Muiston kauniin vuosien takaa
taas mieleeni kaivoin.
Oli kylmä syksyinen ilta,
mutta hetkeäkään en palellut.
Istuimme yhdessä
puisella penkillä.
Ympärillä öinen metsä
ja musta taivas tähtineen.
Sinä pidit minua syleilyssä,
lämmitit käsilläsi,
peittelit takillasi
ja minä ihailin tähtiä
hymyssä suin.
Tämä muisto
pitkän matkamme alku taipaleelta
saa vieläkin hymyn huulilleni.
Se oli yksinkertaista,
mutta se oli niin kaunista.
Se oli unohtumaton hetki
kahden vasta rakastuneen.
taas mieleeni kaivoin.
Oli kylmä syksyinen ilta,
mutta hetkeäkään en palellut.
Istuimme yhdessä
puisella penkillä.
Ympärillä öinen metsä
ja musta taivas tähtineen.
Sinä pidit minua syleilyssä,
lämmitit käsilläsi,
peittelit takillasi
ja minä ihailin tähtiä
hymyssä suin.
Tämä muisto
pitkän matkamme alku taipaleelta
saa vieläkin hymyn huulilleni.
Se oli yksinkertaista,
mutta se oli niin kaunista.
Se oli unohtumaton hetki
kahden vasta rakastuneen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
muistot, ja kaunis on runo,vaan kauniimpi hän ken runon puno :))
No kiitosta vaan :)