NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ - OSA VII
(jos tulit suoraan tähän artikkeliin, lue ensin NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ-novellin kaikki edellisetkin osat päästäksesi juoneen mukaan :)
Markku palasi pian ja pyyteli vielä anteeksi keskeytystä. Sanoin että ei se haitannut.
- ”Mihinkäs me jäätinkään? Jaa, tosiaan, sinun piti sovittaa niitä käsineitä, eikö niin?”, kysyi Markku.
- ”Tuota... niin..”, vastasin pikaisesti, sillä tunsin itseni hieman malttamattomaksi päästä kokeilemaan käsineitä päälle. Vatsanpohjassani kipristeli mukavasti. ”Öh...Tuota.. mitenkäs nämä pitäisi saada käteen, kun ne näyttävät aika tiukoilta?”, sain kysyttyä jotakuinkin normaalilla äänellä.
- ”Sitä varten on olemassa esimerkiksi talkkia, jota käytetään hyvin usein, mutta on myös kehitelty neutraali ihoa liukastava aine, joka suihkutetaan iholle, minkä seurauksena lateksivaate on paljon helpompi pukea päälle.”, Markku selitti asiantuntijan ottein. ”Kuinka ihmeessä Markku tietää noin paljon lateksista?”, ajattelin kuunnellessani hänen selostustaan.
- ”Jos haluat, niin voit kokeilla sitä ainetta myös, niin huomaat, että pukeminen on paljon helpompaa. Minulla ei sitä nyt tässä ole, mutta toimistossani on vajaa pullo. Mennäänkö sinne, niin saat sitten ihan kaikessa rauhassa pukea käsineet päällesi. Voin auttaa jos haluat, mutta voin poistuakin, jos haluat kokeilla yksin. Sopiiko?”, ehdotti Markku hieman hymyillen ja jatkoi: ”Lateksiasujen päällepukeminen ei tosin ole niin yksinkertaista mitä äkkiä voisi kuvitella, mutta niksit oppii kyllä nopeasti kun joku ne neuvoo.”
- ”No... joo miksei, mennään vaan.”, sanoin ja ajattelin, että parempi siellä on kokeilla käsineitä kun keskellä liikettä, jonne voisi muita asiakkaita ilmaantua milloin hyvänsä. Olisi nimittäin tosi kiusallista seistä lateksikäsineet päällä muiden tuijoteltavana..
Kävelin Markun perässä lateksivaateosaston peräosaan hänen toimistoonsa, joka oli siisti ja valoisa. Toimistossa oli suuri ikkuna, josta näki suoraan liikkeeseen, mutta liikkeestä ei nähnyt toimistoon. Se selittikin sen, kuinka Markku oli minut nähnyt. ”Taas yksi arvoitus vähemmän.”, ajattelin.
- ”Ole kuin kotonasi.”, Markku heitti keventääkseen ilmiselvää jännitystä, joka minusta varmasti näkyi kauas. ”Haluaisitko kahvia?”, hän kysyi sulkiessaan toimiston ovea.
- ”Joo, kiitos”, vastasin nieleskellen.
Markku kaatoi kahvia kahteen mukiin, toisen minulle ja toisen itselleen.
- ”Annapas kun otan hintalaput ja muut pahvikoristeet pois niistä käsineistä, niin sitten niitä on mukavampi kokeilla.”, Markku sanoi. Ojensin käsineet hänelle ja kahvia hörppiessäni katselin, kun hän varovasti irrotti kaikki liput ja laput käsineistä. Hän ilmiselvästi varoi rikkomasta niitä. ”No niin, oletko valmis?”, hän kysyi äkkiä.
Sydämeni löi muutaman ylimääräisen lyönnin ja suutani alkoi kuivaa. Hörppäsin vielä hieman kahvia ja sanoin olevani valmis.
Markku otti ensin mustan suihkupullon esiin ja lähestyi minua. - ”Hyvä, sinulla onkin hihaton paita, niin ei tarvitse sitä murehtia.”, hän sanoi ja tarttui vasempaan käteeni nostaen sen vaakasuoraan eteeni. Markun kosketus ihollani sai minut värähtämään, minkä Markkukin taisi huomata, koska hieman hymyili. Hän suihkutti huolellisesti ainetta ympäri käteni, aina sormenpäitä ja sormien välejä myöten! – ”Tämä aine siis vähentää kitkaa lateksin ja ihon välillä ja helpottaa pukemista huomattavasti.”, Markku sanoi. ”Ja nyt sitten itse asiaan..”, hän sanoi poimien vasemman käsineen käteensä ja alkoi rullata käsineen pitkää vartta hieman kokoon.
