Kysymys,
pentuni on 8-viikkoinen kääpiökoiran pentu.
Kuinka paljon hellyyttä sille voi osoittaa "pilaamasta" pentua? Tottakai pentua pitää helliä mutta tahdon kasvattaa siitä itsenäisen pikku koiran joka osaa rauhallisena odottaa kotona työpäivän ajan.
Toinen tahtoisi nukkua tohveleitteni päällä (kun itse käytän niitä :) ja on kurja tökkiä pentua pois kun olisin liikkumassa johonkin.
Pentu on ollut kainalossani sohvalla, vedetään noin tunnin päivätirsat yhdessä.
Sänkyyn en koiraa ota sen turvallisuudenkin vuoksi.
Paljon paijailuita yms..
Eli voiko pentukoiran tehdä huonolla tavalla riippuvaiseksi liialla hellyydellä?
Missä menee lellimisen raja?
pentuni on 8-viikkoinen kääpiökoiran pentu.
Kuinka paljon hellyyttä sille voi osoittaa "pilaamasta" pentua? Tottakai pentua pitää helliä mutta tahdon kasvattaa siitä itsenäisen pikku koiran joka osaa rauhallisena odottaa kotona työpäivän ajan.
Toinen tahtoisi nukkua tohveleitteni päällä (kun itse käytän niitä :) ja on kurja tökkiä pentua pois kun olisin liikkumassa johonkin.
Pentu on ollut kainalossani sohvalla, vedetään noin tunnin päivätirsat yhdessä.
Sänkyyn en koiraa ota sen turvallisuudenkin vuoksi.
Paljon paijailuita yms..
Eli voiko pentukoiran tehdä huonolla tavalla riippuvaiseksi liialla hellyydellä?
Missä menee lellimisen raja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
aivan samalla tavalla kuin ihmislapsikin. Hellyyttä tarvitaan yhtä paljon kuin tiukkaa koulutustakin. Ne on vain osattava erottaa toisistaan.
siinäpä se! Se pikkunen "törkyturpa" on niin käsittämättömän sulonen et pakkohan sitä on lelliä...
Minä jopa lättytin saku pennulle kun se meille tuli, kunnes mieheni asiasti huomautti =)
Mun mielestä sä et voi koskaan liikaa rakastaa pentua, etkä antaa sille liikaa aikaa...
Mutta rajat on oltava selvät ja kasvatus johdohmukaista.
Se on vain kerran pieni ja lutunen vaavi ota siitä kaikki irti!
Oikein paljon onnea ja iloisia päiviä teille!
ole lellimistä. Pentu hakeutuu luoksesi hellyyden kipeänä ja ota vastaan vain kaikki. Leikki kuuluu osana pennun elämään ja sen kautta opitaan. Vielä tulee ns. viikari vaihe kun ei sanalla on melkoinen merkitys. Kasvatukselle rajat niin siitä se sitten lähtee. Kääpiökoira tanttahan olen itse ja en ainakaan myönnä lellineeni koiriani, mutta esim. Sissi joka ikinen ilta ennen nukkumista tulee tyynylleni kyljelleen maaten ja siinä sitä sitten halitaan ja silitellään toinen toisiamme.
Aikuisena jokainen käyttäytyy eri tavoin, mutta se opittu hellyys säilyy aina ja päivänmittaan se osoitetaan kuka milläkin tavoin, mutta se on edelleen olemassa, ja mielestäni se on yksi erittäin tärkeä kohta siinä ihmisen ja koiran kunnioituksessa toista kohtaan. Ja muodostaa hyvän pohjan yhteiselle elämällenne.
kyllä koiran voi lällyttää riippuvaiseksi itsestään. Minä häpeän myöntää, että minulla on sellainen koira. Koira kaipaa aika nopeasti rajat, eli sille pitää opettaa mitä saa, ja mitä ei saa tehdä.
Minä pidin koiraa vielä 4kk ikäisenä täysin "vauvana", ja eihän se enää silloin sitä ole.
Koira leimautuu tosi helposti ja nopeasti liikaa ihmiseen, jos se inhimillistetään liikaa.
Hyvä, kun otat nyt jo asiasta selvää.
Rakkautta ja rajoja niinkun lapsellekin., tai siivet ja juuret :o)
Näin minä ajattelin, rajoja ja rakkautta.
Olen siinä lähellä kun pennulle tulee läheisyyden tarve.. leikitän, teen silittelyharjoituksia, olen ulkona se turvallinen tukipilari jonka jalkojen taakse voi mennä suojaan :)