Oliko sinulla pienenä joku unelma-ammatti? Mikä, ja mitä sitten tapahtui? Mikä tuli unelman eteen, vai teetkö nyt sitä, mitä aina halusit?
Kerään kokemuksia artikkelia varten. Jos viestisi saa julkaista, laitathan nimimerkin ja iän vastaukseen. Kiitos osallistumisesta!
Kerään kokemuksia artikkelia varten. Jos viestisi saa julkaista, laitathan nimimerkin ja iän vastaukseen. Kiitos osallistumisesta!
Vastaukset 35
Vanhimmat
...sain unelmaksi merillä seilaamisen. Joku outo halu sinne ajoi. Muistan miten 11v piirsin laivoja ja merimiehiä virsikirjan marginaaleihin ;) Pakkohan oli käydä sitten testaamassa. Kävin merenkulkuoppilaitoksen perusopintolinjan ja lähdin seikkailemaan. No, totuus iski vasten kasvoja. Ei sieltä merimiesromantiikkaa löytynyt kuin silloin tällöin pieni hetki. Muu aika oli kovaa ja hetkittäin vaarallistakin työtä puolialkkismiesten kanssa kansimiehenä. Viihdyin noin vuoden, välissä yksi loma.
Unelmat on tehty toteutettavaksi. Kokemusta pidän erittäin arvokkaana, vaikka merillä tupakkaa opinkin polttamaan...
Animus ja 41 vuotta (eikä suotta)
Verenperintönä? Minunkin isäni oli merikapteeni. >;)
...taivaanrannanmaalari ;))
Mun isä ei koskaan ollu varsinaisesti merillä, mutta elementtinä se oli sille tärkee, suunnitteli laivoja työkseen ja seilaili pienellä sellaisella....
Siis haaveeni oli myös merimies ja Upinniemestä sain matruusin passin(autokuski tosin).
Ammattikoulusta tulin mukamas putkimiehenä..
Sattumaa ja sattumaa,lähes 20v seilasin rekalla ymp.suomen maata ja nykyään kaikessa rauhassa katselen uusia polkuja auringon paisteeseen..:))
halusin tietty kiskan myyjäksi ja sitä
tuli kouluaikaan kokeiltua, jotta sai taskurahoja.
Vähän isompana halusin tanssijaksi, aika kovastikin. Harrastin ja nautin, mutta sitten
iski penikkatauti ja sen paraneminen kesti.
Joten taisi tulla kroppa unelman eteen ja
ehkä sitten myös usko omiin taitoihin.
Joku vanhempi sitten valistikin, ettei
sellasella voi elää, jotta hanki kunnon ammatti.
Ei kai mulle oo oikein vieläkään selvinnyt,
mitä haluaisin tehdä. Ihan ok tää nykyinenkin
ihan muunlainen duuni.
Olisitko niin ystävällinen, että vielä laittaisit nimimerkin ja iän? Kiitos!
profiilista, Ringin 41-v
Pääsin kolmevuotiaana papan kanssa sirkukseen. Takarivillä istui neljä poliisia, joiden hienot univoirmut ja kiiltävät saappaat olivat upeinta mitä olin nähnyt.
Sirkusesitys jäi näkemättä kun istuin selkä lavaan päin ja tuijotin sankareitani. Haaveilin poliisiksi rupeamisesta pitkälle kouluikään asti.
Ei munusta sitten poliisia tullut, muut ammattihaaveet pääsivät edelle....
Nimmari näkynee valmiiksi, olen nainen ja 46-vuotias.
lentäjäksi. Armeijaan mennessä ilmoitin kutsunnoissa haluni ilmavoimiin. En päässyt olin muka liian iso lentokoneen ohjaimiin.
Olen aina ollut kova toisia määräilemään jne. (ikävä kyllä). Kouluttauduin sellaiseen virkaan, jossa sitten myöhemmin etenin päällikköasemaan.
Enempää en täällä viitsi paljastaa (anteeksi vain). Voithan jättää tämän huomioimattakin. Moi!
Charlien enkelit sai mut hakemaan poliisikouluun ennen merikoulua. En päässyt edes pääsykokeisiin, vaikka olin timmissä kunnossa.
Ei musta olis tullu hyvää poliisia, jos ei merimiestäkään ;)))
Felixmanin iän?
kiitos!
piti tulla ensin poliisi,sit kätilö, mut jäin vain sairaanhoitaksi.
kunnes aloin pelkäämään koiria ja kissoja ja kaloja ja matoja ja ötököitä... noh, sait varmaan jo jonkun kuvan :) Menihän ne pelot ohi, ja haaveetkin, kun iskä uhkaili remmillä kun ekat ehdot tuli ;)
Joskus olin vähän katkera vanhemmilleni, kun eivät patistaneet enemmän lukemaan ja pitämään kiinni haaveista. Meillä aina kuulutettiin ettei ole mitään väliä mitä meistä muksuista tulisi. Nyt tiedän että tuo tasapainoilu kasvatuksessa on loputon suo, hyväähän ne tarkoitti.
Vastasi Tuffe, 43 v.
