Heti henkirikoksen paljastuttua tuli kymmenittäin ilmoituksia ja vihjeitä. Poliisi käy kaikki vihjeet kärsivällisesti läpi. Vielä tänä päivänäkin poliisi on saanut runsaasti vihjeitä.
Illalla 4.6. klo 21.00 aikoihin oli alueella nähty myös mustapartainen n. 30-40-v. mies polkupyöränsä kanssa. Samanoloinen mies oli nähty pyöränsä kanssa seuraavana eli murha-aamuna n. klo 6.45 aikoihin alueella. Pyörän tangossa oli kaksi kassia, joista toinen oli samannäköinen kuin nuorilta varastettu kantokassi. Havainnot oli tehty nopeasti ja mies oli matkalla länteen päin kohti Espoon vanhaa kaatopaikkaa ja Hackjärveä. Mies oli taluttanut pyörää vasemmalta puolen ollen ilmeisesti vasenkätinen. Vaikeahkolla polulla kohti Hackjärveä miehestä oli jäänyt pyörän- ja jalanjälkiä. Hackjärvellä on havaintoja paljaspäisestä ja silmälasipäisestä miehestä, joka oli kääntynyt takaisin huomatessaan tulleensa nähdyksi.
Maanantaina hoikka, laihakasvoinen, parrakas ja likainen 30-35-vuotias mies pyysi savuketta puuseppä Pentti Vartiaiselta Klapinkylässä. Tupakan saatuaan mies häipyy takaisin metsään. Kello on 10.00 tienoissa, kun Vartiainen ilmoittaa tuntemattomasta välittömästi poliisille. Hänen epäilyksiään lisäsivät vielä miehen paitaan tarttuneet veritahrat. Iltapäivällä pidätetään Hattulassa muuan veripaitainen mies. Selviää kuitenkin, että hän on humalapäissään kaatunut ja tahrinut paitansa. Juhanilassa murtaudutaan Elannon maitokauppaan ja epäillään murhaajan olleen asialla. Kirkkonummella outo kulkija hätyyttelee lapsia.
Yöllä pannaan toimeen suurratsia. Ratsia oli suurin mitä Etelä-Suomessa oli koskaan järjestetty. Maanantai-iltaan mennessä oltiin saatu suljetuksi ns. Kilon motti, joka rajoittui Kauklahden, Kilon ja Keran asemiin. Mahdollisen tekijän uskottiin olevan sen sisäpuolella. Etsijöiden ketjut olivat kuitenkin liian harvoja ja tuonaikainen Espoo tarjosi paljon paikkoja piileskelyyn. Yöhön mennessä motti jouduttiin purkamaan ilman toivottua tulosta. 87 muuta etsintäkuulutettua kylläkin saatiin kiinni, joukossa taposta etsitty Unto Kalervo Järnström.
Tiistaina 7.6. poliisi kohdistaa epäilynsä etsintäkuulutettuun työlaitoskarkuriin Pauli Kustaa Luomaan, jonka oli helluntain aikoihin nähty liikkuvan Sipoossa päin. Poliisit koirineen haravoivat Bodominjärven ympäristöä löytämättä mitään tutkimuksia tuntuvasti edistävää todistusaineistoa. Tiistaihin mennessä on Leppävaaran poliisiasemalle tullut kaikkiaan noin 300 ilmoitusta nähdyistä epäilyttävistä henkilöistä. Pauli Kustaa Luoma saadaan pidätettyä yöllä klo 01.15. Vastarintaa tekemättä ja juovuspäissään hän nousee poliisin radioautoon Kalevankadulla. Nähtyään pidätetyn kuvan, puuseppä Vartiainen toteaa, että Luoma on juuri se mies, jolle hän ojensi maanantaina savukkeen: - "ellei tällä sitten ole kaksoisolentoa" Vartiainen lisää. Luomalla on pitävä alibi. Hän oli ollut helluntaisunnuntain vastaisen yön eräässä majassa Otaniemessä.
Pauli Kustaa Luoma
13-vuotias Aulis Jäppinen teki poliisille ilmoituksen. Hän on nähnyt parrakkaan, nahkatakkisen miehen nukkumassa Tampaja-järven rannalla sijaitsevassa uimakopissa. Tunkeilija on päässyt lukittuun uimakoppiin ikkunan kautta. Poliisi kiirehtää kintereille. Murhatyön pelottamina monet huvila-asukkaat siirtyvät takaisin kaupunkiin Espoosta, Kirkkonummelta ja aina Karjalohjalta asti.
