimpiä vempaimia ja kaikissa sateenkaaren väreissä! Hieromasauvatarjonta oli varsin kattava ja ne olivat hyvässä järjestyksessä hyllyillä. Leukani meinasivat mennä sijoiltaan, kun näin hyllyssä niin isoja keinopeniksiä, etten ollut eläissäni kuvitellut kenekään voivan edes ottaa niin suurta sisäänsä! ”Hyvä tavaton sentään! Naisparka, joka tuon uhriksi joutuu..”, tuumin itsekseni.
Siirryin hiljakseen liikkeen seuraavaan huoneeseen. ”Taidan alkaa päästä pikkuhiljaa maaliin”, ajattelin hymyn karehtiessa suupielessä. Huone oli näköjään alkupää liikkeen asustevalikoimasta. Ihania pitsisiä alusvaatteita oli laitettu houkuttelevasti esille, joitain oli puettu mallinukkien päälle, suurin osa roikkui hengareissa tai pyörötelineissä. Löytyi erilaisista kankaista tehtyjä alusasuja ja myös päällysasuja, erilaisia kuoseja – eläinten nahkaa jäljitteleviä, psykedeelisiä kuvioita sekä muita ei-esittäviä printtejä.
Jatkoin huonetta eteenpäin ja tunsin nahkan tuoksun tulvahtavan vastaan. ”Ahaa, siirryttiin seuraavaan sektoriin”, irvailin mielessäni. Upeita asusteita oli tehty erilaisista nahkoista. Vilkaisin ohimennen erään mielestäni todella hienon topin hintalappua ja päätin samantien jättää sen liikkeen telineeseen odottamaan seuraavaa asiakasta. En missään tapauksessa maksaisi tuota hintaa topista – vaikka se olisi aitoa nahkaakin! Totesin, että nahkavaate ei ollut minun eikä myöskään lompakkoni makuun, ja jatkoin kiertelyä eteenpäin.
Hengähdin terävästi kun tulin seuraavan huoneen ovelle. Tässä huoneessa oli esillä pvc-asut. Ne olivat hyvin kiiltäviä ja tuntuivat myös varsin pehmeiltä kädessä. ”Hmm.. ei hassumpi materiaali sittenkään!”, ajattelin ja jatkoin tutkimista. Kihelmöinti vatsanpohjassa alkoi taas, mutta en kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota. ”Pvc tuntuu oikeastaan sekin aika seksikkään liukkaalta...”, analysoin eteenpäin ennakkokäsityksistäni poikkeavaa havaintoa. Hintakaan ei näyttänyt olevan este pvc-asujen hankkimiselle. ”Täytyypä muistaa tämä”, vannotin itseäni. En kuitenkaan langennut näihinkään asuihin, vaikka ne kyllä jo olivat aika lähellä sitä, mitä olin täältä tullut hakemaan. Päätin jatkaa kierrosta eteenpäin.
Liikkeen seuraava huone sijaitsi ikäänkuin kulman takana. Lähestyessäni huonetta tunsin sieraimissani voimakkaan kumin tuoksun. Tuoksu oli huumaavan voimakas ja se sai sydämeni hakkaamaan kiivaammin. Olin päässyt tavoitteeseeni ja löytänyt paikan, jota etsin. Asut olivat kauniisti esillä ja ne kiilsivät hieman, mutta ei samalla tavalla kuin ne lehdessä näkemäni asut. Hengitykseni tiheni hieman, kun tarkastelin liikkeen lateksiasuvalikoimaa. Hameita, toppeja, housuja, sukkia, käsineitä... Seis! Käsineitä?!! Huomasin virnistäen, että kihelmöinti voimistui alavatsassa ja käteni alkoivat taas hiota. Etsin käsineistä sellaiset, joissa oli pitkät varret, niinkuin liikkeen Internet-sivuilla oli ollut kuvassakin. ”Löytyi! Vau!!”, melkein kiljahdin innostuksesta. Käsineitä näytti olevan useampia kokoja, ja valitsin niistä sellaiset, joiden oletin sopivan käsiini hyvin. Yllätyksekseni huomasin, että lateksin pinta oli samettisen pehmeä ja viileän sileä. ”Eipä sitten ihme, että kiillotettuna se kiiltää kuin peili”, tuumin asiantuntevasti itselleni ja aloin tehdä lähtöä kassalle päin.