PS. Ehdot tuli suomenkielestä ;) Aattelin vaan, että ymmärrätte mun vihreet...
varsin hyvin sen JouluvaloHämppy-juttusi... Oli sitten Inky tai Heikki! Sie et vaan kertakaikkiian voi....:DDD
lähettää hän...
selvis kuka meillä on perheen pää ;))
Näinpä... :)))
että se päättää jolla on eniten jalkoja :)))
Onneks pöydällä tai tuolill ei oo päätösvaltaa.. :DDDDDDD
Kiitos, hyvistä nauruista.. ;)))
kun ne meidän tuolit on sellaisia puupäitä, olisivat miehen vietävissä kuiteskin :)) Eeehh, nää mun jutut... tarttisko mojauttaa kaulimella... Ei ainakaan huonompaan suuntaan voi mennä ;)
Niin, määräysvalta on kolmijalkasell.. :DDD
Silleen, siullakin on suunta ylöspäin.. ;)))
Siun jutut on mukavii.. :)))
Toiveammattini pienenä oli opettaja, mutta nyt olenkin toimistoalan ihminen... isäni on kyllä ope:)
Halusin pienenä poliisiksi. Motiivina oli päästä ajamaan komeasti poliisiautolla ruokatunnille kotiin.
Lukioaikaan toivoin, että naisetkin pääsisivät armeijaan... Olisin ollut upseeriainesta.:)
Mutta opettaja tuli. Välillä tuntuu, että eikö se nyt olekin melkein sama?!
nainen 43v.
Niinpä ajelinkin 9v omilla luvilla, sitä ennen palkollisena.
Sittemmin läksin merille ja sillä tiellä yhä..
- alter-egoni -
Ala-asteikäisenä halusin sairaanhoitajaksi. Kirjoitettiin siitä ainekin koulussa,ope totesi ettei o mulle sopiva ammatti,miksiköhän... Olin niin tolkuttoman ujo,kai se ajatteli ettei tosta o muita hoitamaan.
Jossain vaiheessa poliisin ammatti kiinnosti ja olin jo vähällä hakeutua poliisikouluun. Taas itseluottamus petti,ajattelin etten selviä kuntotesteistä. Sekin siis jäi haaveeksi.
Ihan on tullu muusta elanto väännettyä ja nyt toteutetaan tän ajan unelma-ammattia. Onneks on paljon mahdollisuuksia.
Kohta 40 v.
Koska Bonanzat ja Virginialaiset ja etenkin High Chapparral tekivät telkkarissa amerikkalaisen hapatuksen mediamyyrätyötään kun olin lapsi. Kun opin lukemaan ahmin kaikenlaisia lännenlukemistoja koska niitä julkaistiin silloin paljon. Jostain syystä tuntuu että tunnen vieläkin amerikan sisällisodan paremmin kuin suomen historian...
Olisihan se ollut jalo ammatti, raskaan päivätyön ohella olisi saanut olla mukana oikeamielisissä taisteluissa pahaa vastaan ja väliajoilla istua saluunoissa höpöttelemässä kapakkalintusille ja ammuskella pahiksia rehellisissä ja oikeuden mukaisissa kaksintaisteluissa!
Into asiaan alkoi hiipumaan kansakoulun neljännellä luokalla kun kirjoitin western-tyylisen aineen( muistan selvästi kuinka siinä lahdattiin siux-intiaaneja ja lainsuojattomia) josta sain kehnon numeron ja opettajan narinat päälle....
Unelman eteen kai tuli se kun kukaan ei ole keksinyt toimivaa aikakonetta >:/
No työttömänä media-alalla ollaan......
=DW=
45v
oli mulla yhteenaikaan ainoa vakavasti otettavissa oleva toiveammatti.
Kokemusta lampaista mulla oli runsaasti, koska itse asiassa kasvoin lammaslauman keskellä.
Pokerinpelaajaksi.
Varmaan tuli liiaksi katsottua länkkäreitä kun niissä pelasivat pokeria.Vieläkin kiinnostaa esim.kuinka räjäyttäisi pankin ruletissa.
Laahustava 46
Halusin pienenä ja vähän isompanakin rekkakuskiksi kunnes sain ajokortin ja luovutin suosiolla ja hankin koulutuksen toiseen kiinnostuksen kohteeseen eli vaatepuolelle. Alalla olen ollut n.20v eikä kaduta yhtään!!
Minusta piti tulla ja aloitinkin opiskelun.
Mut sitten miehet vei minun ajatukset muualle ja opiskelut siltä erää jäi siihen:))))
Nyt teen oikeastaan paljon mielekkäämpää työtä:))
Kohta 50
Kiitos kaikille lapsuuden haaveidensa jakaneille. Vieläkin ehtii toki kertoa unelmistaan.
Itse muuten halusin lentäjäksi!
monilla tytöillä oli melko 'miehinen' unelma-ammatti
muotisuunnittelija.. :))
Piirsin aina, ihmisii ja vaatteita.. ;)))
Myöhemmin se muuttui, sisustus-suunnittelija tai arkkitehti haaveeksi.. ;))
Mutta.. jäi sitten toteuttamatta...
Tiellä, oli liian suuri este.. mutta se onkin, sitten ihan eri juttu...
Unelma-ammatit vaihtelivat lapsuudessa nopeassa tahdissa.
Tänään olen 40 ja olen ehtinyt vaihtaa vaihtaa jo monesti työpaikkaa, kumppania, maata ja mannerta enkä vieläkään tiedä, mitä minusta tulee isona.