Perjantaina kahden cockerspanielin avulla tavoitettiin nahkatakkinen partamies klo 18.00 tienoilla. Tauno Leonard Hautaniemeksi tunnistettu mies kiistää syyllisyytensä Bodominjärven murhatyöhön ja väittää tapahtuma-aikana olleensa erään naistuttavansa luona Sallinkadulla. Myöskin hänen kohdalla poliisi vetää vesiperän, hän ei ole Bodomin murhien tekijä vaikka hänellä oli yhtä sun toista pientä rikettä tunnoillaan.
Paikkakuntalaisten keskuudessa epäiltiin alusta lähtien myös Bodomilla kioskia pitänyttä ns. kioskimiestä. Myös poliisi piti häntä mahdollisena tekijänä, mutta hänen vaimonsa antaman alibin mukaan he olivat nukkuneet kotonaan koko yön. Nykypostin 8/97 mukaan kioskinpitäjä katsoi pitkään nuorten menoa ostosten jälkeen. Poliisi kuulusteli ja tutki perheen asunnon läpikotaisin. Uhrien omaisuutta tai ylipäätään mitään, mikä olisi sitonut hänet murhapaikalle tapahtuma-aikaan, ei löytynyt. Miestä pelättiin kylällä yleisesti ottaen ja hänen tiedettiin vihanneen telttailijoita ja retkeilijöitä. Vuonna 1969 hän hukuttautui Bodominjärveen ja hänestä liikkuu legenda, että viimeisinä sanoina hän sanoi "katsokaa kun minä sukellan viimeisen kerran" tai että "minä ne murhasin". Kioskinpitäjän kuoleman jälkeen poliisi vielä kerran käänsi hänen kioskimiehen asunnon pihamaan etsien murhaan liittyviä esineitä, mutta mitään ei löytynyt. Siv Jansson-Knuts sanoi 7.4.2004 Ilta-Sanomien haastattelussa: "Hän oli sellainen perus ilkeä, jota pelkäsivät sekä lapset että aikuiset. Kioskinpitäjä saattoi päästää dobermanninsa irti, kun lapsia pyöräili ohi. Hän saattoi tehdä mitä hyvänsä. Kun kuulin, että murhatut nuoret olivat käyneet kioskilla, ensimmäinen reaktioni oli heti, että kioskimies on syyllinen." Kioskimiehen viimeiseksi osoitteeksi jäi Rantaojantie 1 Oittaalla, lähellä niemenkärkeä.
Yksi mahdollisuus on, että tekijä on ollut joku, joka on oleillut jostain syystä helluntaina Bodomilla. Järvellä oli hämmästyttävän paljon ihmisiä helluntain aikaan. Karkuri jostain tai läheisen vesityömaan rakennusmies tai sen aikaisen Turun moottoritietyömaan rakennusmies. Yhdessä vaiheessa poliisi etsi henkilöä, jolla olisi ollut jonkin sortin vamma. Ehkä murhaaja on ollut likainen, haissut pahalle, ruma, kasvoissa arpia, ehkä näyttänyt tytöltä tai puhevikainen. On puhuttu mahdollisesta "saunamiehestä", joka teki jossain Bodomin rannalla olleessa saunassa remonttia, mutta häntä ei ole koskaan tavoitettu. Myös kartanossa asuvia ja työskenteleviä ihmisiä epäiltiin.
