kirjoitin tänne joku aika sitten kissastani joka hyökkäilee.Sainkin monia neuvoja mutta mikään ei auta:(
Eli kyse on leikatusta nuros kissasta(sisäkissa)..
Se hyökkäilee minun mieheni ja etenkin vieraitten kimppuun niin että veri lentää..Huom,,ei lioittelua..
Se ei ole leikkiä sille korvat ovat taakse päin ja se ei päästä irti ennen kuin sen väkisin ottaa irti esim kädestä ja laittaa partsille rauhoittumaan..
Kissan kanssa ei ole leikitty käden kanssa kun se oli pieni eli ei luulisi että tämä syy!!
On yritetty suihkutta vettä,ei tehoa..
Ollaan leikitty sen kanssa niin paljon että ei voi olla tylsyyttä..
kun se on hyökänny ollaan kokeiltu sanoa, ei.(ei tehoa)..
-Ollaan yritetty pitää kättä aivan kuoleena,,ei toimi,,se ei lopeta raatelemista..
-ollaan nyt viimeksi yritetty ottaa niskasta kiinni ja torua,,se auttaa hetkeksi,mutta seuraavana päivänä se hyökkää taas..
Eli kaikki on kokeiltu..
aletaan olla aika epätoivoisia,rakastamme kiumisuamme,,mutta emme voi pitää kissaa joka hyökkäilee meidän ja vieraidemme kimppuun..
Kissamme ei voi esim nukkua meiän kanssamme sillä se hyökkää yöllä pään päälle kynsien kanssa.Tästä syystä emme voi kutsua myöskään yö vieraita!!
Voiko kissoilla olla ,luonne vika??
Meneekö tämä ohi vai onko ainoa keino luopua kissasta??Toivottavasti ei..=(
Kohtalo tovereita..
Mikään muu meidän kissoista ei ole käyttäytynyt näin..Tosin eivät ole olleet sisäkissoja..
Eli kyse on leikatusta nuros kissasta(sisäkissa)..
Se hyökkäilee minun mieheni ja etenkin vieraitten kimppuun niin että veri lentää..Huom,,ei lioittelua..
Se ei ole leikkiä sille korvat ovat taakse päin ja se ei päästä irti ennen kuin sen väkisin ottaa irti esim kädestä ja laittaa partsille rauhoittumaan..
Kissan kanssa ei ole leikitty käden kanssa kun se oli pieni eli ei luulisi että tämä syy!!
On yritetty suihkutta vettä,ei tehoa..
Ollaan leikitty sen kanssa niin paljon että ei voi olla tylsyyttä..
kun se on hyökänny ollaan kokeiltu sanoa, ei.(ei tehoa)..
-Ollaan yritetty pitää kättä aivan kuoleena,,ei toimi,,se ei lopeta raatelemista..
-ollaan nyt viimeksi yritetty ottaa niskasta kiinni ja torua,,se auttaa hetkeksi,mutta seuraavana päivänä se hyökkää taas..
Eli kaikki on kokeiltu..
aletaan olla aika epätoivoisia,rakastamme kiumisuamme,,mutta emme voi pitää kissaa joka hyökkäilee meidän ja vieraidemme kimppuun..
Kissamme ei voi esim nukkua meiän kanssamme sillä se hyökkää yöllä pään päälle kynsien kanssa.Tästä syystä emme voi kutsua myöskään yö vieraita!!
Voiko kissoilla olla ,luonne vika??
Meneekö tämä ohi vai onko ainoa keino luopua kissasta??Toivottavasti ei..=(
Kohtalo tovereita..
Mikään muu meidän kissoista ei ole käyttäytynyt näin..Tosin eivät ole olleet sisäkissoja..
Vastaukset 58
Vanhimmat
24.8 kirjoitin viimeeksi,kissani käyttäytymisestä sivulle yleistä kissoista otsikko sisäkissa,tai jotain sen tapaista...
korjaus 31.7,,olin siis viimeeksi kirjoittanut kissan terveys palstalle..nimimerkillä suvi..
Edellinen oli aivan eri juttu..
Onko hyökkäys alkanut yllättäen vai jatkunut iät ajat. Kannattaisi puhua eläinlääkärin kanssa tästä. Kissallasi voi olla esim jokin sairaus esim kasvain aivoissa tai voihan se olla luonnevikainen. Todella erikoinen juttu.
Kissani alkoi hyökkäillä kun se sai ekan kiimansa.sitten se vietiin leikattavaksi,mutta hyökkäily ei ole loppunut.Hyökkäily alko 1kk ennen leikkausta,ja jatkuu edelleen.Se leikattiin kuukausi sitten..
Eli se on ehkä hyökkäillyt joku vähän yli pari kuukautta.
Lisäksi haluaisin lisätä että se on todella levoton.Aina kun se on hereillä se kävelee ympäri kämppää maukuen ja hyppii pöydille ja verhoihin,ja muun muassa hyökkäilee..
Niin en tiedä olisiko joku sairaus??Katti vaikuttaa muuten niin terveeltä,syö hyvin ja on pirteä..
Ehkä kuitenkin olisi hyvä soittaa eläin lääkärille!!
Meilläkin on leikattu poikakissa ja se joskus hyökkää kimppuun korvat luimussa, sekä meidän että vieraitten. Tätä ei tapahdu läheskään joka päivä enkä tiiä mistä mahtas johtua. Se oli poikasena aika paljon yksin töitten takia ja sillon hyökkäili enemmän jos sitä esim. vietiin ulos valjaissa niin se hyökkäs kimppuun kun ei halunnut sisälle. Että en tiiä oisko vanhasta muistista tuo satunnainen hyökkäily, leikkaus rauhoitti paljon ja nykyisessä asunnossa on enemmän tilaa juosta ettei tarvi purkaa turhautumista hyökkäilyllä.
Niin, en todella tiiä mikä omaakaan kissaani vaivaa kun se joskus hyökkää ja joskus on oikea pikku enkeli mutta halusin vain sanoa että on kohtalotovereita, ainakin yksi!