- ”Supista hieman sormia kokoon ja pujota sitten kätesi sisään.”, hän sanoi. Tein kuten Markku neuvoi. Käteni tuntui liukuvan jonkin matkaa pitkän varren sisään kunnes tunsin, että käsi ei mene pidemmälle.
- ”Asettelen nyt sormesi käsineen sormiin, joten voit hieman levittää sormiasi, niin se sujuu helpommin”, Markku ohjasi taas minua. Levitin sormeni, mutta ne eivät levinneet kovin paljoa. Katsahdin Markkuun ja luulen hänen tienneen, mitä ajattelin. – ”Ei hätää, käsine ei ole liian pieni vaan juuri oikean kokoinen. Näet kohta.”, hän rauhoittavasti selitti. Hän veti varovasti käsineen sormet kohdalleen ja pian koko käsi rannetta myöten oli puettu käsineeseen. Käsineen puristus sormieni ympärillä ja kämmenselässä tuntui käsittämättömän pehmeältä. Suutani kuivasi taas, mutta en edes ajatellut hörppääväni kahvia, sillä kädessä oleva tunne oli niin ihana, ette halunnut pilata sitä keskeytyksellä. Nyt Markku rullasi auki kokoon käärimäänsä käsineen vartta ylös käsivarttani pitkin ja varovasti mutta määrätietoisesti tasoitteli rypyt ja mutkat pois käsineestä. Kuta pidemmälle Markku pääsi käsineen varren kanssa, sen enemmän kihelmöinti vatsanpohjassa kasvoi. Käsineen pitkä varsi ulottui lähes kainaloon asti ja se puristi hellästi mutta suhteellisen tiukasti käsivarttani kauttaaltaan. Puristava tunne oli sanoinkuvaamattoman seksikäs! Tunsin kuinka vatsassa ollut kihelmöinti siirtyi hieman alemmas, minkä seurauksena aloin hieman kostua jalkovälistäni. Toivoin, että en kostuisi enempää, sillä Markku saattaisi huomata sen ja se olisi aika noloa.
- ”Noin! Sehän sopii aivan loistavasti sinulle ja on juuri sopivan kokoinen! Haluatko pukea itse tuon toisen käsineen päälle?”, Markku kysyi ottaessa kulauksen jo hieman jäähtyneestä kahvistaan.
- ”Joo.. voisin mä yrittää..”, sain sanotuksi.
- ”Selvä. Muistatko miten äsken tein?”, Markku kysyi.
- ”Krhm... luulisin niin.”, vastasin ääni hieman väristen.
Markun puhelin pirahti soimaan ja hän vastasi siihen heti. - ”Anteeksi, Satu, mutta Riikalla tuolla tiskillä on jotain kysyttävää. Käyn siellä mutta tulen pian takaisin. Sinähän voit pukea sillä aikaa. Sopiiko?”
- ”Joo..sopii.”, vastasin taas lyhyesti, sillä pitkien lauseiden muodostamisesta ei nyt jostain syystä tahtonut tulla oikein mitään. Markku lähti sulkien oven perässään ja jäin yksin hänen toimistoonsa.
