Hei kaikki näkijät!
Minulla tällähetkellä todella sekava ja stressaava elämäntilanne. En tiedä mitä ja ketä uskoa,kehen luottaa yms. Olenko minä itse parisuhteemme ongelmiin syyllinen, niin kuin mieheni sanoo. Mieheni ei koskaan myönnä olevansa väärässä ja aina jotenkin saa asiat kääntymään minua vastaaan. Jatko tällaisessa suhteessa todella epävarmaa. Mies käy koulussa työnsä lisäksi ja minulle jää suurin osa vastuusta kotona, Mieheni sanoi juuri ettei hänellä ole asioissa tärkeysjärjestystä, kun kysyin, että mikä hänelle on tärkeää ja mikä ei.
Itse haluaisin perhe elämän olevan sen "ykkös" asian, mutta miehelleni asiat tuntuvat kaikki olevan "samalla asteikolla". En tunne itseäni lainkaan tärkeäksi tässä suhteessa. Otanko minäkin saman asenteen elämälle, enkä enää pidäkkään perhettä ja parisuhdetta kaikista tärkeimpänä, alanko enemmän itsekkääksi ja ajattelen vain ensin aina itseäni? Tällaisella tavalla kyllä uskon että parisuhteemme loppuu kylä hyvin pian, enkä sitä kyllä välttämättä haluaisi. Miten saisin mieheni vähän edes ajattelemaan asiaa minun näkökulmastani? Vai olenko vain itse totalisesti ajatuksieni kanssa hakoteillä? Olenko sittenkin itse ainoastaan syyllinen kaikkeen? Osaisko kukaan antaa minulle jotain tulevaisuudennäkymiä tähän elämäämme?
Minulla tällähetkellä todella sekava ja stressaava elämäntilanne. En tiedä mitä ja ketä uskoa,kehen luottaa yms. Olenko minä itse parisuhteemme ongelmiin syyllinen, niin kuin mieheni sanoo. Mieheni ei koskaan myönnä olevansa väärässä ja aina jotenkin saa asiat kääntymään minua vastaaan. Jatko tällaisessa suhteessa todella epävarmaa. Mies käy koulussa työnsä lisäksi ja minulle jää suurin osa vastuusta kotona, Mieheni sanoi juuri ettei hänellä ole asioissa tärkeysjärjestystä, kun kysyin, että mikä hänelle on tärkeää ja mikä ei.
Itse haluaisin perhe elämän olevan sen "ykkös" asian, mutta miehelleni asiat tuntuvat kaikki olevan "samalla asteikolla". En tunne itseäni lainkaan tärkeäksi tässä suhteessa. Otanko minäkin saman asenteen elämälle, enkä enää pidäkkään perhettä ja parisuhdetta kaikista tärkeimpänä, alanko enemmän itsekkääksi ja ajattelen vain ensin aina itseäni? Tällaisella tavalla kyllä uskon että parisuhteemme loppuu kylä hyvin pian, enkä sitä kyllä välttämättä haluaisi. Miten saisin mieheni vähän edes ajattelemaan asiaa minun näkökulmastani? Vai olenko vain itse totalisesti ajatuksieni kanssa hakoteillä? Olenko sittenkin itse ainoastaan syyllinen kaikkeen? Osaisko kukaan antaa minulle jotain tulevaisuudennäkymiä tähän elämäämme?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivon voimia...joskus tilanteet selviää itsestään ja tosisinaan sitten taas ei. Vaikea auttaa kun ei tiedä eikä tunne tarkemmin, mutta tee niinkuin sydän sulle oikeeksi sanoo. Aina se ei ole helppoa, mutta jos haluaa elää itselleen oikealla tavalla joutuu joskus tekemään ratkaisuja jotka eivät ole helppoja eivätkä yksinkertaisia.Älä elä tavalla jonka toiset sulta vaatii jos se on sulle väärin. Kerro se suoraan, reilusti äänen että sun on paha olla.Älä tee mitään radikaalia ennenkuin olet varma että mitään ei voi pelastaa, voit joutua katumaan tekojasi.Jos mies todella välittää, kyllä hän ymmärtää ja tekee jotain.
Sehä on mennyt teillä nin, että sinä et niinku o mitää ja mies on .
mutta........nyt kun unohdat koko tämän asetelman, ja alat elää vain itseäsi varten..kaikki aja mittaa muuttuu. Miehesi huomaa, että sinäkin olet ja välität itsestäsi.
Antaa enemmän arvoa ja itsekin huomaat miten se menee.
Vaikea nopeasti selvittää------kokeile.xxxxxxxxxxL^^