Mikä on kissan koko historia?
Jos eläinlääkäri ei löydä mitään vikaa niin pitäisi tutkia taustat. Oletko lukenut Helena Telkänrannan kirjaa "Matka kissan mieleen" ?
Mutta on se niinkin että joksus syntyy todella voimakkaita poikkeusyksilöitä, jotka eivät vain sopeudu ja vihaavat kahlittua ja riistettyä elämäänsä.
Onhan niitä meidän ihmistenkin joukossa. Valitettavan usein leimaantuvat luonnevikaisiksi, mikä käsittääkseni on pelkkää ymmärtämättömyyttä.
Käyn nyt kuitenkin lukemassa muut asiaan liittyvät viestisi. Vastailen sitten lisää.
Oletko toistanut noita aikaisemmin saamiaisi neuvoja useampaan kertaan vai kokeillut jokaista vain kerran? Eläinten suhteen pitää olla pitkäjänteinen. Ne ymmärtävät vain toistoa.
Jos sekään ei auta niin tuli mieleen suora ja selkeä katkaisuhoito. Anna kissasi pois vähäksi aikaa. Vie se hoitoon johonkin uuteen ympäristöön ja tarkkaile kuinka se käyttäytyy siellä. Palauta se kotiin vasta kun on rauhoittunut.
60 neliötä pitäisi kyllä riittää nuorellekin kissalle. Sinänsä 8kk vanhalla on energiaa niin paljon että sekin saattaa käydä pieneksi, jos kyseessä on kovakin kundi, jolla ei edes ole tappelukaveria.
Jos kaikesta huolimatta hyökkäykset jatkuu niin suosittelen paksuja nahkahansikkaita ja päänsuojuksia, kunnes ikää on tullut lisää.
Akuutissa tilanteessa Feliway-suihke kuulemma rauhoittaa kissan. En ole itse koskaan kokeillut.
Juu ollaan kyllä toisteltu ja toruttu monta kertaa samanlailla..
Koitimme ekaks veden suihkuttamista kissan päälle,,mutta nyt se ei enään tepsi..
Nykyisin on sanottu tiukkana ei ja taputettu käsillä jos se hyppää esim verhoihin..
Mutta hyökkäilyyn ei auta toruminen..
Ainoa keino mikä on toiminut on ollut kovat otteet,,,niskasta ottaminen ja heittäminen partsille sanoen ei,,ja sitten on pakko sulkea ovi ja antaa sen rauhoittua..Muuten se hyökkäilisi uudestaan..
Mutta kun se jätetään partsille se rauhottuu,ja hetken päästä se on oma itsensä..
Harmittaa kun se pienenpänä oli niin lupunen syli kissa..Ei nykyään enää..
Joskus se voi kehrätä ja haluaa syliin,,sitten se haluaa että sitä silitetään,ja siitä se pitää,,mutta sitten hetken päästä se saattaa hyökätä käsivarrenkimppuun todella vihaisesti..(ja ei muuta kun partsille)...=(
Kissan sisällä olo on opettelun tulosta..Kyllä ne sisälle sopeutuu..Ja kyllä kissoilla voi olla luonnevikoja yhtälailla kuin ihmisillä ja koirilla ja muilla eläimillä..Kannattaa käydä kyllä tosiaan kyselemässä eläinlääkäriltä että löytyisikö jotain syytä miksi se hyökkäilee..
"-ollaan nyt viimeksi yritetty ottaa niskasta kiinni ja torua,,se auttaa hetkeksi,mutta seuraavana päivänä se hyökkää taas.. "
miten pitkään olette kokeilleet tätä keinoa? Kuten joku jo sanoikin, pitkäjänteisyys on tässä asiassa a ja o. Jos kissa lopettaa hyökkäilyn ainakin hetkeksi, rangaistus on tehonnut. Mutta ei se kissa vielä yhdestä tai kahdesta kerrasta usko: aina vaan uudestaan ja uudestaan: niskasta kiinni ja kissa painetaan vaikka lattiaa vasten ettei voi jatkaa riehumista.
Yksi keino, en tiedä miten sopiva teidän tapauksessa, on ottaa toinen kissa. Jos hyvin käy kissat ystävystyvät alkumurinoiden jälkeen ja painivat yhdessä ja saavat toisiltaan kissamaista läheisyyttä. Jos huonosti käy, tämä ongelmakäyttäytyjä hyökkäilee uuden tulokkaan kimppuun yhtä aggressiivisesti.
Minkäikäisenä kissa on luovutettu? Ongelma voisi johtua liian aikaisesta luovutuksesta -ei ole ehtinyt opetella emon ja sisarusten kanssa kissojen tavoille.
Miten pitkään käyttäytyminen on jatkunut? Aina kun kissa on ollut teillä? Jos ei, niin milloin se alkoi? Tapahtuiko alkamisajankohdan tienoilla jotain joka olisi voinut stressata kissaa? Miten suhtauduitte käyttäytymiseen ensimmäisillä kerroilla?
Ei kuulostaisi huonolta idealta ottaa yhteyttä asiantuntevaan eläinlääkäriin -etsikää sellainen jolla tuntuu olevan jotain sanottavaa asiaan. Puhelimessa voi jo keskustella asiasta, jos tuntuu että neuvot ovat luokkaa "madottakaa se", etsikää toinen lääkäri. Valitettavan monilla lääkäreillä ei ole kiinnostusta ottaa selvää ongelmista vähääkään monimutkaisemmissa tapauksissa.
En tiedä onko suomessa kissapsykologeja, mutta tämä olisi selvästi sen alan hommia.
No ollaan otettu niskasta kiinni vasta joku 3-4 viikkoa..Mutta minun voimani eivät kestäå pitää kisuani lattialla,kissa voittaa siinä,ja en voi tehdä sitä silloin todella minuun sattuu..