- ”No hei, Satu!”, kuulin miesäänen sanovan reippaasti selkäni takaa. Äänestä ei voinut erehtyä – se kuului Markulle, Kirsin miehelle!!!
Käännyin kuin salamaniskun saaneena kannoillani Markkua kohti siirtäen käteni pikaisesti selkäni taakse. Kasvoni lehahtivat tulipunaisiksi, hengitykseni salpautui järkytyksestä ja jalkani tärisivät taas kuten ne olivat tärisseet liikkeeseen tullessanikin – nyt vain ehkä hieman enemmän. Minusta tuntui kuin olisin seissyt siinä kolme tuntia, joten yritin saada itseni kokoon kaikin keinoin. Suuni muodosti sanoja, mutta kurkusta ei kuulunut kuin kähinää. Se oli aivan kuiva. Rykäisin muutaman kerran selvittääkseni kurkkuani ja sain jotenkin sanottua liiotellun reippaasti: ”Ai, hei Markku.”, enkä mitään muuta.
- ”Onpa tosi mukava nähdä sinutkin liikkeeni asiakkaana!”, sanoi Markku kuin ei olisi muka huomannut epätoivoista kamppailuani itsekontrollini saavuttamiseksi. ”Sanotaan nyt sitten oikein käsipäivää ja tervetuloa.”, hän jatkoi ojentaen kätensä tervehdystä varten.
Ojensin oman käteni myös, mutta tajusin vasta liian myöhään, että minulla oli ojennetussa kädessäni taitettuina juuri telineestä löytämäni lateksikäsineet. Kömpelösti siirsin ne vasempaan käteen, jota sitten yritin hivuttaa pois näköpiiristä. Puristimme toistemme kättä tuttavuuden vuoksi.
- ”Kiitos, Markku...”, sopersin suurinpiirtein kuuluvasti. Kurkkuni alkoi näköjään palautua ensisokista hiljakseen.
- ”Olet tainnut jo löytääkin etsimäsi?”, Markku sanoi ja hymyili.
Mitä!?? Miksi Markku hymyili sanoessaan noin? Mitä hän tarkoitti? Paniikki iski kuin miljoona volttia. – ”Mmmh... tota, löysin...”, mutisin vastaukseksi Markulle aivojeni työskennellessä taas ylikierroksilla. Minusta tuntui kuin silmäni olisivat olleet lautasen kokoiset tuijottaessani Markkua.
- ”Niin, tarkoitin, että olet ilman myyjän apua löytänyt mitä halusitkin.”, täsmensi Markku huomattuaan, että jäin ihmettelemään hänen lausettaan.
Phhhh... päästin huomaamatta ilmaa keuhkoistani. Tietysti Markku oli sitä tarkoittanut, eikä mitään muuta. ”Kerää nyt itsesi kasaan”, toruin itseäni. – ”Joo, kyllä. Tota, tää liike on niin hyvässä järjestyksessä, että täältä löytää helposti.. tota, kaikkee.. mitä sitten etsiikin..”, sanoin Markulle jo hieman levollisemmalla äänellä.
- ”Mukava kuulla! Ethän vahingossa ottanut liian isoja käsineitä?”, pamautti Markku äkkiarvaamatta. En osannut sanoa siihen mitään, koska kysymys tuli niin äkkiä ja se koski ostoksiani. Tuijotin vain tyhmänä Markkua.
- ”Lateksi yleensäottaen istuu paljon paremmin päällä, jos se on hiukan pienempi koko kuin mitä yleensä asusteiden kokona käyttää. Lateksi kun pystyy venyymään tosi paljon.”, Markku selitti tyynesti. ”Ei ole oikein mukavan näköistä, jos lateksivaate roikkuu löysänä päällä. Näytäpä, Satu, niitä käsineitä, niin katsotaan sinulle parhaiten sopivat.”, hän jatkoi kuin olisi ollut porkkanoita myymässä torilla.
