Jos jollakin on jonkinnäköistä kokemusta/ mielipidettä asiasta,niin kertokaa... Miksi poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut yli vuoden, ei ole juurikaan kiinnostunut viettämään aikaa minun ystävieni kanssa, eikä myöskään halua olla minun olevan paikalla jos hän on ystäviensä kanssa?
toisin sanoen hän ei pyydä minua illanviettoihinsa,tupareihinsa,tms. en epäile hänen rakkauttaan, mutta tilanne ei ole mukava, ja vaikka olen maininnut asiasta joskus ja hän on sanonut korjaavansa sen, ei mikään ole muuttunut. haluaisin todella tutustua myös hänen ystäviinsä ja että voisimme viettää aikaa muutenkin yhdessä kuin kahdestaan.
Toinen asia: hän ei myöskään ole tutustunut vanhempiini, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut...voiko hän todella "pelätä" vanhempiani?
toisin sanoen hän ei pyydä minua illanviettoihinsa,tupareihinsa,tms. en epäile hänen rakkauttaan, mutta tilanne ei ole mukava, ja vaikka olen maininnut asiasta joskus ja hän on sanonut korjaavansa sen, ei mikään ole muuttunut. haluaisin todella tutustua myös hänen ystäviinsä ja että voisimme viettää aikaa muutenkin yhdessä kuin kahdestaan.
Toinen asia: hän ei myöskään ole tutustunut vanhempiini, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut...voiko hän todella "pelätä" vanhempiani?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei voi olla totta, tuohan on suoraan minun elämästäni! Meillä myös vuosi takana, ja aivan sama tilanne.
Minulla vaan alkaa pikkuhiljaa olla mitta täysi, koska eihän tuollainen pidemmän päälle voi toimia! vai voiko?
Minä olen sitä mieltä, että minun mieheni jännittää niin paljon vanhempieni tapaamista, ettei halua sitä tehdä.
Olen aina ollut sitä mieltä, että molemmilla pitää olla jokseenkin oma elämä, mutta myös yhteistä aikaa, jotta suhde toimii.
Mulla on pyörinyt tässä erokin mielessä, jos ei tilanne muutu!
tutustua vanhempiisi, koska ei ole kanssasi "riittävän tosissaan". Tällöin on siten helpompi erota kun "se oikea" tulee kohdalle.
..on sen verran puhuttu yhdessä olemisesta että tiedän ihan tämän kesän aikana tulleen sen muutoksen, että 'hei tää onkin vakavaa'... ensimmäisen puolen vuoden aikana mies ei tainnutkaan asiaa paljon miettiä. emme liiku samoissa piireissä jos emme ole yhdessä, voiko hän ajatella etten sovi hänen kavereidensa joukkoon? alkaa todella kaivella varsinkin tuo vanhempien karttelu ja se, ettei hän kutsunut minua edes tupareihinsa,joihin siis tuli näitä hänen kavereitaan joita en tunne. en todellakaan haluaisi erota tämän takia, mutta tuntuu typerältä jahkata hänelle siitä etten tunne hänen kavereitaan.naiset taitavat kuitenkin ajatella monimutkaisemmin tämänkin asian...
toisaalta, ehkä miehillä onkin suorituspaineita vanhempien tapaamisesta?? varsinkin, kun hänen perheensä on vapaamielisempi kuin omat vanhempani...