Mieheni teki ekaksi niin,,mutta koska minä en siihen pysty niin nytten me molemmat teemme saman lailla ja otammae niskasta´kiinni ja heitämme partsille rauhoittumaan..
toista kissaa emme halua,,koska emme halua ottaa sitä riskiä että ne eivät sopeutuisi keskenään.ja tuntuu että kämppäkin on lian pieni kahteen kissaan!?
Kissa luovutettiin 12 viikkosena,että ei luulisi tämän olevan syy.
niin kuten ajemmassa viestissä vastasin niin tämä alkoi ekan kiiman aikoihin..kissa oli kiimassa suunnilleen kuukauden ennen leikkausta,jolloin se hyökkäili jonkun verran mutta ei yhtä paljon kun nytten.ja nytten leikkauksesta on vähän yli kuukausi...eli jatkunut vähän yli pari kuukautta tämä hyökkäily..Voisiko liittyä siihen kiimaan jotenkin??
Vaikka kiima loppui aika nopeesti kyllä leikkauksen jälkeen..Tosin ei hyökkäily!!
Ekoilla kerroilla kun se hyökkäili niin hämmästyimme kovasti,ja ainakin minä pelästyin..En muista miten toruimme aivan ekan kerran...
Niin taidanpa heti huomenna soittaa eläin lääkärille.
Oman kokemuksen perusteella suosittelen eläinlääkärissä käyntiä. Kuvittele, miten "purkaisit" kipua, jos sinulla ei olisi sanoja. Oma kissamme saattoi tulla peiton alle kehräten (sekin voi olla kivun "purkua") ja hetkessä se kävi jalkojeni kimppuun niin että melkein veri lensi. Suuri rakkautemme on jo kissojen taivaassa.
Minulla on kaksi kissaa ja ne molemmat on sisäkissoja..Mutta ne molemmat kyllä ovat naaraita..
Olisi hyvä tietää kuinka kauan tätä on jo jatkunut, että voisi vähän miettiä johtuuko se kenties jostakin rasituksesta vai onko kissalle tapahtunut jotain, että se pelkää ja yrittää suojella itseään..??
Enempää en osaa sanoa, että mistä se voisi johtua, koska minun pitäisi saada tietää vähän enemmän.. Olen todella pahoillani kun en voi auttaa.. Toivottavasti sinun kissasi lopettaisi tuon ennen kuin siitä alkaa tulla pahempaa..
Toivottavasti sinun ei kuitenkaan tarvitse luopua kissastasi.. Se on todella surullista..
Mutta sitä en ymmärrä, että miksi sinun muut kissasi ovat ulkokissoja kun yksi on sitten sisäkissa??
Se nimittäin voi johtua siitä, että sekin haluaisi mennä pihalle,koska muutkin sen kaverit ovat pihalla ja se joutuu olemaan yksin siällä..
En voi auttaa nyt enenpää..
Niin siis nytten asumme kerrostalossa,ja meidän kissamme on sisäkissa.
Tarkoitin että kun asuin vielä kotona(maalla)niin meillä oli ulkokissoja.Ei enään.
Miänin ajattelin kertoa ajatuksistani.
Minulla on ollut kissa kaksivuotiaasta asti. Nyt kun olen kolmikymppinen on minulla kolme kissaa... Kissan epätoivottavakäytös on rasittavaa koko perheelle, oli käytöstapa mikä tahansa "ei suvaittava".
Yhdyn siihen mistä muutkin ovat kirjoittaneet...eli toistoja ja toistoja. Loogisesti kissaa (eläintä ja lastakin) on kiellettävä ja jopa rangaistava aina samalla tavalla. Tai ainakin pitkää samalla tavalla. Ei viikko ole välttämättä vielä tarpeeksi pitkä aika.... kuukausi alkaa olla.
Toiset kissat ovat kovapäisempiä kuin toiset. En ole mikään eläinrääkkäyksen hyväksyjä, mutta oletko koittanut kovempia otteita? Siis tarkoitan että koska kissasi on kovaotteinen niin oletko ottanut sitä niskavilloista kiinni niin että sitä sattuisi? Meidän kollipoikamme on ollut kova puremaan ja raapimaan, hyökkää kimppuun arvaamatta, mutta olen lopulta ottanut sen verran kovaa kiinni siitä että sekin rääkäisee. Eli jos minua puree ja raapii niin että veri tirskuu ja rääkäisy pääsee niin kyllä saa kissaa sitten sattua saman verran.... tietysti suhteutettuna kissan kokoon.
Kyllähän nipisteleviä lapsiakin käsketään nipistämään, jotta oppivat ymmärtämään että ko. toiminta satuttuu.
Kissa oppii pentuaikanaan ja toisilta kissoilta taistelutilanteissa mikä sattuu ja mikä on suotavaa...nyt sinun pitäisi olla se "kissa" joka opettaa mikä sattuu. Miesän kolli on vähentänyt puremisensa aika vähiin...ei kokonaan, mutta aina kun se käy kiinni vähänkin kovempaa niin ensin keillän suullisesti ja jos ote kissalla tiukkenee niin sitten kovenee otteet minullakin.
Mutta kuten joku tuossa kirjoitti on hyvä käyttää eläinlääkärissä tarkistuttamassa ettei ole mitään kipuja/ sairauksia, jotka voisivat aiheuttaa käytöksen.
Mutta siis ei käydä eläimeen niin lujaa kiinni että sille tulee mitään vammoja, mutta nipistys asteen kipu voisi mennä perille.
Niin ja se kun joku ehdotti hoitoon viemistä. kun kissa on poissa omasta kodista ja poissa omien ihmisten luota se on sille kova paikka. Kissa on kuitenkin uskollinen omalle perheelleen. Kun sitten tuodaan kotiin takaisin ja pidetään hyvänä niin se saattaa ymmärtää että hitsi täällähän mulla on hyvä olla... siellä missä olin viime viikon ei ollut läheskään näin hyvä.
Jaksa vielä yrittää.....
