Auttakaa neuvotonta miestä hädässä! Haluaisin tehdä lähempää tuttavuutta erääseen tyttöön, josta en tiedä paljon muuta kuin nimen, mutta en tiedä miten. Koulussa jo yritin pyrkiä ensin katsekontaktiin, sitten jo pieneen "vahinko"-kosketukseen sekä muuta pientä kikkailua. Juttelemaan en syystä tai toisesta uskaltanut. Nyt ajatukseni eivät saa rauhaa hänestä eivätkä siitä, miten pääsisin lähestymään tätä ihastukseni kohdetta.
Koulukin loppui emmekä asu samoilla kulmilla saatikka liiku samoissa piireissä. Mikä siis neuvoksi? Hänen puhelinnumeroaan en omista, joten sekin reitti on suljettu. Jäljelle jää satunnainen näkeminen kaupungilla, jolloin molemmilla olisi luultavasti hirvittävä kiire tai kaverit niskassa. Alan olla epätoivoinen, joten auttakaa miestä mäessä, en nimittäin saa häntä mielestäni!
Koulukin loppui emmekä asu samoilla kulmilla saatikka liiku samoissa piireissä. Mikä siis neuvoksi? Hänen puhelinnumeroaan en omista, joten sekin reitti on suljettu. Jäljelle jää satunnainen näkeminen kaupungilla, jolloin molemmilla olisi luultavasti hirvittävä kiire tai kaverit niskassa. Alan olla epätoivoinen, joten auttakaa miestä mäessä, en nimittäin saa häntä mielestäni!
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos tiedät ko. neidin nimen ja paikkakunnan niin Find on keksitty nii siinä sulle numero tai pyydät joltain sen frendylt sen numeron..ja ens kerral ku näät nii puhuu vaan.
Sama ongelma mullakin. Mä tosin tunsin sen tytön aiemmin ja sillä oli jotain tunteita mua kohtaan. Oltiin kavereita silloin. Sitten kun mentiin samaan kouluun, niin se lopetti yhteyden pitämiseen muhun. Silti aina välillä vilkuilimme toisiamme, mutta ei ollut kanttia mennä juttelemaan. Nyt se menee lukioon, joka on koulussa. Mä hommasin sen numeron Findilla, mutta miten mä voin soittaa sille kun emme ole puhuneet toisilemme puoleentoista vuoteen? Haluaisin vain selvittää, miksi suhteemme hajosi.. Oliko se hänelle vain hetken ihastus, vai mikä? En nimittäin ole mikään loistava naistennaurattaja tms.
..No kun en ole minäkään. Olin muuten unohtanut Zed finderin kokonaan, joten käytin nyt sitä.
Mutta mitä nyt? Mitä voisin kirjoittaa tekstiviestiin saatikka sanoa puhelimessa, kun en tunne koko ihmistä ja kun muutenkin olen hiljaisenpuoleinen? Itseluottamus näköjään rakoilee..
Se on yhtä kärsimystä, kun ei uskalla paljastaa tunteitaan toiselle. Ystäväni sanoi minulle seuraavan: "Tee se nyt tai ole loppuelämäs kuin kusi sukassa".
Tai sitä hän ainakin tarkoitti. Tuon hän sanoi, kun luulin viimeisen mahdollisuuteni koittavan.
Ehkä tuo kannustaa sinua jollain tavalla, en tiedä millä. Se ei kuitenkaan vastaa tähän samaan kysymykseemme mitä me molemmat pohdimme; Mitä sanoa hänelle?
asialle jotain! Siis se sun ystäväsi oli oikeessa sanoessaan "Tee se nyt tai ole loppuelämäs kuin kusi sukassa". NIin mä olen itsekin aika monessa tilanteessa ajatellut.. siis vaikka jokin juttu on tuntunut aivan mahdottomalta ja vaatinut paljon uskallusta niin olen tehnyt sen. Ja vaikeaa se on todella ollut , mutta jos en olisi uskaltanut , olisi jäänyt paljon asioita kokematta. Ja olen juuri ajatellut tuolla tavalla että haluanko loppuelämäni sit miettiä et "Mitä jos..?"
Vaikka edessä olisikin pettymys , niin siitä pääsee yli. Ja ainakin sit sä TIEDÄT , eikä tartte elää epävarmuudessa. Sillä sitä voisi kutsua aika helvetilliseksi kuten ilmaiset. Minä esim. aikoinaan kirjoitin kirjeen jätkälle johon olin ihastunut , tuntemattomalle ihmiselle! Huh.
Sillä hetkellä kun laitoin sen postilaatikkoon , pääni oli tyhjä. Ei saa ajatella liikaa järjellä sillä tärkeällä hetkellä , muuten ei varmasti uskalla! Ja voin sanoa että jollen sitä olisi tehnyt , paljon olisi jäänyt tapahtumatta. Se kirje oli eräänlainen käännekohta elämässäni ja siihen positiiviseen suuntaan :) Ja on selvinnyt että tällä pojallakin on tunteita minua kohtaan eli kannatti :) Ja vaik ei olis ollutkaan niin olinhan ainakin voittanut itseni ja voinut jatkaa eteenpäin.