Tuona helluntain yönä läheisellä rannalla majaillut Pentti Soininen oli tunnustanut tehneensä julman verityön. Monet tulivat siihen päätökseen, että tunnustajat ovat jatkoa häiriintyneiden ihmisten julkisuuden tavoitteluun. Myös Kyllikki Saaren ja Tulilahden tapauksia verrattiin Bodomiin. Tämä kolmio kuitenkin sisälsi suomalaisen rikoshistorian synkimmät luvut. Kolmessa verityössä on päättynyt kuuden nuoren ihmisen elämä, viiden tytön ja yhden pojan. Yhteistä rikoksille ovat monet piirteet mm. tekotapa, syrjäinen paikka ja käsittämätön motiivi. Kaikkein pahin yhtäläisyys on siinä, että nuo hirmuteot ovat yhä selvittämättä. Henkirikos ei kuitenkaan vanhene koskaan. Vaikka vuodet ovat painaneet tapaukset lehtien otsikoista, niitä tutkitaan edelleen. Jokainen vihje ja jokainen mahdollisuus punnitaan tarkasti. Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodominjärven murhat ovat rikoksia, joita edes alamaailma ei siunaa. Sieltäkään ei löydy tekijöille ymmärtämystä. Näin Pentti Soininen kommentoi alibille, kun toimitus sai nimettömän vihjeen, että Bodomin murhaaja istuu Kuopion lääninvankilassa: "Minä sen Bodominjärven tein enkä valehtele" paukautti Pentti "Pena" Soininen, 24, erilaisiin omaisuus- ja väkivaltarikoksiin syyllistynyt laitosmies. Jokin Penaa painoi arvelee hänen entinen vankitoverinsa Matti L. Joensuusta. Olavi Kivilahden tuntomerkkeihin Pentti Soininen sopii. Hänellä oli usein yllään nuhjaantunut vaalea takki ja tummat housut. Hänen ihonsa oli vaalea, kasvot kapeahkot ja niissä oli murrosiän jälkeenkin runsaasti finnejä. Iältään Pena oli Kivilahden kuvaamaa nuorempi, mutta aamuisessa hämärässä tämä saattoi arvioida väärin oudon kulkijan, koska etäisyyttä oli sentään viitisenkymmentä metriä. Pentti Soininen hirtti itsensä Toijalan vankiasemalla vähän kioskimiehen jälkeen. Rikostutkijat eivät ole tapauksia julkisuudessa selitelleet.
Vihjeitä tuli ympäri Suomea surmien jälkeen. STT raportoi 14.7.1960:
"Hyvinkään poliisi ajoi keskiviikkona takaa kolmea miestä, joista yhdellä on yllään samanlainen nahkatakki, kuin Bodominjärven kolmoismurhan uhriksi joutuneella Seppo Boismanilla oli ollut. Nahkatakkinen mieshenkilö on herättänyt Hyvinkäällä huomiota ainakin viime lauantaista lähtien. Hänen seurassaan on ollut toinen mieshenkilö, mutta molemmat olivat vielä keskiviikkoiltana teillä tuntemattomilla. Illalla kello 20 aikaan tehtiin poliisille ilmoitus, jonka mukaan tuntematon mieshenkilö, joka oli kulkenut paitahihasillaan Noppon seuduilla, oli kiireesti luikkinut metsään kohdatessaan muita ihmisiä. Poliisi ryhtyi takaa-ajoon, mutta klo 21:een mennessä ei miestä vielä oltu tavoitettu."
Keskusrikospoliisi pyysi myös vihjeitä Bodomin murhista:
Niitä henkilöitä, jotka lauantaina kuluvan kuun 4. päivän illan tai sunnuntain 5. päivän aamun välisenä aikana ovat mahdollisesti nähneet Espoon Bodominjärven tienoilla liikkuvan huomattavan vaaleaan pikkutakkiin ja tummiin suoriin housuihin pukeutuneen n. 25-30-vuotiaan, ehkä 170-180 cm pituisen vaaleatukkaisen hoikahkon miehen, pyydetään viipymättä ilmoittamaan havainnoistaan lähimmälle poliisiviranomaiselle tai keskusrikospoliisille.
Assman oli ilmeisen väkivaltainen henkilö ja sai tuomion vaimonsa pahoinpitelystä hovioikeudessa -62. Huhujen mukaan hän asui noin 5 kilometrin päässä Bodominjärvestä. Häntä epäiltiin myös DDR:n vakoojaksi. Ruotsissa Jällivaarassa tehtiin samankaltainen surmatyö 1984. Hollantilaispariskunta surmattiin telttaan. Alibin 9/84 "tutkimuksissa" ilmeni, että Hans Assman muutti vuonna 1963 juuri Ruotsiin, jossa hänen tiedetään viimeksi oleskelleen. Teosta puhuttiin, että ne olivat saman tekijän käsialaa, niin paljon toistensa kaltaisia ne olivat. Hans Assman kuoli vuonna 1997.