Vähän vastailen kysymyksiin taas..
Minä en ole ottanut turkista kiinni niin että sattuisi mutta mieheni on kerran,kun hän hermostui..Ei muuten tosin ole hänen päälle vähän aikaan hyökkilly..
Mutta minun ja vieraitten kylläkin..
Olen itse kyllä ollu epävarma että onko tämä oikea keino??tuntuu niin julmalta..Tosin onha kissakin julma meitä kohtaan.
No toi pois vieminen voisi tietenkin olla,,mutta sitten toisaalta, en nytten heti keksi kenelle kissan voisi viedä..
Kai sitä täytyy soittaa lekurille,ja vielä yrittää hetken ja katsoa ja toivoa että kissa lopettaisi ``hyökkäilyn``..
Kiitos muuten kaikille vastanneille!!Nyt olen vastannut aika moneen kysymykseen,,toivottavasti ne auttaisi teitä auttamaan lisää..Tosin puhuminenkin asiasta vähän helpottaa=)
Kuulostaa kyllä ihan murkkuikäiseltä pojalta tuo kissa, ei miltään muulta, jos hyökkäily kerran alkoi ekan kiiman aikoihin. Pojat kun ovat aina poikia, vaikka voissa paistais ;D
Tuo parvekkeelle vieminen on nimenomaan katkaisuhoitoa ja se on siis tehonnut. Suosittelen edelleenkin vakavasti, että yrität etsiä väliaikaista katkaisuhoitopaikkaa tai viedä kissa kissahoitolaan vähäksi aikaa, vaikka se maksaa. Vikkokin saattaa jo riittää.
Katkaisuhoitoa kannattaa yrittää siksi että se todellakin katkaisee käyttäytymiskierteen kertaheitolla niin että kissa joutuu keksimään uudet käyttäymismallit välittömästi kun paikka on kokonaan uusi ja entiset ihmiset edes eivät ole paikalla.
Sitten kun kissa palaa kotiin aloitat sen kanssa jutut aivan alusta ja johdattelet uudelleen purkamaan energiansa leikkeihin ym. Tuo kaverittomuus on kyllä ongelma, sillä jonkinlainen painikaveri olisi hyvä olla.
Kissasi on mielenkiintoinen ja haastava tapaus! En luovuttaisi vähällä vaan antaisin eläinlääkärin tutkia ja jos ei löydy mitään niin sitten katkaisuun ja Feliwaytä käyttöön kun kissa käy kimppuun.
Missä päin Suomea asut? Ota yhteys paikalliseen löytökissahoitolaan ja kysele niiltä mahdollista katkaisuhoitopaikkaa tai hoitolaa.
Jos itselläni ei olisi kahta uroskissaa ja kolmelle liian pientä asuntoa, niin voisin harkita kissasi ottamista, mutta näiden olosuhteiden takia se ei sovi ;(
Ja lue ihmeessä Helena Telkänrannan kirja "Matka kissan mieleen", sillä se on täyttä asiaa!
Tosiaan: luonnevikaisia kissoja ei ole olemassakaan, sillä luonnevikaiseksi EI KOSKAAN synnytä! Se on aina ympäristöstä kiinni millaiseksi niin ihminen kuin kissa kasvaa. Olen joutunut todistamaan tätä asiaa satoja ellei tuhansia kertoja elämässäni.
Ja huom! Olen tavannut paljon kissaasi agressiivisempiakin kissoja, joten tämä ei edes ole siitä pahimmasta päästä. Joten tsemppiä ja pitkäjännitteisyyttä nyt vaan niin asiat oikenee. Muista että kovalle kundille pitää myös uskaltaa olla pomo, muuten se jatkaa tihutöitään, eikä tokene. Tämä EI tarkoita pahoinpitelyä vaan normaalia kuria ja järjestystä ja sitäkin voi harrastaa silkkihansikkain toteutettuna. Kunnon karjaisu niskasta raahaamisen sijaan saattaisi myös tehota.
Onnea matkaan ja kerrothan kuinka kävi! Haluan ehdottomasti tietää!
Tuli vielä mieleen yksi keino:
Kun kissa hyökkää ja alkaa puremaan ja raatelemaan vimmatusti, niin anna napakasti ja nopeasti pieni terävä luja luunappi sille nenään mahdollisimman lähelle kirsua (eli nenänpäätä). Luunappi annettuna lähelle sen herkintä kohtaa ja purukalustoa saa sen lopettamana puremisen ja pysähtymään välittömästi, sillä tarpeeksi lujaa annettuna luunappi käy tosi kipeään, mutta eikä kuitenkaan aiheuta vammoja. Kissa hellittää välittömästi myös kynsien otteestaan. Samalla tiukka EI mahdollisimman tomerasti lausuttuna lisää tehoa.
Toistapa tätä niin paljon kuin mahdollista ja katso mitä tapahtuu.
Me asutaan 40 km helsingistä..En sen tarkempaa tahdo paikkakuntaa kertoa,tällai netissä..Vaikka tuskin se nyt mitään haittaisikaan..Mutta koskaan ei voi olla lian varovainen=).
Mikä se feliway on?en ole ennen sellaisesta kuullut!Saako sitä eläin kaupoista?
Joo pitää nyt vaan yrittää kaikkensa..
Se on vaan paha kun tuntuu että asia vaan pahenee kokoajan..Esim kun olkkarissa istuu,,niin se ei nykyään tee muuta kun kävelee ympäriinsä huonetta maukuen,ja etsimässä jotain tihutöitä,,pöydälle hyppimistä,(minkä se tietää ettei saa tehä),tapettejen raapiminen,,ja jos oikeen sattuu,,huonolle päälle niin tää tunnettu hyökkäily..
Se on jotenkin niin turhautunut..Ja niin alamme mekin olemaan kun ei voi telkkariakaan katsoa illalla ilman että on joutunut tulla vihaiseksi sata kertaa ja karjaista EI. Vaikka tämähän on niitä varjo puolia lemmikkien kanssa..Mutta emme ajatelleet sen olevan näin vaikeata,,kun ei ennenkään ole ollut.