Aloin pukea oikean käden käsinettä päälle samalla tavalla kuin mitä Markku oli näyttänyt vasemman käsineen kanssa. Ilokseni huomasin, että pukeminen sujui melko hyvin yksinkin. Tasoittelin huolellisesti kaikki rypyt ja suoristin mutkat. Vertasin aikaansaannostani vasempaan mallikappaleeseen ja ajattelin, että suoriuduin tehtävästä oikeastaan aika mallikkaasti. Kääntelin pitkiin käsineisiin verhottuja käsiäni edessäni tarkastellen kriittisesti itse pukemaani käsinettä. Oli pakko myöntää, että tehtävä oli sittenkin onnistuneesti suoritettu. Kauttaaltaan hellästi, mutta silti ihanan tiukasti puristava samettisen pehmeä tunne käsivarsissa oli varsin...kiihottava. – ”Miltäköhän lateksikäsineeseen puetun käden kosketus tuntuu iholla?”, pulpahti mieleeni. Puna lehahti poskilleni ja tunsin kostuvani hieman lisää. ”Mitäpä jos kokeilisin äkkiä?”, tuumin. Käännyin toimiston ikkunaa kohti, jotta näkisin milloin Markku olisi tulossa takaisin ettei hän pääsisi taas yllättämään minua kuten aiemmin. Hitaasti kohotin vasemmalla kädellä paitani helmaa ja hivutin oikeaa kättäni rintojani kohti. Kun laskin käteni vasemman rintani päälle, tuntui kuin olisin saanut sähköiskun. Nännini jäykistyi salamannopeasti rintaliivin puristuksessa ja tuntui kuin rintani olisi ympäröity sametilla. Laskin rintaliivin kuppia alaspäin sen verran, että pystyin ottamaan koko rinnan kämmeneni puristukseen. Puristin rintaani kevyesti, sitten hieman lujempaa ja samettinen tunne voimistui. Tunsin selvästi nännini lateksikäsineen kämmentä vasten käsineen ihanan tiukan pinnan läpi. Se oli taivaallisen ihana tunne! Vapisin suorastaan kun pyörittelin kättäni nännin päällä. ”Voi luoja, miten hyvältä tuntuukaan!”, ajattelin lähes sekopäisenä himosta, jonka nuo käsineet aiheuttivat. Pikkuhousuni olivat jo aivan kosteat ja pelkäsin, että kosteus näkyy jo kohta läpi. En kuitenkaan jaksanut kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota. Paloin halusta saada koskea myös oikeaa rintaani näillä käsineillä. Huohotin selvästi ja alapäätäni kihelmöi sen merkiksi, että olin lähellä saada orgasmin. Uskomaton tunne! Kun vasemman käden kämmen osui oikean rintani nännille, en voinut enää vastustaa, vaan laukesin rajusti nytkähtäen vasten Markun työpöytää. Siirsin nopeasti käteni pois rinnaltani ja nostin liivieni kupit paikoilleen, jotta nännini eivät törröttäisi paidan alta. Henkeä tasaten sain koottua itseni jotakuinkin normaaliin olotilaan.
Näin Markun lähestyvän toimistoa ja ajattelin itsekseni: ”Olipas taaskin nappi ajoitus. Toivottavasti Markku ei huomaa mitään..”
- ”Vau!”, Markku sanoi sisääntullessaan ja hänen katseensa vaelteli päälle pukemissani käsineissä. ”Ne ovat kertakaikkiaan huikaisevan upeat!”, hän kehui.
- ”Nii.. kyllä nää tosi hienot on ja tuntuvatkin tosi mukavilta.”, vastasin ja jatkoin heti perään: ”Luulen, että mä otan kyllä nää käsineet ja sitten tommosen samanlaisen pullon tota ainetta. Tota... eiks näiden pitäis kiiltää kanssa?”, kysyin ääni väristen.
- ”Joo, tosiaan! Hei, mä annan sulle kiiltoaineen kaupan päälle. Tiedä, vaikka tulisit useamminkin shoppailemaan!”, Markku vastasi ja vinkkasi silmää hymyillen hieman ilkikurista hymyä.
- ”Kyllä mä varmaan jossain vaiheessa jotain keksin”, vastasin ja uskalsin jo hymyillä hieman takaisin.
Hienoista haikeutta tuntien riisuin käsineet kädestäni ja Markun ohjaamana suunnistin tiskille maksamaan ostokseni. Tiskillä työskentelevä Riikka kertoi summan ja totesi siinä sivussa: ”Nää on siis niin ihanat, että vau!”. Hymyilin tuolle kommentille ja tein lähtöä liikkeestä. ”Kiitos ja hei.”, huikkasin ovelta.
- ”Kiitos itsellesi ja tervetuloa uudestaan!”, Markku vastasi ja heilautti kättään.
Suljin liikkeen oven ja puhalsin ilmat keuhkoistani ulos. Olin tehnyt sen! Riemun tunne täytti minut ja kiirehdin askeleitani kotia kohti. Tämän illan ohjelma tulisi todennäköisesti pitämään sisällään käsineisiin tutustumista varsin tarkkaan... Nauroin itsekseni puolessa välissä matkaa, olin niin tyytyväinen itseeni.
( Saako olla jatkoa lisää? :)
(jos tulit suoraan tähän artikkeliin, lue ensin NAAPURIN KAKSOISELÄMÄ-novellin kaikki edellisetkin osat päästäksesi juoneen mukaan :)
Markku palasi pian ja pyyteli vielä anteeksi keskeytystä. Sanoin että ei se haitannut.