Hetken aikaa etsittyään Markku löysi mielestään paremmin sopivan käsineparin. Samalla hän pisti telineeseen takaisin sen parin, jonka itse olin sieltä ottanut.
- ”Haluaisitko sovittaa niitä päälle, että ne varmasti istuvat hyvin?”, Markku kysyi yhtä yllättäen kuin edellisetkin kysymykset.
- ”Siis..? Olisko se sitten mahdollista?”, kysyin suu kuivuen.
- ”Tottakai – sulle. Ei näitä ihan kaikki asiakkaat saa sovitella.”, virnisti Markku. En tiennyt olisiko minun pitänyt olla huolissani vai ei, mutta vastasin kuitenkin:
- ”No joo... miksikäs ei. Missäs sovituskopit on?”, kysyin.
- ”Ei tarvitse mennä sovituskoppiin, vaan voit kyllä ihan kokeilla tässä niitä. Voin auttaa kyllä jos tarvitset apua.”, Markku tarjoutui.
- ”Jaha... no.. kai mä sitten tässä niitä kokeilen...”, vastasin.
Markun matkapuhelin pärähti soimaan. Hän pyysi anteeksi minulta keskeytystä ja vastasi puheluun. Hän sanoi muutaman sanan vain, nyökkäsi muutaman kerran vakavana ja lähti ripein askelin jonnekin.
Hölmistyneenä jäin seisomaan lateksikäsineet taitettuina kädessäni ja odottelin Markun palaavan, jotta pääsisin sovittamaan niitä.
( Kirjoitetaanko jatkoa? Onko lukijat hereillä? :)
(jos tulit suoraan tähän artikkeliin, lue ensin NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ-novellin kaikki edellisetkin osat päästäksesi juoneen mukaan :)
Päivä oli varsin aurinkoinen ja lempeä kesätuuli puhalteli hiljakseen, joten mikäpä oli kävellessä kaupungin katuja. Pirteää mieltäni kohotti entisestään se, että en eilen ollut tukalasta tilanteesta huolimatta jäänyt kiinni tirkistelyreissullani Kirsin ja Markun asunnossa. Toinen seikka oli se, että olin onnistunut aamun kuluessa selvittämään melkoisen vyyhden minulle ennestään tuntemattomia asioita, jotka näemmä alkoivat kiinnostaa minua enemmän ja enemmän. Näillä asioilla oli yksi yhteinen nimi: lateksi tai kumi – kumpaa nyt halusi käyttääkään, mutta minusta lateksi kuulosti jotenkin.. hmm, seksikkäämmältä. Hyräilin hiljaa jotain melodianpätkää ja askel tuntui kepeältä. Siinä kävellessäni kohti seksiliikettä ajattelin valmiiksi repliikkini, jotta en näyttäisi ihan ensikertalaiselta, mikä kuitenkin käytännöllisesti katsoen olin! Olin ajatellut myös antavani palautetta huonosti toimineesta verkkokaupasta.
Olin kävellyt jo yhdeksän korttelin väliä. Kun tulin kymmenennen korttelin puoliväliin, alkoi tuttu kihelmöinti taas vatsanpohjassa. Kertasin pikaisesti repliikkini, palautteen, muistutin itseäni siitä, että olin aikuinen asiakas täysin luonnollisella asialla ostamassa itselleni viihdykettä – kuin hakemassa elokuvaa vuokraamosta konsanaan. Jostain syystä kertaus ei kuitenkaan pönkittänyt itseluottamustani, ehkä pikemminkin juuri päinvastoin ja tunsin itseni hieman jännittyneeksi. Askel askeleelta maali lähestyi ja kurkkuani alkoi kuivata ja tuntui kuin suuhuni olisi jostain ilmestynyt pallo, jonka vuoksi en pystynyt puhumaan. Mielikuva oli kieltämättä sangen omituinen, mutta en kyennyt enää analysoimaan mistä se oli päähäni pälkähtänyt. Kortteli loppui ja liike tuli näkyviin kulman takaa. Liikkeen ovet olivat avoinna ja ikkunoissa esiteltiin kaikenlaisia tuotteita, joita liikkeessä myytiin. Reippaasti astuin sisään liikkeeseen ja minua tervehti asiallisen näköinen kolmekymppinen nuori nainen.
