tänään juuri mietin että miksi sitä on pitänyt syntyä jännittäjäksi. okei,lääkkeet auttavat mutta ois niin ihanaa pystyä oleen normaali rauhallinen ihminen ilman lääkkeitä :/
jos välillä kokeilee olla kokonaan ilman propralia,edes pari päivää, olo on kuitenkin levoton ja rauhaton. miksi jopa tutut tilanteet jännittävät? pitäisi kai vaan hyväksyä tää jännittäminen osana omaa persoonaa mutta ei se itse jännittämisen tunne ole kyllä kiva. ehkä tähän vaikuttaa myös se että stressaan pienimmistäkin asioista,pitäisi kai opetella elämään ja aatteleen että ei tää elämä niin vakavaa oo *huokaus*
jos välillä kokeilee olla kokonaan ilman propralia,edes pari päivää, olo on kuitenkin levoton ja rauhaton. miksi jopa tutut tilanteet jännittävät? pitäisi kai vaan hyväksyä tää jännittäminen osana omaa persoonaa mutta ei se itse jännittämisen tunne ole kyllä kiva. ehkä tähän vaikuttaa myös se että stressaan pienimmistäkin asioista,pitäisi kai opetella elämään ja aatteleen että ei tää elämä niin vakavaa oo *huokaus*
Vastaukset 11
Vanhimmat
lopeta se jännittäminen
niin minäkin tein ja nyt on paljon paremmin asiat
Ihan niinkuin jännittämisen voisikin lopettaa yhtäkkiä.. :/
...joku joka ei ole oikeasti koskaan kärsinyt jännittämisestä. sen piinan ymmärtää vasta kun sen itse on kokenut jatkuvana elämistä häiritsevänä ongelmana. enhän mä täälä kirjottelis jos tietäsin miten se noin vain lopetetaan...
...kuinka lopetit sen? kiitän ja kumarran jos kerrot tepsivän keinon.
No lopetin vaan, ei jännittäminen ole mitään pakollista kuten hengittäminen tai hiustenkasvu. Pakkomielle se on. Aloin uskoa siihen että on elämää ilman jännittämistäkin ja kas vaan, kyllä sitä on.
Todellakin olen jännittänyt myös itse.
Itekin aika kova jännittämään ollut, kunnes tajusin että hyväksyn sen itselleni. Silloin kaikki muuttui edukseen. Ennen jännittämistilanteita tavallaan pelkäsin että alkaako jännittään ja kun alkoi se tuplaantui. Nyt sanon itselleni oli tilanne mikä tahansa että minulla on lupa jännittää ja saan jännittää. Positiivisesti ajatellen vielä että jännityshän parantaa suoritusta. Olisi hyvin yksinkertaista elämää ilman jännitystä. Urheilijat ja esiintyjät parantavat suoritustaan tämän koetun jännityksen avulla. Propraalia käytän itekin tarpeen tullen esiintyessäni ja on hyvin turvallinen ja luotettava olo jo ennen esiintymistä. Huomaan että jännitän vähemmän joka kerta. Niin voit sinäkin oppia siihen.
Olen jännittänyt kymmeniä vuosia ja nyt kun lupasin itselleni ja sanoin itsekseen että saan jännittää, se yllättäen vähenee puoleen ja olo on helpompi. Propral piti sydämmen lyönninkin tasaisena ettei enää hyppinyt kurkkuun saakka kuten ennen.Ymmärrän aivan hyvin sinua. Vielä kun ajattelee positiivisesti että tunnen itseni rauhallisemmaksi ja rentoutuneemmaksi joka päivä ja oloni paranee päivä päivemmältä. Se varmaan tuottaa tuloksia. Kärsivällisyyttä tämä vaatii, mutta on huomattava että jokainen ihminen kokee esiintymispelkoa jossain muodossa. ET OLE AINOA. Tämän kanssa pärjää ja pärjäät sinäkin. Tsemppiä ja hyväksy että saat jännittää siinä missä muutkin, jotkut osaavat peittää sen hyvin, eikä se näy sinultakaan päällisin puolin. Tulet pärjäämään.
Olen joskus huomannut että kahvin juontikin lisää jännitystä. Aamuisin juon vihreää teetä ja vähennän muutenkin kahvin juontia minimiin. Olen huomannut että olo on rauhallisempi.
on ihanaa huomata että edes täältä saa vertaistukea ja ymmärrystä. ehkä sitä oppii ajan myötä tähän elämään,sais vain sen peikon sisältä pois. oppis vain oleen,ja kiinnittää huomionsa muuhun kuin oman navan tuijottamiseen. osais ajatella et mä oon tällanen,väliäkö sillä mitä muut mun jännittämisestä aattelee ja jos epäonnistuu niin ei sais jäädä märehtiin ainakaan. ehkä sitä vaan miettii liikaa,niinku anna erikssonkin laulussaan sanoo "mä mietin ehkä liikaa,vaik mun pitäis elää vain, ehkä syntymästä sielun liian rikkinäisen sain..."
olemme ainutlaatuisia ihmisiä,jännitämme ja se kuuluu meidän persoonaan. miksi siis häpeämme sitä millaiseksi meidät on luotu? Ei saisi väheksyä Luojan luomistyötä... =o)
pikku hiljaa oppii keskittymään itse asiaan ja huomaakin ettei enää tuijotakaan omaa napaa. Ite oli hurja jännittäjä jolla sydän hakkasi mielettömästi. nyt keskityn jo itse asiaan, enkä seuraa muita - siis asiaa mistä puhun. Ihmisiähän hekin ovat jotka kuuntelevat. Tulet onnistumaan, sulla on hyvät ainekset jo olemassa.
Itsellekin tuli rauhaisa ja jännittämätön olo näistä sanoista. =)pitää yrittää aivopestä itseä
joo mäkin teen niin .mä haluan jännittää.ja mokailla koska elämä on niin tylsää oujee.mut en mä nyt viitsi kaiks paikois jännittää.koska mutsi antaa tukkapöllöä