- ”Mihinkäs me jäätinkään? Jaa, tosiaan, sinun piti sovittaa niitä käsineitä, eikö niin?”, kysyi Markku.
- ”Tuota... niin..”, vastasin pikaisesti, sillä tunsin itseni hieman malttamattomaksi päästä kokeilemaan käsineitä päälle. Vatsanpohjassani kipristeli mukavasti. ”Öh...Tuota.. mitenkäs nämä pitäisi saada käteen, kun ne näyttävät aika tiukoilta?”, sain kysyttyä jotakuinkin normaalilla äänellä.
- ”Sitä varten on olemassa esimerkiksi talkkia, jota käytetään hyvin usein, mutta on myös kehitelty neutraali ihoa liukastava aine, joka suihkutetaan iholle, minkä seurauksena lateksivaate on paljon helpompi pukea päälle.”, Markku selitti asiantuntijan ottein. ”Kuinka ihmeessä Markku tietää noin paljon lateksista?”, ajattelin kuunnellessani hänen selostustaan.
- ”Jos haluat, niin voit kokeilla sitä ainetta myös, niin huomaat, että pukeminen on paljon helpompaa. Minulla ei sitä nyt tässä ole, mutta toimistossani on vajaa pullo. Mennäänkö sinne, niin saat sitten ihan kaikessa rauhassa pukea käsineet päällesi. Voin auttaa jos haluat, mutta voin poistuakin, jos haluat kokeilla yksin. Sopiiko?”, ehdotti Markku hieman hymyillen ja jatkoi: ”Lateksiasujen päällepukeminen ei tosin ole niin yksinkertaista mitä äkkiä voisi kuvitella, mutta niksit oppii kyllä nopeasti kun joku ne neuvoo.”
- ”No... joo miksei, mennään vaan.”, sanoin ja ajattelin, että parempi siellä on kokeilla käsineitä kun keskellä liikettä, jonne voisi muita asiakkaita ilmaantua milloin hyvänsä. Olisi nimittäin tosi kiusallista seistä lateksikäsineet päällä muiden tuijoteltavana..
Kävelin Markun perässä lateksivaateosaston peräosaan hänen toimistoonsa, joka oli siisti ja valoisa. Toimistossa oli suuri ikkuna, josta näki suoraan liikkeeseen, mutta liikkeestä ei nähnyt toimistoon. Se selittikin sen, kuinka Markku oli minut nähnyt. ”Taas yksi arvoitus vähemmän.”, ajattelin.
- ”Ole kuin kotonasi.”, Markku heitti keventääkseen ilmiselvää jännitystä, joka minusta varmasti näkyi kauas. ”Haluaisitko kahvia?”, hän kysyi sulkiessaan toimiston ovea.
- ”Joo, kiitos”, vastasin nieleskellen.
Markku kaatoi kahvia kahteen mukiin, toisen minulle ja toisen itselleen.
- ”Annapas kun otan hintalaput ja muut pahvikoristeet pois niistä käsineistä, niin sitten niitä on mukavampi kokeilla.”, Markku sanoi. Ojensin käsineet hänelle ja kahvia hörppiessäni katselin, kun hän varovasti irrotti kaikki liput ja laput käsineistä. Hän ilmiselvästi varoi rikkomasta niitä. ”No niin, oletko valmis?”, hän kysyi äkkiä.
Sydämeni löi muutaman ylimääräisen lyönnin ja suutani alkoi kuivaa. Hörppäsin vielä hieman kahvia ja sanoin olevani valmis.
Markku otti ensin mustan suihkupullon esiin ja lähestyi minua. - ”Hyvä, sinulla onkin hihaton paita, niin ei tarvitse sitä murehtia.”, hän sanoi ja tarttui vasempaan käteeni nostaen sen vaakasuoraan eteeni. Markun kosketus ihollani sai minut värähtämään, minkä Markkukin taisi huomata, koska hieman hymyili. Hän suihkutti huolellisesti ainetta ympäri käteni, aina sormenpäitä ja sormien välejä myöten! – ”Tämä aine siis vähentää kitkaa lateksin ja ihon välillä ja helpottaa pukemista huomattavasti.”, Markku sanoi. ”Ja nyt sitten itse asiaan..”, hän sanoi poimien vasemman käsineen käteensä ja alkoi rullata käsineen pitkää vartta hieman kokoon.