Illalla 4.6. klo 21.00 aikoihin oli alueella nähty myös mustapartainen n. 30-40-v. mies polkupyöränsä kanssa. Samanoloinen mies oli nähty pyöränsä kanssa seuraavana eli murha-aamuna n. klo 6.45 aikoihin alueella. Pyörän tangossa oli kaksi kassia, joista toinen oli samannäköinen kuin nuorilta varastettu kantokassi. Havainnot oli tehty nopeasti ja mies oli matkalla länteen päin kohti Espoon vanhaa kaatopaikkaa ja Hackjärveä. Mies oli taluttanut pyörää vasemmalta puolen ollen ilmeisesti vasenkätinen. Vaikeahkolla polulla kohti Hackjärveä miehestä oli jäänyt pyörän- ja jalanjälkiä. Hackjärvellä on havaintoja paljaspäisestä ja silmälasipäisestä miehestä, joka oli kääntynyt takaisin huomatessaan tulleensa nähdyksi.
Maanantaina hoikka, laihakasvoinen, parrakas ja likainen 30-35-vuotias mies pyysi savuketta puuseppä Pentti Vartiaiselta Klapinkylässä. Tupakan saatuaan mies häipyy takaisin metsään. Kello on 10.00 tienoissa, kun Vartiainen ilmoittaa tuntemattomasta välittömästi poliisille. Hänen epäilyksiään lisäsivät vielä miehen paitaan tarttuneet veritahrat. Iltapäivällä pidätetään Hattulassa muuan veripaitainen mies. Selviää kuitenkin, että hän on humalapäissään kaatunut ja tahrinut paitansa. Juhanilassa murtaudutaan Elannon maitokauppaan ja epäillään murhaajan olleen asialla. Kirkkonummella outo kulkija hätyyttelee lapsia.
Yöllä pannaan toimeen suurratsia. Ratsia oli suurin mitä Etelä-Suomessa oli koskaan järjestetty. Maanantai-iltaan mennessä oltiin saatu suljetuksi ns. Kilon motti, joka rajoittui Kauklahden, Kilon ja Keran asemiin. Mahdollisen tekijän uskottiin olevan sen sisäpuolella. Etsijöiden ketjut olivat kuitenkin liian harvoja ja tuonaikainen Espoo tarjosi paljon paikkoja piileskelyyn. Yöhön mennessä motti jouduttiin purkamaan ilman toivottua tulosta. 87 muuta etsintäkuulutettua kylläkin saatiin kiinni, joukossa taposta etsitty Unto Kalervo Järnström.
Tiistaina 7.6. poliisi kohdistaa epäilynsä etsintäkuulutettuun työlaitoskarkuriin Pauli Kustaa Luomaan, jonka oli helluntain aikoihin nähty liikkuvan Sipoossa päin. Poliisit koirineen haravoivat Bodominjärven ympäristöä löytämättä mitään tutkimuksia tuntuvasti edistävää todistusaineistoa. Tiistaihin mennessä on Leppävaaran poliisiasemalle tullut kaikkiaan noin 300 ilmoitusta nähdyistä epäilyttävistä henkilöistä. Pauli Kustaa Luoma saadaan pidätettyä yöllä klo 01.15. Vastarintaa tekemättä ja juovuspäissään hän nousee poliisin radioautoon Kalevankadulla. Nähtyään pidätetyn kuvan, puuseppä Vartiainen toteaa, että Luoma on juuri se mies, jolle hän ojensi maanantaina savukkeen: - "ellei tällä sitten ole kaksoisolentoa" Vartiainen lisää. Luomalla on pitävä alibi. Hän oli ollut helluntaisunnuntain vastaisen yön eräässä majassa Otaniemessä.
Pauli Kustaa Luoma
13-vuotias Aulis Jäppinen teki poliisille ilmoituksen. Hän on nähnyt parrakkaan, nahkatakkisen miehen nukkumassa Tampaja-järven rannalla sijaitsevassa uimakopissa. Tunkeilija on päässyt lukittuun uimakoppiin ikkunan kautta. Poliisi kiirehtää kintereille. Murhatyön pelottamina monet huvila-asukkaat siirtyvät takaisin kaupunkiin Espoosta, Kirkkonummelta ja aina Karjalohjalta asti.
Perjantaina kahden cockerspanielin avulla tavoitettiin nahkatakkinen partamies klo 18.00 tienoilla. Tauno Leonard Hautaniemeksi tunnistettu mies kiistää syyllisyytensä Bodominjärven murhatyöhön ja väittää tapahtuma-aikana olleensa erään naistuttavansa luona Sallinkadulla. Myöskin hänen kohdalla poliisi vetää vesiperän, hän ei ole Bodomin murhien tekijä vaikka hänellä oli yhtä sun toista pientä rikettä tunnoillaan.