- ”Hei, voinko auttaa?”, kysyi nainen ja lähestyi minua.
- ”Kiitos, katselisin ensin hieman ympärilleni, jos sopii”, sain sanottua hieman epätavallisen kireällä äänellä. Tuntui siltä, että kaikki suunnittelemani repliikit tulisivat jäämään kuiskaajien lausuttaviksi. Suuta kuivasi ja huomasin täriseväni hieman, jännityksestä johtuen ehkä.
- ”Joo, sopii oikein hyvin. Katsele rauhassa vaan ja jos löydät jotain kivaa, mutta olet epävarma, niin kysy ihmeessä. Autan ihan mielelläni.”, nainen sanoi ja palasi myyntitiskin taakse.
- ”Selvä, kiitti.”, mutisin ja kuivasin käsiäni housuihin toivoen, että kukaan ei huomannut sitä.
Liikkeessä ei ollut muita asiakkaita, joten saatoin omaksi ilokseni hieman rentoutuakin kierrellessäni liikettä ympäri ja etsiessäni mitä olin tullut hakemaan. Pornofilmit näyttivät olevan liikkeen ykkösartikkeli, ainakin määrästä päätellen. Seksivälineitä tuntui olevan mittaamaton määrä, mitä ihmeellisimpiä vempaimia ja kaikissa sateenkaaren väreissä! Hieromasauvatarjonta oli varsin kattava ja ne olivat hyvässä järjestyksessä hyllyillä. Leukani meinasivat mennä sijoiltaan, kun näin hyllyssä niin isoja keinopeniksiä, etten ollut eläissäni kuvitellut kenekään voivan edes ottaa niin suurta sisäänsä! ”Hyvä tavaton sentään! Naisparka, joka tuon uhriksi joutuu..”, tuumin itsekseni.
Siirryin hiljakseen liikkeen seuraavaan huoneeseen. ”Taidan alkaa päästä pikkuhiljaa maaliin”, ajattelin hymyn karehtiessa suupielessä. Huone oli näköjään alkupää liikkeen asustevalikoimasta. Ihania pitsisiä alusvaatteita oli laitettu houkuttelevasti esille, joitain oli puettu mallinukkien päälle, suurin osa roikkui hengareissa tai pyörötelineissä. Löytyi erilaisista kankaista tehtyjä alusasuja ja myös päällysasuja, erilaisia kuoseja – eläinten nahkaa jäljitteleviä, psykedeelisiä kuvioita sekä muita ei-esittäviä printtejä.
Jatkoin huonetta eteenpäin ja tunsin nahkan tuoksun tulvahtavan vastaan. ”Ahaa, siirryttiin seuraavaan sektoriin”, irvailin mielessäni. Upeita asusteita oli tehty erilaisista nahkoista. Vilkaisin ohimennen erään mielestäni todella hienon topin hintalappua ja päätin samantien jättää sen liikkeen telineeseen odottamaan seuraavaa asiakasta. En missään tapauksessa maksaisi tuota hintaa topista – vaikka se olisi aitoa nahkaakin! Totesin, että nahkavaate ei ollut minun eikä myöskään lompakkoni makuun, ja jatkoin kiertelyä eteenpäin.
Hengähdin terävästi kun tulin seuraavan huoneen ovelle. Tässä huoneessa oli esillä pvc-asut. Ne olivat hyvin kiiltäviä ja tuntuivat myös varsin pehmeiltä kädessä. ”Hmm.. ei hassumpi materiaali sittenkään!”, ajattelin ja jatkoin tutkimista. Kihelmöinti vatsanpohjassa alkoi taas, mutta en kiinnittänyt siihen suurtakaan huomiota. ”Pvc tuntuu oikeastaan sekin aika seksikkään liukkaalta...”, analysoin eteenpäin ennakkokäsityksistäni poikkeavaa havaintoa. Hintakaan ei näyttänyt olevan este pvc-asujen hankkimiselle. ”Täytyypä muistaa tämä”, vannotin itseäni. En kuitenkaan langennut näihinkään asuihin, vaikka ne kyllä jo olivat aika lähellä sitä, mitä olin täältä tullut hakemaan. Päätin jatkaa kierrosta eteenpäin.