Vaikka olemme paljon kotona..Minä teen aina aamuvuoroa,ja mieheni yleensä ilta vuoroa,,niin yleensä se joutuu olla päivisin korkeintaan 4 tuntia yksin kotona..Ettei uskoisi``turhatumisen`` olevan yksin olon syy tai tylsyyden,sillä leikimme myös paljon meidän Rane kissan kanssa=).Kyllä kissamme nimi sopikin hyvin sille,kun on tommonen rasavilli=).
Toi kunnon karjuminen ei kyllä,hyökkäilyyn auta meidän kovis kisulle=(,vaikka huutaisi pää punasena niin se ei säikähdä..´
Kiitti kirja vinkistä,taidanpa käydä kattomassa kirjastosta jos löytyy=)
En tiedä sanoiko kukaan vielä tätä, kun en lukenut kaikkia vastauksia, mutta ehdottaisin, että ottasit toisen kissan. Kuulostaa omituiselta, mutta se on auttanut muillakin joilla kissa on alkanut pitää omistajaa/omistajia "leluina" ja purreet omistajaa yms. Asiaa kannattaa ainakin harkita ja pohtia auttaisiko se kenties teilläkin.
sitä feliwaytä voit ostaa aivan tavallisesta apteekista joko suihkeena taikka pistorasiaan laitettavan laitteen joka tuottaa koko ajan kissan mielihyvään vaikuttavaa ainesta. Se on tarkoitettu juuri kissoille jotka käyttäytyvät levottomasti tai esimerkiksi kissan saidauden, leikkauksen, tai muuton jälkeen rauhoittamaan kissan oloa.
Jaksamista ja hyviä hermoja=)
heips!!
Juu feliway on nytten kokeilussa..Soitin eilen eläinlääkärille,ja he sanoivat,että ei kyllä käytös kuulosta normaalilta..
Sanoivat että kannattaisi kokeilla feliwaytä..
Antoivat sellasen jutun joka laitetaan pistorasiaan..
Eilen illalla laitettiin,,,..en tiedä vielä toimiiko..
Toivottavasti=)
Sitä sai ihan eläinlääkäristä,jos joku muu tarttee..
Mutta vähän kysymyksiä siitä..
Voiko partsi ovea pitää tämän käytön aikana auki,,vai häviääkö hajut sinne?(vaikka lasitettu partsi)..
Mistä tiedän toimiiko laite jonka laitoin seinään,,kun ihminen ei sitä pysty haistamaan?
ja vielä unohtu!!
Kuinka nopeasti pitäisi alkaa toimimaan/vaikuttamaan?
Mun kissa oli täsmälleen samanlainen nuorena, osin vieläkin. Laitoin prinsessasta stooria Yleistä kissoista osioon otsikolla "Liian nuorena vieroitettu". Sunkin kattisi saattaa olla turhan nuorena erotettu emoistaan, niistä tuntuu tulevan silloin helposti ns. luonnevikaisia.
Kokeile leikkausta, mun kaunottareni rauhoittua sillä hieman ja vielä lisää kun hankittiin sille kaveri.
Tiedän kyllä miten raskasta on kun saa lemmikkiään jatkuvasti varoa eikä saa öisin nukuttua sen takia. Toi huutaminen johtuu varmaan kiimasta, mun katti myös unohti sisäsiisteyden silloin.
Veden suihkuttaminen sai oman kissani jos mahdollista vielä raivoisammaksi, kerran vein sen epätoivoissani jopa suihkuun, turhaan. Ainoa tehokeino oli laittaa katti jäähylle vaikka vartiksi yksin vessaan.
En osaa muuta neuvoa, kuin että raivarin iskiessä sulje kisu rauhoittumaan ja leikkauta mahdollisimman pian. Myös mahdollinen lajikumppanin seura saattaisi rauhoittaa.
Jos tuo raivopäinen hyökkäily johtuu liian aikaisesta vieroituksesta, se voi olla kissan mielestä vaan leikkiä, ei niinkään agressiivisuutta. Ainakin näin jälkeenpäin epäilen oman prinsessani halunneen enrgisenä vaan leikkiä, mutta kun ei sille raasulle ollut kukaan opettanut että kynnet sattuu.
Lohtuna sulle voin kertoa, että prinsessa on nyt melko normaali pieni kissa (7v), jopa hyvin hellyydenkipeä. Sillä on edelleen hurja tempperamentti jota täytyy varoa, esim. kissaa ei saa itse ottaa syliin ja kynsienleikkuu ja matolääkkeen anto on aikasmoista taistelua, mutta jos neiti itse tulee syliin sitä saa helliä lähes mielin määrin.
Tsemppiä ja jaksamista sulle, anna kisulle vielä mahdollisuus ja leikkauta se!
mainittiin kissan olevan leikatun...;)
Hyvä minä, lukaisin niin kiireessä että meni ohi tuo fakta. No on kyllä keinot aikas vähissä, täytyy vaan toivoa että ikä rauhoittaa kattia.
Feliwayta saa ehkä varmimmin Stockan lemmikkieläinosastolta Helsingistä, sillä apteekitkaan eivät aina ole hyvin varustautuneita.
Kyllä se on niin että Ranen kaltaiset kovat kundit ois onnellisempia jossain maalla, missä niillä on luonnolliset mahdollisuudet purkaa energiaansa milloin mihinkin kissalle oikeasti kuuluvaan toimintaan. Minusta kuulostaa että se on vain tolkuttoman frustroitunut ja hyppii sen takia seinille.
Pistä ilmoitus www.lemmikkipalstat.net Apulaan että myyt kissan hiirikissaksi hyvään kotiin jonnekin maalle. Selvitä uudelle omistajalle kissan käytös ja sovi asiasta reilusti.
