Mistä hankitte huonekalut?

Itse etsin jonkin aikaa käytettyjä kalusteita ensiasuntooni, opiskeluaikaiseen kämppään. No, huomasin että kohtuu edullisesti saa tavaraa liikkeestäkin. Ostin Askosta ison lepotuolin hintaan 149e. Sellaisia ei oikein käytettyinä ole edes myynnissä. On tietysti ihmeellistä jos et saanut hyvää tavaraa kaupatuksi. Ehkei lehti-ilmoitus ollut houkutteleva tai tavara ei ollut ihan ostajien mieleen? Uskoisin, että nuorille on aika tärkeää kuitenkin se, että kämpästä tulee "oman näköisensä". Kirpputoritavarakin syynätään siis tarkkaan. Ison osan huonekaluista vein tietysti omasta kotoa, huoneestani. Sängyn ja sen lepotuolin ostin uutena, sekä sellaisen keittiön apupöydän. Ei kannata ainakaan loukkaantua siitä ettei tavara mennyt kaupaksi, niin hyväkuntoista kuin se onkin. Muuttavilla ihmisillä kun on usein omasta takaakin niin paljon turhaksi käynyttä tavaraa joka tulee tarpeeseen sitten uudessa kodissa. Erikoisempia kalusteita sitten on harvoin käytettynä myynnissä, eli sellaiset ostetaan uutena.

Uutena ostetaan, koska kenenkään vanhat paskaiset kalut eivät kiinnosta, aivan sama maksavatko vanhemmat vai itse (vaikka tietenkin vanhempien asiahan se on ensimmäiseen asuntoon).

Mitään ei olisi tarvinu ostaa kun poikakamun kans laitettin alkuvuodesta "kimpsut ja kampsut" saman katon alle.

Parisänky ja sohva ovat poikakaverin äidin vanhoja (poikaystävän vanhemmat eronneet kauan sitten, joten parisänky oli tarpeeton). Ruokapöytä ja makuuhuoneen tv-pöytä tulivat mun vanhemmilta (tv on poikakaverin vanha mutta toimiva pikku-tv..)

Vaatekaapit täällä asunnossa oli jo valmiina. Hyllyjä kirjoille tuotiin sekä mun että poikaystävän vanhoista huoneista, kuten myös tietokonepöytä.

Olohuoneen ison tv-tasohyllystön ostin uutena yo-rahoillani (200e), vaikka jonkinlaisia hyllyjä olisi ollutkin tarjolla sukulaisten ullakoilta, ym. Tv ostettiin poikaystävän kanssa puoliksi jostain tarjouksesta 139e, 21 tuumaa.

Kotoa toin huoneestani joululahjaksi saadut videot ja yo-lahjaksi saadun DVD-soittimen. Poikaystävällä oli kesätyörahoilla ostetut stereot ja kaikenmaailman kaiuttimia.

Pyykkikone saatiin myös ilmaiseksi poikaystävän isältä, olivat ostaneet itselleen uuden vaikka tuo vanhakin on ihan toimiva.

Kodinkoneita, kuten mikro, kahvinkeitin, ym. oli molemmille kerääntynyt vuosien mittaan, joten niitäkään ei tarvinut ostaa. Onneksi molempien sukulaisilla on ollut tapana antaa hyödyllisiä syntymäpäivä- ja joululahjoja...

Niin että huomaatkos, jos on onnekas, niin ei tarvitse juuri mitään ostaa opiskelijakämppäänkään... :)

nykyajan nuorille kaiken valmiiksi. näin on.

Itse ostin huonekaluista uutena ruokapöydän 4tuolia,lepotuolin,sohvapöydän ja atk-pöydän. Sängyn,tv-alustan ja yöpöydän sain vanhemmiltani,sillä ne ovat hyväkuntoisia. Hyllyt sain perintönä,kun yks kaukainen sukulainen kuoli. Sitten jouduin kaikenlaista pientä tavaraa ostamaan,mutta niistä vanhemmat ja kummit maksoivat suurimman osan. Eli voisi sanoa,että jos hyvin käy,niin ei tarvitse itse ostaa mitään. Useimmiten kuitenkin joutuu jotain itse ostamaan,ja se on ihan hyvä juttu,koska kodista pitää tulla asujansa näköinen. Itse olen sisustanut kodin romanttiseksi,koska tykkään kauniista,vaaleista väreistä. On minulla jotain tummaakin,mutta suurin osa kodistani on vaaleita värejä.

