Syystuuli puhaltaa ja kolistelee Talon kattopeltejä. Talo ei välitä, sillä se tietää, ettei mikään myrsky maailmassa uhkaa sen kivistä olemusta. Ihmiset ovat tulleet ja menneet, mutta Talo on seissyt urheasti paikallaan 75 vuotta. Sen käytävillä ovat aina kaikuneet askeleet, asunnot ovat täyttyneet ihmisistä ja lapset ovat leikkineet sen pihamaalla. Talo, toisin kuten asukkaansa, ei ole koskaan ollut yksin, mutta paljon se on asukkaidensa myötä joutunut kokemaan. Vaikka Talo parhaansa tekee asukkaitaan suojatakseen, näiden outojen olentojen asiat eivät koskaan ole riittävän hyvin.
Tänä aamuna Talo tarkkailee erään pienen asunnon tapahtumia. Nuori Herra herää asunnostaan ja tuntee sydämessään haikeaa kaipuuta. Kuinka paljon kevyemmät hänen askeleensa olisivatkaan, jos Nainen lepäisi hänen vierellään. Tuhisisi untaan aamusta pörröisenä. Hän haluaisi valvoa Naisen unta, silittää hänen hiuksiaan ja suudella hänen otsaansa, kuitenkin herättämättä. Nuori Herra huokaa ja nousee sängystään. Tämä kaikki on pelkkää kuvitelmaa, sillä hänen aamukahvipöydässään on edelleenkin vain yksi kuppi.
Samaan aikaan naapuriasunnossa yksinäinen Nuori Neiti miettii, kuinka mukavaa olisikaan maata sängyllä ja teeskennellä nukkuvaa, kun Mies katselisi vieressä ihailevasti ja silittäisi hiuksia. Ehkä jopa hänen herättyään toisi sänkyyn aamun lehden ja kupillisen vahvaa kahvia. Nuori neiti huokaa sängyssään. Itse hän saa tänäkin aamuna kahvinsa keittää.
Talo miettii hetken talona olemisen hyviä puolia. Eipähän tarvitse moisia miettiä. Talolla kuitenkin käy asukkaitaan sääliksi. Talo tuntee asukkaansa ja tietää, että vaikka Nuori Herra näyttäisi silloin tällöin liikkuvan varsin epäsäännöllisinä kellonaikoina, Nuori Herra on kuitenkin pohjimmiltaan kunnollinen ja että Nuoren Herran yöjuoksut johtuvat juuri siitä, että hän kulkee öisin kaupungilla aamukahvikumppania etsimässä. Talo pitää kuitenkin melko varmana sitä, ettei Nuori Herra tule öisen kaupungin pintaliitopaikoista koskaan ketään löytämään.
Talon mielestä olisi oikeus ja kohtuus, että Nuori Herra löytäisi itselleen kumppanin. Tällöin Talo saisi pitää Nuoren Herran entistä useammin luonaan ja saattaisihan se ajan myötä tuoda uusia lapsia leikkimään Talon pihamaalle, siellä kun on viime aikoina ollut hiljaista. Talon mielestä Nuori Neiti olisi juuri omiaan Nuorelle Herralle ja Talo tietäisi heille sopivan asunnonkin, niin hyvin se nurkkansa tuntee. Nuori Herra ja Nuori Neiti eivät ole tavanneet, vaikka samassa talossa asuvatkin. Ja molemmat tahoillaan aamukahvikumppania kaipaavat.
On talona olemisessa huonotkin puolensa, Talo miettii. Koska Talo on vain Talo, se luulee, ettei pysty asukkaitaan auttamaan. Talo häpeää avuttomuuttaan. 75 vuotta se on ylväänä seisonut kivisen kaupungin kaduilla, mutta tänä aamuna se ei enää hallitse tunteitaan. Talo purskahtaa itkuun ja pian vesi tulvii Talon kellarissa. Tarvitaan palokunta kuivaamaan Talon kyyneliä, joista ei tunnu lainkaan tulevan loppua. Pato on murtunut. 75 vuoteen mahtuu paljon kyyneliä.
Nuori Herra ja Nuori Neiti seuraavat parvekkeiltaan pihamaan tapahtumia. Ja koska parvekkeet ovat vierekkäin, he huomaavat toisensa. Katse jos toinenkin vaihtuu ja hymy leviää kummankin kasvoille. Joskus onni löytyy niin läheltä, ettei sitä sieltä osaa edes etsiä. Seuraavana aamuna aamukahvipöydässä on kaksi kuppia.
