Laiha tai lihava, ruma tai kaunis tai peräti ihan tavallisen näköinen, mies tai nainen tai jotakin siitä välistä...
Näissä tätä palstaa kuumentaneissa keskusteluissa on jotakin todella ärsyttävää ja ihmisiä loukkaavaa, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, että kyse on pelkästä ulkomuodosta vaan pikemminkin täällä käytävien keskustelujen lähtökohdasta: tavasta etsiä toista ihmistä mittanauhan kanssa. Siitä että joku haluaa määrätyn näköisen ihmisen ikäänkuin leikkikalukseen, fantasioidensa jatkeeksi. Siitä että toinen riisutaan inhimillisyydestään, pelkäksi biosekseksuaaliseksi, joskin kirjoitustaitoiseksi omien seksuaalisten jännityksien purkajaksi. Muistuttaa jotenkin murkkuikäisten fantasioita...
Nuorenahan kaikki oli toisin. Silloin fantasioiden tarkoituksena oli kypsyttää meitä toimiviksi miehiksi ja naisiksi. Ja silloin finni poskessa tai ulkomuotoon liittyvät kommentit tuntuivat maailmanlopulta. Mutta silloin oltiin vielä kakaroita.
Nyt suurin osa meistä on neljäkymppisiä. Takana on ihastumisia, rakastumisia, ihmissuhteita. Luulisi että suurin osa meistä jo tietää, ettei ihastuminen ja rakastuminen mitenkään liitty ulkomuotoon vaan kahden ihmisen kykyyn liittyä toisiinsa, olla vuorovaikutuksessa keskenään. Heidän persoonallisuuksiinsa. Joskus vastakohdat löytävät toisensa, joskus vakka kantensa, kunkin oman persoonallisuuden tarpeiden mukaisesti. Ja nämä tarpeet ovat paljon pintaa syvemmällä.
Ehkä olisi aika miettiä sitä, miksi monet ihmiset chatissa ja elämässä suhtautuvat toisiinsa tai itseensä kuin porno- tai trendilehtien kuviin? Ja riisuvat itseltään ja toisilta sen ainoan todella arvokkaan asian - persoonallisuutta heijastavan inhimillisyyden. Ja ken niin tekee on kenties kestettävä se, että metsä vastaa niin kuin siihen huutaa.
Ollaan ihmisiksi!
Näissä tätä palstaa kuumentaneissa keskusteluissa on jotakin todella ärsyttävää ja ihmisiä loukkaavaa, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, että kyse on pelkästä ulkomuodosta vaan pikemminkin täällä käytävien keskustelujen lähtökohdasta: tavasta etsiä toista ihmistä mittanauhan kanssa. Siitä että joku haluaa määrätyn näköisen ihmisen ikäänkuin leikkikalukseen, fantasioidensa jatkeeksi. Siitä että toinen riisutaan inhimillisyydestään, pelkäksi biosekseksuaaliseksi, joskin kirjoitustaitoiseksi omien seksuaalisten jännityksien purkajaksi. Muistuttaa jotenkin murkkuikäisten fantasioita...
Nuorenahan kaikki oli toisin. Silloin fantasioiden tarkoituksena oli kypsyttää meitä toimiviksi miehiksi ja naisiksi. Ja silloin finni poskessa tai ulkomuotoon liittyvät kommentit tuntuivat maailmanlopulta. Mutta silloin oltiin vielä kakaroita.
Nyt suurin osa meistä on neljäkymppisiä. Takana on ihastumisia, rakastumisia, ihmissuhteita. Luulisi että suurin osa meistä jo tietää, ettei ihastuminen ja rakastuminen mitenkään liitty ulkomuotoon vaan kahden ihmisen kykyyn liittyä toisiinsa, olla vuorovaikutuksessa keskenään. Heidän persoonallisuuksiinsa. Joskus vastakohdat löytävät toisensa, joskus vakka kantensa, kunkin oman persoonallisuuden tarpeiden mukaisesti. Ja nämä tarpeet ovat paljon pintaa syvemmällä.
Ehkä olisi aika miettiä sitä, miksi monet ihmiset chatissa ja elämässä suhtautuvat toisiinsa tai itseensä kuin porno- tai trendilehtien kuviin? Ja riisuvat itseltään ja toisilta sen ainoan todella arvokkaan asian - persoonallisuutta heijastavan inhimillisyyden. Ja ken niin tekee on kenties kestettävä se, että metsä vastaa niin kuin siihen huutaa.