- ”Supista hieman sormia kokoon ja pujota sitten kätesi sisään.”, hän sanoi. Tein kuten Markku neuvoi. Käteni tuntui liukuvan jonkin matkaa pitkän varren sisään kunnes tunsin, että käsi ei mene pidemmälle.
- ”Asettelen nyt sormesi käsineen sormiin, joten voit hieman levittää sormiasi, niin se sujuu helpommin”, Markku ohjasi taas minua. Levitin sormeni, mutta ne eivät levinneet kovin paljoa. Katsahdin Markkuun ja luulen hänen tienneen, mitä ajattelin. – ”Ei hätää, käsine ei ole liian pieni vaan juuri oikean kokoinen. Näet kohta.”, hän rauhoittavasti selitti. Hän veti varovasti käsineen sormet kohdalleen ja pian koko käsi rannetta myöten oli puettu käsineeseen. Käsineen puristus sormieni ympärillä ja kämmenselässä tuntui käsittämättömän pehmeältä. Suutani kuivasi taas, mutta en edes ajatellut hörppääväni kahvia, sillä kädessä oleva tunne oli niin ihana, ette halunnut pilata sitä keskeytyksellä. Nyt Markku rullasi auki kokoon käärimäänsä käsineen vartta ylös käsivarttani pitkin ja varovasti mutta määrätietoisesti tasoitteli rypyt ja mutkat pois käsineestä. Kuta pidemmälle Markku pääsi käsineen varren kanssa, sen enemmän kihelmöinti vatsanpohjassa kasvoi. Käsineen pitkä varsi ulottui lähes kainaloon asti ja se puristi hellästi mutta suhteellisen tiukasti käsivarttani kauttaaltaan. Puristava tunne oli sanoinkuvaamattoman seksikäs! Tunsin kuinka vatsassa ollut kihelmöinti siirtyi hieman alemmas, minkä seurauksena aloin hieman kostua jalkovälistäni. Toivoin, että en kostuisi enempää, sillä Markku saattaisi huomata sen ja se olisi aika noloa.
- ”Noin! Sehän sopii aivan loistavasti sinulle ja on juuri sopivan kokoinen! Haluatko pukea itse tuon toisen käsineen päälle?”, Markku kysyi ottaessa kulauksen jo hieman jäähtyneestä kahvistaan.
- ”Joo.. voisin mä yrittää..”, sain sanotuksi.
- ”Selvä. Muistatko miten äsken tein?”, Markku kysyi.
- ”Krhm... luulisin niin.”, vastasin ääni hieman väristen.
Markun puhelin pirahti soimaan ja hän vastasi siihen heti. - ”Anteeksi, Satu, mutta Riikalla tuolla tiskillä on jotain kysyttävää. Käyn siellä mutta tulen pian takaisin. Sinähän voit pukea sillä aikaa. Sopiiko?”
- ”Joo..sopii.”, vastasin taas lyhyesti, sillä pitkien lauseiden muodostamisesta ei nyt jostain syystä tahtonut tulla oikein mitään. Markku lähti sulkien oven perässään ja jäin yksin hänen toimistoonsa.
Aloin pukea oikean käden käsinettä päälle samalla tavalla kuin mitä Markku oli näyttänyt vasemman käsineen kanssa. Ilokseni huomasin, että pukeminen sujui melko hyvin yksinkin. Tasoittelin huolellisesti kaikki rypyt ja suoristin mutkat. Vertasin aikaansaannostani vasempaan mallikappaleeseen ja ajattelin, että suoriuduin tehtävästä oikeastaan aika mallikkaasti. Kääntelin pitkiin käsineisiin verhottuja käsiäni edessäni tarkastellen kriittisesti itse pukemaani käsinettä. Oli pakko myöntää, että tehtävä oli sittenkin onnistuneesti suoritettu. Kauttaaltaan hellästi, mutta silti ihanan tiukasti puristava samettisen pehmeä tunne käsivarsissa oli varsin...kiihottava. – ”Miltäköhän lateksikäsineeseen puetun käden kosketus tuntuu iholla?”, pulpahti mieleeni. Puna lehahti poskilleni ja tunsin kostuvani hieman lisää. ”Mitäpä jos kokeilisin äkkiä?”, tuumin. Käännyin toimiston ikkunaa kohti, jotta näkisin milloin Markku olisi tulossa takaisin ettei hän pääsisi taas yllättämään minua kuten aiemmin. Hitaasti kohotin vasemmalla kädellä