Minulla ei ole ystäviä, eikä sukulaisia. Minulla on mies joka juo usein. Juon itsekin liian usein. Minulla ei ole koulutusta, eikä töitä. En tiedä mitä haluan tehdä. Niistä mahdollisuuksista mitä minulla on ja on ollut niin en mitään, eli käytännössä ei ole vaihtoehtoja. En ole oikeastaan enää edes kiinnostunut mistään.
Olen kokenut kovia... En luota kehenkään. Pelkään yksin ulkona. Inhoan ja pelkään ihmisiä.
Tämän lisäksi olen aina rahaton ja velat senkun kasvaa. Lisäksi menetin osaksi terveyteni.
Masentaa, ahdistaa, vituttaa.
Olen käynyt joskus mm. ammatinvalintapsykologilla ja terpapeuteilla. Mitään apua ei ole kenestäkään koskaan ollut.
Olen aina yhtä yksin.
Olen 20 vuotias tyttönen.
Olen kokenut kovia... En luota kehenkään. Pelkään yksin ulkona. Inhoan ja pelkään ihmisiä.
Tämän lisäksi olen aina rahaton ja velat senkun kasvaa. Lisäksi menetin osaksi terveyteni.
Masentaa, ahdistaa, vituttaa.
Olen käynyt joskus mm. ammatinvalintapsykologilla ja terpapeuteilla. Mitään apua ei ole kenestäkään koskaan ollut.
Olen aina yhtä yksin.
Olen 20 vuotias tyttönen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, yritä ottaa itseesi niskasta kiinni, olet vasta 20, elämä vielä edessä. Jätä sellanen mies, mulla samanlainen juopottelija ja nyt muutan omaan rauhaan. Käy ulkona, tutustu ihmisiin. Hae turva sellaisesta ihmisestä keneen luotat, jos sinulla vaan on sellainen. Ja tietysti ajattele että työ, kun työ, Jostain on aloitettva. Tsemppiä sulle!
Kerros, miksi ihmeessä haluaisin jättää ainoan asian mikä mulla elämässä on? Rakastan tätä miestä, kaikesta huolimatta.