Ollaan ihmisiksi!
Vastaukset 16
Vanhimmat
joku kirjoittaa olen täysin samaa mieltä kansasi,
paremmin ai asiaa voi ilmaista..:))
Itse hyväksyn ihmiset sellaisena kun ovat kokoon ikään tai tittellin katsomatta,ainoastaan se merkitsee mitä heidän sisimästään löytyy.
Analyysisi oli osuva mielestäni. Mukaava, että sinun laisiasi ihmisiä vielä näillä kanavilla pyörii. Terveisiä koko poppoolle sekä lämmintä ja voimia antavaa kesää!
... joskin vaimeana se kotkotos kuuluu. Hyvä kesää ja sopivasti sateita sinulle ja kukkasille!
... joskin vaimeana se kotkotus kuuluu. Hyvä kesää ja sopivasti sateita sinulle ja kukkasille!
Näkisin ihmisten herkkänahkaisuuden kielivän heikosta itsetunnosta. Chatissa kaikki haluavat olla kauniita ja rohkeita. Niillä, jotka vain esittävät kaunista ja rohkeaa chatissa, tahtoo usein mennä herne nenään.
Enkä tuolla tarkoita, että ihmisen pitäisi olla kaunis ja rohkea. Todennäköisesti sellainen sättijä, joka ei esitä mitään, esim. nimimerkki "Sadankilonkeijukainen", tuskin ikinä loukkaantuisi niin kuin jotkut herkkähipiäiset pullukat ovat loukkaantuneet WH:n kommentista.
Kysymys ei siis ole siitä, että millainen ihmisen ulkoinen olemus on, vaan siitä miten hän on sinut itsensä kanssa.
hoh hoijjaa...jeesustelua...
Näin juuri!
Kyllä sitä toisaalta on huomannut, että persoonallisuutta arvostetaan, mutta joidenkin kanssa jatkettuani olen huomannut, että pian alkaa tiedustelu kuppikoosta yms. Siinä sinänsä mitään, mutta kun se sitten voi tyssätä siihen... Mitäs sen fantasioidessa väliä mitä toinen on?
Kauniiltahan tuo kirjotus näyttää, ja kunniotan kyllä teoriatasolla...
Siperia on kuitenkin opettanut seuraavaa:
-Minua miehenä naiset ovat arvostelleet ulkonäköni perusteella, joka ei valitettavasti ole kaksinen. Muilla ominaisuuksilla ei kauheasti ole ollut merkitystä.
-Itse en ole sen parempi, niin kuin olen muissa keskusteluissa tuonut julki, olen kiinnostunut vain ronskisti pyöreistä naisista. Ja toisaalta voitte aina vähän väliä lukea jonkun laihuutta palvovia sepustuksia, eli kovin on ulkoiset asiat tärkeitä muillekkin.
Jos joku teistä tosiaan pystyy keskittymään sisäiseen kauneuteen, niin hienoa. Mutta itse olen sitä mieltä, ettei erotiikan merkitystä parane ikinä aliarvioida!
Enhän minä erotiikan merkitystä aliarvioi, pikemminkin päinvastoin, sillä chatissa ei erotiikka tule mieleenikään.
Olen pahoillani siitä, ettei kukaan ole sinua osannut arvostaa ihmisenä ja miehenä. Ehkä sinulla on se vielä edessä, ehkä joskus löydät tissimissin, joka on myös ihminen.
"Tissimissin, joka on myös ihminen".
Haista singoalla pitkä peeeeee!
lukisit, mitä nimi Erkki viestissään kertoo Siperian hänelle opettaneen, ja vasta sitten murisisit!
Ohoh! Taisin nyt aiheuttaa itse pienen väärinkäsityksen. Ei siitä kenenkään tarvii olla pahoillaan jos en ole kaksista arvoa saanut, olisin voinut yhtä hyvin jäädä vaikka bussin alle ja heittää veivini! Eli NYT on siis kuitenkin ihan hyvin, ja nykyinen puolisko on ilmeisen väliinpitämätön miehen ulkonäön suhteen.