Liikkeen seuraava huone sijaitsi ikäänkuin kulman takana. Lähestyessäni huonetta tunsin sieraimissani voimakkaan kumin tuoksun. Tuoksu oli huumaavan voimakas ja se sai sydämeni hakkaamaan kiivaammin. Olin päässyt tavoitteeseeni ja löytänyt paikan, jota etsin. Asut olivat kauniisti esillä ja ne kiilsivät hieman, mutta ei samalla tavalla kuin ne lehdessä näkemäni asut. Hengitykseni tiheni hieman, kun tarkastelin liikkeen lateksiasuvalikoimaa. Hameita, toppeja, housuja, sukkia, käsineitä... Seis! Käsineitä?!! Huomasin virnistäen, että kihelmöinti voimistui alavatsassa ja käteni alkoivat taas hiota. Etsin käsineistä sellaiset, joissa oli pitkät varret, niinkuin liikkeen Internet-sivuilla oli ollut kuvassakin. ”Löytyi! Vau!!”, melkein kiljahdin innostuksesta. Käsineitä näytti olevan useampia kokoja, ja valitsin niistä sellaiset, joiden oletin sopivan käsiini hyvin. Yllätyksekseni huomasin, että lateksin pinta oli samettisen pehmeä ja viileän sileä. ”Eipä sitten ihme, että kiillotettuna se kiiltää kuin peili”, tuumin asiantuntevasti itselleni ja aloin tehdä lähtöä kassalle päin.
- ”No hei, Satu!”, kuulin miesäänen sanovan reippaasti selkäni takaa. Äänestä ei voinut erehtyä – se kuului Markulle, Kirsin miehelle!!!
Käännyin kuin salamaniskun saaneena kannoillani Markkua kohti siirtäen käteni pikaisesti selkäni taakse. Kasvoni lehahtivat tulipunaisiksi, hengitykseni salpautui järkytyksestä ja jalkani tärisivät taas kuten ne olivat tärisseet liikkeeseen tullessanikin – nyt vain ehkä hieman enemmän. Minusta tuntui kuin olisin seissyt siinä kolme tuntia, joten yritin saada itseni kokoon kaikin keinoin. Suuni muodosti sanoja, mutta kurkusta ei kuulunut kuin kähinää. Se oli aivan kuiva. Rykäisin muutaman kerran selvittääkseni kurkkuani ja sain jotenkin sanottua liiotellun reippaasti: ”Ai, hei Markku.”, enkä mitään muuta.
- ”Onpa tosi mukava nähdä sinutkin liikkeeni asiakkaana!”, sanoi Markku kuin ei olisi muka huomannut epätoivoista kamppailuani itsekontrollini saavuttamiseksi. ”Sanotaan nyt sitten oikein käsipäivää ja tervetuloa.”, hän jatkoi ojentaen kätensä tervehdystä varten.
Ojensin oman käteni myös, mutta tajusin vasta liian myöhään, että minulla oli ojennetussa kädessäni taitettuina juuri telineestä löytämäni lateksikäsineet. Kömpelösti siirsin ne vasempaan käteen, jota sitten yritin hivuttaa pois näköpiiristä. Puristimme toistemme kättä tuttavuuden vuoksi.
- ”Kiitos, Markku...”, sopersin suurinpiirtein kuuluvasti. Kurkkuni alkoi näköjään palautua ensisokista hiljakseen.
- ”Olet tainnut jo löytääkin etsimäsi?”, Markku sanoi ja hymyili.
Mitä!?? Miksi Markku hymyili sanoessaan noin? Mitä hän tarkoitti? Paniikki iski kuin miljoona volttia. – ”Mmmh... tota, löysin...”, mutisin vastaukseksi Markulle aivojeni työskennellessä taas ylikierroksilla. Minusta tuntui kuin silmäni olisivat olleet lautasen kokoiset tuijottaessani Markkua.