paitani helmaa ja hivutin oikeaa kättäni rintojani kohti. Kun laskin käteni vasemman rintani päälle, tuntui kuin olisin saanut sähköiskun. Nännini jäykistyi salamannopeasti rintaliivin puristuksessa ja tuntui kuin rintani olisi ympäröity sametilla. Laskin rintaliivin kuppia alaspäin sen verran, että pystyin ottamaan koko rinnan kämmeneni puristukseen. Puristin rintaani kevyesti, sitten hieman lujempaa ja samettinen tunne voimistui. Tunsin selvästi nännini lateksikäsineen kämmentä vasten käsineen ihanan tiukan pinnan läpi. Se oli taivaallisen ihana tunne! Vapisin suorastaan kun pyörittelin kättäni nännin päällä. ”Voi luoja, miten hyvältä tuntuukaan!”, ajattelin lähes sekopäisenä himosta, jonka nuo käsineet aiheuttivat. Pikkuhousuni olivat jo aivan kosteat ja pelkäsin, että kosteus näkyy jo kohta läpi. En kuitenkaan jaksanut kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota. Paloin halusta saada koskea myös oikeaa rintaani näillä käsineillä. Huohotin selvästi ja alapäätäni kihelmöi sen merkiksi, että olin lähellä saada orgasmin. Uskomaton tunne! Kun vasemman käden kämmen osui oikean rintani nännille, en voinut enää vastustaa, vaan laukesin rajusti nytkähtäen vasten Markun työpöytää. Siirsin nopeasti käteni pois rinnaltani ja nostin liivieni kupit paikoilleen, jotta nännini eivät törröttäisi paidan alta. Henkeä tasaten sain koottua itseni jotakuinkin normaaliin olotilaan.
Näin Markun lähestyvän toimistoa ja ajattelin itsekseni: ”Olipas taaskin nappi ajoitus. Toivottavasti Markku ei huomaa mitään..”
- ”Vau!”, Markku sanoi sisääntullessaan ja hänen katseensa vaelteli päälle pukemissani käsineissä. ”Ne ovat kertakaikkiaan huikaisevan upeat!”, hän kehui.
- ”Nii.. kyllä nää tosi hienot on ja tuntuvatkin tosi mukavilta.”, vastasin ja jatkoin heti perään: ”Luulen, että mä otan kyllä nää käsineet ja sitten tommosen samanlaisen pullon tota ainetta. Tota... eiks näiden pitäis kiiltää kanssa?”, kysyin ääni väristen.
- ”Joo, tosiaan! Hei, mä annan sulle kiiltoaineen kaupan päälle. Tiedä, vaikka tulisit useamminkin shoppailemaan!”, Markku vastasi ja vinkkasi silmää hymyillen hieman ilkikurista hymyä.
- ”Kyllä mä varmaan jossain vaiheessa jotain keksin”, vastasin ja uskalsin jo hymyillä hieman takaisin.
Hienoista haikeutta tuntien riisuin käsineet kädestäni ja Markun ohjaamana suunnistin tiskille maksamaan ostokseni. Tiskillä työskentelevä Riikka kertoi summan ja totesi siinä sivussa: ”Nää on siis niin ihanat, että vau!”. Hymyilin tuolle kommentille ja tein lähtöä liikkeestä. ”Kiitos ja hei.”, huikkasin ovelta.
- ”Kiitos itsellesi ja tervetuloa uudestaan!”, Markku vastasi ja heilautti kättään.
Suljin liikkeen oven ja puhalsin ilmat keuhkoistani ulos. Olin tehnyt sen! Riemun tunne täytti minut ja kiirehdin askeleitani kotia kohti. Tämän illan ohjelma tulisi todennäköisesti pitämään sisällään käsineisiin tutustumista varsin tarkkaan... Nauroin itsekseni puolessa välissä matkaa, olin niin tyytyväinen itseeni.
( Saako olla jatkoa lisää? :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
odotellaan
odotellaan jo osia seiska, kasi, ysi jne...
Hienoa, hienoa.....
...ilman katkoa :-)
kiinostaisi tehdä omia juttuja..näytit pitävän ja pyytävän lisää jo edellisessä osassa..?
Missä tää tapahtuu? Voisin lähtä katsoon kärpäsenä tapahtumia livenä ;)
nää o huippuja,haluaisin nähdä kinky kuvia jotta voisi saada itsekkin ideoita