Minullakin näytti vielä viime keväänä että pitää aika paljon ostaa uutena tai jostain kirppareilta,mutta sitten alkukesästä äitini ukki kuoli,ja sieltä sain perintönä kaiken tarpeellisen televisiosta keittiönpöytään ja verhoista mattoihin asti.. Pyykinpesukoneenkin sain,ja videot..
Vanhan tietokoneen kotoa ja oman sänkyni ja kirjotuspöytäni vein mukanani.. ja hyllyn..
Muuta ei tarvinnut ostaa kun pieni pöytä tietokoneelle ja uusi kirjoituspyödän tuoli,kun entinen oli niin rikki ettei sitä kannattanut ottaa mukaan..
Ja tämä oli vain yksi esimerkki mistä niitä huonekaluja voi hankkia..
Minullakin on kyllä melkeimpä kaikki nyt tulevaa oikeaa omaa kotiakin varten,eikä pelkästään opiskelijakämppää varten..
Että tulevaisuus näyttää hyvältä..
Ja mummoni jo sanoi,kun se on muuttamassa toiselle paikkakunnalle,että saan siltäkin niitä romppeita sieltä vanhasta suuresta asunnosta..
Kyllä ei paljoa tarvitse ostaa..!! =)

Mä muutan niin pieneen asuntoon, että sinne ei edes mahdu paljon huonekaluja! ;)

Kirjoituspöydän (joka toimii samalla ruoka- ja tietokonepöytänä) saan isäni veljeltä, nojatuolin tuon omasta huoneesta. Tv-tason otan myös mukaan omasta huoneestani, mitäpä mä sillä teen täällä, kun ei mulla sit enää tv:täkään ole..

Isä osti mulle sängyn poistomyynnistä, sai tosi halvalla sellasen runkopatjasängyn(?)
Kun en tarvii erikseen mitään ruokapöytiä yms tilaa vieviä niin eihän se niin kalliiksi tule.

En kyllä vielä ole nähnyt asuntoani, että mahtuisko sinne sitten jotain muutakin.
Jos mahtuu niin käyn sitten kirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa etsimässä jos jotain sopivaa löytyisi.

MUTTA, vaikka opiskelija olenkin, niin en suostu ottamaan mitä vain tavaroita, haluan että ne sopii mun kämppään ja tykkään niistä.
Esim. veljeni sai vuosi sitten kun muutti, meidän vanhan (19-vuotiaan, tosi vanhan siis) mikron, sellasen ruman ruskean, hyi, hyi. Itse en sellasta ottaisi, vaikka ilmaseksi saisikin. Maksan mielummin sen viitisen kymppiä sellaisesta uudesta, josta pidän.

Kyllä mun mielestä opiskeluaikanakin täytyy voida elää omannäköisessään asunnossa, tietysti turha snobbailu ja nirsous pitää unohtaa, eli mitään plasmatelkkareita ei kyllä ole vara ostaa! :)

En osaa ottaa kantaa siihen kuka (vanhemmat vai itse) maksaa opiskelijan kalusteet, kun sain itse (lähes) kaikki kalusteet kotoa ilmaiseksi. Se taitaa olla 50-60 Nykästä mukaillen... =)

Tosiaan, itse kun muutin kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ei minun asuntoon tarvinnut ostaa juuri mitään uutta. Lähes kaikki kalusteet sain kotoa tai tutuilta (mitä kaikkea löytyykään varastoista ja vinteiltä...). Ainoa ostettava kaluste tais olla mikroaaltouuni, ja sekin ostettiin kirppikseltä.

En ymmärrä...ite olen normaalintuloinen 22vuotias ja omaan asuntoon muutin 3 vuotta sitten. Kaikki mitä kämppääni olen kantanut, olen itse maksanut ja kaiken haluamani olen myöskin saanut, niin ja uutena!
Ryyppäättekö te rahanne, vai mikä on kun kirppareita pitää koluta? Niin, onhan se viina tärkeämpää kuin OMA KOTI!

Itse ostin kaikki huonekaluni uusina ja OMILLA rahoillani. Mielestäni kodin pitäisi olla asujalleen mieluisa. Estetikkona olin valmis investoimaan rahaa kestäviin ja kohtuu hintaisiin huonekaluihin. Sisustus on nyt itseni näköistä ja kaikki huonekalut sopisivat myös toisen malliseen tai kokoiseen kotiin. Opiskelunkin tulisi olla täysipainotteista elämää, joka minulle tarkoittaa viihtyisää kotia.