Juon nykyään vähintään kahdesti viikossa. olen 30v. mitään erityisiä ongelmia morkkista ja muutamaa ruhjetta lukuunottamatta se ei ole aiheuttanut. Olen luonnostani muutenkin epäsosiaalinen. Tietysti olen munannut itseni joitain kertoja, mutta minusta elämää ei tarvitsekaan ottaa liian vakavasti. Aloitin juomisen 15-vuotiaana, mutta tuolloin oli varaa vain juoda 3-4 kertaa kuussa. Hiljakseen määrä on noussut tähän asti. Onko minussa siis jotain vikaa, kun tyttöystävä ei tykkää? Rahaa tietysti kuluu järkevämmästä tekemisestä.
kerron tavoistani
anonyymi tyyppi
7900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"tyttöystävä ei tykkää"
Nykyään monet naiset tietävät että juominen kovenee ajan myötä rappiolle asti eikä mikään ole enää tärkeämpää kuin juominen, juomarin luonne voi muuttua vuosien mittaan väkivaltaiseksi.
Oma valintahan se toisaalta on ja nainenko hallitsee? En tarvitse naista. Minusta on järkevämpää elää yksin, enkä sano tätä pelkästään tyhmyyttäni. Alkoholin ongelmat on mielestäni hysteriaa. Krapulan morkkis johtuu siitä että hauskaa ei saisi pitää vaan pitää olla aina nurkassa häpeämässä elämistään. Ympäristön pitäisi sallia muunkin kuin karvaan raatamisen. Esim uskonnot ja ehkä jopa AA on keksitty tämänlaisen hysterian puitteissa. Ihmiset ovat erilaisia, eikä alkoholi välttämättä se rajoittava tekiä ole.
Vuosien päästä ajattelet aivan toisin.
Olet juonut 15 vuotta, alkoholismin kehittyminen voi kestää joskus vuosikymmeniä, joillakin alkaa jo ensimmäisestä käyttökerrasta.
Voi tietysti olla että kuulut niihin harvoihin, jotka eivät alkoholisoidu koko ikänään, tiedän heitä muutaman.
Vuosikymmeniä? Mitä väliä sillä on kun hetkessä sitä elää kuitenkin. Kuolemakin voi tulla koska vain, sairaus kehittyy salaa ruumiissa. Parempi kuolla hauskanpitoon ja omaan valintaan, kuin satunnaiseen syyhyn, joka jää harmittamaan koska ei ole oma valinta. Ihmisen ei saisi ikinä harmitella huonoja valintoja. Hysteriaa hillitsemään voisi alkoholinkäytön häpeää laskea, voisi mitata maksa-arvot ja keskustella niistä kuin ruuan maustamisesta.
Ps. olen juonut nyt kaksi olutta jotka jäivät eilisestä. Jokin moraalinen valituksen ääni kuitenkin estää minua hakemasta uutta 12-päkiä, mikä piristäisi. Ehkä se on naisen läsnäolo taustalla kyttäämässä.
Missä on elämäntavan ja riippuvaisuuden raja? Helvetti on siinä että näkee tällaisia rajoja. Itseluottamus ei ole mikään selvä tila. Mikään ei ole itsestään selvää. Onko buddhalaisuus ainoa elämänkatsomus joka hyväksyy juopottelun?
Epämäntapaan voi kuulua useta riippuvaisuuksia:
- juopottelu
- homous
- tupakointi.....jne..
Pelkkä riippuvuus ei voi yksinään olla elämäntapa.
"En tarvitse naista" on poikkeuksellinen luonteenpiirre.
Kaikki näyttää olevan mainiosti. Alkoholi ei ole ongelma. Naista et tarvitse. Paljon on turhaa hysteriaa.
Missä siis on ongelma? Miksi vaivauduit kirjoittamaan tälle palstalle? Anna tyttöystävän tykätä mitä tykkää tai lähetä hänet lätkimään.
Sinulla on oikeus pilata oma elämäsi ihan just sillä lailla kuin sen haluat ihan itse pilata, joko alkoholinkäytöllä tai sellaisella asenteella, ettet piittaa mistään etkä kenestäkään, tai näiden yhdistelmällä...
Mutta miksi kirjoittaa tänne? Sitä en ymmärrä!