Ja lue vielä yksi kirja nimeltä "Kissako tunteeton?" kirjoittanut Jeffrey Mason. Kissat ovat hänen mielestään todella onnellisia vain kun saavat olla vapaana. ja minä olen samaa mieltä. Toki kissa voi sisäkissanakin olla -tyytyväinen- mutta ei koskaan -onnellinen-. Siinä on selvä ero.
Rane on voimakas, hieno ja lahjakas kissa, joka on vain turhautunut, koska ei pääse toteuttamaan ominta, todellista itseään! Se ei tosiaankaan ole mikään luonnevika.
kiitti vastauksesta:)
Mutta et ole tainut lukea kaikkia viestejä,sillä kissani on leikattu..Eli ei luulisi tämän enään olevan syy..
Ja se luovutettiin 12 viikkosena emostaan,,niin ei mun mielestä ainakaan sekään syy..
Toinen kissa voisi tietysti olla,mutta mieheni ei ole kauhean innostunut asiasta,kun tämänkin kissankanssa on ollut ongelmia..
No tosiaan feliway on nyt kokeilussa..Saa nähä toimiiko??
Toi pois antaminen kyllä tuntuu pahimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta=(,,kun rakastan kisuani niin paljon...
toivon nyt vaan että feliway auttaa,,ja jos ei katsotaan että auttaako aika..
Tosiaan eläin lääkärissä sanottiin että, luonne vika?Että ei kissan kuulu käyttäytyä noin..=(
Kyllä sekin varmaan pitää paikkaansa että se on turhautunut..Toisaalta ihmeellistä sillä olen kyllä kuullut että monilla muilla on ollut sisä kissoja,,ja tyytyväisiä sellaisia..No ehkä tää on myös joku ikä juttu..(en tiedä)Mutta yksilöitähän ne kissatkin on,,rane tosiaan taittaa olla todella vahva persoona..Sääli vaan että agressiivinen sellainen..
Äsken se oikeen kehräs ja tahtoi syliin ,kun istuin tässä kirjoittelemassa..Sitten kun silitin se tykkäs siitä..Mutta hetken päästä se alkoi näykkimään ja laittoi korvat taakse..
Sitten oli pakko heittää ulos huoneesta vähän rauhottumaan...
No täytyy vaan yrittää ja yrittää ja vielä kerran yrittää jaksaa ton rasavillin kaa=)
Juu ennen olin itsekkin sitä mieltä että kissat kuuluu olla ulkona..Kun kaikki meidän muut kissat ovat olleet ulko kissoja..
Mutta sitten kun olemmme kuulleet monilta tutuilta että heillä on ollut sisä kissoja,ja että he ovat olleet oikein tyytyväisiä,,niin päätimme mekin kokeilla..
No nyt se ainakin tiedetään,että jos se ei tästä rauhotu,,niin oli kyllä viimenen kerta kun sisä kissa hankitaan..
Mutta kyllä viimeseen asti kokeillaan kaikkea, ennen kuin kissastani tahdon luopua...
"Sitten kun silitin se tykkäs siitä..Mutta hetken päästä se alkoi näykkimään ja laittoi korvat taakse.. "
Tähän nimenomaiseen taipumukseen saat selkeän vastauksen ja ohjeet Helena Telkänrannan kirjasta "Matka kissan mieleen", sillä se on käsitelty hänen kirjassaan. Kirja löytyy jopa useimmiten kirjastosta!
"Tosiaan eläin lääkärissä sanottiin että, luonne vika? Että ei kissan kuulu käyttäytyä noin..=("
Mutta jostain sen luonnevian on täytynyt sitten syntyä. Mistä? Siitäkö että se ei erityisen vahvana ja tarmokkaana kollina sopeudu 60 neliöön vaiko jostain ikävästä tapahtumasta tai olosuhteista sen varhaislapsuudessa?
Oli miten oli, aina ei asialle edes mahda mitään, mikään kikkailu tai hoito ei auta ja ainut mitä voit tehdä on luoda kissalle ja itsellesi mahdollisimman hyvät elinolosuhteet asiasta huolimatta, joko yhdessä tai erikseen.
Onko Feliway, siis toimiessaankin, se lopullinen ratkaisu? Haluatteko asua Feliwayssa lopun ikäänne?
Vältä tuuletusta, ainakin aluksi.
Kiitti vielä kirja vinkistä,täytyy mennä ettimään jostain kun vaan ehdin.
No eläin lääkäri sanoi että,piti kokeilla kuukauden,ja jos tämä auttaa niin jatkaa vielä toiusen kuukauden.Sen jälkeen piti kokeilla olla ilman feliwaytä,,ja katsoa onko kissa unohtanut huonot tapansa..
Sitten lääkäri sanoi että,on olemassa eläin lääkäreitä jotka ovat erikoistuneita tällaisten kissojen käyttäytymiseen..
Mutta se on varmaan todella kallista...?
Mutta me otetaan nyt päivä kerrallaan ja toivotaan että tämä menee ohi..!
en usko että kissan sisäelämä on syynä käytökseen: ainakin se on yksittäistapaus jos näin on.
En tiedä sopeutuisiko kissa enää edes valjasulkoiluun mutta oletko harkinnut sitä vaihtoehtoa kissan energian suuntaamiseksi jonnekin muualle?
juu kyllä me käydään ranen kanssa ulkona lenkillä,valjaitten kanssa.
Siitä se todella tykkää..=)Mutta tuntuu että se on entistä villimpi kun tullaan sisään..
Mutta aina kun vain ehditään niin käymme ulkona..
mitäs mieltä olette muuten kissojen kynsien leikkaamisesta..
Jotkut sanoo että ne pitää leikata ja varsinkin sisä kissojen!?
Mutta itse olen/ollut,sitä mieltä että ei niitä saa leikata..Eikö se ole vähän sama asia kun leikkaisi kissan viikset?
Sisäkissojen kynnet tarttuvat helposti joka paikkaan ja ovat siten jopa vaarakasi. Sisällä olevien kissojen kynnet eivät useinkaan kulu normaalilla tavalla, joten ne on hyvä leikata.