Paikkakuntalaisten keskuudessa epäiltiin alusta lähtien myös Bodomilla kioskia pitänyttä ns. kioskimiestä. Myös poliisi piti häntä mahdollisena tekijänä, mutta hänen vaimonsa antaman alibin mukaan he olivat nukkuneet kotonaan koko yön. Nykypostin 8/97 mukaan kioskinpitäjä katsoi pitkään nuorten menoa ostosten jälkeen. Poliisi kuulusteli ja tutki perheen asunnon läpikotaisin. Uhrien omaisuutta tai ylipäätään mitään, mikä olisi sitonut hänet murhapaikalle tapahtuma-aikaan, ei löytynyt. Miestä pelättiin kylällä yleisesti ottaen ja hänen tiedettiin vihanneen telttailijoita ja retkeilijöitä. Vuonna 1969 hän hukuttautui Bodominjärveen ja hänestä liikkuu legenda, että viimeisinä sanoina hän sanoi "katsokaa kun minä sukellan viimeisen kerran" tai että "minä ne murhasin". Kioskinpitäjän kuoleman jälkeen poliisi vielä kerran käänsi hänen kioskimiehen asunnon pihamaan etsien murhaan liittyviä esineitä, mutta mitään ei löytynyt. Siv Jansson-Knuts sanoi 7.4.2004 Ilta-Sanomien haastattelussa: "Hän oli sellainen perus ilkeä, jota pelkäsivät sekä lapset että aikuiset. Kioskinpitäjä saattoi päästää dobermanninsa irti, kun lapsia pyöräili ohi. Hän saattoi tehdä mitä hyvänsä. Kun kuulin, että murhatut nuoret olivat käyneet kioskilla, ensimmäinen reaktioni oli heti, että kioskimies on syyllinen." Kioskimiehen viimeiseksi osoitteeksi jäi Rantaojantie 1 Oittaalla, lähellä niemenkärkeä.
Yksi mahdollisuus on, että tekijä on ollut joku, joka on oleillut jostain syystä helluntaina Bodomilla. Järvellä oli hämmästyttävän paljon ihmisiä helluntain aikaan. Karkuri jostain tai läheisen vesityömaan rakennusmies tai sen aikaisen Turun moottoritietyömaan rakennusmies. Yhdessä vaiheessa poliisi etsi henkilöä, jolla olisi ollut jonkin sortin vamma. Ehkä murhaaja on ollut likainen, haissut pahalle, ruma, kasvoissa arpia, ehkä näyttänyt tytöltä tai puhevikainen. On puhuttu mahdollisesta "saunamiehestä", joka teki jossain Bodomin rannalla olleessa saunassa remonttia, mutta häntä ei ole koskaan tavoitettu. Myös kartanossa asuvia ja työskenteleviä ihmisiä epäiltiin.
Tuona helluntain yönä läheisellä rannalla majaillut Pentti Soininen oli tunnustanut tehneensä julman verityön. Monet tulivat siihen päätökseen, että tunnustajat ovat jatkoa häiriintyneiden ihmisten julkisuuden tavoitteluun. Myös Kyllikki Saaren ja Tulilahden tapauksia verrattiin Bodomiin. Tämä kolmio kuitenkin sisälsi suomalaisen rikoshistorian synkimmät luvut. Kolmessa verityössä on päättynyt kuuden nuoren ihmisen elämä, viiden tytön ja yhden pojan. Yhteistä rikoksille ovat monet piirteet mm. tekotapa, syrjäinen paikka ja käsittämätön motiivi. Kaikkein pahin yhtäläisyys on siinä, että nuo hirmuteot ovat yhä selvittämättä. Henkirikos ei kuitenkaan vanhene koskaan. Vaikka vuodet ovat painaneet tapaukset lehtien otsikoista, niitä tutkitaan edelleen. Jokainen vihje ja jokainen mahdollisuus punnitaan tarkasti. Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodominjärven murhat ovat rikoksia, joita edes alamaailma ei siunaa. Sieltäkään ei löydy tekijöille ymmärtämystä. Näin Pentti Soininen kommentoi alibille, kun toimitus sai nimettömän vihjeen, että Bodomin murhaaja istuu Kuopion lääninvankilassa: "Minä sen Bodominjärven tein enkä valehtele" paukautti Pentti "Pena" Soininen, 24, erilaisiin omaisuus- ja väkivaltarikoksiin syyllistynyt laitosmies. Jokin Penaa painoi arvelee hänen entinen vankitoverinsa Matti L. Joensuusta. Olavi Kivilahden tuntomerkkeihin Pentti Soininen sopii. Hänellä oli usein yllään nuhjaantunut vaalea takki ja tummat housut. Hänen ihonsa oli vaalea, kasvot kapeahkot ja niissä oli murrosiän jälkeenkin runsaasti finnejä. Iältään Pena oli Kivilahden kuvaamaa nuorempi, mutta aamuisessa hämärässä tämä saattoi arvioida väärin oudon kulkijan, koska etäisyyttä oli sentään viitisenkymmentä metriä. Pentti Soininen hirtti itsensä Toijalan vankiasemalla vähän kioskimiehen jälkeen. Rikostutkijat eivät ole tapauksia julkisuudessa selitelleet.