Taloakaan ei enää itketä. Se tietää, että ainakin kaksi sen asukkaista ovat Talon suojissa hetken onnellisia.
Tänä aamuna Talo tarkkailee erään pienen asunnon tapahtumia. Nuori Herra herää asunnostaan ja tuntee sydämessään haikeaa kaipuuta. Kuinka paljon kevyemmät hänen askeleensa olisivatkaan, jos Nainen lepäisi hänen vierellään. Tuhisisi untaan aamusta pörröisenä. Hän haluaisi valvoa Naisen unta, silittää hänen hiuksiaan ja suudella hänen otsaansa, kuitenkin herättämättä. Nuori Herra huokaa ja nousee sängystään. Tämä kaikki on pelkkää kuvitelmaa, sillä hänen aamukahvipöydässään on edelleenkin vain yksi kuppi.
Samaan aikaan naapuriasunnossa yksinäinen Nuori Neiti miettii, kuinka mukavaa olisikaan maata sängyllä ja teeskennellä nukkuvaa, kun Mies katselisi vieressä ihailevasti ja silittäisi hiuksia. Ehkä jopa hänen herättyään toisi sänkyyn aamun lehden ja kupillisen vahvaa kahvia. Nuori neiti huokaa sängyssään. Itse hän saa tänäkin aamuna kahvinsa keittää.
Talo miettii hetken talona olemisen hyviä puolia. Eipähän tarvitse moisia miettiä. Talolla kuitenkin käy asukkaitaan sääliksi. Talo tuntee asukkaansa ja tietää, että vaikka Nuori Herra näyttäisi silloin tällöin liikkuvan varsin epäsäännöllisinä kellonaikoina, Nuori Herra on kuitenkin pohjimmiltaan kunnollinen ja että Nuoren Herran yöjuoksut johtuvat juuri siitä, että hän kulkee öisin kaupungilla aamukahvikumppania etsimässä. Talo pitää kuitenkin melko varmana sitä, ettei Nuori Herra tule öisen kaupungin pintaliitopaikoista koskaan ketään löytämään.
Talon mielestä olisi oikeus ja kohtuus, että Nuori Herra löytäisi itselleen kumppanin. Tällöin Talo saisi pitää Nuoren Herran entistä useammin luonaan ja saattaisihan se ajan myötä tuoda uusia lapsia leikkimään Talon pihamaalle, siellä kun on viime aikoina ollut hiljaista. Talon mielestä Nuori Neiti olisi juuri omiaan Nuorelle Herralle ja Talo tietäisi heille sopivan asunnonkin, niin hyvin se nurkkansa tuntee. Nuori Herra ja Nuori Neiti eivät ole tavanneet, vaikka samassa talossa asuvatkin. Ja molemmat tahoillaan aamukahvikumppania kaipaavat.
On talona olemisessa huonotkin puolensa, Talo miettii. Koska Talo on vain Talo, se luulee, ettei pysty asukkaitaan auttamaan. Talo häpeää avuttomuuttaan. 75 vuotta se on ylväänä seisonut kivisen kaupungin kaduilla, mutta tänä aamuna se ei enää hallitse tunteitaan. Talo purskahtaa itkuun ja pian vesi tulvii Talon kellarissa. Tarvitaan palokunta kuivaamaan Talon kyyneliä, joista ei tunnu lainkaan tulevan loppua. Pato on murtunut. 75 vuoteen mahtuu paljon kyyneliä.
Nuori Herra ja Nuori Neiti seuraavat parvekkeiltaan pihamaan tapahtumia. Ja koska parvekkeet ovat vierekkäin, he huomaavat toisensa. Katse jos toinenkin vaihtuu ja hymy leviää kummankin kasvoille. Joskus onni löytyy niin läheltä, ettei sitä sieltä osaa edes etsiä. Seuraavana aamuna aamukahvipöydässä on kaksi kuppia.
Taloakaan ei enää itketä. Se tietää, että ainakin kaksi sen asukkaista ovat Talon suojissa hetken onnellisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi miten kauniisti osaat asian kertoo..todella upea ulos anti!!!
Kiitos positiivisesta palautteesta. Se kenties kannustaa kirjoittamaan lisää.