Leikatessa napsastaan pois vain kynnen terävin pää, joten kyse ei ole vammauttavasta operaatiosta vaan lähinnä samasta kuin sinäkin itsellesi teet kun leikkaat omat kyntesi.
Mutta kannattaa käyttää eläinkaupoista ostettavia pieniä ja käteviä kissankynnenleikkureita, sillä tavalliset sakset tai ihmisille tarkoitetut leikkurit saattavat rikkoa kynnet.
Itse leikkaan kissoiltani kynnet useimmiten vain etutassuista, koska ne ovat useammin vaaravyöhykkeessä. Takatassuista vain silloin tällöin, kunne ovat kasvaneet erityisen pitkiksi.
Hei!
Mullakin on kissa , joka joskus sai pultteja.
Kollipoika leikattiin 1,5v ,koska kissan ottanut avokkini halusi, vaikka itse en katsonut sitä tarpeelliseksi, koska kissalla ei ollut mitään juoksujuttuja. Vain kovin kiihkeä suhde pehmoleluunsa.
Kissaa vietiin valjaissa ulos, mutta ei se siitä erikoisemmin tykännyt.Oppi meneen sohvan alle , kun laitto ulkoilulenkkarit jalkaan.Jossakin vaiheessa riitti valjaiden kilahdus tai kysymys mennänkö ulos? Ja se muistikin on mahtava, keväällä kun kylppärissä kilautin siivotessa valjaita katti hävis .
Jossain 5v kohdalla kissa muuttui, eli alkoi murista, kun ovikello soi ja kävi ihmisten jalkaan kiinni, jos he menivät keittiöön.
Ja mistähän se sitten johtui? No kun oikeen mietin , niin huoltomiehet olivat käyneet vaihtamassa jääkaappini , kun olin töissä ja kissan ruokakipot olivat keittiössä.
Eli mulla on katti, joka käy rosmojen kimppuun.=:D
Tiedä mitä he sitten olivat kissalle tehneet?
Ennen jääkaapinvaihtoa paljonkin porukkaa kävi kylässä.Perheitä lapsineen yms, eikä minkäänmoisia ongelmia ollut.
Se on saletti , ettei kotona voi kävellä paljainjaloin, se on katille oikeen kutsu, jotta jos tohon nappaa, niin tulee kiva ääni.
Sitten jos teillä on jäykkäjalkaista porukkaa(nilkuttamista ym), niin sehän on semmonen kissoille merkki alkavasta tappelusta. Semmonen karhukävely viimeistään saa kissan taisteluasemiin ja hyökkäykseen.Eli suorin käsin ja jaloin liikutaan nelinraajoin.TÄTÄ EI SITTEN KANNATA KOKEILLA!Kissa tulee päälle.
Kirjallisuudessa rottien kohdalta löysin joskus
maininnan vaihtelevasta motiivista , jossa suomennettuna tarkotettiin , että äärimmäistä tunnetilaa ei kestetä , vaan se nyrjähtää toiseen ääripäähän.
Kissakirjasta löysin viimevuonna maininnan, että täyskasvuinen kissa on lähikontaktissa toiseen kissaan vain lisääntyessään ja tapellessaan. Eli ihmisen kanssa oleminen on sitten jotain muuta.Sille oli hieno nimikin, mutten nyt muista sitä.
Eli kun kissaa on kissan mielestä tarpeeksi silitetty, sillä niksahtaa yli ja se koittaa näykkäistä.
Tältä vältytään, jos lopetetaan ajoissa.
Ja siitä kynsien leikkaamisesta. Katilta ei o ikinä kynsiä leikattu täyttää 14v tässä syksyllä.
Kiipeilee parvisängyn tolppia ylös ja alas, niin kyllä siinä kynnet lyhenee.
Jos ei ole parvisänkyä, voi hommata pitkän lankun (2m-->), johon poraa reijän ja kiinnittää reijästä narulla vaikka hattuhyllyyn.
Jos se tykkää joutua parvekkeelle?Ja on oppinu, miten pääseee?
Kissa tuli taloon. Alkoi raapia sohvaa.Omistaja pisti pihalle. Seuraavat 12v. aina kun katti halus ulos, se meni raapimaan sohvaa.
Tolppia tottakai, mutta entä jos niistä huolimatta kynnet toisinaan porautuvat sentin syvältä omaan lihaasi?
Ei kissa kärsi jos kynsiä lyhennetään, sillä kyse ei ole amputaatiosta. Leikkaan omatkin kynteni.
kiitos vastauksesta..oli mielen kiintoista lukea teidä misun tarina..
Meillä tosin on aina partsin ovi auki,niin rane kyllä pääsee sinne,ilman että hyökkääkin..
Tosin ovi suljetaan ja rane jää ulos jos se on tenyt jotain oikein typerää..
Luulen että kyllä tää tästä iloksi muuttuu..Rane ei ole hyökännyt mieheni kimppuun pitkään aikaan,,ei sen jälkeen kun hän näytti kuka pn herra talossa..
Mun täytyy vain yrittää saada rane ymmärtämään,ettei se myöskään minun päälle saa hyökätä!!
amputoituis, jos lähtis kynsiä leikkaamaan =;D
Ja oikeesti katilla pysyy kynnet melkosen lyhkösenä, näkee, kun sillä on valkoset kynnet.
että yhdistin keittiöön menijöden päälle hyökkäilyt ruokakuppien puolustamiseksi ja siirsin ruokailupaikan muualle. Toisaalta kyllä katti ymmärtää, että ruoka tulee keittiöstä ruokapaikalle.
Ja lopetin heiheit, kun lähden aamulla töihin.Katti meinaan aina kiros ja ponkas kaikilla
koivillaan jalkaan kiinni. Ei sillaan, että jälkiä olis tullut.