Vihjeitä tuli ympäri Suomea surmien jälkeen. STT raportoi 14.7.1960:
"Hyvinkään poliisi ajoi keskiviikkona takaa kolmea miestä, joista yhdellä on yllään samanlainen nahkatakki, kuin Bodominjärven kolmoismurhan uhriksi joutuneella Seppo Boismanilla oli ollut. Nahkatakkinen mieshenkilö on herättänyt Hyvinkäällä huomiota ainakin viime lauantaista lähtien. Hänen seurassaan on ollut toinen mieshenkilö, mutta molemmat olivat vielä keskiviikkoiltana teillä tuntemattomilla. Illalla kello 20 aikaan tehtiin poliisille ilmoitus, jonka mukaan tuntematon mieshenkilö, joka oli kulkenut paitahihasillaan Noppon seuduilla, oli kiireesti luikkinut metsään kohdatessaan muita ihmisiä. Poliisi ryhtyi takaa-ajoon, mutta klo 21:een mennessä ei miestä vielä oltu tavoitettu."
Keskusrikospoliisi pyysi myös vihjeitä Bodomin murhista:
Niitä henkilöitä, jotka lauantaina kuluvan kuun 4. päivän illan tai sunnuntain 5. päivän aamun välisenä aikana ovat mahdollisesti nähneet Espoon Bodominjärven tienoilla liikkuvan huomattavan vaaleaan pikkutakkiin ja tummiin suoriin housuihin pukeutuneen n. 25-30-vuotiaan, ehkä 170-180 cm pituisen vaaleatukkaisen hoikahkon miehen, pyydetään viipymättä ilmoittamaan havainnoistaan lähimmälle poliisiviranomaiselle tai keskusrikospoliisille.
Assman oli ilmeisen väkivaltainen henkilö ja sai tuomion vaimonsa pahoinpitelystä hovioikeudessa -62. Huhujen mukaan hän asui noin 5 kilometrin päässä Bodominjärvestä. Häntä epäiltiin myös DDR:n vakoojaksi. Ruotsissa Jällivaarassa tehtiin samankaltainen surmatyö 1984. Hollantilaispariskunta surmattiin telttaan. Alibin 9/84 "tutkimuksissa" ilmeni, että Hans Assman muutti vuonna 1963 juuri Ruotsiin, jossa hänen tiedetään viimeksi oleskelleen. Teosta puhuttiin, että ne olivat saman tekijän käsialaa, niin paljon toistensa kaltaisia ne olivat. Hans Assman kuoli vuonna 1997.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hyvä kun näin peruusteellisesti kerroit.Se remonttimies,oliko hän se kuuluisa Arska,josta puhutaan,josta oli piirroskin hypnoosin jälkeen.Hänhän oli kanssa omituinen.Eikös hän jossain ladossa nukkunut jne.kuitenkin oli lähellä tekopaikkaa.Musta syyllinen löytyy joukosta tämä remonttimies,assman,kioskimies.Ilmeisesti joku näistä kolmesta.Alibit oli silloin,mitä olivat.
Mistähän se yksi polliisisetä oli saanut ne ng:n tiedot ylös heti tapahtumapaikalla? Oli kuulemma syntymäaika, nimi ja osoite pantu ylös. Ei kuulemma muista mistä ne tiedot siihen tuli.
Muisti näköjään menee vaikka ei olisi tullut tylpästä esineestä päin näköä.
Uimari tyttö kertoi kuulleensa valitusta rannassa ja mentyään katsomaan, oli huomannut ng valittavan, mutta mennessään lähemmäs ng vaikeni. Miksi? Luulisi käyvän päinvastoin.