Tarkoitus oli tuoda esille se tosiasia, että ulkonäkö juttuja ei AINA voi ohittaa. Vaikka tässä ollaan vain keskutelemassa näin virtuaalisesti, kyllä se erilailla vetoaa minuun kun tuhdin kokoinen tyttö ilmoittaa olevansa yksinäinen, kuin toinen joka puuttuu toisten lihavuuteen. Ei voi kun toivoa että ihmiset kirjoittavat rehellisesti!
En muuten ikinä ole ollut "tissimissien" perään, minun ihanteeni on ronskisti pyöreä ja pyylevä nainen. Eikä se tee naista yhtään vähemmän ihmiseksi jos arvostelee miestä ulkonäön perusteella, niinhän suuri osa miehistäkin suhtautuu naisiin.
Se on kyllä totta että ulkonäöllä sinänsä ei ole mitään merkitystä täällä chatissä kun useimmilla meistä on tarkoitus vaan jutella ja tavata ihmisiä, mutta kyllä sillä on merkitystä jos haluaa löytää jonkun ihmisen tositarkoituksella niin ei ole sama onko liikalihava vai ei, liikalihavuus kun kertoo siitä ihmisestä jotain sisäistäkin. Välinpitämättömyys omaan kehoon ja terveyteen on ilman muuta luonteenpiirre ja tapa elää. Ei ihminen joka ulkoilee, urheilee ja huolehtii omasta terveydestään voi olla ja seurustella itsetuhoisen suklaata mässäävän kaverin kanssa. Olisi naurettava ajatus että toinen menee illalla lenkille tai kävelylle kun toinen hakee pakastimesta neljättä jäätelölitraa. Yli neljäkymppisenä kun rupeaa väkisinkin ajattelemaan että kauankohan toi toinenkin on hengissä ja pystyy edes kävelemään omin avuin. Kysymys on siitä että löytää itsensäkaltaisen kaverin jonka kanssa on hauska harrastaa liikuntaa ja syödä samoja ruokia, se on elämätapa, ei mikään jokavuotinen viikon laihdutuskuuri. Hoitakaa ihmiset terveyttänne ja voikaa "paksusti"
...että te suomalaiset usein olette tylsiä. Mussuttakaa ihmeessä samoja ruokia ja juoskaa hikilenkkinne yhdessä!
Ettekö te milloinkaan rakastu? Ettekö te todellakaan pysty muuhun kuin seksuaalisiin temppuihin? Missä on tunteenne? Pystyttekö herättämään toistenne intohimoja ilman rekvisiitta, elämäntapoja, pelkästään olemalla sitä mitä olette?
Kuka tahansa meistä voi kuolla huomenna, eikö juuri neljäkymppisenä voi antaa elämän kantaa? Altistaa itsensä elämälle?
Ovatko romanssinne latistuneet "sopivan" partnerin etsimiseksi tai pelkäksi fantisoimiseksi tietokoneen ääressä?
Luojan kiitos olen sentään elänyt ja elämä on vielä tässä ja nyt!
Höpön höpön, ei samanlaisia elämäntapoja välttämättä mihinkään tarvita. Kyllä yhteiselämä on loppujenlopuksi kiinne siitä, riittääkö rakkautta. Hyvin voit lähteä lenkille, kun emäntä syö jäätelöä. Jos katsot ympärillesi, huomaat että pareja joissa mies on hoikka ja nainen lihava, on varsin paljon. Ja tietty päinvastoinkin löytyy.
Niin, kyllä tämä suomalainen lihavuus on kovin pientä, kurkkaa keskilänteen, siellä 150kg on ihan tavallista ja yli 200kg painavia on paljon.
Hyvin kirjoitettu! Minäkin luulin mieheni käyttäytymisen perusteella olevani ruma ja inhottava. Sattuneista syistä tapasin pari 'sättimiestä', ja heidän mielestään olin himoittava, seksikäs ja ihanan pehmeä... ja nyt katselen elämää ja seksiäkin ihan eri näkökulmasta. Meitä on moneksi, kaikilla on erilaiset tarpeet ja ihastukset, joten kaikille löytyy sopiva pari. Jaksakaa etsiä! Sitä yhtä oikeaa ei ole, niitä on monta, joiden kanssa sielujen sympatiakin löytyy! Tsemppiä!