Olen 16-vuotias nuori tyttö ja olen 163/60. Olen villellyt itseäni ainakin 6 kertaa ja kerran pahemmastikin. Se johtuu masentuneisuudestani, kuten esim. jos en ole menestynyt kokeessa kunnolla. Mutta pahempaa on se että minulla ei ole poikaystävää, eikä ole koskaan ollutkaan, jonka takia viiltelen itseäni. Se saattaa kuulostaa tyhmältä mutta minusta tuntuu todella pahalta. Tälläkin hetkellä olen rakastunut ikäiseeni poikaan, ja viiltelen itseäni koska tiedän että hän kumminkaan ei tule koskaan rakastamaan mua. Entiset ystäväni ainakin sanoivat minua kauniiksi, ja einätkä he ymmärrä siksi, miksi mulla ei ole poikaystävää. Se tuntuu tosi pahalta ja viiltäminen on helpotus tavallaan ongelmiini. Ja silloin kun viiltelen itseäni, ajattelen että olen lihava eikä siksi kukaan välitä. Minulla on myös todella näkyvät haavat käsissäni, jotka eivät lähde pois. Toinen parhaimmista kavereistani näki ne, eikä pidä enää yhteyttä, eikä enää ole jäljellä kuin yksi ystävä, joka myöskään ei pidä paljon yhteyttä... Sekin on yksi asia miksi viiltelen itseäni.
Toiseksi, isäni omistaa unilääkkeitä yötyönsä takia, ja yksi unilääketabletti vie hengen ikäiseltäni ja painoiseltanikin nuorelta. Olen miettinyt monesti itsemurhaa käyttämällä isäni unilääkkeitä, ja olen miltei meinannut tehdä sen jo, enkä ymmärrä miksi en tekisikään sitä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä jollekin/jonnekin, joten haluaisin todellista apua etten olisi kertonut tilanteestani turhaan.
Ajattelin kysyä, että olisiko mitenkään mahdollista että jokin voisi auttaa, koska minusta tuntuu tosi pahalta. Pyytäisin asiallisia vastauksia...
Toiseksi, isäni omistaa unilääkkeitä yötyönsä takia, ja yksi unilääketabletti vie hengen ikäiseltäni ja painoiseltanikin nuorelta. Olen miettinyt monesti itsemurhaa käyttämällä isäni unilääkkeitä, ja olen miltei meinannut tehdä sen jo, enkä ymmärrä miksi en tekisikään sitä. Tämä on ensimmäinen kerta kun puhun tästä jollekin/jonnekin, joten haluaisin todellista apua etten olisi kertonut tilanteestani turhaan.
Ajattelin kysyä, että olisiko mitenkään mahdollista että jokin voisi auttaa, koska minusta tuntuu tosi pahalta. Pyytäisin asiallisia vastauksia...
Vastaukset 4
Vanhimmat
apua, ota yhteyttä esim. nuoripoliklinikalle.
Ja mitä tulee unilääkkeisiin, yksi unilääke ei vie kokoiseltasi ihmiseltä henkeä, itse asiassa lääkkeillä, ei minkäänlaisilla, ei edes kannata yrittää itsemurhaa ( ei toki muillakaan keinoin!), lääkkeillä se harvemmin onnistuu, sen sijaan saattaa herätä esim. vammautuneena (halvaantuneena jne.).Eli jätä ne isän unilääkkeet rauhaan.
Sinä olet kirjoituksesi perusteella masentunut ja siihen sinun pitää hake apua, hae sitä, sitä on saatavilla!
Se ettei sinulla ole poikaystävää ei ole syy kohdella itseään huonosti.
Voitko jutella tästä asiasta vanhemmillesi?
Lähde hakemaan apua, voit aloittaa sen vaikkapa omasta terveyskeskuksesta.
Voimia sinulle!
Vanhempani tietävät tästä jo, mutta eivät ne oo mitää asian eteen tehny... Perustelevat vaa asiaa jollaki muulla, ettei siis kyse ois masennuksesta. Oisko mitää muuta keskustelumahollisuutta, ku tuntuu vähä ikävältä mennä juttelemaan mielenterveydestä terveyskeskukseen...???
Tule juttelemaan tuonne Tukiasema.net-osoitteeseen.
erittää vereen histamiinia joka tekee hyvän olon mutta älä tuu siitä riippuvaiseksi,ota ny vähä iisimmin rauhotu mee vaikka metsään yksin käveleen ja istu vaikka kannon nokkaan jaa mieti onko rakkauden kohde viiltelyn arvoinen uusia tulee älä hermostu turhaan