Miksi ng ei kerro kuka laittoi teltan oviaukon kiinni vahvoilla solmuilla ennen nukkumaan menoa? Jos kerran muistaa että sanottiin hyvät yöt luulisi muistavan tuollaisen asian jos on kerran ollut teltassa sisällä. Telttailleet tietävät että teltan oviaukon sulkeminen on yksi nukkumaan menon "kohokohtia".
narulla joka pujotettiin telttakankaaseen lävistettyjen helojen kautta - se ottaa aikansa kun sen sulkee ja menee aikaa kun sen avaakin.
Muistaakseni ng sanoi, olisiko siinä kuulusteluvideolla, että hän laittoi teltan narut kiinni mennessään viimeiseksi teltaan.
tiettävästi sen jälkeen vielä kalaan.Jotenkinhan ne narut piti avata.
Mahdollisesti prätkän rekisterikilven perusteella, tai sitten paikalla oli joku, joka tunsi Nissen. Eikä sillä ole edes mitään väliä syyllisyyden kannalta, koska todistaja sanoo myös, ettei ainakaan Nisseltä, koska Nisse ei puhunut mitään.
..Nils
Oli tekijä sitten ulkopuolinen, tai ulos suljettu NG, niin narut saattoivat tosiaan olla tiukasti kiinni sisäpuolelta, kun surmaaja aloitti. Siksi teltta oli nopeinta leikata auki. Tekijä ehkä pelkäsi että ovinarujen aukominen tai katkominen olisi havahduttanut sisälläolijat. (NG:n ulosjättö teltan ovi sitomalla tuntuu kyllä aika epätodennäköiseltä noissa olosuhteissa. Ihan niin kuin sillä olisi saatu mahdollisesti puukon omistava nuorimies pidettyä ulkona!).
Toinen mahdollisuus olisi, että ovinarut on jostain syystä sidottu kiinni vasta surmien jälkeen. Sehän oli helppoa tehdä 'sisäpuolelta', kun telttaan oli leikattu isot aukot. Onkohan tämä pystytty tutkimaan? Verijälkien perusteella asia ainakin pitäisi onnistua selvittämään. Paljon isompiinkin lavastuksiin on tässä jutussa viitattu.
Todisteisiin saattaisi sopia esim. seuraava tapahtumaketju, joka selittäisi miksi silminnäkijät eivät kuulleet ääniä eikä kukaan teltassaolija herännyt:
* sisällä olijat ovat nukkuneet hyvin sikeästi aamuvarhaisella, kun teko on tapahtunut, koska valvoivat myöhään, mahdollisesti hieman alkoholia nauttineena; olivat hereillä vielä 2-3 maissa, pojat ehkä ongella, tytöt kirjoittamassa muistivihkoon? Eivät siis heräisi helpolla eivätkä ole aloittaneet 'raivoisaa puolustautumista', jota monissa kirjoituksissa on kuviteltu tapahtuneen
* ensin on teltan narut katkottu ja teltta on painunut kasaan, jolloin on näkynyt missä kunkin pää on
* kovalla esineellä tainnutus: lyönnit päähän telttakankaan läpi
* teltta auki puukolla ja tarkasti osuneet iskut kahden sisälläolijan kaulaan (Seppo ja Anja), jotka haluttiin surmata nopeasti.
Tässä en siis ota kantaa siihen oliko teltan sisällä kolme vai neljä henkilöä, kun tämä tapahtui, ja kuka on tekijä. Hieman avoimeksi jää Irmelin tilanne (taintui iskusta päähän, puukotus tehty myöhemmin) ja NG:n sijainti ja kohtalo, esim. oliko sisä- vai ulkopuolella tapahtumien alussa. Saattoi periaatteessa vaikka nukkua kengät jalassa ulkopuolella teltan vieressä, mikä viittaisi esim. muita rankempaan alkoholin käyttöön. Jos (siis 'jos') tekijä oli ulkopuolinen, saattoi kalautus NG:n leukaan ja/tai takaraivoon riittää varmistamaan että hänestä ei ole haittaa vähään aikaan.
Kattelin niitä kuvia minkä se piirtäjä oli piirtänyt NG:kuvausten mukaan ku oli hypnoosis ja kaks muuta oli kertonu tuntomerkkejä ja ne kuvat oli lähes identtisiä Hans Assmannin kuvan kans et eikö siinä olisi syyllinen