Vuosi sitten kävi hoitajan kimppuun viimeks, kun hällä oli kiire ja vaan täytti kupit ja läx.Jälkiä ei tullut, mutta koiraimmeisenä pelästy.Eli katti hermostuu, jos joutuu jäämään yksin.
Ja tietysti pitää pitää huolta, että jäykkäkouristusrokotus on voimassa, varmuuden vuoksi.
Ja sit oon kans huomannut, että jos on jotain tarttuvaa hajua käsissä, sillon menee korvat luimuun ja nyrpistetään nenää, jos koittaa silittää.
Ja sillon kans käydään sietämättömiksi, jos pissa-astiassa on jotain ja sitä ei tyhjennetä tai ruokakuppi on tyhjä.
Hyvää jatkoa ! Kyllä se rane siitä varmaankin järkiintyy.
kokeileppa,BACH KUKKATIPPOJA auttaa rauhoittumaan.bach kukkatipat saat luontaistuotekaupasta.tätä on suositelleet sijaiskodit ja kissatalot ja tosi hyvin tuloksin.
miten niitä käytetään?onko kalliita onko tietoa?
Jalkasi ovat pelkkä pakeneva saalis kun kuljet ulko-ovea kohti. Valitettavasti kissan äly ei riitä olettamaan yksin jäämistä. Se elää vain hetkessä.
Lue sinäkin Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" ja viisastu!
Google on jo keksitty.
www.google.com
ja hakusanaksi "Bach kukkatipat" niin alkaa löytymään vaikka mitä. Voit tilata netistä.
Niin että kuinka on Feliway nyt toiminut?
Kato tuolta yleistä kissoista , onko kissasi oppinut temppuja.=:D
Joku oli kirjoittanut kirjan : Mistä koirasi tietää milloin olet tulossa kotiin? Koitin googlata kirjailijan nimeä, muttei auennut. Kaikista kirjastoista varmaankin löytyy.Sieltä itsekkin sen löysin.
Ja meillä kyllä myös väritkin erotetaan.
Ruskeitten pullojen etiketissä oli siinä paremmassa turkoosia. Nyt sen valmistus on lopetettu ja avokki vei vahingossa viimesen takasin kauppaan.
Ja sekin täytyy lisätä, että jos olin useemman päivän pois, kissa ei sitten syönyt pariin päivään, vaikka avokki sille herkkuja tarjoilikin.
tuli joskus 7v sitten laitettua nauhalle. Ja katti sitä toljotti.
Dokkaria, missä kerottiin esmees ettei kissa osaa hahmottaa telkun kuvaa. Se kuule katto sen videon ainakin 6 kertaa, eikä ees jääkaapin aukasu saanut sitä tulemaan.Ja silmät auki istu tikkana.Ja pää kääntyili.
Ja oikeesti se ei ole mitään muuta katsomalla katsonut.
Ja stigassa se ymmärsi että pitää tehdä maali.Vaikka välillä kyllä ukoilta purtiinkin päätä irti. Ja aina pelas avokin puolella :(
heips..
nyt on feliway ollut käytössä jonkun aikaa..
Täytyy kyllä sanoa ettei kissa kyllä ole hyökkäillyt yhtä paljon enään..
Se mikä on mielen kiintoista on että se ei ole hyökännyt mieheni kimppuun varmaan yli kuukauteen.Ei sen jälkeen kun hän pari kertaa otti niskasta kunnolla kiinni ja karjaisi kunnolla ja heitti parvekkeelle..
No koska tämä auttoi miehelleni..Niin päätin olla itse pelkäämättä kisuani,ja nyt kun se on käynyt minun kimppuuni niin olen tehnyt saman..
Vaikuttaa siltä että se autaa,myös siihen että rane ei hyökkäile minunkaan kimppuun saman lailla..Eikä todellakaan yhtä usein.
Meillä on sen verran kova päinen herra että musta tuntuu että sille täytyy vain näyttää tarpeeksi monta kertaa kuka on herra talossa..
Varmaan tämä ja feliwayn yhteisvaikutus ovat hieman auttaneet..Hyökkäily ei enään ole päivittäistä..:)
Olen myös ehkä vähän oppinut lukea kissaani paremmin..Milloin ei saa koskea,ja milloin saa silittää mielin määrin..=)
Nyt kun aloimme seurata Ranea vähän tarkemmin huomasimme,, että on se hyökkäily ollut osaksi turhautumista?ainkin uskomme ja oikeastaan toivomme että se on syy..Joten olemme yrittäneet leikkiä ranenkaa entistä enemmän..
Uskon kyllä että tämä tästä iloksi muuttuu..
Vieraille tosin täytyy aina muistaa sanoa että silittelee ranea omalla vastuulla..Koska rane voi tulla luokseen,kehräten ja toivoen että silittää..Mutta hetken päästä rane saa tarpeekseen ja laittaa korvat taakse päin,,ja silloin pitää HETI lopettaa silittäminen..Ja jos ilme muuttuu hyökkääväksi,pitää sanoa kovaa ja päättäväisesti EI...nykyään tämä toimii..(ennen ei)...
Aion kuitenkin jatkaa feliwyn käyttöä vielä kuukauden toivoen että rane lopettaisi hyökkäilyn kokonaan..
:D :D :D :D
Ja etteikö kissa temppuja opi? -Onhan niitä kissasirkuksiakin. Kissa on koiraa älykkäämpi ja se on tieteellisestikin todistettu.
Kannattaa silti lukea Telkänrannan kirja ;)
Toivotaan että loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kuten sanoin pojat on poikia ja kyllä se on niin että niille pitää pitää jöötä, asettaa selkeät rajat lujasti mutta rakkaudella. Hyvä että opit, tekee hyvää sinullekin.
Onnea matkaan ja aurinkoisempaa tulevaisuutta teille kolmelle, hitaasti mutta varmasti!
lukea se kirja.
Lapulle pistin muistiin.
Värikästä syksyä! =:D
lupaavalta. Hieno homma.=:D
Oispa mukava kuulla että mitä Ranelle nykyään kuuluu?