- ”Niin, tarkoitin, että olet ilman myyjän apua löytänyt mitä halusitkin.”, täsmensi Markku huomattuaan, että jäin ihmettelemään hänen lausettaan.
Phhhh... päästin huomaamatta ilmaa keuhkoistani. Tietysti Markku oli sitä tarkoittanut, eikä mitään muuta. ”Kerää nyt itsesi kasaan”, toruin itseäni. – ”Joo, kyllä. Tota, tää liike on niin hyvässä järjestyksessä, että täältä löytää helposti.. tota, kaikkee.. mitä sitten etsiikin..”, sanoin Markulle jo hieman levollisemmalla äänellä.
- ”Mukava kuulla! Ethän vahingossa ottanut liian isoja käsineitä?”, pamautti Markku äkkiarvaamatta. En osannut sanoa siihen mitään, koska kysymys tuli niin äkkiä ja se koski ostoksiani. Tuijotin vain tyhmänä Markkua.
- ”Lateksi yleensäottaen istuu paljon paremmin päällä, jos se on hiukan pienempi koko kuin mitä yleensä asusteiden kokona käyttää. Lateksi kun pystyy venyymään tosi paljon.”, Markku selitti tyynesti. ”Ei ole oikein mukavan näköistä, jos lateksivaate roikkuu löysänä päällä. Näytäpä, Satu, niitä käsineitä, niin katsotaan sinulle parhaiten sopivat.”, hän jatkoi kuin olisi ollut porkkanoita myymässä torilla.
Hetken aikaa etsittyään Markku löysi mielestään paremmin sopivan käsineparin. Samalla hän pisti telineeseen takaisin sen parin, jonka itse olin sieltä ottanut.
- ”Haluaisitko sovittaa niitä päälle, että ne varmasti istuvat hyvin?”, Markku kysyi yhtä yllättäen kuin edellisetkin kysymykset.
- ”Siis..? Olisko se sitten mahdollista?”, kysyin suu kuivuen.
- ”Tottakai – sulle. Ei näitä ihan kaikki asiakkaat saa sovitella.”, virnisti Markku. En tiennyt olisiko minun pitänyt olla huolissani vai ei, mutta vastasin kuitenkin:
- ”No joo... miksikäs ei. Missäs sovituskopit on?”, kysyin.
- ”Ei tarvitse mennä sovituskoppiin, vaan voit kyllä ihan kokeilla tässä niitä. Voin auttaa kyllä jos tarvitset apua.”, Markku tarjoutui.
- ”Jaha... no.. kai mä sitten tässä niitä kokeilen...”, vastasin.
Markun matkapuhelin pärähti soimaan. Hän pyysi anteeksi minulta keskeytystä ja vastasi puheluun. Hän sanoi muutaman sanan vain, nyökkäsi muutaman kerran vakavana ja lähti ripein askelin jonnekin.
Hölmistyneenä jäin seisomaan lateksikäsineet taitettuina kädessäni ja odottelin Markun palaavan, jotta pääsisin sovittamaan niitä.
( Kirjoitetaanko jatkoa? Onko lukijat hereillä? :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Säväyttävää, Jatka ole hyvä!
Taas se loppu kesken, ei jaksa odottaa, lisää, lisää, lisää....
jatkaa sinulle...loppuun asti
lisäää lisäää
Mitä vielä? Kyllä tässä hereillä ollaan mutta asiattomasti pukeutuneena.... Anteeksi
Tuhma olit ja jo tuohon aikaan aamusta! Nurkkaan siitä! :)
Mielellämme haluamme lisää :D tarina alkaa vaikuttamaan mielenkiintoiselta :P todellakin.. yllättävä juonen käänne että markku omistaa kyseisen liikkeen
ehdottomasti lisäää.....
Ei kiirusta... kunhan vaan äkkiä jatkat tuota upeaa tarinaa!!!!
kerro muillekkin mistä ammennat tietosi.haluaisin itsekkin keksiä mutta en osaa